Joskus harvoin pääsee jahtihommissa ns. ”tuhannen taalan” -paikalle, maksamatta tuhatta taalaa. Nyt oli se hetki ja odotukset olivat todella korkealla. Mutta kuten metsästyksessä yleensä, vain ne pyyt ovat pivossa, jotka olet sinne saanut. Haluat ehkä kuulla, opiksi jos ei muutoin, kuinka lupaavinkin tilanne voi lipsua käsistä…
Tältä videolta näkyy tilanne sunnuntailta kyyhkyn aloituksen edeltävältä illalta, kun menemme rakentamaan piilot ja kaaveet valmiiksi odottamaan tulevan aamun auringonnousua ja kauan odotettua uuden jahtikauden aloitusta.
Tuossa videolla tosiaan näkyy, kuinka paikka on paras mahdollinen. Hanhia on tuhannen paljon, ja kyyhkyjäkin riittää enemmän kuin pystyy laskemaan. Olin päässyt vieraaksi jahtiseurueeseen ja nappasin tämän videon sotasuunnitelmiemme jälkeen. Idea oli, että muutama meistä vie pop‑up -peltopiilot (siis sellaiset, joissa maataan suojassa ja noustaan ampumaan hanhien laskeutumishetkellä) ja loppuporukka rakentaa naamioverkoista tuliasemia hernepellosta nousevien hanhien lentoreiteille. Lisäksi viedään peltoon hanhi- ja kyyhkykaaveita.
Tarkoitus oli tulla aamulla viideltä asemiin, koska ennakkotiedustelu oli kertonut lintujen saapuvan aamuisin kuuden maissa paikalle ruokailemaan. Erittäin levottomasti nukutun yön jälkeen suuntaamme passipaikoille naamioverkkojen taakse hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Peltomiehet nukkuivat lievästi pommiin ja saapuivat paikalle yhdessä ensimmäisten etuajassa saapuvien hanhiparvien kanssa.
Hanhia pyrki pellolle jatkuvana virtana, mutta jotain oli vialla. Vaikka miehet makasivat piiloissaan, eivät hanhet uskaltaneet laskeutua. Etukäteen olimme sopineet, että peltomiehet avaavat tulen ja me muut pyrimme napsimaan pellolta nousukiertoon lähteviä lintuja.
Lintuja tuli passipaikkojemme yli kaakattavina lauttoina, mutta juuri ennen laskeutumistaan päättivätkin väistää, koukkasivat lisää ilmaa siipiensä alle ja jatkoivat menoaan kohti taivaanrantaa. Meitä, jotka olimme naamioverkkojen takana aukean laidalla, hanhet eivät voineet mitenkään havaita, joten ainoa selitys tähän väistöliikkeeseen täytyi olla keskellä peltoa olevat makuupiilot ja/tai niiden edessä olevat hanhikaaveet. Ne kun olivat ainoa uusi elementti pellolla edellisiin päiviin nähden.
Täytyy sanoa, että nyt kysyttiin kärsivällisyyttä. Istuin naamioituneena peltosaarekkeessa täysin liikkumatta ja näin sekä kuulin satojen hanhien metelöiden kaartavan ohitseni yhä uudestaan ja uudestaan. En tietenkään halunnut jahtiporukassa vieraana alkaa sooloilla, kun oli sovittu, että peltomiehet avaavat tulen. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään, kun hanhet ottivat lisää korkeutta juuri ennen laskeutumista.
Turhauttava tilanne tämä oli varmasti peltopiiloissakin maata, en siis heitä halua mitenkään syyttää.
Lopulta tulee viesti, että kaikille passimiehille on luvalliseen riistaan tuli vapaa. Tässä tilanteessa ikävä kyllä suurin osa hanhista oli jo ohittanut tämän pellon, mutta kyyhkyjen lennon alettua tunnelma piristyi juuri niin hienoksi, kuin se jahdin aloituksessa ylipäätään voi olla :)
Aamun sarastus ja vähintäänkin useiden satojen hanhien näkeminen passissa oli todella upea luontokokemus, jollaista en vielä Suomessa ole ennen nähnyt. Päivästä tuli mukavan lämmin ja jatkoimme kyyhkypassissa yli puoleen päivään. Saalistakin taas saimme.
Kiitos Markolle kutsusta, vastoinkäymisistä huolimatta, jälleen kerran ylimuistoinen jahtipäivä.