Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, (Julkiluettava saarnastuolista.)
sisältävä erityisiä määräyksiä metsästyksestä.
Annettu Helsingissä 20 p:nä Lokakuuta 1898.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Samalla kuin Me Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tänä päivänä olemme antaneet asetuksen metsästyksestä, olemme Me nähneet hyväksi armossa säätää ja määrätä niinkuin seuraa:
1 §.
Koirashirven metsästäminen olkoon, vaarinottamalla mitä siitä on säädetty tänä päivänä annetun metsästysasetuksen 13 §:ssä, toistaiseksi luvallinen Rannan, Kymin, Lappeen, Jääsken, Äyräpään ja Käkisalmen kihlakunnissa Wiipurin lääniä.
2 §.
Luvan hirvenmetsästykseen antakoon yhdeksi vuodeksi erältään Kuvernööri, jolle luvanhakemus on jätettävä ennen Elokuun 1 päivää.
Oikeudesta harjoittaa sellaista metsästystä suoritetaan, kun luvanantopäätös saadaan, kruunulle menevä viidenkolmatta markan maksu sekä sen jälkeen vieläkin sata markkaa jokaisesta kaadetusta eläimestä. Lupaa annettaessa voidaan myös määrätä, montako hirveä korkeintaan saa kaataa, samoin kuin että maksu joltakin eläinluvulta on edeltäkäsin tallennettava tahi vakuus maksusta asetettava.
Joka on saanut sellaisen luvan, olkoon myös velvollinen ennen Lokakuun 1 päiviä asianomaiselle kruununvoudille lähettämään tunnettuin ja luotettavain todistajain vahvistaman ilmoituksen kaadettujen hirvien luvusta ynnä maksun niistä, ellei sitä jo ole tallennettu.
3 §.
Lupaa metsästää hirveä älköön käytettäkö, ennenkuin luvanantopäätös on näytetty paikkakunnan kruununnimis- miehelle ja, milloin päätöksessä on määrätty että maksu on tallennettava tahi vakuus siitä asetettava, todistus tallentamisesta tahi asianmukainen takaus maksusta hänelle jätetty.
4 §.
Asianomaisten poliisiviranomaisten ja palvelijain sekä Metsänhoitohallituksen alaisten virkamiesten, palvelijain ja metsänvartijain velvollisuus on, mikäli se ei koske yksin- omaisesti yksityisen metsästysoikeutta, valvoa metsästys- asetuksen määräysten noudattamista sekä ottaa taka- varikkoon otukset, jotka luvattomasti on kaadettu tai saatu tahi muuten menetetty; antakoot myös yksityisen metsästys- oikeutta loukattaessa pyynnöstä hänelle tarpeenmukaista virka-apuaan.
Jos kunta on määrännyt jonkun henkilön valvomaan metsästystä sen piirissä, olkoon hänellä samoin kuin laillisesti muodostetun metsästysyhdistyksen asiamiehellä ja valantehneellä metsästyksenhoitajalla niinikään sama valta kuin poliisiviranomaisella.
5 §.
Niistä henkilöistä, jotka, tänä päivänä annetun metsästys- asetuksen 24 §:ssä olevain määräysten mukaisesti, ovat poliisiviranomaiselle ilmoittaneet aikovansa harjoittaa pyyntiä myrkytetyllä syötillä, on mainitun viranomaisen pidettävä luetteloa.
6 §.
Palkinnon, joka, tänä päivänä annetun metsästysasetuksen 25 §:n mukaan, on tapetusta vahinkoeläimestä maksettava yleisistä varoista, suorittaa asianomainen kruununnimismies määrätyn kaavan mukaan tehtyä kuittia vastaan.
Sitä varten tulee kruununnimismiehen jokaiselta vuosi- puoliskolta lähettää Kuvernöörille lasku siitä rahamäärästä, joka tarkoitusta varten katsotaan tarpeelliseksi; ja on hän velvollinen heti vuosipuoliskon loputtua tekemään tilin vastaanottamistaan rahoista.
Sellaista palkintoa pyydettäessä on vahinkoeläimen koko nahka näytettävä ja, ennenkuin se annetaan takaisin, sen päähän korvien väliin lyötävä kolme näkyvää reikää kolmion muotoon tahi selvä pysyväinen leima.
Jos joku palkinnonsaamisoikeuteen vaikuttava seikka on epäilyttävä, saatakoon siitä vaatia selvitys ennenkuin palkinto maksetaan.
7 §.
Vaatimus sellaisen palkinnon saamisesta, joka, tänä päivänä annetun metsästysasetuksen 25 §:n mukaan, kunnan tulee tapetusta vahinkoeläimestä suorittaa, tehdään asian- omaiselle kunnallisviranomaiselle; ja on kunnan annettava ne tarkemmat määräykset, jotka sitä varten katsotaan tarpeellisiksi.
8 §.
Sen vahingon, minkä hirvi on tehnyt kasvavalle viljalle tahi kootuille eloille tahi rehuille, korvaa kruunu.
Tällaisen korvauksen vaatimus on kirjallisesti ilmoitettava paikkakunnan kruununnimismiehelle ja siihen liitettävä tuomioistuimen edessä toimitetun todistajain kuulustuksen kautta saatu selvitys vahingon synnystä ja suuruudesta, jonka jälkeen nimismiehen on heti lähetettävä asiakirjat niiden lisäselvitysten kanssa, joita mahdollisesti on saatavissa, Kuvernöörille, joka oman lausuntonsa ohessa lähettää asian Senaatin tutkittavaksi.
Tämä julistus astuu voimaan samaan aikaan kuin tänä päivänä annettu metsästysasetus.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 20 p:nä Lokakuuta 1898.
Keisarillisen Majesteetin Oman päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
C. TUDEER.
F. W. SCHAUMAN.
G. von TROIL.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
K. F. IGNATIUS.
J. G. SOHLMAN.
HJALMAR PALIN.
WALD. ENEBERG.
OSSIAN BERGBOM.
LENNART GRIPENBERG.
ALFR. CHARPENTIER.
OSKAR ZITTING.
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus Metsästyksestä.
Annettu Helsingissä, 20 p:nä Lokakuuta 1898.
Voimassa 1899 vuoden alusta.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suurirulıtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä Me täten Armossa säädämme niinkuin seuraa:
1 §.
Metsästysoikeus maatilan tiluksilla on, sellaisin poikeuksin ja rajoituksin kuin tuonnempana sanotaan, tilanomistajan; ja pidetään metsästyksenä kaikenlaista otusten pyyntiä. Samoin olkoon yleisellä laitoksella metsästysoikeus sillä maalla, joka sen alle kuuluu, ja kaupungilla siihen yhdistetyllä alueella.
Maaksi luetaan myös sellainen vesialue, joka maahan kuuluu.
2§.
Kruununtalon asukas ja muu henkilö, jolla on vakinainen hallintooikeus maahan, nauttikoon sillä maalla metsästysoikeutta, niinkuin omistajasta tässä asetuksessa sanotaan. Sama oikeus olkoon kuninkaankartanon, virkatalon ja ıııuun siihen verrattavan tilan haltijalla, joiden tilojen puolesta älköön kuitenkaan semmoista sopimusta, kun 8 ja 9 §:ssä mainitaan, tehtäkö ilman sen viranomaisen suostumusta, jonka valvonnan alaisena sellainen tila on.
Maata muussa tapauksessa vuokrattaessa ei metsästysoikeus siirry vuokraajalle, ellei sitä ole välipuheessa hänelle nimenomaan luovutettu.
....
10 §.
Jos joku missä hyvänsä sattumalta tapaa vahinkoeläimen valloillansa, saapi hän sen tappaa tahi kiinni ottaa ja pitää. Vahinkoeläimiä tämän asetuksen mukaan ovat: karhu, susi, ilves, ahma, kettu, näätä, hilleri, vesikko eli tuhkuri, saukko, järvihylje, maakotka, merikotka, huuhkaja, hiiriäispöllö, tunturipöllö, kaikki haukan sukuiset linnut, kalasääski, merilokki, räiskä, kuikka eli kaakkuri, uikku eli härkälintu, merimetso, korppi, varis, harakka, närhi ja kuusanko.
11§
Karhua, sutta, ilvestä ja ahmaa olkoon jokaisella lupa metsästää toisenkin tiluksilta, missä niitä löytyy; älköön kuitenkaan sitä varten käytettäkö pyyntilaitosta tahi myrkytettyä syöttiä ilman maanomistajan lupaa. Jos joku on kiertänyt olevan karhun, olkoon hänellä yksin oikeus jatkaa metsästystä.
Jos sellaisen luvallisen metsästyksen kautta toisen maalla, kuin sekä 12 §:ssä sanotaan, viljelys, metsä, aita talli muu semmoinen omaisuus vahingoituu, antakoon metsästäjä maanomistajalle tahi haltijalle täyden korvauksen siitä vahingosta.
....
15 §.
Jos kokemus osottaa, että edellä määrätty rauhoitusaika tarvitsee jossakin tapauksessa koko maan tahi jonkun sen osan suhteen pitentämistä tahi lyhentämistä, taikka jos paikkakunnalliset olot tahi muut asianhaarat vastedes vaativat säännöksiä muitten otusten metsästämisestä, kuin tässä on mainittu, on siitä hallínnollista lainsäätämistietä annettava erityinen Armollinen asetus.
16 §
Jos joku on päästänyt vapauteen sellaisia hyödyllisiä otuksia, joita ei ennen ole maassa tahi paikkakunnalla löytynyt, ja siitä paikkakunnan kirkossa ja virallisissa lehdissä kuulututtanut sekä julkipannut tiedonannon kunnanhuoneeseen, älköön kenelläkään muulla olko lupa lähinnä seuraavain viiden vuoden kuluessa sillä paikkakunnalla metsästää sellaisia otuksia.
Kuulutus on joka vuosi uusittava.
17 §.
Tikka, käki, kottarainen ja muut pienet linnut, paitsi kotivarpunen ja lepinkäiset, olkoot kaiken vuotta rauhoitetut.
Nyt mainittu rauhoitus ei kuitenkaan koske rastasta eikä tilhiä. Elokuun 15 päivän alusta Maaliskuun 1 päivään.
18 §.
Rauhoitettujen lintujen sekä muiden, kuin 10 §:ssä lueteltujen, meri- tahi vesilintujen munia älköön pesästä otettako tahi hävitettäkö.