Meidän perheemme arki muuttui täydellisesti muutama viikko sitten, kun seitsenviikkoinen kettuterrierineiti Ruuti (omaa sukua Miiluniemen Kiehtova Timantti) lähti mukaamme kasvattajalta Salosta. Olen konttausikäisestä alkaen touhunnut koirien kanssa ja odottanut koko ikäni mahdollisuutta saada oma. On siis ollut kosolti aikaa odottaa, haaveilla ja valmistautua tulevaan. Viimeisen vuoden aikana on tullut kahlattua läpi nettiä ja luettua kirjoista kaikkea tietoa koiran ruokinnasta koulutukseen.
Yhtäkkiä olen tässä tilanteessa… täysin unohtanut kaiken pennun kasvatuksesta lukemani. Kuljen vain koheltamassa Ruutin kanssa ympäriinsä ja lässytän kaikesta kuin pienelle ihmisvauvalle. Tiedän että koulutuksessa pitäisi olla johdonmukainen ja että pentu oppii koko ajan, eli myös silloin kuin et sitä opeta.
Ajattelin jo hetken epäonnistuneeni alkumetreillä, kunnes tajusin, että juuri nyt pentu tarvitsee kaikkein eniten aikaa ja syliä. Yhdessä toisiimme tutustumista ja siteen luomista. Pieni hyperaktiivinen terrierin pentu kyllä toimii ja koettelee kaikkea koko ajan. Silti enemmän kuin kouluttamista, pentu tarvitsee rakkautta ja rajoja. Oppiminen talon tavoille tapahtuu siinä sivussa. Ja täytyy myöntää, että olen oppinut yhdessä touhuamisesta vähintään yhtä paljon kuin kaikesta lukemastani.
Tärkeintä on ensimmäisten viikkojen aikana varmistaa, että ympäristöön tutustuminen on turvallista. Pienelle piraijalle pitää olla paljon sopivaa pureskeltavaa. Ja toisaalta kaikki vaarallinen tai arvokas tuhottava täytyy laittaa pois pennun tieltä. Vanhoista vaatteista, kuten sukista, paidoista, huiveista ja solmioista saa helposti palmikoitua mukavia puru- ja vetoleluja.
Nopeasti opin myös sen, ettei ole kuin kahdenlaisia pentuperheen asukkeja. Niitä, jotka ovat astuneet märkään lammikkoon tai jommastakummasta päästä tulleeseen kiinteämpään tavaraan ja niitä, jotka eivät VIELÄ ole sitä kokeneet. On siis aivan turha odottaa tai miettiä onko pentu sisäsiisti. Se ei ole sitä… ja mitä nopeammin huomioit tämän arjessa, sitä mukavammin yhteiselo sujuu.
Pennun kulkemista kannattaa aluksi hieman rajoittaa koiraportein tai muilla siirtelyillä. Matot rullalle ja pois tieltä. Oman rauhoitetun nukkumapaikan ja tai ulko-oven eteen kannattaa levittää sanomalehtiä tai lemmikkikaupoissa myytäviä imukykyisempiä pissa-alustoja. Tärkeintä kuitenkin heti alusta asti pyrkiä tarjoamaan pennulle mahdollisuus päästä pissalle ulos.
Pennulle pissatarve tulee yleensä heti kaiken jälkeen. Eli nopeasti ulos ruokailun, leikin tai unien jälkeen ja mielellään myös niiden välissä. Käytännössä hereilläoloaikana noin tunnin välein. Kannattaa siis pitää kaikki tarvittava nopeasti saatavilla, päällysvaatteet ja kengät sekä nopeasti puettavat valjaat/panta. Pentu ei kauaa pysty pidättelemään, joten voit onnitella itseäsi ja koiraasi vuolaasti kehuen kaikkien onnistuneiden suoritusten jälkeen. Ole myös valmiina lähtemään nopeasti ulos kaikkina vuorokauden aikoina. Tämä tarkoittaa sitä, että et voi laiskotella sängyssä aamu-unisena tai ylipäätään nukkua kuin muutaman tunnin jaksoissa.
Vahinkoja tapahtuu kaikesta huolimatta. Usein enemmän kuin onnistumisia. Pentua ei kuitenkaan pidä siitä torua. Kannattaa vain ottaa siivous oppimiskokemuksena itselleen ja pyrkiä olemaan nopeampi heti kun aavistaa tarpeen tulevan. Usein pentu tekee tarpeensa samoille paikoille, joten sinne kannattaa myös pissa-alustat laittaa.
Kaiken kohelluksen keskellä tärkein asia on kaikkeen uuteen tutustuminen. Maailma on ihmeellinen paikka ja pentulaatikon ulkopuolella on niin paljon opittavaa ja opetettavaa. Rauhoita hälinältä muutama ensimmäinen kotiutumispäivä, mutta sen jälkeen on syytä alkaa tutustamaan arkipäiväisiin asioihin pölynimurista automatkoihin. Pysähdy vaikka puistoon hetkeksi katselemaan polkupyöriä ja lenkkeilijöitä tai matkusta lyhyt pätkä linja-autossa. Tee ne kuitenkin pennun ehdoilla, siinä tahdissa, kuin se itse haluaa, ei pakottamalla. Tärkeintä, että pentu tuntee olonsa koko ajan turvalliseksi. Muista antaa myös riittävästi lepoa. Tarjoa rauhallista syliaikaa, vaikka useampi tunti päivässä.
Tietysti myös toisten (tuttujen, turvallisten ja rauhallisten) koirien tapaaminen on tärkeää. Heidän kanssaan pentu oppii koiramaailman tärkeitä pelisääntöjä. Sitä ennen täytyy kuitenkin huolehtia rokotuksista. Yleensä penturokotteet annetaan 12- ja 16-viikon iässä. Eläinlääkäri voi kuitenkin antaa varhaisrokotuksen jo 6-viikkoiselle pennulle. Me kävimme Ruutin kanssa rokotuksella 9 viikon iässä.
Varsinaisen kouluttamisen voi vielä antaa odottaa aikaansa. Mutta kaksi tärkeintä asiaa pennun oman turvallisuuden ja perheenjäsenten viihtyvyyden kanssa on ”irti” ja ”tänne” vihjesanojen opettaminen. Luopumisen opettaminen on pitkä ja päivittäinen prosessi, joka käy helpoiten vaikka pienellä vaihtokaupalla, jossa pennulle tarjotaan jotain mukavaa ja luvallista tilalle. Kun teet hyviä vaihtokauppoja, pentu oppii mielellään luopumaan sinulle aarteistaan. Tänne-sanan tarkoituksen oppii kovapäisinkin koiruus pikku herkuilla yhdessä iltapäivässä. Se on sitten kokonaan toinen asia, arvostaako pentu luoksetulopalkkiotasi enemmän kuin kaikkia muita houkutuksia ympärillään. Koiran kouluttaminen on elinikäinen prosessi koko perheelle.
Ole armollinen pennulle ja itsellesi, koiran kouluttaminen on hyvin yksinkertaista, muttei helppoa. Tätä juttua kirjoittaessa kävin väillä siistimässä parit lammikot ja yhdet kikkareet.
Tervetuloa tästä linkistä tutustumaan Ruutin seikkailuihin Facebookissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti