Winchester 1300 Defender oli pitkään ja hyvin palvellut. Mutta kuten niin usein, oli tämäkin veteraani jätetty yksin hylättynä ja vailla riittävää huoltoa täysin huomiotta. Aseen perä oli rikki, syöttöhäiriöt säännöllisiä, hylsyjä jäi jumiin patruunapesään, koneisto täynnä sitkeää likaa, maalipinta kulunut ja tähtäimen jyväkin hukassa.
Winchester Model 1200/1300 Defender on ollut rauhantekijänä maailman konflikteissa vuodesta 1968 Vietnamin sodassa, Libanonin ja Darfurin konflikteista Irakin sotaan, sekä monissa pienemmissä kiistoissa. Noin kolmenkymmenen maan asevoimat ovat käyttäneet sitä palvelusaseenaan ja monella se on sitä edelleen.
Vaikka aseen kunto on huono, niin lähtökohdat ovat aivan erinomaiset. ”Call The Medic!”, eli otetaan potilas käsittelyyn. Tarkoitus on tehdä tästä erityisesti haulikon täyteisille soveltuva metsästysase lyhyen matkan kauris- ja peurapasseihin, haavakkotilanteisiin, virkistysammuntaan ja mahdollisesti SRVA-toimintaan. Toki kaikkiin muihinkin lähtöihin, mihin ei jalopuutukkista ja nätisti kaiverrettua tuplapiippuista italiatarta henno ottaa mukaan.
Nyt pääsin myös ensimmäistä kertaa laittamaan todelliseen testiin ”Anon aseöljyn”. Olen kuullut useammastakin suunnasta hyviä kommentteja tästä Pudasjärveläisen Juha Tenhusen kehittämästä kotimaisesta aseöljystä, jossa tosin itse öljyä on vain 12.2 %. Anon aseöljyssä on sen sijaan neljää erilaista haihtuvaa liotinta, koska erilaisille epäpuhtauksille on jokaiselle olemassa paras puhdistin. Tarkka resepti on luonnollisesti salaisuus, mutta useamman vuoden käytännön testien tulos. Tämä ei siis ole vanhan liiton suojaöljy, eli paksu antikorrol.
Puran ensitöikseni aseen alkutekijöihinsä. Tässäkin tapauksessa on suurin ongelma aseeseen vuosiksi jäänyt mineraaliöljypohjainen aseöljy, joka on yhdessä lian kanssa jankittunut ja osin myös hartsiintunut. Sitten kaikki metallisosat kunnon kylpyyn, eli suihkutetaan keraamista voiteluainetta reilusti, niin että lika pääsee valumaan aseöljyn mukana ulos pienemmistäkin koloista. Näin likaisessa kohteessa voisi toimenpidettä luonnehtia lähinnä liuotinpesuksi. Sitten perään mekaaninen kuivaus ja putsaus harjan, kankaan ja sillan kanssa. Lopuksi vielä uusi läträys Anon aseöljyllä ja noin vartin jälkeen pinnat alkavat kuivua. Jäljelle jää vain ohut pinnoite keraamista voiteluainetta. Vielä patruunapesän kiillotus ja kevyt voitelu. Aiemmin takellellut lataus toimii nyt täysin moitteetta, laukaisukin on keventynyt.
Seuraavaksi vuorossa on mustien osien uudelleen maalaus norjalaisella NFM EC Paint Spray -maalilla, joka on NIR-heijastusarvoiltaan luonnollinen, eli värit heijastuvat oikein ja paljastumatta, myös valonvahvistimen läpi katsottuna. Sitä ennen kuitenkin maalattavien pintojen pyyhkiminen alkoholipitoisella puhdistusaineella ja herkkien osien suojaus maalarinteipillä.
Rikkinäinen takatukki ja aikansa elänyt etutukki vaihdetaan ATI Strikeforce -sarjan hiekanvärisiin tämän aseen tyyliä ja historiaa kunnioittaviin DuPont Extreme Temperature Glass Reinforced Polymer -tukkeihin. Etutukissa on myös paikat molemmin puolin 2” Picatinny -kiinnityskiskoille. Lopuksi kaikki osat kasaan ja piipun päähän punainen kuitujyvä tarkentamaan tähtäystä täyteisillä ammuttaessa.
Mielestäni lopputulos kunnioittaa aivan erinomaisesti Winchester 1300 Defenderin olemusta ja ansaitsee ylennyksen myös näin reservissä ollessaan. Ampumaergonomia on parantunut säädettävän poskipakan ja pituudeltaan säätyvän perän ansiosta. Tukkien materiaalit antavat huomattavasti paremman otteen kuin hieman liukkaaksi kuluneet alkuperäiset. Taittuva perä mahdollistaa aseen kuljettamisen paremmin repussa.
Lisätietoja:
https://www.anonase.com/
https://www.varusteleka.fi/fi/product/nfm-ec-paint-spray-maali-400-ml/35070
https://www.atioutdoors.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti