torstai 27. toukokuuta 2021

Koiratarhan hankinta





Kaikkein tärkein asia koiratarhaa suunnitellessa on turvallisuus. Tarhan tulee suojata koiraa ulkomaailmalta, mutta myös tarhan sisällä tulee voida viettää kunnollista koiran elämää turvallisesti. Tarhan ensisijainen tarkoitus on rajata koiralle oma tila, estää karkaamasta sen ulkopuolelle ja tarjota mahdollisimman mukava paikka, jossa voi turvallisesti touhuilla ja viettää aikaa.



Koiratarhan sijainti


Tarhan sijainnilla voidaan vaikuttaa molempiin asioihin. Useimmille koirille on tärkeää päästä näkemään mitä ympäristössä tapahtuu, ja tämä on viihtyvyyden sekä virikkeellisyyden kannalta merkittävää. Vilkkaalla paikalla voi olla myös tarpeellista hieman rajata koiran ulottuvuutta tarkkailla naapuristoaan, ainakin helposti haukkuvilla ja vilinästä stressaantuvilla koirilla. Taajamissa koiran jatkuva haukunta koettelee helposti myös naapurisopua.


Eläinsuojeluasetus (674/2010) määrittelee sijainnin: ”Koiran pitoon tarkoitettujen tilojen on oltava sellaisia, että koiralla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.”


Sisäkoiralle on kätevää rajata tarha talon takapihalta, niin että takaovesta tai apukeittiöstä pääsee suoraan tarhaan. Samalla talon seinusta vähentää aitamateriaalin tarvetta toimien yhtenä sivuna. Myös autotallista tai varastosta voidaan erottaa koiraluukusta kuljettava turvallinen sisätila ja käyttää rakennuksen sivustaa osana aitausta.




Koiratarhan koko


Ulkokoirille on monesti järkevää rakentaa isokokoinen tarha irti talosta ja varustaa se kunnolla eristetyllä/lämmitetyllä kopilla. Mitä pidempään koira päivittäin majailee tarhassa, sitä tärkeämpää on panostaa tarhan kokoon.

 

Eläinsuojeluasetus määrää tarhan minimikoon.



Kun metsästyskoira painaa esimerkiksi 30 kg, on tarhan ehdoton vähimmäispinta-ala 10 m2 ja kahdelle koiralle 14 m2. Tarha ei kuitenkaan käytännössä voi olla liian iso. Jos samassa aitauksessa on useita koiria, täytyy kaikille riittää rauhaisa sija, jotta sopuisa yhteiselämä olisi mahdollista.

 



Tarhassa pitää mahtua tekemään koiruuksia, leikkimään ja kaivamaan kuoppia. Aitauksesta pitää lisäksi löytyä säänsuojaa kaikille keleille sateesta paahteeseen. Kivet, puut, kannot ja maastonmuodot luovat viihtyisyyttä. Eläinsuojeluasetus määrittelee asian: ”Ulkona muutoin kuin tilapäisesti pidettävällä koiralla sekä koiratarhassa pidettävällä koiralla on oltava mahdollisuus päästä asianmukaiseen koppiin tai muuhun tarkoituksenmukaiseen lepopaikkaan, jossa sillä on riittävä suoja sääoloja vastaan. Koiratarhan koossa on otettava huomioon koiran tai koirien rotu, koko ja lukumäärä.”


”Ulkotarhan maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava eläinlajille sopivia. Pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Tarvittaessa maapohjan on oltava salaojitettu tai viemäröity. Tarha ei saa olla liukas siten, että siitä aiheutuu eläimelle vahingoittumisen vaaraa.”


”Koirankopin tai muun sitä vastaavan säänsuojan on oltava kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koiralle sopiva. Seinien, katon ja lattian on oltava tiiviitä ja tarvittaessa lämpöeristettyjä. Pohjan on oltava irti maanpinnasta. Lämpötilan ja ilmanlaadun on oltava koiralle sopivia.”


”Kulkuaukon on oltava sellainen, että koiralle ei aiheudu vahingoittumisen vaaraa. Kulkuaukko on tarvittaessa varustettava sopivalla läpällä. Lattia on pidettävä puhtaana ja kuivana. Koiralla on oltava käytössään makuualusta.”





Itsestään selvää on, että isokaan ulkotarha ei riitä tyydyttämään metsästyskoiran liikunnantarvetta, ja laki määrittelee yleisiä vaatimuksia: ”Täysikasvuista koiraa on ulkoilutettava päivittäin riittävän usein, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä koiran liikunnantarpeen tyydyttämiseen. Ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen.”




Alikaivuu- ja ylikiipeilyesteet.


Koiran karkaamisen estämiseksi (ja susialueilla koiran omaksi turvaksi) voi olla syytä asentaa erilliset alikaivuuesteet aidan alle. Helpoiten kaivaminen estetään (sisäpuolen) reunat kiertävällä betonilaatoituksella, betoniverkolla tai vahvalla viirakankaalla. Riittävän karkea ja noin puolen metrin syvyyteen molemmin puolin aitaa tiivistetty kalliomurske toimii hyvin myös sekä alikaivuuesteenä että salaojana. Ylikiipeilyesteet ja kattoverkot toimivat myös molempiin suuntiin koiran turvaksi.


Eläinsuojeluasetus: ”Ulkotarhan aidan on oltava eläimelle turvallinen ja eläinlajille sopivasta materiaalista valmistettu. Jos aita on verkkoaitaa, verkon silmäkoon on oltava sellainen, että eläin ei voi jäädä siihen kiinni päästään, raajoistaan tai muista ruumiinosistaan. Ulkotarhan aitaamiseen ei saa käyttää piikkilankaa.”


Jos koiralla on voimakas taipuilu kiipeämiseen, niin kalterimallinen seinäelementti on verkkoa parempi vaihtoehto. Se estää kiipeämisen tehokkaasti suojellen koiran herkkiä anturoita. Kevyeen käyttöön ja pienemmille koirille, kuten mäyräkoirat ja terrierit, riittää yleensä tarhan korkeudeksi 1,15 m. Ulkokoirille aidankorkeuden on hyvä olla aikuisen miehen verran. Runsaslumisilla ja petoalueilla tarvitaan vielä lisää korkeutta (reilusti yli 2 m), koska koiran kulkiessa lumi pakkaantuu ja aidan suhteellinen korkeus madaltuu.





Rakennan oman koiratarhan



Meidän perheeseemme tuli karkeakarvainen kettuterrierin pentu tänä keväänä. Alusta asti oli selvää, että Ruuti on sisäkoira, mutta sen lisäksi tarvitaan turvallinen oma piha-alue. Niinpä tarha päätettiin rakentaa talomme takapihalle niin, että olohuoneen ovesta pääsee suoraan koiratarhaan. Tämä on erittäin kätevää erityisesti pentuaikana, kun ulos täytyy päästä usein ja nopeasti, sekä päivällä että yöllä.





Nyt (ainakin teoriassa) homma toimii yksinkertaisesti avaamalla pennulle ovi, ”käy pissalla” saatesanoilla. Tietenkään se ei ole aina näin helppoa ja vahinkoja tulee sisällekin usein, vaikka lämpimillä ilmoilla ovi on koko ajan auki vapaasti kuljettavissa tarhaan ja sisälle. Välillä tulee myös hetkiä, kun pentu on kätevää nostaa turvalliseen ulkoaitaukseen ja laittaa hetkeksi ovi kiinni.





Emme kuitenkaan itse halua asua olohuoneen ikkunoista katsoen vankilanomaisesti kalteritarhan sisällä. Niinpä valitsimme matalan (1,15 m) ja talon väriin sopivaksi maalatun siisteistä elementeistä koottavan tarhan. Lisäksi tarhaan laitettiin kaikkiin kolmeen suuntaan kulkua helpottavat portit, jotka samalla saavat tarhan näyttämään enemmänkin puutarha-aidalta.





Ostamamme Jämpti Pro -tarha koostuu 2 metriä leveistä elementeistä ja kehikon pyöröputkien ansiosta sen voi muotoilla liitoksistaan kaikkiin kulmiin, eli kasata tarhasta haluamansa muotoisen. Kolme ovielementtiä ja kahdeksan peruselementtiä voidaan asentaa talon suuntaisesti vaikka 6 x 10 metriä, eli yhteensä 60 m2 aitaukseksi. Todellisuudessa elementtien välissä olevat kiinnikkeet (à 3 cm) tuovat aitaukseen vielä kymmeniä senttejä lisää pituutta. Meillä tarhasta ei tehty ihan suorakulmiota. Puutarhan muotojen ja istutusten sekä ulkonäöllisistä seikoista johtuen siitä tuli lähinnä kulmikas puoliympyrä. Epämääräisempi muoto antaa anteeksi myös asennuksen täsmällisyydessä, sillä tarkat suorat sivut ja -kulmat paljastavat silmälle helpommin huolimattomuuden.








Koiratarhan alustana meillä on pääosin nurmikko mutta talon seinustalla karkeaa soraa/mursketta sekä takaoven kulku-uralla ja kopin alla kiveystä. Jos tarhaa ei olisi laitettu valmiiseen puutarhaan olisin todennäköisesti valinnut pääsääntöisesti alustaksi tuttavieni koiratarhoissa näkemääni märkäseulottua soraa. Riittävän suurirakeinen (esim. 4–8 mm ) ns. singelisora on käytännöllinen alusta, eikä sora kulkeudu tassuissa sisälle. Talosta irti olevan ulkokoirien tarhan voisi kattaa myös pehmeällä puuhakkeella.





Tarhaelementtien pystytys onnistuu puuhakkaalta kaverilta ihan yksinäänkin, mutta välillä on apua, jos saa jonkun repsikaksi pitämään aitaelementtejä hetken pystyssä kiinnityksen aikana ja hakemaan uusia osia työn edistyessä. Tässä tapauksessa, kun aloin pystytyksen kiinnittämällä ensimmäisen elementin suoraan taloseinään kiinni, ei kannatteluapuakaan juuri tarvittu. Pystytys on yksinkertaista ja elementit voidaan porrastaa toisiinsa nähden maaston muotojen mukaan, eli alustan ei tarvitse olla tasainen. Elementtien toisiinsa kiinnittelyssä riittää pelkkä lenkki- tai jakoavain, mieluummin kaksi, niin kiristely käy sujuvammin.













Lopputuloksesta tuli erittäin luja ja vakaa, mutta asensin vielä lisävarmistukseksi kahteen liitokseen erilliset kulmatuet. Nurkissa ja pidemmillä suorilla voidaan maahan upottaa metalliputki, joka mahtuu tarhaelementin runkoputken sisään. Tarvittaessa maaputkelle voi tehdä vielä vaikka betoniperustuksen. Omasta tarhastani tuli erittäin vakaa ilman maahan upotettavia putkiakin.





Ovisalvat vaikuttivat aluksi hieman kankeilta ja epämääräisesti toimivilta. Niihin oli jäänyt ylimääräistä maalia, jonka sai pienellä näperryksellä helposti poistettua. Käytännössä salpa on toiminut hyvin kaikissa ovissa. Salvan rakenne on luja, mutta konstruktio erittäin yksinkertainen ja mekaanisesti hyvin toimiva. Salpaan voi laittaa halutessaan myös riippulukon.





Siirrettävä retkitarha


Hankin samassa yhteydessä myös Jämpti Retkitarhan. Retkitarha on todella kätevän kokoinen: pituus 138 x leveys 138 x korkeus 101 cm. Korkeus katon kanssa: 152 cm. Tarha seisoo muovitassujen päällä n. 2 cm irti maasta, joten se soveltuu hyvin myös sisällä käytettäväksi. Aivan aluksi se toimikin meillä olohuoneessa pentuaitauksena ilman kattoa.











Tällä hetkellä retkitarha on tuomassa viihtyisyyttä koiratarhaan. Se tarjoaa katon kanssa varjoa ja sateensuojaa sekä turvallisen rauhallisen sopen lepäilyyn. Hankinnan idea on kuitenkin retkitarhan helppo kasattavuus ja siirrettävyys. Se koostuu kahdeksasta elementistä, jotka on haitarimaisesti nivelletty kiinni toisiinsa. Elementin koko on 63 x 94 cm, ja koko nipun paino on 25 kg. Tarhan saa siis helposti jahtimatkoille, tapahtumiin ja kesämökille mukaan autonperässä. Koiralla on näin kätevästi reissuissa mukana oma turvallinen aitaus/katos.




Koirankoppi


Koiratarhan mukana tilasin myös kotimaisen Jämpti-kopin. Meillä koppi ei vielä ole ollut ns. tosikäytössä eikä Ruuti ole ollut yhtään yötä ulkona. Jämpti-koppi on kuitenkin suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön ulkotarhoissa. Koppi on erittäin lujarakenteinen, lämpöeristetty (tuplaseinämät n. 50 mm styreenieristys) ja helposti puhdistettavissa, koska koppi aukeaa kokonaan saranoiden varassa. Materiaali on rotaatiovalettua UV-suojattua polyeteeniä, joka ei puun tavoin lahoa ja on näin käytännössä huoltovapaa.





Koiran viihtyvyyttä lisää kopin makuusopen ikkuna ja loiva karhennettu katto, johon on helppo kiivetä lepäilemään ja ympäristöä hieman ylempää tarkkailemaan. Kopin sisätilat on jaettu kahteen osaan. Tuulikaapin ja makuupaikan välissä on heiluriovi. Kopin pohjassa on valmis läpivienti lisävarusteena myytävälle sähkölämmittimelle. Näin koira ei pääse käsiksi johtoihin.


Jätin toistaiseksi lämmittimen hankkimatta, koska Ruuti nukkuu yönsä (ainakin talvisin) kokonaan sisällä. Hankin kuitenkin lämpömittarin, ettei tarvitse arvailla kopin kylmyyttä/kuumuutta, sekä kopinkuivikkeita pehmikkeeksi ja pitämään sisätilat kuivan raikkaina.



Kopin kokonaispaino 60 kg. Leveys 102 cm, pituus 156 cm, korkeus 94 cm

Välioven leveys 32 cm, korkeus 46 cm, välioven kynnys 15 cm.

Sisätilojen mitat (noin) leveys * pituus * korkeus
-Tuulikaappi: 47cm * 78cm * 77cm
- Koppiosa: 82cm * 78cm * 77cm
- Oviaukon mitat: leveys alhaalta: 31 cm, ylhäältä 27 cm, korkeus 43 cm



Kopin käytöstä ei tosiaan vielä ole syntynyt juurikaan kokemuksia, joten palataan tarhan ja varusteiden toimivuuteen myöhemmissä postauksissa.





Tervetuloa tästä linkistä tutustumaan Ruutin seikkailuihin Facebookissa.