Pääsin talvella tuoreeltaan testaamaan Tikan uutta T3x UPR -tarkkuuskivääriä. Samassa tilaisuudessa testattavana oli myös maailmanluokan uutuus Sako S20, ja Tikka meinasi jäädä ymmärrettävistä syistä huomiossa
jalkoihin. Harmi sinänsä, koska Tikan slogan ”Second to none” pitää erinomaisen
hyvin paikkansa. Nopealla kokeilulla oli vaikea kuvitella
hinta/laatusuhteeltaan parempaa tarkkuuskivääriä.
Tilaisuuden jälkeen jäin kuitenkin pohtimaan asiaa: mikä
tekee kivääristä tarkkuuskiväärin? Vastasin itselleni jotakuinkin näin? ”Rata-ammuntaan
muotoiltu, tarkkuusammuntaa sopiva kaliiperi ja alle 1 MOA eli 29,1 mm/100 m
tarkkuus.” Tarkistin asiaa myös eri lähteistä, ja puolustusvoimat määrittelee
asian hyvin pitkälti samoin. ”Kertalaukauksinen tai puoliautomaattinen
kiväärikaliiperinen, tarkkuusammuntaan tarkoitettu, erillisellä optiikalla
varustettu käsiase”, ja tarkkuusvaatimus tarkka-ampujakiväärillä on alle 1 MOA (minute
of angle), eli kulmaminuutti.
Tikka T3x:n lyhenne UPR tulee sanoista Ultimate Precision
Rifle eli suomeksi ”äärimmäinen tarkkuuskivääri”. Päätin pyytää valmistajalta aseen
hieman perusteellisempaan testiin ja selvittää näitä ominaisuuksia tarkemmin.
Miten Tikka T3x UPR eroaa vaikkapa TikanT3x Lite -metsästyskivääristä ja mitkä erot tekevät siitä tarkkuuskiväärin?
T3x Lite on käytössäni tuttu ase, ja pääsen testaamaan niitä myös vierekkäin ampumaradalla.
Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy UPR:n tukin muotoiluun. Perän saa hyvin
tuettua säkin päälle tasaiselta osalta. Hiilikuituvahvisteinen lasikuitutukki
on asiaankuuluvan jäykkä. Jäykkyys antaa mahdollisuuden optimaaliseen
tarkkuuteen.
Roughtech-pintamateriaalista saa pitävän otteen märilläkin
käsillä. Tukin suunnittelussa on otettu erityisesti huomioon viranomais- ja sotilaskäyttö
myös kestävyyden osalta. Tarkkuuskiväärien täytyy kestää kovia olosuhteita ja
karheaa käyttöä. T3x UPR:n muotoilu onkin varsin onnistunut, säädettävä
poskipakka ja -vetopituus auttavat omalta osaltaan sovittamaan hyvän
ergonomisen ampuma-asennon.
Piippuprofiili on paksumpi normaaleihin metsästyskivääreihin
nähden. Tämä tuo aseeseen lisää massaa. Paino vähentää omalta osaltaan rekyyliä.
Matalampi rekyyli tarkoittaa tarvittaessa myös nopeampaa ja tarkempaa
jatkolaukausta. Piipun kokonaismassan kasvu vähentää piipun lämpenemistä ja
parantaa tarkkuutta vähäisemmän värähtelyn vuoksi.
Aseessa on Picatinny-kisko -kiinnikejärjestelmä, joka
mahdollistaa lisävarusteiden asentamisen. Pitkään yhtenäiseen kiskoon pystytään
sovittamaan monipuolisesti erilaisia varusteita (esimerkiksi kiikaritähtäimet,
pimeänäkölaitteet, taktiset valaisimet ja laserosoittimet).
Metallinen lipas on kapasiteetiltaan 1 + 10 patruunaa. Hyvä
lipaskapasiteetti tarjoaa mahdollisuuden ampua pidempiä sarjoja uudelleen
lipastamatta ja purkamatta ampuma-asentoa. Säädettävä etuvedollinen
laukaisukoneisto on monesti myös hyvän tarkkuuskiväärin edellytys. Asetta
valmistetaan sekä mustalla että rosterisella piipulla. Se on aluksi saatavissa
kaliipereissa .308 Win ja 6,5 Creedmoor.
Ammuin aikaisemmin talvella .308 Win -versiota ja nyt
siis testattavana 6,5 Creedmoor. Kirjoituksen alussa
mainitsin määritelmässä ”tarkkuusammuntaan sopiva kaliiperi”. Pohdin asiaa hieman
perusteellisemmin kirjoituksessa: ”6.5 Creedmoor: Miksi siitä on tullut niin suosittu?”.
Tikka T3x UPR vs. Tikan T3x Lite
Ammuin testissä molemmilla aseilla erilaisilta tuilta (mm. Viper-Flex Styx Journey) ja
myös vapaalta kädeltä. Näiden aseiden ensimmäinen ison eron huomaa jo asetta
nostaessa. Painoero on n. 700 g, ja se on todella merkittävä. UPR on siis
neljänneksen painavampi kuin Lite. Radalla ammuttaessa paino tuo toki vakautta
ja helpottaa osumista. Myös ampumaergonomia on selvästi UPR:n puolella.
Fiilikseni olivat heti UPR:n paremmuuden puolella ja
todellakin kivalta sillä tuntui ampua. Yllätyin kuitenkin melkoisesti siitä,
ettei omalla ampumataidollani osumien ero ollut 75 metrin matkalla mitenkään
ilmeinen tai merkittävä. Osuin mielestäni molemmilla ihan hyvin. Ja ainakin
metsästystilanteeseen verrattuna todellakin riittävän tarkasti.
Ilmeisesti on niin, että tarkkuuskiväärin taakse
tarvitaan todellinen tarkka-ampuja, että tulokset alkavat erota merkittävästi.
Toki isommat erot syntyisivät selvemmin myös pidemmillä matkoilla. Vallitsevan
koronatilanteen takia joudun käyttämään improvisoitua ampumarataa, eikä siellä
ole mahdollista ampua pitkiä matkoja.
Siitä juontui mieleeni uusi kysymys: Mikä tekee ampujasta
tarkka-ampujan?
Tarkka-ampujan vaatimukset (Tarkka-ampujan käsikirja 2003)
Yleisenä tarkka-ampujan tarkkuusvaatimuksena on, että hän
osuu ensimmäisellä laukauksella:
yli 90% todennäköisyydellä
- paikallaan olevaan maaliin, jonka halkaisija on 15 cm ampumaetäisyyden ollessa alle 300 m.
- paikallaan olevaan maaliin, jonka halkaisija on 35 cm etäisyyden ollessa 300-600m.
- liikkuvaan maaliin, jonka nopeus on alle 4 m/s ja halkaisija 45 cm etäisyyden ollessa alle 200 m.
yli 70% todennäköisyydellä
- liikkuvaan maaliin, jonka nopeus on alle 2 m/s ja halkaisija 45 cm etäisyyden ollessa alle 400 m.
Nyt kun olin löytänyt tuon mainion Tarkka-ampujan
käsikirjan, niin ammennetaan sieltä vähän lisää tietoa tarkkuusammunnan tueksi ja opiksi meille kaikille.
Luodin lentorataan vaikuttavia tekijöitä.
(lähde: TarkampKäsiK 2003 ja Taistelijan opas 2013 Maavoimien esikunta)
Luodin osumapisteeseen korkeussuunnassa vaikuttavia tekijöitä ovat:
- maan vetovoima ja maastokulma
- luodin lähtönopeuden muutos
- ilman lämpötilan muutos
- ilman paineen muutos
- myötä/vastatuuli
- ampujan tekemä etäisyyden arviointivirhe
Luodin osumapisteeseen sivusuunnassa vaikuttavia tekijöitä ovat:
- kiertopoikkeama
- sivutuuli
Maan vetovoima
Maan vetovoiman vaikutus luotiin on suurin ammuttaessa
samassa tasossa olevaan maaliin. Ammuttaessa ylä- tai alakulmille maan
vetovoiman vaikutus luotiin pienenee (ampumaetäisyys pienenee) ja iskemät
osuvat tähtäyspisteen yläpuolelle.
Luodin lähtönopeuden muutos
Luodin lähtönopeus riippuu ruudin lämpötilasta, johon
vaikuttaa esimerkiksi ilman ulkolämpötila ja piipun kuumeneminen useiden
peräkkäisten laukausten seurauksena sekä kitkakertoimen nouseminen piipun
sisällä, esimerkiksi piipun likaantuessa.
Ilman lämpötila, -paine ja ilman vastus
Ilmassa lentävä luoti törmää jatkuvasti lentoradallaan ilmapartikkeleihin,
jotka hidastavat sen lentoa. Mitä suurempi on luodin nopeus, sitä suurempi on
myös ilmanvastus. Luodin nopeuden lähestyessä äänen nopeutta suhteellinen ilmanvastus
on suurimmillaan.
Mitä tiheämpää ilma on, sitä enemmän se hidastaa luodin
lentoa. Lämmin ilmamassa on harvempaa kuin kylmä ilmamassa, missä
ilmapartikkelit ovat pakkautuneina lähemmäs toisiaan. Mikäli ase on kohdistettu
0 °C:n lämpötilassa ja ampuja ampuu -30 °C:n lämpötilassa, iskemä jää maalin
alle. Ilmamassan tiheyden kasvaessa kasvaa myös sen luodin lentoa hidastava
vaikutus. Lämpötilan muutoksesta johtuvalla ruudin lämpötilan muuttumisella on
ilman tiheyden muuttumista suurempi vaikutus osumapisteeseen.
Mitä korkeammalla merenpinnasta ollaan, sitä harvempaa
ilma on. 100 metrin korkeudella merenpinnasta kohdistetun aseen iskemät osuvat
maalin alle merenpinnan tasossa ammuttaessa johtuen kasvaneesta ilmamassan tiheydestä.
Ilmamassan tiheys kasvaa myös ilman kosteuden
lisääntyessä. Ilmanpaineen merkitys luodin lentorataan on häviävän pieni ja
alkaa korostua vasta tarkka-ampujan tehokasta käyttöetäisyyttä suuremmilla
ampumaetäisyyksillä.
Luodin ilmanvastus määräytyy luodin kokonaispinta-alasta
sekä luodin muodosta. Luodin kärjen ja peräosan muodolla on suuri merkitys
luodin ballistisille ominaisuuksille. Luodin ballistisia ominaisuuksia
ilmaistaan ballistisella kertoimella. Saman kaliiperisten aseiden luotien
osalla niiden ballistiset kertoimet voivat poiketa toisistaan huomattavasti.
Mitä suurempi ballistinen kerroin on, sitä suoremmin ja nopeammin luoti
lentää. Hyvällä ballistisella
kertoimella saadaan luodille lyhyempi lentoaika, jolloin se on lyhyemmän
ajanjakson alttiina ilmakehän ilmiöille. Tällöin osumistodennäköisyys
erityisesti pidemmillä etäisyyksillä ammuttaessa kasvaa.
Tuulen vaikutus
Tuuli on eniten luodin lentorataan vaikuttava yksittäinen
ilmakehän ilmiö. Sen vaikutus luodin lentorataan korostuu ampumaetäisyyden
kasvaessa. Luodin lentoajan kasvaessa ja luodin hidastuessa tuuli vaikuttaa
siihen pidemmän aikaa kuin lyhyemmillä ampumaetäisyyksillä. Tuulen suuntaan ja
voimakkuuteen vaikuttavat myös maaston muoto ja peitteisyys. Aukeilla alueilla
tuuli pääsee puhaltamaan vapaasti. Metsät, kalliot, mäet ja kumpareet muuttavat
tuulen suuntaa ja hidastavat sen liikkeitä.
Kiertopoikkeama
Kiertopoikkeama johtuu aseen piipun rihlojen
aikaansaamasta luodin pituussuuntaisesti tapahtuvasta pyörimisliikkeestä.
Kiertopoikkeama vie luotia oikealle ja vaikuttaa tyypillisesti vasta yli 300
metrin etäisyyksille. Sen vaikutus on melko vähäinen, esimerkiksi 7.62 RK, noin
1 cm/300 m ja 3 cm/500 m.
Sako Ballistics Calculator
Edellä kuvattuihin ulkoballistisien muuttujien
vaikutusten laskemiseen on kehitetty ilmaisia kännykkäsovelluksia, kuten SakoBallistics v2.0.0. Löydät sen Android-versiona Google Play -kaupasta ja
vastaava on ladattavissa myös Applen App Storessa.
Ohjelma on todella helppokäyttöinen, joskin
englanninkielinen ja vaati hieman ensin silmäilyä. Suomenkieliset käyttöohjeet löytyvät täältä.
Ohjelmassa määritetään mm. nämä muuttujat ja saadaan
suoraan vastaus osumapisteen muutoksesta senttimetreina ja tähtäinkiikarin
säätöarvoina eli ”naksuina”:
Tuulen (Wind) suunta kellotaulun ympyrältä, esim. 10
o’clock
Ampumiskulma (Shooting Angle) ylä- tai alaviistoon, esim.
15° ylärinteeseen
Etäisyyttä (Range) maaliin voidaan säätää liukujanalla
metreissä
Tuulen (Wind) voimakkuus m/s
Ilmanpaine (Air Pressure) mbar
Lämpötila (Temperature) astetta celsiuksissa