Koiratarhan hankinta

Kaikkein tärkein asia koiratarhaa suunnitellessa on turvallisuus. Tarhan tulee suojata koiraa ulkomaailmalta, mutta myös tarhan sisällä tulee voida viettää kunnollista koiran elämää turvallisesti. Tarhan ensisijainen tarkoitus on rajata koiralle oma tila, estää karkaamasta sen ulkopuolelle ja tarjota mahdollisimman mukava paikka, jossa voi turvallisesti touhuilla ja viettää aikaa.

Koiratarhan sijainti

Tarhan sijainnilla voidaan vaikuttaa molempiin asioihin. Useimmille koirille on tärkeää päästä näkemään mitä ympäristössä tapahtuu, ja tämä on viihtyvyyden sekä virikkeellisyyden kannalta merkittävää. Vilkkaalla paikalla voi olla myös tarpeellista hieman rajata koiran ulottuvuutta tarkkailla naapuristoaan, ainakin helposti haukkuvilla ja vilinästä stressaantuvilla koirilla. Taajamissa koiran jatkuva haukunta koettelee helposti myös naapurisopua.


Eläinsuojeluasetus (674/2010) määrittelee sijainnin: ”Koiran pitoon tarkoitettujen tilojen on oltava sellaisia, että koiralla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.”


Sisäkoiralle on kätevää rajata tarha talon takapihalta, niin että takaovesta tai apukeittiöstä pääsee suoraan tarhaan. Samalla talon seinusta vähentää aitamateriaalin tarvetta toimien yhtenä sivuna. Myös autotallista tai varastosta voidaan erottaa koiraluukusta kuljettava turvallinen sisätila ja käyttää rakennuksen sivustaa osana aitausta.

Koiratarhan koko

Ulkokoirille on monesti järkevää rakentaa isokokoinen tarha irti talosta ja varustaa se kunnolla eristetyllä/lämmitetyllä kopilla. Mitä pidempään koira päivittäin majailee tarhassa, sitä tärkeämpää on panostaa tarhan kokoon.

 

Eläinsuojeluasetus määrää tarhan minimikoon.

Kun metsästyskoira painaa esimerkiksi 30 kg, on tarhan ehdoton vähimmäispinta-ala 10 m2 ja kahdelle koiralle 14 m2. Tarha ei kuitenkaan käytännössä voi olla liian iso. Jos samassa aitauksessa on useita koiria, täytyy kaikille riittää rauhaisa sija, jotta sopuisa yhteiselämä olisi mahdollista.

 



Tarhassa pitää mahtua tekemään koiruuksia, leikkimään ja kaivamaan kuoppia. Aitauksesta pitää lisäksi löytyä säänsuojaa kaikille keleille sateesta paahteeseen. Kivet, puut, kannot ja maastonmuodot luovat viihtyisyyttä. Eläinsuojeluasetus määrittelee asian: ”Ulkona muutoin kuin tilapäisesti pidettävällä koiralla sekä koiratarhassa pidettävällä koiralla on oltava mahdollisuus päästä asianmukaiseen koppiin tai muuhun tarkoituksenmukaiseen lepopaikkaan, jossa sillä on riittävä suoja sääoloja vastaan. Koiratarhan koossa on otettava huomioon koiran tai koirien rotu, koko ja lukumäärä.”


”Ulkotarhan maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava eläinlajille sopivia. Pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Tarvittaessa maapohjan on oltava salaojitettu tai viemäröity. Tarha ei saa olla liukas siten, että siitä aiheutuu eläimelle vahingoittumisen vaaraa.”


”Koirankopin tai muun sitä vastaavan säänsuojan on oltava kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koiralle sopiva. Seinien, katon ja lattian on oltava tiiviitä ja tarvittaessa lämpöeristettyjä. Pohjan on oltava irti maanpinnasta. Lämpötilan ja ilmanlaadun on oltava koiralle sopivia.”


”Kulkuaukon on oltava sellainen, että koiralle ei aiheudu vahingoittumisen vaaraa. Kulkuaukko on tarvittaessa varustettava sopivalla läpällä. Lattia on pidettävä puhtaana ja kuivana. Koiralla on oltava käytössään makuualusta.”





Itsestään selvää on, että isokaan ulkotarha ei riitä tyydyttämään metsästyskoiran liikunnantarvetta, ja laki määrittelee yleisiä vaatimuksia: ”Täysikasvuista koiraa on ulkoilutettava päivittäin riittävän usein, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä koiran liikunnantarpeen tyydyttämiseen. Ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen.”

Alikaivuu- ja ylikiipeilyesteet.

Koiran karkaamisen estämiseksi (ja susialueilla koiran omaksi turvaksi) voi olla syytä asentaa erilliset alikaivuuesteet aidan alle. Helpoiten kaivaminen estetään (sisäpuolen) reunat kiertävällä betonilaatoituksella, betoniverkolla tai vahvalla viirakankaalla. Riittävän karkea ja noin puolen metrin syvyyteen molemmin puolin aitaa tiivistetty kalliomurske toimii hyvin myös sekä alikaivuuesteenä että salaojana. Ylikiipeilyesteet ja kattoverkot toimivat myös molempiin suuntiin koiran turvaksi.


Eläinsuojeluasetus: ”Ulkotarhan aidan on oltava eläimelle turvallinen ja eläinlajille sopivasta materiaalista valmistettu. Jos aita on verkkoaitaa, verkon silmäkoon on oltava sellainen, että eläin ei voi jäädä siihen kiinni päästään, raajoistaan tai muista ruumiinosistaan. Ulkotarhan aitaamiseen ei saa käyttää piikkilankaa.”


Jos koiralla on voimakas taipuilu kiipeämiseen, niin kalterimallinen seinäelementti on verkkoa parempi vaihtoehto. Se estää kiipeämisen tehokkaasti suojellen koiran herkkiä anturoita. Kevyeen käyttöön ja pienemmille koirille, kuten mäyräkoirat ja terrierit, riittää yleensä tarhan korkeudeksi 1,15 m. Ulkokoirille aidankorkeuden on hyvä olla aikuisen miehen verran. Runsaslumisilla ja petoalueilla tarvitaan vielä lisää korkeutta (reilusti yli 2 m), koska koiran kulkiessa lumi pakkaantuu ja aidan suhteellinen korkeus madaltuu.

Rakennan oman koiratarhan

Meidän perheeseemme tuli karkeakarvainen kettuterrierin pentu tänä keväänä. Alusta asti oli selvää, että Ruuti on sisäkoira, mutta sen lisäksi tarvitaan turvallinen oma piha-alue. Niinpä tarha päätettiin rakentaa talomme takapihalle niin, että olohuoneen ovesta pääsee suoraan koiratarhaan. Tämä on erittäin kätevää erityisesti pentuaikana, kun ulos täytyy päästä usein ja nopeasti, sekä päivällä että yöllä.





Nyt (ainakin teoriassa) homma toimii yksinkertaisesti avaamalla pennulle ovi, ”käy pissalla” saatesanoilla. Tietenkään se ei ole aina näin helppoa ja vahinkoja tulee sisällekin usein, vaikka lämpimillä ilmoilla ovi on koko ajan auki vapaasti kuljettavissa tarhaan ja sisälle. Välillä tulee myös hetkiä, kun pentu on kätevää nostaa turvalliseen ulkoaitaukseen ja laittaa hetkeksi ovi kiinni.





Emme kuitenkaan itse halua asua olohuoneen ikkunoista katsoen vankilanomaisesti kalteritarhan sisällä. Niinpä valitsimme matalan (1,15 m) ja talon väriin sopivaksi maalatun siisteistä elementeistä koottavan tarhan. Lisäksi tarhaan laitettiin kaikkiin kolmeen suuntaan kulkua helpottavat portit, jotka samalla saavat tarhan näyttämään enemmänkin puutarha-aidalta.





Ostamamme Jämpti Pro -tarha koostuu 2 metriä leveistä elementeistä ja kehikon pyöröputkien ansiosta sen voi muotoilla liitoksistaan kaikkiin kulmiin, eli kasata tarhasta haluamansa muotoisen. Kolme ovielementtiä ja kahdeksan peruselementtiä voidaan asentaa talon suuntaisesti vaikka 6 x 10 metriä, eli yhteensä 60 m2 aitaukseksi. Todellisuudessa elementtien välissä olevat kiinnikkeet (à 3 cm) tuovat aitaukseen vielä kymmeniä senttejä lisää pituutta. Meillä tarhasta ei tehty ihan suorakulmiota. Puutarhan muotojen ja istutusten sekä ulkonäöllisistä seikoista johtuen siitä tuli lähinnä kulmikas puoliympyrä. Epämääräisempi muoto antaa anteeksi myös asennuksen täsmällisyydessä, sillä tarkat suorat sivut ja -kulmat paljastavat silmälle helpommin huolimattomuuden.

Koiratarhan alustana meillä on pääosin nurmikko mutta talon seinustalla karkeaa soraa/mursketta sekä takaoven kulku-uralla ja kopin alla kiveystä. Jos tarhaa ei olisi laitettu valmiiseen puutarhaan olisin todennäköisesti valinnut pääsääntöisesti alustaksi tuttavieni koiratarhoissa näkemääni märkäseulottua soraa. Riittävän suurirakeinen (esim. 4–8 mm ) ns. singelisora on käytännöllinen alusta, eikä sora kulkeudu tassuissa sisälle. Talosta irti olevan ulkokoirien tarhan voisi kattaa myös pehmeällä puuhakkeella.





Tarhaelementtien pystytys onnistuu puuhakkaalta kaverilta ihan yksinäänkin, mutta välillä on apua, jos saa jonkun repsikaksi pitämään aitaelementtejä hetken pystyssä kiinnityksen aikana ja hakemaan uusia osia työn edistyessä. Tässä tapauksessa, kun aloin pystytyksen kiinnittämällä ensimmäisen elementin suoraan taloseinään kiinni, ei kannatteluapuakaan juuri tarvittu. Pystytys on yksinkertaista ja elementit voidaan porrastaa toisiinsa nähden maaston muotojen mukaan, eli alustan ei tarvitse olla tasainen. Elementtien toisiinsa kiinnittelyssä riittää pelkkä lenkki- tai jakoavain, mieluummin kaksi, niin kiristely käy sujuvammin.

Lopputuloksesta tuli erittäin luja ja vakaa, mutta asensin vielä lisävarmistukseksi kahteen liitokseen erilliset kulmatuet. Nurkissa ja pidemmillä suorilla voidaan maahan upottaa metalliputki, joka mahtuu tarhaelementin runkoputken sisään. Tarvittaessa maaputkelle voi tehdä vielä vaikka betoniperustuksen. Omasta tarhastani tuli erittäin vakaa ilman maahan upotettavia putkiakin.





Ovisalvat vaikuttivat aluksi hieman kankeilta ja epämääräisesti toimivilta. Niihin oli jäänyt ylimääräistä maalia, jonka sai pienellä näperryksellä helposti poistettua. Käytännössä salpa on toiminut hyvin kaikissa ovissa. Salvan rakenne on luja, mutta konstruktio erittäin yksinkertainen ja mekaanisesti hyvin toimiva. Salpaan voi laittaa halutessaan myös riippulukon.

Siirrettävä retkitarha

Hankin samassa yhteydessä myös Jämpti Retkitarhan. Retkitarha on todella kätevän kokoinen: pituus 138 x leveys 138 x korkeus 101 cm. Korkeus katon kanssa: 152 cm. Tarha seisoo muovitassujen päällä n. 2 cm irti maasta, joten se soveltuu hyvin myös sisällä käytettäväksi. Aivan aluksi se toimikin meillä olohuoneessa pentuaitauksena ilman kattoa.











Tällä hetkellä retkitarha on tuomassa viihtyisyyttä koiratarhaan. Se tarjoaa katon kanssa varjoa ja sateensuojaa sekä turvallisen rauhallisen sopen lepäilyyn. Hankinnan idea on kuitenkin retkitarhan helppo kasattavuus ja siirrettävyys. Se koostuu kahdeksasta elementistä, jotka on haitarimaisesti nivelletty kiinni toisiinsa. Elementin koko on 63 x 94 cm, ja koko nipun paino on 25 kg. Tarhan saa siis helposti jahtimatkoille, tapahtumiin ja kesämökille mukaan autonperässä. Koiralla on näin kätevästi reissuissa mukana oma turvallinen aitaus/katos.

Koirankoppi

Koiratarhan mukana tilasin myös kotimaisen Jämpti-kopin. Meillä koppi ei vielä ole ollut ns. tosikäytössä eikä Ruuti ole ollut yhtään yötä ulkona. Jämpti-koppi on kuitenkin suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön ulkotarhoissa. Koppi on erittäin lujarakenteinen, lämpöeristetty (tuplaseinämät n. 50 mm styreenieristys) ja helposti puhdistettavissa, koska koppi aukeaa kokonaan saranoiden varassa. Materiaali on rotaatiovalettua UV-suojattua polyeteeniä, joka ei puun tavoin lahoa ja on näin käytännössä huoltovapaa.





Koiran viihtyvyyttä lisää kopin makuusopen ikkuna ja loiva karhennettu katto, johon on helppo kiivetä lepäilemään ja ympäristöä hieman ylempää tarkkailemaan. Kopin sisätilat on jaettu kahteen osaan. Tuulikaapin ja makuupaikan välissä on heiluriovi. Kopin pohjassa on valmis läpivienti lisävarusteena myytävälle sähkölämmittimelle. Näin koira ei pääse käsiksi johtoihin.


Jätin toistaiseksi lämmittimen hankkimatta, koska Ruuti nukkuu yönsä (ainakin talvisin) kokonaan sisällä. Hankin kuitenkin lämpömittarin, ettei tarvitse arvailla kopin kylmyyttä/kuumuutta, sekä kopinkuivikkeita pehmikkeeksi ja pitämään sisätilat kuivan raikkaina.



Kopin kokonaispaino 60 kg. Leveys 102 cm, pituus 156 cm, korkeus 94 cm

Välioven leveys 32 cm, korkeus 46 cm, välioven kynnys 15 cm.

Sisätilojen mitat (noin) leveys * pituus * korkeus
-Tuulikaappi: 47cm * 78cm * 77cm
- Koppiosa: 82cm * 78cm * 77cm
- Oviaukon mitat: leveys alhaalta: 31 cm, ylhäältä 27 cm, korkeus 43 cm



Kopin käytöstä ei tosiaan vielä ole syntynyt juurikaan kokemuksia, joten palataan tarhan ja varusteiden toimivuuteen myöhemmissä postauksissa.

Tervetuloa tästä linkistä tutustumaan Ruutin seikkailuihin Facebookissa.

Terrivaara Resort

Pentu tuli kotiin. Ensimmäiset kolme viikkoa.

Meidän perheemme arki muuttui täydellisesti muutama viikko sitten, kun seitsenviikkoinen kettuterrierineiti Ruuti (omaa sukua Miiluniemen Kiehtova Timantti) lähti mukaamme kasvattajalta Salosta. Olen konttausikäisestä alkaen touhunnut koirien kanssa ja odottanut koko ikäni mahdollisuutta saada oma. On siis ollut kosolti aikaa odottaa, haaveilla ja valmistautua tulevaan. Viimeisen vuoden aikana on tullut kahlattua läpi nettiä ja luettua kirjoista kaikkea tietoa koiran ruokinnasta koulutukseen.





Yhtäkkiä olen tässä tilanteessa… täysin unohtanut kaiken pennun kasvatuksesta lukemani. Kuljen vain koheltamassa Ruutin kanssa ympäriinsä ja lässytän kaikesta kuin pienelle ihmisvauvalle. Tiedän että koulutuksessa pitäisi olla johdonmukainen ja että pentu oppii koko ajan, eli myös silloin kuin et sitä opeta.

Ajattelin jo hetken epäonnistuneeni alkumetreillä, kunnes tajusin, että juuri nyt pentu tarvitsee kaikkein eniten aikaa ja syliä. Yhdessä toisiimme tutustumista ja siteen luomista. Pieni hyperaktiivinen terrierin pentu kyllä toimii ja koettelee kaikkea koko ajan. Silti enemmän kuin kouluttamista, pentu tarvitsee rakkautta ja rajoja. Oppiminen talon tavoille tapahtuu siinä sivussa. Ja täytyy myöntää, että olen oppinut yhdessä touhuamisesta vähintään yhtä paljon kuin kaikesta lukemastani.





Tärkeintä on ensimmäisten viikkojen aikana varmistaa, että ympäristöön tutustuminen on turvallista. Pienelle piraijalle pitää olla paljon sopivaa pureskeltavaa. Ja toisaalta kaikki vaarallinen tai arvokas tuhottava täytyy laittaa pois pennun tieltä. Vanhoista vaatteista, kuten sukista, paidoista, huiveista ja solmioista saa helposti palmikoitua mukavia puru- ja vetoleluja.





Nopeasti opin myös sen, ettei ole kuin kahdenlaisia pentuperheen asukkeja. Niitä, jotka ovat astuneet märkään lammikkoon tai jommastakummasta päästä tulleeseen kiinteämpään tavaraan ja niitä, jotka eivät VIELÄ ole sitä kokeneet. On siis aivan turha odottaa tai miettiä onko pentu sisäsiisti. Se ei ole sitä… ja mitä nopeammin huomioit tämän arjessa, sitä mukavammin yhteiselo sujuu.





Pennun kulkemista kannattaa aluksi hieman rajoittaa koiraportein tai muilla siirtelyillä. Matot rullalle ja pois tieltä. Oman rauhoitetun nukkumapaikan ja tai ulko-oven eteen kannattaa levittää sanomalehtiä tai lemmikkikaupoissa myytäviä imukykyisempiä pissa-alustoja. Tärkeintä kuitenkin heti alusta asti pyrkiä tarjoamaan pennulle mahdollisuus päästä pissalle ulos.





Pennulle pissatarve tulee yleensä heti kaiken jälkeen. Eli nopeasti ulos ruokailun, leikin tai unien jälkeen ja mielellään myös niiden välissä. Käytännössä hereilläoloaikana noin tunnin välein. Kannattaa siis pitää kaikki tarvittava nopeasti saatavilla, päällysvaatteet ja kengät sekä nopeasti puettavat valjaat/panta. Pentu ei kauaa pysty pidättelemään, joten voit onnitella itseäsi ja koiraasi vuolaasti kehuen kaikkien onnistuneiden suoritusten jälkeen. Ole myös valmiina lähtemään nopeasti ulos kaikkina vuorokauden aikoina. Tämä tarkoittaa sitä, että et voi laiskotella sängyssä aamu-unisena tai ylipäätään nukkua kuin muutaman tunnin jaksoissa.





Vahinkoja tapahtuu kaikesta huolimatta. Usein enemmän kuin onnistumisia. Pentua ei kuitenkaan pidä siitä torua. Kannattaa vain ottaa siivous oppimiskokemuksena itselleen ja pyrkiä olemaan nopeampi heti kun aavistaa tarpeen tulevan. Usein pentu tekee tarpeensa samoille paikoille, joten sinne kannattaa myös pissa-alustat laittaa.








Kaiken kohelluksen keskellä tärkein asia on kaikkeen uuteen tutustuminen. Maailma on ihmeellinen paikka ja pentulaatikon ulkopuolella on niin paljon opittavaa ja opetettavaa. Rauhoita hälinältä muutama ensimmäinen kotiutumispäivä, mutta sen jälkeen on syytä alkaa tutustamaan arkipäiväisiin asioihin pölynimurista automatkoihin. Pysähdy vaikka puistoon hetkeksi katselemaan polkupyöriä ja lenkkeilijöitä tai matkusta lyhyt pätkä linja-autossa. Tee ne kuitenkin pennun ehdoilla, siinä tahdissa, kuin se itse haluaa, ei pakottamalla. Tärkeintä, että pentu tuntee olonsa koko ajan turvalliseksi. Muista antaa myös riittävästi lepoa. Tarjoa rauhallista syliaikaa, vaikka useampi tunti päivässä.





Tietysti myös toisten (tuttujen, turvallisten ja rauhallisten) koirien tapaaminen on tärkeää. Heidän kanssaan pentu oppii koiramaailman tärkeitä pelisääntöjä. Sitä ennen täytyy kuitenkin huolehtia rokotuksista. Yleensä penturokotteet annetaan 12- ja 16-viikon iässä. Eläinlääkäri voi kuitenkin antaa varhaisrokotuksen jo 6-viikkoiselle pennulle. Me kävimme Ruutin kanssa rokotuksella 9 viikon iässä.





Varsinaisen kouluttamisen voi vielä antaa odottaa aikaansa. Mutta kaksi tärkeintä asiaa pennun oman turvallisuuden ja perheenjäsenten viihtyvyyden kanssa on ”irti” ja ”tänne” vihjesanojen opettaminen. Luopumisen opettaminen on pitkä ja päivittäinen prosessi, joka käy helpoiten vaikka pienellä vaihtokaupalla, jossa pennulle tarjotaan jotain mukavaa ja luvallista tilalle. Kun teet hyviä vaihtokauppoja, pentu oppii mielellään luopumaan sinulle aarteistaan. Tänne-sanan tarkoituksen oppii kovapäisinkin koiruus pikku herkuilla yhdessä iltapäivässä. Se on sitten kokonaan toinen asia, arvostaako pentu luoksetulopalkkiotasi enemmän kuin kaikkia muita houkutuksia ympärillään. Koiran kouluttaminen on elinikäinen prosessi koko perheelle.





Ole armollinen pennulle ja itsellesi, koiran kouluttaminen on hyvin yksinkertaista, muttei helppoa. Tätä juttua kirjoittaessa kävin väillä siistimässä parit lammikot ja yhdet kikkareet.




Tervetuloa tästä linkistä tutustumaan Ruutin seikkailuihin Facebookissa.

https://www.facebook.com/RuutiVonTerrivaara

Terrivaara Resort

Meille tulee koiranpentu

Pennun tuleminen kotiin on jännittävä tapahtuma. Moni asia muuttuu uuden perheenjäsenen myötä. Pentu ei tarvitse valtavasti tavaroita, mutta tietty perusvarustus tarvitaan:

• Panta ja hihna
• Oma peti, jossa rauhoittua
• Ruoka- ja vesikuppi sekä penturuokaa
• Puruleluja, joihin purkaa energiaa luvallisesti
• Kynsileikkuri
• Harja (hieman rodusta riippuen)
• Pissa-alustoja, kakkapusseja
• Ensiapuun tarvittavia välineitä (katso)

Laadukasta penturuokaa ja lohtu/koulutusnameja tarvitaan ensimmäisestä päivästä alkaen

Koirille on tarjolla todella paljon tarpeetontakin rihkamaa, eniten pentu kuitenkin tarvitsee seuraa ja puuhaa, joten vältä tavaravuoren hankkimista etukäteen. 

Kirpparilta löytyneestä puuarkusta askarreltu pehmoinen pesäluola

Vanhoista silkkisolmioista palmikoitu purulelu

Silkkisolmioista kudottu viilennysmatto

Käytä pennun odotteluaika vaikka tarvikkeiden itseaskarteluun. Kaikkea koiratarviketta saat ostettua lisää myöhemminkin.

Koti kuntoon pennulle

Kodin varustamiseen pentuturvalliseksi pätee pitkälti samat asiat kuin mihin pikkulasten kanssa täytyy varustautua. Koiranpentu koheltaa pitkin taloa. Tärkeintä on varmistaa, ettei pentu pääse hyppäämään tai putoamaan korkealta. Tuuletusluukkujen, ikkunoiden ja portaiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Vaaranpaikkoihin pääsyä voi rajata esimerkiksi koiraporteilla. Keittiön alakaappeihin kannattaa laittaa lapsilukot ja kaikki vaaralliset kemikaalit, kuten pesuaineet, nostaa ylähyllyille turvaan.

Vaarallisiin portaisiin liuku- ja putoamisesteet

Kannattaa tarkastaa myös viherkasvit, osa niistä on myrkyllisiä, kuten joulutähti, atsalea, fiikus ja vehkat. Avotakan eteen tarvitaan suoja, kynttilät ja tuikut kannattaa siirtää varastoon. Roikkuvat laturinjohdot täytyy laittaa piiloon ja jakojohdot kaapelikouruun tai johtoputkeen. Luonnollisesti koiran lempipuuhaa on ruuan etsiminen, joten pidä ruokakaapit ja roskikset kiinni ja korjaa ruuat pois pöydiltä.

Sopiva nimi pennulle

Jos hankit rotukoiran, niin sillä on virallinen nimi jo kasvattajan toimesta annettuna. Haluat kuitenkin varmasti antaa omien mieltymystesi mukaisen nimen. Nimeä kannattaakin alkaa miettiä viimeistään sitten kun pentu on valittu.

 

Kettuterrierin pentu 4 viikkoa, vielä on luovutusikään 3 viikkoa

Kirjoita ideat ylös ja puntaroi niiden sopivuutta omaan suuhusi. Mieti itseäsi huutelemassa tuota nimeä lenkkipolulla tai metsässä. Yhdistyykö mielikuvasi pennusta tähän nimeen. Vai olisiko nimi kuin enne, joka kertoisi koirasi tulevista tehtävistä ja seikkailuista?

Nimen pitäisi olla helposti erottuva muusta puhetulvasta. Sen pitäisi olla myös helposti lausuttavissa. Luettele keksimiäsi nimiä nopeasti perän jälkeen, lausuttavuudessa on tosiaan eroja. Hyvä nimi on lyhyt ja terävä. Usein kaksitavuinen nimi kuulostaa parhaalta. Esimerkiksi englanninkielinen suosittu koiran nimi ”Rex” voi käytännössä vääntyä muotoon ”Reksi” vain äännettävyytensä takia. Tai kuuluisa ”Lassie” todennäköisesti vaihtuisi ”Lassi”-nimeen.





Toki voit kutsua koiraasi useilla lempinimillä ja hellittelysanoilla. Kannattaa kuitenkin välttää pennun nimen sanomista torumisen yhteydessä. Ylipäätään torumista kannattaa pennun kanssa välttää ja kääntää asiat mieluummin positiiviseen. Parempi siis kertoa koiralle mitä haluaisi sen tekevän, kuin pelkästään kieltää jotain asiaa. Kieltäminen itsessään kun ei juurikaan opeta pennulle mitään, se vain keskeyttää toiminnan hetkellisesti. Kielto ei useinkaan poista perimmäistä halua jatkaa tekosia myöhemmin sopivalla hetkellä, kun kieltäjä ei ole näköpiirissä.

On myös hyvä välttää käyttämästä pennun nimeä liikaa. Paljon toisteltu ja jatkuvasti koiran perässä kulkien höpöttely: ”Mami tykkää Rekusta… onko Rekun nälkä…mennäänkö Rekku pissalle… Rekku katso täällä… mihin Rekku on menossa…” voi turruttaa koko nimen merkityksen. Koira ei kohta tiedä mihin pitää reagoida ja miten. Parasta olisi, jos nimellä olisi pennun mielessä valpastava positiivinen kaiku… kuulin nimeni, kohta varmasti tapahtuu jotain mukavaa.

Lähteet:

Pentuneuvola, Pertti Vilander ja Salli Suorsa
Pennun kasvatus, Pennusta kunnon koiraksi, Tuire Kaimio