Chapuis Armes X4 rinnakkaispiippuinen kivääri
X4 on ensi näkemältä hyvin perinteinen rinnakkaispiippuinen kivääri. Muotoilussa huomion kiinnittävät näyttävät lukkorungon ”viiksivahvikkeet” sekä syvät koristeelliset kaiverrukset. Perinteisessä AA-laadun pähkinäpuutukissa on käsin hierottu öljyviimeistely ja artesaanityönä tehty ristikarhennus. Chapuis Armes X4 on siro ja klassisen kaunis ase, se painaa hieman yli kolme kiloa ja on saatavissa kaliipereissa 8x57JRS, 9,3x74R, .30-06, .30R Blaser ja .308 Win.
Perinteisesti kaksoisluodikoiden piiput on juotettu yhteen, ja tästä seuraa helposti osumapisteen siirtyminen piippuparin lämmetessä epätasaisesti. Tämän kiinteästi yhteen juotetun rakenteen takia kaikkeen säätämiseen on tarvittu kosolti asesepän työvälineitä ja ammattitaitoa. Kuitenkin tässä aseessa Chapuis Armes on tehnyt nerokkaan ainutlaatuisen ja patentoidun ratkaisun. X4:n vasen piippu on tehty kiinteäksi, ja vapaasti kelluvaa oikea piippua voidaan säätää mekaanisen paineen avulla erilaisille ammuksille ja latauksille. Piippuparin kohdistaminen onnistuu sekä vaaka- että pystysuunnassa helposti ilman monimutkaisia työkaluja tai -vaiheita muutamassa minuutissa ampumaradalla (katso tarkemmin oheiselta videolta).
Chapuis Armes C10 Light päällekkäispiippuinen kivääri
C10 Light on päällekkäispiippuinen tuplakivääri, joka ulkonäöltään ja olemukseltaan muistuttaa pitkälti nykyaikaista metsästyshaulikkoa, selvimpänä erona päällä tähtäimenä kuituoptinen hahlo ja jyvä. Piiput on muotoiltu vapaasti kelluvaan rakenteeseen, ja niiden väliin on piilotettu mekaaninen osumapisteen säätöjärjestelmä. Piippuja ei siis ole juotettu toisiinsa kiinni, mutta valmistajan ohjeiden mukaan säätäminen vaatii kuitenkin käytännössä asesepällä käyntiä ja mahdollisesti häneltä alle vartin kohdistustyön.
En päässyt varmistamaan suomalaiselta asesepältä mielipidettä, mutta näin tehdas lupaa:
”The new over & under double rifle turns this complicated re-regulation exercise into a child’s play for a competent gunsmith. A mechanical system is fitted to one of the barrels and lets the gunsmith adjust barrel in a few minutes, by simply firing a few cartridges at the target set at the appropriate distance. The adjustment block is totally invisible. The floating barrel arrangement and guide ring are hardly noticeable. Only the results as on the target will show. This durable, revolutionary concept in a double rifle is a great leap forward as it enables the hunter to tailor his ammunition to the game he plans to hunt.”
Chapuis Armes C10 Light painaa hieman alle kolme kiloa ja on saatavissa kaliipereissa 8x57JRS, 9,3x74R ja .30-06.
Pari sanaa kaksoisluodikoista
Kaksipiippuiset kiväärit ovat jääneet ajan saatossa pulttilukkoisten ja itselataavien kiväärien jalkoihin. Ensimmäiset kaksipiippuiset musketit kehitettiin Skotlannissa 1830-luvulla, kun suurriistan metsästykseen kaivattiin nopean toisen laukauksen mahdollisuutta. Tuplakivääriin otettiin mallia jo silloin yleisesti käytössä olleesta kaksipiippuisesta haulikosta. Ulkoinen ja tekninen yhteneväisyys kaksoisluodikoiden ja haulikoiden välillä ei siis ole sattumaa. Molempien asetyyppien kehitys on ollut samankaltaista siitä eteenpäin.
Moderni tuplakivääri syntyi, kun John Rigby & Company toi markkinoille 1898 nykyaikaisella savuttomalla ruudilla ladatun 450 Nitro Express -sarjan. Seuraavat kolme vuosikymmentä olivat Englannin siirtomaakauden ja valkoisten safarimetsästäjien kultakautta Afrikassa.
Toinen maailmansota kehitti aseteollisuutta ja toi valtavan määrän edullisia aseita markkinoille. Mureneva siirtomaavalta ja kohoavien työvoimakustannusten yhdistelmä käytännössä lopetti tuplaluodikkojen kysynnän, joka korvautui suurelta osin pulttilukkokivääreillä.
Vasta 1980-luvulla Etelä-Afrikkaan syntyneen metsästysbuumin myötä tuhansien uusien riistatilojen henkilökunta ja etenkin afrikkalaisista jahdeista innostuneet varakkaat amerikkalaiset asiakkaat alkoivat ostaa kaksoisluodikoita. Myös Keski-Euroopassa tuplakiväärit ovat olleet suosiossa sodan jälkeisen vaurastumisen myötä erityisesti villisian ja hirvieläinten ajojahtimetsästyksissä.
Kaksoisluodikon hyödyllisin ominaisuus onkin aina ollut sen luotettavuus (ei syöttöhäiriöitä) ja nopean toisen laukauksen mahdollisuus, erityisesti vaarallisen riistan jahdeissa. Mitä suurempaan riistaan ja isompaan kaliiperiin mennään, niin sitä selvemmin taittuvan aseen yksinkertaisen mekanismin kestävyys ja toimintavarmuus tulevat esiin. Ja vaikkei tuplaluodikossa ole lipasta, on aseen taiton ja ejektoreiden ansiosta myös uudelleen lataaminen kohtuullisen nopeaa pienen harjoittelun jälkeen.
Rinnakkais- vai päällekkäispiippuinen
Rinnakkais- ja päällekkäispiippuisen kiväärin erot eivät käytössä ole kovin isot. Enemmänkin kyse on tyylillisistä ja mieltymyksellisistä eroista. Hankintahinnaltaan päällekkäispiippuiset ovat tyypillisesti hieman edullisempia kuin rinnakkaispiippuiset kiväärit. Perinteisesti sivulukkoisissa tuplakivääreissä on enemmän tilaa kaiverruksille, mutta esimerkiksi näiden kahden Chapuisin kohdalla tilanne on päinvastainen.
Varsinaisia ”oikeitakin” eroja näiden tuplapiippuisten kiväärien rakenteen takia on. Päällekkäispiippuisella aseella ammutaan yleensä ensimmäinen laukaus alemmalla piipulla (rekyyli kohdistuu suoremmin olkapäähän, kääntäen asetta vähemmän ylöspäin) ja tämä antaa mahdollisuuden nopeampaan ja tarkempaan toiseen laukaukseen. Rinnakkaispiippuinen on puolestaan astetta nopeampi ladata uudelleen, koska rakenteensa takia sitä ei tarvitse taittaa latauksessa yhtä syvään kulmaan kuin päällekkäispiippuista. Molemmilla ominaisuuksilla saattaa olla tiukan paikan tullen merkitystä, mutta normaalissa käytössä nämä jäävät hyvin marginaalisiksi. Ehkä eroja voidaan löytää myös sivu- ja laatikkolukkoisen rakeenteen osalta, mutta nekään eivät nykyaseissa ole enää niin merkityksellisiä.
Mihin käyttöön kaksoisluodikko sopii nykyään
Tuplaluodikko hävisi kilpailun aikanaan pulttilukkoiselle ja itselataavalle kiväärille, mutta nyt uudelleen markkinoita valloittaessaan sen kilpailija ei ehkä niinkään enää ole mikään toinen asetyyppi. Kaksoisluodikko on enemmänkin tyylilaji ja perinteitä kunnioittava herrasmiehen ase. Hieman samaan tapaan kuin haulikoissakin rinnakkaispiippuinen. Tuplakivääri on harvemmin kenenkään ensimmäinen, saati ainoa kivääri. Kaksoisluodikon omistajalla on todennäköisesti asekaapissaan työkaluja jo moneen lähtöön. Voi siis olla, että tuplakiväärin hankinnan kilpailijana on pikemminkin moottoripyörä, perhovapa tai golf-harrastus kuin mikään toinen asetyyppi.
Tuplakivääri ei varsinaisesti yleensä ole ollut erityinen tarkkuustyökalu pitkänmatkan ammuntoihin. Se on pikemminkin lyhyempien matkojen ja nopeiden tilanteiden toimintavarma ase kaikelle suurriistalle, mutta erityisesti vaaralliselle riistalle. Näiden syiden takia kaksoisluodikkoa käytetään usein sen omilla avotähtäimillä tai tilanteen vaatiessa kiinnitetään optiikka paikalleen pikajaloilla. Useimmiten nykyaikainen tuplakivääri voidaan purkaa yhtä kätevästi kuljetuslaatikkoon kuin haulikkokin. Nämä kaikki ominaisuuden tekevät siitä ihanteellisen aseen metsästysmatkoille Afrikkaan sekä Keski-Eurooppaan.
Kotimaassa kaksoisluodikko puolustanee parhaiten paikkaansa hirvi-, villisika- ja karhujahdeissa, aivan erityisesti lyhyenä ja sirona aseena koiran ohjaajalle, sekä haavakkoa jäljitettäessä ns. ”puskapyssynä”.
Koronatilanteen takia kaikki yllä olevat kuvat kuvattu ja lavastettu toukokuussa omakotitalon takapihalla Vesilahdessa.
