Tällä kaudella moni asia on ollut toisin. Useita perinteisiä seuruejahteja, joissa yleensä olen ollut mukana, peruttiin koronarajoitusten takia kokonaan. Naulosuon Erä Oy:n jahdeissa olen toki ollut tiiviisti mukana, mutta lähinnä taustalla huoltojoukoissa.
Nyt kun näissä hommissa ollaan tämän sesongin osalta loppusuoralla, laitoin pari viikkoa sitten houkutteluruokinnan perinteiseen paikkaani suolle, lähelle peurojen käyttämiä kulku-uria. Parin kolmen päivän jälkeen porkkanat ja omenat alkoivat tehdä kauppansa. Muutaman kerran ehdin käydä läheisessä puussa tikkailla kytistelemässä, mutta peurat jäivät näkemättä.
Viikon mittaisen pakkasjakson jälkeen loppuviikosta tuli reilusti lisää lunta, ja sen perään kelit muuttuivat jälleen plussalle. Juuri tällainen tilanne aktivoi peurat lähes poikkeuksetta liikkeelle jo aikaisin alkuiltapäivästä. Niinpä eilen lähdin kytikselle jo selvästi ennen kolmea. Lähestyin paikkaa varovaisesti ja päästyäni noin kahdensadan metrin päähän saatoin ylempää kukkulalta nähdä kiikareilla puiden välistä liikettä.
Olin ladannut ja varmistanut aseen tarkoituksellisesti jo autolla. Nyt jätin repun ja asepussin polulle ja lähdin naakimaan erittäin varovasti kohti peuraa. Otin askeleen kerrallaan rauhallisesti suoraan kohti, ettei sivuttainen liike paljastaisi yritystäni. Aina kun peura laski päänsä syödäkseen porkkanoita, siirryin hivuttautumalla eteenpäin ja pysähdyin heti kun peura nosti päänsä.
Yhtäkkiä huomasin myös toisen peuran. Vähän aikaa kiikareilla katseltuani tunnistin molemmat vasoiksi. Pienen pieni tuulenvire kävi välillä selkäni takaa, ja näin viimeksi tulleen vasan osoittavan hermostumisen merkkejä. Nyt ei siis ollut enää mahdollista hiipiä lähemmäs tai koko tilanne voisi liukua käsistä.
Matkaa oli vielä jäljellä ainakin 150 metriä, mutta nyt täytyi toimia. Väänsin tähtäinkiikarin suurennoksen 12x ja aloin hakea tilaisuuttani ampua. Jälkimmäisenä tullut vasa oli saanut vainun ja katseli epäilevästi suuntaani samalla ottaen jo askelia tulosuuntaansa. Ruokailemassa oleva peurakin lopetti hetkeksi ja tuijotti suuntaani.
Tässäpä ei ollut paljoa tehtävissä, joko ampuisin nyt tai tilaisuus menisi sivu suuni. Kohteena oleva peura ei ollut parhaassa mahdollisessa kulmassa sivuttain vaan osin kääntynyt suuntaani. Normaalisti pyrin ampumaan keskelle lavan taakse keuhkoille, mutta nyt jätin hifistelyt, siirsin ristikon lähemmäs rankaa.
Pari syvää henkäystä ja keuhkot tyhjäksi, tasainen puristus ja terveiset lähtivät klo 15:11 urosvasalle, joka putosi välittömästi niille sijoilleen.
Latasin aseen uudelleen. Lähdin hakemaan taakse jättämäni repun ja asepussin ja jäin vielä hieman paremmista asemista odottamaan, josko toinen vasa palaisi paikalle. Kun vain jaksaa pysyä ääneti paikallaan, niin yleensä se toinenkin sieltä tulee. Nyt ei niin käynyt ja tyytyväisenä onnistuneeseen hiivintäjahtiin lähdin perkaamaan peuraa.
Tämä Tikka T3x ja Steiner Ranger 3-12 x 56 yhdistelmä kaliiperissa 6,5 Creedmoor on hinta/laatu-suhteeltaan yksi parhaita testaamistani peura-aseista. Toki parempia ja koreampiakin työkaluja on ollut testeissä. Tämä on kuitenkin edullinen kokonaisuus, erittäin tarkka ja miellyttävä ampua. Kiikarin puolesta pärjää käytännössä kaikilla keli- ja valaistusolosuhteilla. Erittäin hyvä valinta jos budjetti on tiukka, mutta haluaa laadukkaan työkalun.
Sitten vain vasa talutushihnaan ja hyötyliikuntaa kohti autoa ja lahtivajaa.
Niin ja jos kiinnostuit Naulosuon Erän tilausjahdeista, tutustu palveluihimme ja toimintaamme täällä: www.naulosuonera.fi