Pidä houkuttelu yksinkertaisena, älä laita varoiksi liikaa!

Kauriiden ja villisikojen ravintohoukuttelusta on tullut yhä suositumpaa, mutta samalla myös entistä tehokkaampaa. Kuluneen kevään aikana olen nähnyt somessa hyvin mielenkiintoisia testejä ja tuloksia varsinkin kauriiden houkutteluun kevätpukkijahtia silmällä pitäen. Alun perin villisioille valmistetut tuotteet ovat osoittautuneet täällä Pohjoismaissa toimiviksi herkuiksi kauriille ja peuroille. Nyt kun tuttavapiirissäni monen some-julkaisuissa on näkynyt erityisesti BlackFire Corn ja sen houkuttelemia kauriita, päätin itsekin tutustua asiaan hiukan tarkemmin.

Sosiaalinen media on erittäin hyvä tulosten esittelyyn, mutta se on myös rehellisen armoton: jos asiat eivät toimi mainoksissa luvatusti, se näkyy nopeasti päivityksissä ja kommenteissa. BlackFiren taustalla on pieni slovenialainen perheyritys. Näiden houkuttelutuotteiden kehittäjä ja yrityksen omistaja on Marko Gracner, aktiivinen ja innokas villisikojen metsästäjä tietysti itsekin.

Marko pyörittää yritystä vaimonsa ja poikansa kanssa. Hän on toiminut koko ikänsä metsästyksen parissa ja testannut lukuisia menetelmiä riistan ja erityisesti villisikojen houkutteluun. Kokemuksensa avulla hän uskoo kehittäneensä parhaat mahdolliset tervatuotteet ja niiden yhdistelmät villisioille.

   
BlackFire-tuotteita on testattu ammattimaisessa riistanhoidossa ja metsästyksessä ympäri Eurooppaa jo vuosia. Tuote lanseerattiin markkinoille 2018 loppuvuodesta. Viime kesästä alkaen niitä on saanut myös Suomesta www.BlackFire.fi -verkkokaupasta ja monista eräkaupoista.

Suomeen BlackFiren toi Leo Grönlund kesällä 2019, kuvassa vasemmalla. Leo on toiminut myös BlackFiren tuotetestauksessa erityisesti kauriiden ja peurojen parissa.

Käyttökokemuksissa löytyy nyt runsaasti BlackFire Corn (makea & suolainen maissisiirapin ja mineraalisuolan yhdistelmä) tuloksia. Tyypillisesti sitä käytetään sellaisenaan maassa tai esille nostettuna kannon päällä. Myös ruokinnoilla siitä on saatu houkuttelevia tuloksia suoraan kauran seassa.

Houkutteluherkun voimakkaan hajun suurin hyöty tulee uutta ruokintapaikkaa perustettaessa. Nyt on oikea hetki aloittaa ruokinnan houkuttelu pukkijahtia silmällä pitäen. Samalla kun houkuttelu herättää alueen kauriiden mielenkiinnon, niitä voidaan seurata ja valikoida riistakamerakuvilla. Mieleiset herkut myös sitovat yksilöitä ruokinnalle ja vaihtuvuus vähenee.

       
Kuvista ja videoista olen nähnyt kauriiden lähestyvän kiinnostuneina alun perin villisioille kehitettyä tervaa. Kokemuksista päätellen tervan erityisen voimakas haju ei siis häiritse kauriita tai peuroja, vaikka niin voisi helposti kuvitella. Hyvin mielenkiintoinen on myös karhujen suhtautuminen BlackFire tervaan. Ne hierovat siihen itseään aivan samoin kuin villisiat.

Kuva: @rantasalmihunting

Kuva: @rantasalmihunting

Jälkimmäisessä kuvassa karhu maistelee BlackFire Cornia kannolta.

Riistakameraseuranta tuo esille houkuttelun monipuolisuutta ja sen yksinkertaisuutta. Esimerkeistä nähdään hienosti, miten monet eläimet ovat kiinnostuneita tervasta ja miten myös mm. mäyrä käy syömässä BlackFire Corn mineraalisuolaa.

Vasemmalla alareunassa mäyrä syö kiveltä Corn mineraalisuolaa.

Sain Leo Grönlundilta ohjeeksi: ”Tärkeintä houkuttelussa, pidä se yksinkertaisena! Liian monen eri hajun sekoittaminen houkuttelupaikalle tai ruokinnalle ei ole järkevää tai tarpeellista. Monesti se voi olla jopa haitallista! Älä laita varoiksi riittävästi tai liikaa! Muista, että eläimillä, varsinkin villisioilla on tuhansia kertoja parempi hajuaisti kuin ihmisellä.”

Osallistu arvontaan!

Minkälaisia kokemuksia sinulla on ravinto- ja hajuhoukuttelusta? Kerro alle kommenttikenttään sanoin ja/tai kuvin omista kokemuksistasi tai suunnitelmistasi miten aiot kokeilla houkuttimia. Kaikkien 15.5. mennessä kommentoineiden kesken arvotaan 50 € lahjakortti www.BlackFire.fi -verkkokauppaan. Onnea arvontaan!

Tikka T3x RH 6.5CRMR UPR

Pääsin talvella tuoreeltaan testaamaan Tikan uutta T3x UPR -tarkkuuskivääriä. Samassa tilaisuudessa testattavana oli myös maailmanluokan uutuus Sako S20, ja Tikka meinasi jäädä ymmärrettävistä syistä huomiossa jalkoihin. Harmi sinänsä, koska Tikan slogan ”Second to none” pitää erinomaisen hyvin paikkansa. Nopealla kokeilulla oli vaikea kuvitella hinta/laatusuhteeltaan parempaa tarkkuuskivääriä.

Tilaisuuden jälkeen jäin kuitenkin pohtimaan asiaa: mikä tekee kivääristä tarkkuuskiväärin? Vastasin itselleni jotakuinkin näin? ”Rata-ammuntaan muotoiltu, tarkkuusammuntaa sopiva kaliiperi ja alle 1 MOA eli 29,1 mm/100 m tarkkuus.” Tarkistin asiaa myös eri lähteistä, ja puolustusvoimat määrittelee asian hyvin pitkälti samoin. ”Kertalaukauksinen tai puoliautomaattinen kiväärikaliiperinen, tarkkuusammuntaan tarkoitettu, erillisellä optiikalla varustettu käsiase”, ja tarkkuusvaatimus tarkka-ampujakiväärillä on alle 1 MOA (minute of angle), eli kulmaminuutti.

Tikka T3x:n lyhenne UPR tulee sanoista Ultimate Precision Rifle eli suomeksi ”äärimmäinen tarkkuuskivääri”. Päätin pyytää valmistajalta aseen hieman perusteellisempaan testiin ja selvittää näitä ominaisuuksia tarkemmin.

Miten Tikka T3x UPR eroaa vaikkapa TikanT3x Lite -metsästyskivääristä ja mitkä erot tekevät siitä tarkkuuskiväärin? T3x Lite on käytössäni tuttu ase, ja pääsen testaamaan niitä myös vierekkäin ampumaradalla. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy UPR:n tukin muotoiluun. Perän saa hyvin tuettua säkin päälle tasaiselta osalta. Hiilikuituvahvisteinen lasikuitutukki on asiaankuuluvan jäykkä. Jäykkyys antaa mahdollisuuden optimaaliseen tarkkuuteen.

Roughtech-pintamateriaalista saa pitävän otteen märilläkin käsillä. Tukin suunnittelussa on otettu erityisesti huomioon viranomais- ja sotilaskäyttö myös kestävyyden osalta. Tarkkuuskiväärien täytyy kestää kovia olosuhteita ja karheaa käyttöä. T3x UPR:n muotoilu onkin varsin onnistunut, säädettävä poskipakka ja -vetopituus auttavat omalta osaltaan sovittamaan hyvän ergonomisen ampuma-asennon.

Piippuprofiili on paksumpi normaaleihin metsästyskivääreihin nähden. Tämä tuo aseeseen lisää massaa. Paino vähentää omalta osaltaan rekyyliä. Matalampi rekyyli tarkoittaa tarvittaessa myös nopeampaa ja tarkempaa jatkolaukausta. Piipun kokonaismassan kasvu vähentää piipun lämpenemistä ja parantaa tarkkuutta vähäisemmän värähtelyn vuoksi.

Aseessa on Picatinny-kisko -kiinnikejärjestelmä, joka mahdollistaa lisävarusteiden asentamisen. Pitkään yhtenäiseen kiskoon pystytään sovittamaan monipuolisesti erilaisia varusteita (esimerkiksi kiikaritähtäimet, pimeänäkölaitteet, taktiset valaisimet ja laserosoittimet).

Metallinen lipas on kapasiteetiltaan 1 + 10 patruunaa. Hyvä lipaskapasiteetti tarjoaa mahdollisuuden ampua pidempiä sarjoja uudelleen lipastamatta ja purkamatta ampuma-asentoa. Säädettävä etuvedollinen laukaisukoneisto on monesti myös hyvän tarkkuuskiväärin edellytys. Asetta valmistetaan sekä mustalla että rosterisella piipulla. Se on aluksi saatavissa kaliipereissa .308 Win ja 6,5 Creedmoor.

Ammuin aikaisemmin talvella .308 Win -versiota ja nyt siis testattavana 6,5 Creedmoor. Kirjoituksen alussa mainitsin määritelmässä ”tarkkuusammuntaan sopiva kaliiperi”. Pohdin asiaa hieman perusteellisemmin kirjoituksessa: ”6.5 Creedmoor: Miksi siitä on tullut niin suosittu?”.   

Tikka T3x UPR vs. Tikan T3x Lite

Ammuin testissä molemmilla aseilla erilaisilta tuilta (mm. Viper-Flex Styx Journey) ja myös vapaalta kädeltä. Näiden aseiden ensimmäinen ison eron huomaa jo asetta nostaessa. Painoero on n. 700 g, ja se on todella merkittävä. UPR on siis neljänneksen painavampi kuin Lite. Radalla ammuttaessa paino tuo toki vakautta ja helpottaa osumista. Myös ampumaergonomia on selvästi UPR:n puolella.

Fiilikseni olivat heti UPR:n paremmuuden puolella ja todellakin kivalta sillä tuntui ampua. Yllätyin kuitenkin melkoisesti siitä, ettei omalla ampumataidollani osumien ero ollut 75 metrin matkalla mitenkään ilmeinen tai merkittävä. Osuin mielestäni molemmilla ihan hyvin. Ja ainakin metsästystilanteeseen verrattuna todellakin riittävän tarkasti.

Ilmeisesti on niin, että tarkkuuskiväärin taakse tarvitaan todellinen tarkka-ampuja, että tulokset alkavat erota merkittävästi. Toki isommat erot syntyisivät selvemmin myös pidemmillä matkoilla. Vallitsevan koronatilanteen takia joudun käyttämään improvisoitua ampumarataa, eikä siellä ole mahdollista ampua pitkiä matkoja.

Siitä juontui mieleeni uusi kysymys: Mikä tekee ampujasta tarkka-ampujan?

Tarkka-ampujan vaatimukset (Tarkka-ampujan käsikirja 2003)

Yleisenä tarkka-ampujan tarkkuusvaatimuksena on, että hän osuu ensimmäisellä laukauksella:

yli 90% todennäköisyydellä

• paikallaan olevaan maaliin, jonka halkaisija on 15 cm ampumaetäisyyden ollessa alle 300 m.
• paikallaan olevaan maaliin, jonka halkaisija on 35 cm etäisyyden ollessa 300-600m.
• liikkuvaan maaliin, jonka nopeus on alle 4 m/s ja halkaisija 45 cm etäisyyden ollessa alle 200 m.

                            

yli 70% todennäköisyydellä

• liikkuvaan maaliin, jonka nopeus on alle 2 m/s ja halkaisija 45 cm etäisyyden ollessa alle 400 m.

Nyt kun olin löytänyt tuon mainion Tarkka-ampujan käsikirjan, niin ammennetaan sieltä vähän lisää tietoa tarkkuusammunnan tueksi ja opiksi meille kaikille.

Luodin lentorataan vaikuttavia tekijöitä. 

(lähde: TarkampKäsiK 2003 ja Taistelijan opas 2013 Maavoimien esikunta)

Luodin osumapisteeseen korkeussuunnassa vaikuttavia tekijöitä ovat:

• maan vetovoima ja maastokulma
• luodin lähtönopeuden muutos
• ilman lämpötilan muutos
• ilman paineen muutos
• myötä/vastatuuli
• ampujan tekemä etäisyyden arviointivirhe

Luodin osumapisteeseen sivusuunnassa vaikuttavia tekijöitä ovat:

• kiertopoikkeama
• sivutuuli

Maan vetovoima

Maan vetovoiman vaikutus luotiin on suurin ammuttaessa samassa tasossa olevaan maaliin. Ammuttaessa ylä- tai alakulmille maan vetovoiman vaikutus luotiin pienenee (ampumaetäisyys pienenee) ja iskemät osuvat tähtäyspisteen yläpuolelle.

Luodin lähtönopeuden muutos

Luodin lähtönopeus riippuu ruudin lämpötilasta, johon vaikuttaa esimerkiksi ilman ulkolämpötila ja piipun kuumeneminen useiden peräkkäisten laukausten seurauksena sekä kitkakertoimen nouseminen piipun sisällä, esimerkiksi piipun likaantuessa.

Ilman lämpötila, -paine ja ilman vastus

Ilmassa lentävä luoti törmää jatkuvasti lentoradallaan ilmapartikkeleihin, jotka hidastavat sen lentoa. Mitä suurempi on luodin nopeus, sitä suurempi on myös ilmanvastus. Luodin nopeuden lähestyessä äänen nopeutta suhteellinen ilmanvastus on suurimmillaan.

Mitä tiheämpää ilma on, sitä enemmän se hidastaa luodin lentoa. Lämmin ilmamassa on harvempaa kuin kylmä ilmamassa, missä ilmapartikkelit ovat pakkautuneina lähemmäs toisiaan. Mikäli ase on kohdistettu 0 °C:n lämpötilassa ja ampuja ampuu -30 °C:n lämpötilassa, iskemä jää maalin alle. Ilmamassan tiheyden kasvaessa kasvaa myös sen luodin lentoa hidastava vaikutus. Lämpötilan muutoksesta johtuvalla ruudin lämpötilan muuttumisella on ilman tiheyden muuttumista suurempi vaikutus osumapisteeseen.

Mitä korkeammalla merenpinnasta ollaan, sitä harvempaa ilma on. 100 metrin korkeudella merenpinnasta kohdistetun aseen iskemät osuvat maalin alle merenpinnan tasossa ammuttaessa johtuen kasvaneesta ilmamassan tiheydestä.

Ilmamassan tiheys kasvaa myös ilman kosteuden lisääntyessä. Ilmanpaineen merkitys luodin lentorataan on häviävän pieni ja alkaa korostua vasta tarkka-ampujan tehokasta käyttöetäisyyttä suuremmilla ampumaetäisyyksillä.

Luodin ilmanvastus määräytyy luodin kokonaispinta-alasta sekä luodin muodosta. Luodin kärjen ja peräosan muodolla on suuri merkitys luodin ballistisille ominaisuuksille. Luodin ballistisia ominaisuuksia ilmaistaan ballistisella kertoimella. Saman kaliiperisten aseiden luotien osalla niiden ballistiset kertoimet voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Mitä suurempi ballistinen kerroin on, sitä suoremmin ja nopeammin luoti lentää.  Hyvällä ballistisella kertoimella saadaan luodille lyhyempi lentoaika, jolloin se on lyhyemmän ajanjakson alttiina ilmakehän ilmiöille. Tällöin osumistodennäköisyys erityisesti pidemmillä etäisyyksillä ammuttaessa kasvaa.

Tuulen vaikutus

Tuuli on eniten luodin lentorataan vaikuttava yksittäinen ilmakehän ilmiö. Sen vaikutus luodin lentorataan korostuu ampumaetäisyyden kasvaessa. Luodin lentoajan kasvaessa ja luodin hidastuessa tuuli vaikuttaa siihen pidemmän aikaa kuin lyhyemmillä ampumaetäisyyksillä. Tuulen suuntaan ja voimakkuuteen vaikuttavat myös maaston muoto ja peitteisyys. Aukeilla alueilla tuuli pääsee puhaltamaan vapaasti. Metsät, kalliot, mäet ja kumpareet muuttavat tuulen suuntaa ja hidastavat sen liikkeitä.

Kiertopoikkeama

Kiertopoikkeama johtuu aseen piipun rihlojen aikaansaamasta luodin pituussuuntaisesti tapahtuvasta pyörimisliikkeestä. Kiertopoikkeama vie luotia oikealle ja vaikuttaa tyypillisesti vasta yli 300 metrin etäisyyksille. Sen vaikutus on melko vähäinen, esimerkiksi 7.62 RK, noin 1 cm/300 m ja 3 cm/500 m.

Sako Ballistics Calculator

Edellä kuvattuihin ulkoballistisien muuttujien vaikutusten laskemiseen on kehitetty ilmaisia kännykkäsovelluksia, kuten SakoBallistics v2.0.0. Löydät sen Android-versiona Google Play -kaupasta ja vastaava on ladattavissa myös Applen App Storessa.

Ohjelma on todella helppokäyttöinen, joskin englanninkielinen ja vaati hieman ensin silmäilyä. Suomenkieliset käyttöohjeet löytyvät täältä. 

Ohjelmassa määritetään mm. nämä muuttujat ja saadaan suoraan vastaus osumapisteen muutoksesta senttimetreina ja tähtäinkiikarin säätöarvoina eli ”naksuina”:

Tuulen (Wind) suunta kellotaulun ympyrältä, esim. 10 o’clock

Ampumiskulma (Shooting Angle) ylä- tai alaviistoon, esim. 15° ylärinteeseen

Etäisyyttä (Range) maaliin voidaan säätää liukujanalla metreissä

Tuulen (Wind) voimakkuus m/s

Ilmanpaine (Air Pressure) mbar

Lämpötila (Temperature) astetta celsiuksissa 

Gore-Tex ja Beretta BWB EVO -kalvovaatteiden pesu

Metsästysasun pesu on periaatteessa helppoa. On kuitenkin hyvä tietää muutamia perusasioita, jotta välttää yleisimmät (ja kalleimmat) virheet. Välillä kuulee myös huonoja neuvoja, kuten ettei jahtiasua saa pestä kuin pakon edessä, eikä mielellään silloinkaan. Jatkoksi saatetaan neuvoa harjaamista, tuuletusta pakkasessa tai desinfiointia saunan jälkilämmön höyryissä…

Juttelin jahtikaverin kanssa, joka sanoi, ettei ole ikinä pessyt metsästys(päällys)vaatteitaan. Ja jatkoi: ”jos vaate ei haise, eikä siinä ole näkyviä tahroja, se ei ole likainen.” Tämä saattoi olla ihan pätevä ohje isoisänisän sarka-asuille, mutta ei nykyaikaiselle kalvoasulle. En viitsinyt myöskään kertoa, että joo, kyllä se asu myös kevyesti tuoksahti. Ihan kaikelle sille missä se oli ollut mukana: nuotiolta, hieltä, vereltä, kosteusvaurioiselta ulkovarastolta, tupakilta, raivaussahan pakokaasulta, märältä jäniskoiralta…

En itsekään pese kuorivaatteita alvariinsa, mutta yleensä kerran vuodessa kauden jälkeen, eli näihin aikoihin vuodesta. Yksi ajatus tässä pesemättömyydessä varmaankin on ”ihmisen hajun” tai pesuaineen tuoksun häivyttäminen. Ajatus on sikäli oikea, että mahdollisimman neutraali haju on toki parempi kuin vaikka huuhteluaineen yletön kukkaistuoksu.

Josta mieleeni muistuu eräs peuranruokintapaikka, jossa ainoa järkevä kytispaikka oli noin 5-10 metrin päässä peuroista. Käytännössä sinne kannatti mennä vain, kun tuuli kävi ruokinnalta kytikselle päin ja silloinkin mielellään melko navakasti. Tein kokeita selvittääkseni hajun peittämistä ja laitoin kytispaikan lähipuskiin Wunderbaum-tuoksukuusia ja WC-altaan huuhteluraikastimia. Peurat kaikkosivat paikalta reiluksi viikoksi, mutta palattuaan pystyivät haistamaan ihmisen (siis minun vienon mutta miehisen myskisen ;-) ) tuoksun tuon kaoottisen ”ilmanraikastin”-sekamelskan läpi. Jos hajupeitolla oli jotain merkitystä, niin ei ainakaan sen takia kannata haisevissa vaatteissa kulkea.

Tosiasia oikeasti on, että riista vainuaa ihmisen hajun, jos on haistaakseen (eli tuulen alapuolella) aivan täysin vaatteista riippumatta. Ihmishaju koostuu monista yhdisteistä, joista hengityksen tuottamat (suun bakteeritoiminta, keuhkoista ja mahasta nousevat yhdisteet) sekä ihon hikoilemalla ilmaan haihtuvat ovat käytännössä mahdottomia hallita. Vaikket siis päästelisi suolistokaasuja etkä erittäisi stressihormonien feromoneja, niin hajujälkeä et pysty vaatteilla peittämään.

Peseminen kannattaa

No mietitään nyt sitten vaikka niin päin, että miksi sitten aktiivisesti käytetyt kalvolliset jahtivaatteet kannattaa pestä vähintäänkin kerran vuodessa, vaikkeivat ne näyttäisi erityisen likaisilta?

Vedenpitävien ja hengittävien vaatteiden tulee olla puhtaita toimiakseen kunnolla. Asun hengittävyys ei perustu ainoastaan vedenpitävän kalvon ominaisuuksiin. Useimmiten kalvoasujen päälliskangas on käsitelty vettä hylkiväksi. Eli kosteus helmeilee kankaan pinnassa. Kun vaatteen ulkopinta on kuiva, niin kalvon hengittävyys on mahdollista.

Kalvoasujen pintakangas on käsitelty vettä hylkiväksi. Vesi ei imeydy, vaan helmeilee ja valuu pois.

Jos pintakangas vettyy märäksi likaisuuden tai kuluneen pintakäsittelyn vuoksi, vähentää se myös vaatteen hengittävyyttä. Vedenpitävyys hengittävästi on kuitenkin juuri se syy, miksi jahtivaatteisiin kalvoja ylipäätään laitetaan ja myös yksi merkittävimmistä kustannustekijöistä. Vettä itseensä imenyt ulkokangas tekee vaatteen myös kylmemmäksi ja painavammaksi. Pöly, kura, hiki ja se kaikki muu materia, jonka kanssa vaatteet ovat tekemisissä, kuluttavat kangasta, neppareita ja vetoketjuja. Pesemällä voidaan siis parantaa käyttömukavuutta ja vaatteen kestoa.

Pesuohjeet

Yleisesti ottaen Gore-Tex ja Beretta BWB EVO -kalvovaatteita voidaan konepestä 30-40°C asteessa hienopesuohjelmalla käyttäen pientä määrää nestemäistä pyykinpesuainetta (ei tahranpoisto- tai valkaisuaineita). Ennen pesua sulje vetoketjut, muista tyhjentää taskut ja käännä vaate nurinpäin. Pesuohjelman jälkeen huuhdellaan kahdesti, mutta ilman huuhteluainetta.

Linkoa pesun jälkeen maksimissaan nopeudella 400 kierrosta minuutissa. Linkoamisen voi myös jättää kokonaan väliin ja ripustaa vaatteet kuivumaan suoraan koneesta henkariin tai vaakatasossa kuivaustelineen päälle. Tarkista vaatekohtaisesti, onko rumpukuivaus sallittua.

Jos kankaan pinnan vedenhylkivyys ei ole pesun jälkeen palautunut, voidaan se yleensä palauttaa lämpökäsittelyllä. Mikäli vaatteen pesuohjeet sallivat rumpukuivauksen, 20 minuutin kuivaus matalalla lämmöllä uudelleen aktivoi DWR-kyllästeen (Durable Water Repellency). Voit myös yrittää lämmittää asua hiustenkuivaajalla tai silitysraudalla matalalla lämmöllä ilman höyryä (varmista vaatteen omista pesuohjeista). Jos vedenhylkivyys ei palaudu näillä menetelmillä, niin asuja myyvissä kaupoissa on tarjoilla myös suihkutettavia kalvovaatteiden kyllästysaineita.

Noudata joka tapauksessa aina vaatteen omia pesumerkintöjä. Ne saattavat poiketa tästä yleisohjeesta merkittävästi. Vaikka metsästysasun kalvo ja saumojen teippaukset kestävät yllä olevan pesun, niin asussa saattaa olla muita rajoittavia tekijöitä, kuten nahkavahvikkeet, turkiskoristeet, villakangas tai erilaiset tekniset yksityiskohdat.

Zamberlan 1004 Hunter GTX WL RR vs. Beretta Logo GTX -metsästyskengät

Hankin kesällä Zamberlan 1004 Hunter GTX WL RR -varsikengät. Ne ovat palvelleet aivan erinomaisen hyvin koko viime jahtikauden. Zamberlandin kengissä tuntuu ja näkyy käsityön laatu. Yksityiskohdat ovat huolellisesti tehtyjä ja materiaalit käytännössä parhaita mahdollisia. Näistä kengistä ei pitäisi kirjoittaa testiä vielä näin yhden kauden käytön jälkeen. Ne ovat edelleen täysin moitteettomassa kunnossa. Tällaisen kengän käyttöikä on hyvin huollettuna vuosikausia. Ensimmäiset pari-kolmesataa kilometriä ovat lähinnä vasta sisäänkävelyä, ja kenkä pääsee muotoutumaan parhaiten omaan jalkaan sopivaksi. Nahkainen metsästyskenkä tuppaakin yleensä vain paranemaan käytössä.

1004 Hunter GTX -kengät eivät ole mitenkään erityisen keveät. Omat 45 numeron varsikenkäni painavat hieman alle kilon kappale, eli eivät ne ole myöskään mitenkään erityisen painavat. Vertailuksi Muckboot Arctic Sport -kumisaappaani painavat yli 100 g kappaleelta enemmän, vaikka ovat materiaaliltaan lähinnä pehmeää ilmatäytteistä neopreeniä. Nämä molemmat jalkineet sopivat erilaisissa tilanteissa metsästäjälle myös talvikäytössä, mutta muutoin niiden vertaaminen keskenään on epätarkoituksenmukaista.

1004 Hunter GTX -kengät ovat aivan erinomaisen tukevat jalassa. Ne on suunniteltu vaativaan vuoristomaastoon ja kylmiin sääolosuhteisiin. Testasin niitä viime syksynä mm. Italian haastavilla ja jyrkillä rinneniityillä. Pohja pitää hyvin myös kivikossa ja tuntuu mukavan jäykältä. Tai no, alkuunsa ehkä jopa liiankin jäykältä, mutta sitten kun siihen tottui, niin lenkkarit tuntuivat iltarasteilla hölkötellessä aivan liian löysiltä. Varret tukevat nilkkoja mallikkaasti esimerkiksi ojien yli hyppiessä. Nilkkavyöhykkeen pehmeä Flex System -liitos auttaa askeleen rullaamista kävelyn aikana. Tämä tuo mukavuutta ja vähentää jalkojen rasitusta, kun kenkä samaan aikaan joustaa askeleen suuntaan, mutta tukee nilkan hyvää sivuttaisasentoa.

Kaiken kaikkiaan Zamberlan 1004 Hunter GTX WL RR (mikä nimihirviö kengällä) istuvat hyvin ja pitävät jalat paremmin kuivina kuin kumisaappaat, mutta avataan vielä noita nimihirviön lyhenteitä. GTX tarkoittaa vesitiivistä, mutta hengittävää Gore-Tex -kalvoa. WL on widelest, eli leveä lesti ja RR on kengän kärjessä oleva kumivahvike (rubber reinforcement), joka suojaa päällystä teräviltä kiviltä ja oksilta.

1004 Hunter GTX -kenkien päällysnahka on 2,4-2,6 mm paksua parasta mahdollista eli Full Grain -nahkaa, joka on jo tehtaalla Hydrobloc-käsitelty. Pohjalliset ovat 4 mm paksua huokoista, pehmeää ja hengittävää polyeteeniä. Välipohja on erittäin hyvin lämpöä eristävää tuplatiheää polyuretaania. Vibram-ulkopohja tarjoaa iskunvaimennusta, pitoa ja vakautta.

Beretta Logo GTX -metsästyskengät

Hankin viime joulukuussa Zamberlanien rinnalle hieman kevyemmät Beretta Logo GTX -metsästyskengät. Lisähankinnalle oli useita syitä. Käytän normaalisti jahtivaatteita enemmän ja vähemmän ihan päivittäisessä työ- ja vapaa-ajan käytössä. 1004 Hunter GTX -kengät ovat todellakin parhaimmillaan offroad-käytössä ja hieman epätarkoituksenmukaiset vaikka kuivalla ampumaradalla, autoa ajaessa tai kaupassa käydessä.  Beretta Logo GTX -kengät ovat varreltaan matalammat ja hivenen joustavammat arkikäytössä.

Selvyyden vuoksi, Beretta Logo GTX -jalkineet ovat kyllä ihan täysveriset metsästyskengät, ja niillä pärjää ominaisuuksiensa kanssa hyvin myös vuoristossa, mutta noin 10% kevyempänä ja matalammalla varrella ne ovat mukavammat urbaaniviidakossa. Mutta on tässä oikeastaan toinenkin syy.

Vaikka kulkisi kuivia teitä pitkin, niin kengät kostuvat sisältä vuoristaan muutaman tunnin jalassa olosta. Jalkojen hikoilu kostuttaa kengän sisältä käsin. Hyvä hengittävä vuori ja puhtaat sukat toki pitävät ihon kuivempana, mutta jalkojen ja kenkien hyvinvoinnin kannalta on yhtä tärkeää kuin sukkien vaihtaminen, antaa kenkien kuivua rauhassa. Tämä kuivuminen kestää ilman vippaskonsteja noin vuorokauden.

Päivittäisessä kulkemisessa on siis paljon mukavampaa pitää kahdet käyttökengät. Toiset kengät saavat levätä ja palautua rauhassa toisten ollessa käytössä, näin kengät ja jalat kestävät paremmin. Paradoksaalista kyllä kenkien pohjat myös kärsivät, jos niitä ei käytä. On tapauksia, joissa kengät ovat välillä olleet pitkähköjä aikoja käyttämättä kaapissa ja pohjat kuivuneet pilalle. Kengät on siis tehty käytettäväksi.

Halusin toiset metsästyskengät myös ihan asustesyistä. Osallistuin kauden aikana useita kertoja ”kartanojahteihin” sekä harrastuksen että työn merkeissä. Varsikengät eivät erityisen hyvin sovi, eivätkä ole kovin käytännölliset ”herrasmiesjahtien” ympäristössä. Beretta Logo GTX -jalkineet ovat juuri omiaan silloin, kun ei kahlata nilkkoja myöten ravassa.

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Beretta Logo GTX -kenkien päällysnahka on hieman paksumpaa parasta 2,6-2,8 mm Full Grain -nahkaa Italian Toscanasta. Pehmeä Cordura-kaulus, vuorissa vesitiivistä, mutta hengittävää Gore-Tex -kalvoa. Kengän päällyksen ja pohjan kiinnitys on ns. ”Norvegese”, eli pohja on kiinnitetty kahdella erillisellä toisistaan riippumattomalla ompeleella (ulkopohjaommel ja norjalainen ommel). Tämä on kalliimpi ja enemmän käsityötaitoa vaativa kiinnitys, mutta takaa selvästi paremman kestävyyden sekä vesitiiviyden.

Sisäpohja muodostuu kolmesta erillisestä rakenteesta, joista ensimmäinen on hengittävä, toinen yksilöllisesti jalkaan sopeutuva iskua vaimentava memory foam ja kolmas nopeasti kuivuvasta, kosteutta siirtävästä Jersey-materiaalista. Vibram Roccia -pohjalle on ominaista korkea kulutuskestävyys ja erinomainen pitokyky.

Olen ollut erittäin tyytyväinen myös Beretta Logo GTX -metsästyskenkiin.

Metsästyskenkien huoltaminen on välttämätöntä

Miksi kalvokengät alkavat vuotaa

Gore-Tex -kalvo on rakennettu sukkamaiseksi pussiksi kengän vuoren sisään. Vaikka hyvin hoidettu nahkakenkäkin pitää vettä kohtuullisen hyvin, varmistaa Gore-Tex -kalvo täydellisen vesitiiviyden. Kengän ulkokuori ja pohja suojaavat kalvoa hyvin ulkoapäin iskuilta, kolhuilta ja naarmuilta. Sisävuori on sen sijaan pehmeä ja lähinnä jalkoja suojaavaa materiaalia. Niinpä kaikki roskat ja kivet, joita voi kenkään päästä, alkavat helposti vaurioittaa suojatonta kalvoa. Myös tuntikausien marssin aikana pitkät varpaankynnet saattavat hiertää kengän kärjessä kalvoon reikiä. Pidä siis kengän sisus puhtaana, niin kengät pysyvät vesitiiviinä.

Toinen lähes yhtä yleinen syy vuotoihin on kenkien väärä kuivaaminen. Erityisesti lämpöpatterin tai kamiinan lämmössä pilataan vuosi toisensa jälkeen arvokkaita kalvokenkiä. Metsästyskenkien rakennetta ei ole tehty paistonkestäviksi. Lämmitys rikkoo kalvon rakennetta, kutistaa ja halkeiluttaa päällysnahkaa ja vaurioittaa kengän rakenteessa käytettyjä sidosaineita. Anna kenkien kuivua luonnollisesti.

Pohjalliset vaihtoon

Kenkä kuluu pikkuhiljaa huomaamatta. Suurin rasitus kengän sisällä kohdistuu luonnollisesti pohjallisiin. Pohjallisilla on tärkeä tehtävä jalan tukemisessa sekä kosteuden siirtämisessä. Kenkien kestävyyden ja jalkahygienian kannalta on järkevä vaihtaa aktiivisesti käytettyihin metsästyskenkiin pohjalliset jokaisen kauden alussa.

Muutamia vinkkejä metsästyskenkien hoitoon 

(lainattu Zamberlan -ohjeista)

Poista nauhat ja tarkista niiden kunto.

Pese kengät ulkoa päin juoksevalla kylmällä vedellä. Käytä tarvittaessa mietoa pesuainetta.

Avaa kengän kieli ja irrota pohjalliset. Anna jalkineiden kuivua hitaasti ja perusteellisesti tuuletetussa, kuivassa ja varjoisassa paikassa. Älä yritä nopeuttaa kuivumista lämmittämällä.

Levitä hoitovoidetta kenkiin pehmeällä harjalla tai rievulla. Anna kenkien levätä yön yli ja kiillota pinta kevyellä harjauksella.

6.5 Creedmoor: Miksi siitä on tullut niin suosittu?

Maailmaan mahtuu satoja erilaisia kaliipereja. Voisi sanoa, että niitä on jokaiseen tarpeeseen. Monet suosikkikaliiperit ovat osoittaneet kykynsä yli 60 vuoden ajan, jotkut jo yli 120 vuotta. Vuonna 2007 esitelty ”uusi” kaliiperi 6.5 Creedmoor (tunnetaan myös 6.5 CM ja 6.5 CRDMR) lisää suosiotaan vuodesta toiseen. Se suunniteltiin erityisesti tarkkuusammuntaan ja on osoittanut toimivuutensa myös metsästyskäytössä. Mutta miksi? Miksi pyörä pitää keksiä aina vain uudelleen, jos sekä tarkkuusammunnassa että metsästyksessä todistetusti toimivia kaliipereja on ollut jo iät ja ajat joka lähtöön?

.308 Winchester vs. 6.5 Creedmoor 

Niin, miksi ei vaikka .308 Win? Kolmenollakasi on ehkä maailman yleisimmin käytössä oleva sotilas-, urheiluammunta- ja metsästyspatruuna. Patruunoita on .308-kaliiperiin saatavissa yleisesti, edullisesti ja kattavasti kaikkiin käyttötarkoituksiin. Vuodesta 1952 tämä 7.62x51 NATO (T65E3) nimelläkin tunnettu kaliiperi *) on muodostunut lähes standardiksi niin viranomaiskäytössä, tarkkuusammunnassa kuin suurriistan metsästyksessäkin.

.308 Win kaliiperilla voit ampua tarkasti yli 1.000 metrin päähän, se toimii teerestyksessä nevan laidalla ja sen teho riittää tunnustetusti myös jääkarhujen pysäyttämiseen. Kolmenollakasi on siis varsinainen joka paikan höylä.

Kyse ei kuitenkaan ole niinkään siitä, mitä .308:lla ei pystyisi tekemään. Vaan siitä mitä 6.5 Creedmoor voi tehdä paremmin. Kehitys kehittyy. Creedmoor on yli puoli vuosisataa nykyaikaisempi, tämän päivän tietämyksellä uudemman sukupolven aseille suunniteltu kaliiperi. C.I.P. -standardin mukaan mitoitukset käytännössä ottavat vanhoilla kaliipereilla huomioon, että latauksella voidaan ampua joskus jopa yli sata vuotta vanhoilla aseilla (kaliiperit 6.5x55 SE suunniteltu vuonna 1891, .30-06 Sprg suunniteltu 1903 ja 9.3x62 suunniteltu 1905), vaikka nykyaikaiset aseet kestäisivät huomattavasti kovapaineisempia latauksia. Creedmoorilla ei ole tällaista historiaa painolastinaan.

Jos ajatellaan tarkkuusammuntaa, niin kilometrin matkalla (100m kohdistuksella) .308 Sako TRG Precision luoti ”putoaa” n. 3,46 m alemmas (2,69 m Sako Powerhead II), kuin vastaava 6.5 Creedmoor -luoti. Myös tehokas kantama on samassa suhteessa Creedmoorin puolella. Hieman mutkia oikoen voidaan sanoa 6.5 Creedmoorin lentorataa selvästi suoremmaksi ja vähemmän tuuliherkäksi myös tyypillisemmillä metsästysetäisyyksillä kuin .308:n. Mitä laakeampi lentorata, sitä paremmin voidaan ampua ilman muutoksia samoilla kohdistuksilla eri etäisyyksille.

Creedmoorissa on myös tuntuvasti pehmeämpi rekyyli (tyypillisesti n. 25% vähemmän). Vaikka en pidä .308 rekyyliä mitenkään erityisen isona saati vaikeasti hallittavana, on 6.5 Creedmoor miellyttävämpi ampua. Tämä korostuu erityisesti rataharjoittelussa, jossa ammutaan helposti kymmeniä laukauksia lyhyen ajan sisään. Yleensäkin laukaisunhallinta on parempi kiväärillä, joka potkaisee vähemmän. Matalampi rekyyli tarkoittaa tarvittaessa myös nopeampaa ja tarkempaa jatkolaukausta.

Tänä talvena tuli voimaan lakimuutos, joka alensi lyijyttömien luotien teho- ja painorajoituksia suurriistan metsästyksessä. Omalta osaltaan tämä antoi entisestään lisää käytettävyyttä Creedmoorille.

”Hirveä, villisikaa ja karhua saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 9 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 700 joulea; b) luodin paino on 10 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 2 000 joulea; tai c) lyijyttömän luodin paino on 7,5 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 900 joulea.”

Nyt siis 6.5 Creedmooria on mahdollista käyttää suurriistajahdeissa myös nykyaikaisilla kupariluodeilla. Aiemmin lain vaatimus saatiin täyttymään ainoastaan perinteisellä lyijyluodilla.

Mihin käyttöön ostaisin 6.5 Creedmoorin?

Näillä avuillaan Creedmoorista on tullut maailmalla yksi suosituimmista kaliipereista uutta asetta hankittaessa. Yksi syy on eittämättä myös se, että harrastukseen ollaan valmiimpia sijoittamaan rahaa hieman enemmän. Sen sijaan, että ostettaisiin yksi kivääri kompromissiksi kaikkeen, ollaan nykyään halukkaampia hifistelemään ja hankkimaan eri käyttötarkoituksiin paremmin soveltuvat nykyaikaiset työkalut.

Creedmoor on yksi parhaista valinnoista tarkkuusammuntaan, linnustukseen, kauriin sekä peuran hiivintä- ja kytisjahteihin. Se soveltuu aivan erinomaisesti myös pienpetojahtiin haaskalta tai houkuttelemalla. Vaikka Creedmoorilla saa luvallisesti ampua myös villisikaa ja karhua, on vaarallisen riistan ajojahteihin tarkoituksenmukaisempiakin valintoja. Valinta ei silti olisi välttämättä kolmenollakasi. Vaikka se on todistetusti toimiva ase myös isolle ja vaarallisellekin riistalle, niin vastaavasti mieluummin valitsisin niihin isomman kaliiperin eli enemmän pysäytystehoa, varsinkin ajojahteihin.

Mieluiten valitsen aseen, tähtäimen ja kaliiperin aina kunkin tarkoituksen mukaan. Niinpä asekaappiini mahtuu hyvin Creedmoor, kolmenollakasi ja pari muutakin kaliiperia.



Lähteitä:

*) https://www.ammoland.com/2017/06/7-62-nato-vs-308-winchester-ammo-whats-the-difference/#axzz6IdTygFgR

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2018/01/Tikka-T3x-Arctic-Sako-85-Bavarian-Carbine-Steiner-Ranger-2-8x42-testi.html
https://en.wikipedia.org/wiki/6.5mm_Creedmoor
https://www.waffenlager.net/
https://rifleshooter.com/2016/10/why-not-308-the-battle-between-6-5-creedmoor-6-5x47l-260-rem-243-win-6br-6x47l-or-6-creedmoor/
https://www.kiikaritahtain.fi/65-creedmoor-tulevaisuuden-kaliiperi/
https://www.shootingillustrated.com/articles/2018/8/24/65-creedmoor-why-is-it-so-popular/
https://metsastajaliitto.fi/uutiset/lyijyttomien-metsastysluotien-teho-ja-painorajat-muuttuvat
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2020/03/vaarallisen-riistan-metsastys-ja-sen.html