Peurakauden päätös

Eilen iltapäivästä törmäsin siihen kylmään faktaan, että peurakauden päätös on todellakin muutaman päivän päässä. Pakastimessani oli vain yksi vasa tältä kaudelta ja nyt kyse alkoi olla jo siitä, mitä grilliin kesällä laitetaan ja selvitäänkö omin eväin tulevaan syksyyn…


Nyt kaikki urheilu ja kikkailu syrjään, ruualla ei leikitä. Niinpä suuntasin yhdelle ehkä koko pitäjän parhaista paikoista, josta tällä kaudella oli ammuttu jo monia peuroja, pelkästään muutama päivä takaperin yhden vuorokauden aikana neljä. Silti paikalla kävi edelleen päivittäin säännöllisesti runsaslukuinen joukko peuroja.





Kaiken lisäksi siellä oli lämmitetty kytiskoppi, jossa kelpasi istuskella nahkapenkillä, vaikka t-paitasillaan. Saavuin paikalle iltapäiväkolmelta. Ensimmäistä kertaa koskaan olin varautunut kytikselle eväiden kanssa. Olin päättänyt istua paikalla juuri niin kauan kuin tarvitsisi, mitä ikänä se sitten vaatisi. Kotiin lähtö ilman peuraa ei olisi vaihtoehto.


Tuntui, että olin vasta juuri äsken asettunut paikalle, kun huomasin parin sadan metrin päässä pellon toisella puolella liikettä. Katselukiikarit käteen ja huomasin yksinäisen peuran tulevan ruokintaa kohti lähes juoksujalkaa.


Ikkuna auki ja Tikka tuelle. Muutaman minuutin päästä näin tähtäinkiikarissa jo sarvensa pudottaneen pikkupukin. Siis aivan parasta grillilihaa seuraavaan kauteen asti. Olisin toki voinut hifistellä ja jäädä odottamaan paikalle vasaa ja sitten vielä toistakin. Olin jo kuitenkin tehnyt päätökseni. Tämä oli lihanhakureissu ja nyt siihen oli tilaisuus.


Kello 16:30 lähtivät 6.5 Creedmoor -terveiset täyskuparisena Powerhead kakkosena suoraan pikkupukin lapaan. Peura merkkasi osuman pompulla ja säntäsi 30–40 metriä suoraan eteenpäin päätyen loikkaan ja mahalaskuun.

Peuran perkaus ja pulkalla autolle veto. Sitten lahtivajalle kinneriin ja maanantaina Metsärannan lihaan leikkuupalveluun.





Ei ehkä mieleenpainuvin metsästyskokemukseni, mutta tunne oli kyllä todella helpottunut. Iso apina putosi selästä, nyt voi kaikessa rauhassa alkaa päättää kautta ja keskittyä toivottavasti parin kuukauden päästä tulevaan terrierin pentuun.

Kuva lainattu kaverin seinältä somesta :)