Moni on laittanut kyselyitä, jotta mikä on, kun ei näy peuran kyttäys- ja kaatokuvia entiseen malliin sosiaalisessa mediassa. Mutta nyt tulee… :D
Parhaina vuosina on tosiaan tullut kyttäiltyä yli 150 tuntia ja peurojakin kaudessa kaatunut pitkälti toistakymmentä. Toki ajojahdeissa olen ollut nyt ehkä jopa aiempaa useamminkin. Kiitos kaikille jahtiporukoille, joissa olen saanut vierailla.
Turhahan tässä on sen enempiä alkaa selitellä, mutta tämä on ollut monilta osin muutoksen syksy.
Ehkäpä tärkein muutos on ollut se, että olen päässyt tarjoamaan metsästyselämyksiä Naulosuon Erä Oy:n (www.naulosuonera.fi) asiakkaille ja heidän vierailleen. On ollut todella mukava nähdä monia somesta tuttuja metsästäjiä ihan livenä, ja toki on tullut myös koko joukko uusia tuttavuuksia.
Olen keskittynyt tarjoamaan myöhäistä illallista kytikseltä saunan ja paljun kautta pöytään tuleville vieraille sekä seuraavan ajopäivän kenttälounasta metsästäjille ja koiran ohjaajille. Oikein mukavaa hommaa, jota mielellään jatkaa taas ensi kaudella.
Nyt kytiskauden loppusuoralla olen paremmin päässyt keskittymään myös oman pakastimeni täydentämiseen ja uusien välineiden testailuun.
Kävin erikseen kohdistamassa tämän kauden työkaluksi Tikka T3x Liten kaliiperissa 6,5 Creedmoor. Sovitin siihen päälle jo aiemmin toimivaksi testaamani Steiner Ranger 3-12x56 -tähtäinkiikarin ja piipun päähän Ase Utra S series SL5 vaimennin (sain nämä pyynnöstäni lainaksi Sakolta testiä ja somejuttuja varten).
Ammuin ensin muutaman kierroksen TRG Precision tarkkuuspatruunoilla totutellakseni laukaisuun ja tehdasrasvojen poistoon piipusta. Kun kiikarin kohdistus alkoi olla valmista, koitin saada Powerhead II -metsästyspatruunalla mahdollisimman siistin kasan. Vähän vielä lisää totuttelua, mutta sitten keskityin tosissani: 3 laukausta 75 metrillä siistissä nipussa. Sikälikin hyvä, että TRG:n osumapiste on vain muutaman sentin vasemmalla alhaalla. Näin molempia voi käytännössä käyttää samalla kohdistuksella tai vain parin napsun korjauksella.
Tässä on erittäin hyvä yhdistelmä, jota voin suositella kenelle vain. Toki on olemassa parempia aseita ja kiikareita, mutta alle tonnin Tikka ampuu käytännössä samaan reikään. Sen tarkempaa ei metsästyksessä tarvitse. Synteettinen tukki ja mustatut metalliosat ovat huolettomat käytössä.
Ranger 3-12x56 on edullinen mutta täysin riittävä kytistelyyn. Vaikka onhan markkinoilla sitä parempia putkia, mutta saadakseen merkittävästi paremman täytyy maksaa kaksin- tai kolminkertainen hinta, ja sittenkin voi kysyä, oliko hieman paremmalla kontrastilla tai sävyjentoistolla oikeasti merkitystä. Joskus voi olla, mutta useimmiten ei ole.
Ase Utran kotimaista tuotantoa olevasta S series SL5 vaimentimesta en osaa sanoa juuri muuta kuin että se on kevyt ja näppärän kokoinen. Tuntuu toimivan 6,5 Creedmoorilla oikein hyvin. Rekyyli on kivan pehmeä, ja suuliekki jää näkymättömiin. Vaimennin laskee metelin sille tasolle, ettei kuulosuojaimia jää kaipaamaan metsästysreissulle.
Eilen illalla olin kauden seitsemättä kertaa kytillä. Menestys oli ollut kelien ja peurojen suhteen vaihtelevaa. Toki tiedän todella kuumia paikkoja, mutta jätämme ne tietysti jahtivieraille. Aiemmillakin kerroilla peuroja oli näkynyt, mutta sopivaa yksilöä tai tilannetta ei vielä ollut tullut vastaan.
Nyt kuitenkin päätin taas lumien tultua aktivoitua. Lähdin kytikselle todella ajoissa jo kolmen aikaan iltapäivällä. Tiesin riistakamerakuvien perusteella odottaa joko yksinäistä vasaa, tappisarviporukkaa tai emää kahden vasan kanssa. Oikeastaan mikä tahansa noista kelpaisi, ehkä emää lukuun ottamatta.
Kello 16:48 ruokinnalle lompsii jo aiemmin näkemäni urosvasa. Peura parkkeeraa itsensä saman tien kaurakaukalolle. Jo aiemmin tarkaksi toteamani 6,5 Creedmoor yskäisee vaimeasti lähettäen Powerhead II terveiset asiasta autuaan tietämättömälle vasalle. Peura loikkaa ja kaatuu vain muutaman metrin päähän. Kaikki on ohi alle kolmessa sekunnissa.
Tai ei ihan… Vaikka vastaavia kertoja on ollut lukuisia aiemminkin, on aina juhlavaa saada kauden ensimmäinen. Pakko ihan vaan istua, ottaa hetkestä kiinni ja antaa melkoisen apinan valua alas harteilta. Ei sentään tätäkään kautta ilman peuraa.
Tunnelmoinnin jälkeen alas kopilta, ylimääräiset lämpövaatteet pois päältä ja peuraa katsomaan. Samoin tein vielä pari fiilistelykuvaa muistoiksi.
 |
| Kaikki herkut talteen. |
Sitten ei auta kuin laittaa kumihanskat käteen ja aloittaa perkaus.
On se vain juhlava tunne nähdä pitkästä aikaa peura peruutuskamerassa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti