Ensitunnelmat uudesta Nivasta ovat puhdasta sosialismin realismia. Lähes kaikki on edelleen niin kuin jo 70-luvulla Neuvostoliitossa nähtiin hyväksi. Kymmenien vuosien aikana on malli kokenut vain pientä hiontaa. Kaikki toimiva on saanut jäädä juuri niin karuksi kuin se aikanaan suunniteltiinkin. Ja toisaalta, onhan se niinkin, ettei toimivaa tarvitse korjata.
Törmäsin uuteen Nivaan tehdessäni juttua toisesta ikonisesta maasturista, nimittäin Suzuki Jimnystä. Jimny on myös kotoisin 1970 -luvulta, mutta kehittynyt muutamalla loikalla autotekniikan mukana, uusimman mallin ollessa nykyään neljättä sukupolvea. Jutussa menin väittämään: ”Aidot maastoautot ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi ja kalliimmiksi. Suzuki Jimny on tästä selvä poikkeus. Se on yksi viimeisistä ”oikeista maastoautoista”, sekä ainoa vaihtoehto tässä hintaluokassa.”
Sainkin heti palautetta monesta suunnasta. Eli ei pidä paikkaansa. Pyydettiin vertaamaan Lada Nivaan, jota edelleen valmistetaan ja on hinnankin puolesta täysin vertailukelpoinen. No, eipä siinä, otin yhteyttä maahantuojaan (http://lada-auto.fi/) ja pyysin pirssin testiajoon.
Hieman historiaa ja tekniikkaa
Lada Nivan valmistus alkoi vuonna 1977 ja heti seuraavana vuonna se saatiin myös Suomen markkinoille. Niva maksoi Suomessa tuolloin 30.750 markkaa eli nykyrahassa elinkustannusindeksi huomioiden 17.269 €. Se nousikin meillä heti maastureiden myyntitilastojen kärkeen. Mallia rekisteröitiin 1978 tammi-lokakuussa peräti 375 kappaletta.
Niva (Нива) tarkoittaa Suomeksi kenttää tai viljapeltoa. Nimi kuvaa hyvin perusajatusta henkilöautomaisesta kulkuneuvosta ja traktorimönkijämäisestä etenemiskyvystä. Lada Nivan tekninen ratkaisu on yksinkertainen, mutta toimiva. Siinä on monista aikansa maastureista poiketen (edistyksellisesti) itsekantava korirakenne. Etujousituksessa on erillisripustus (päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, vakaaja). Takana on eteen ja poikittain tuettu jäykkä akseli (kierrejouset). Etenemistä ryydittää jatkuva neliveto keskitasauspyörästön lukituksella sekä alennusvaihteistolla.
Suurin osa Nivan tekniikasta lainattiin VAZ-tehtaan muista Lada-malleista. Nämä puolestaan juontuivat silloin pitkälti yhteistyösopimukseen Fiatin kanssa. Lada 1200 perustui italialaiseen 1966 -vuoden Fiat 124 -malliin. Vaikka Nivassa oli markkinoille tullessaan paljon myös tehtaan uutta innovaatiota, niin se oli jo syntyessään vanhentunut, moni osin 60-lukulainen auto.
Nivaan on tehty vuosien aikana vain pieniä parannuksia. Isoimmat muutokset ovat koskeneet moottoria, voimansiirtoa ja jarruja. Nämäkin uudistukset on tehty pitkälti lainsäädännön muutosten takia, vientimarkkinoiden turvallisuus- ja päästönormien täyttämiseksi.
Nykyinen Lada 4x4 Bronto on varustettu 1,7-litraisella General Motors -pohjaisella bensiinimoottorilla ja 5-vaihteisella manuaalilaatikolla. Tehoja on 83 hevosvoimaa ja vääntöä 129 Nm:n, joka saavutetaan 4000 rpm kierroksilla. Ei siis nykyautoksi kovinkaan paljoa tai oikeammin sanottuna hyvin vaatimattomasti varsinkin maastoautolle.
Ajotuntuma
Vaikka Niva on melko pienikokoinen auto, niin ohjauspyörän taakse mahtuu täysikasvuinen eräjorma (186 cm & 112 kg) aivan helposti. Penkit näyttävän hieman erikoisilta, mutta tuntuvat yllättävän mukavilta ja jämäkältä istua. Tosin sivuttaistuki on huono, eikä penkkien välissä ole käsinojaa. Takapenkki on enemmänkin vain hätätapauksia varten. Aikuinen mies ei siellä pitkää matkaa viihdy, ellei puudutusjuomia ole tiheään tarjolla.
Moottorin vasurilla nurinkätisesti käynnistettyäni ja hetken vaihdekeppiä roplattuani, sain pykälän vihdoin sisään pienen rusahduksen saattelemana. Liikkeelle lähtiessä tunnelma oli nostalgisen sekava. Ensimmäinen varsinainen huomio kiinnittyi näppärään ohjaukseen. Jatkuvanelivetoiseksi autoksi pyörittely on yllättävän ketterää pienellä kääntösäteellä. Tämä ei ole todellakaan huono ominaisuus, ainakaan maastoon mentäessä. Vauhdin kasvaessa myös meteli ohjaamossa lisääntyy melkoisesti. Nykyautoista poiketen meteli ei tule niinkään renkaista tai ikkunan tiivisteistä, vaan ennen kaikkea voimansiirrosta. Saundimaailma on kovaa ja todellakin kuin suoraan 1960-luvun pakettiautosta.
Mitattu melutaso on 100 km/h nopeudessa n. 82 dB, hetkittäiset huiput moottoritienopeudessa jopa 85-90 dB (A-taajuuspainotuksella). Kuulon suojausta suositellaan yleisesti jo 80 dB ylittyessä pidempiaikaisesti. Mittaustuloksen jälkeen ymmärsin, miksei Lada 4x4 Brontossa ole autostereoita vakioasennuksena… ja toisaalta metsästys- ja aseharrastajilla on kuulosuojaimet muutoinkin usein reissussa, joten ”Problem Solved”.
Alusta edestäpäin kuvattuna |
Rengaskoko 235/75 R15 (ja vaihtoehtoinen koko 225/75 R16) |
Alusta takaapäin kuvattuna |
Vaikka moottorin suoritusarvot ovat paperilla katseltuna vaatimattomat, niin käytännön menokyky yllättää. Moottori vääntää kohtuullisen pirteästi eteenpäin jo 1.000 kierroksen tuntumasta. Tosin täydellä kaasulla kiihdyttäessä penkki ja koko auto tärisee työkonemaisesti. Vaihteiden välit ovat myös melko hurjat nykyautoksi. Maastorenkaiden täristys ja voimansiirron ujellus ovat ajossa räikein ero nykyaikaisiin cittareihin verrattuna. Joku sanoi joskus, että Nivalla ajaminen sekä itkettää, että naurattaa saman aikaisesti. Eikä minulla ole siihen mitään lisättävää.
Tehdas lupaa Suorituskyvyksi, huippunopeuden 137 km/h ja kiihtyvyydeksi 0 - 100 km/h 18 sekuntia. Näillä luvuilla ei tosin ole juuri mitään merkitystä, koska käytännön huippunopeus koeajoauton maastorenkailla on paremminkin 90 km/h. Auton ajo-ominaisuudet, meteli ja polttoainetalous hillitsevät menohaluja tehokkaasti. Eteneminen 60-80 km/h vauhdissa on suhteellisen miellyttävää, pienestä pompottelusta ja vaeltelusta huolimatta. Jos puhutaan ominaisuuksista kaupunki- tai maantieajossa, niin rehellisesti sanottuna, oikeastaan kaikki nykyaikaiset autot ovat parempia ja mukavampia ajaa.
Tosin vertailu nykyautoihin, erityisesti maantieajossa, on epäreilua Nivaa kohtaan. Lada Niva suunniteltiin koska Neuvostoliiton tiet olivat monin paikoin huonompia kuin metsäautotiet meillä ja kaikkiin paikkoihin ei edes ollut teitä. Niin kuin Venäjällä vielä nykyäänkin, syrjäseuduilla on vain joitain uria ja maastoon merkittyjä kulkukohtia hankalimmissa paikoissa.
Konepelti aukeaa kauniisti sanottuna turvallisempaan suuntaan ;) |
Moottoritilasta löytyvät myös vararengas ja maastotunkki |
Lada 4x4 Bronto/Nivassa on yksinkertainen helppohoitoinen tekniikka, joka ei tarvitse merkkikorjaamoiden digitaalisia analysaattoreitta, eikä uusia softapäivityksiä. Perushuollot pystyy harrastaja tekemään tavallisilla työkaluilla vaikka maastossa ja isommat korjaukset onnistuvat sitten traktorikorjaamolla taikka kyläsepällä. Kun tekniikka on mahdollisimman yksinkertaista, ei myöskään vikoja synny kovin helposti (vaikkei Niva erityisen hyvästä laadustakaan tunnetuksi ole tullut). Varaosat ovat todella halpoja ja kun mallisuudistuksia ei juuri ole tehty, on romiksilta mahdollisuus tehdä aarrelöytöjä.
Uudessa autossa jo vilkkun sisälle päässyt vettä. Ei lupaa hyvää korroosionkestävyydelle. |
Propagandaa tai ei, mutta Nivan kyvyistä toimia vaativissa olosuhteissa kerrotaan Neuvostoliiton Etelämantereen tutkimusryhmien käyttäneen samoja Nivoja yli kymmenen vuotta yhteen menoon. Kaikki korjaukset hoituivat paikan päällä varaosien vaihdolla, sekä normaalein määräaikaishuolloin.
Itse en kehdannut koeajoon saamallani tuliterällä Brontolla lähteä todelliseen maastotestiin, mutta ajoin palanmatkaa samoja metsäkoneuria, joilla testasin aiemmin Suzuki Jimnyä. Lada 4x4 Bronto eteni maastossa erittäin hyvin ja selvisi helposti kaikista paikoista, johon sitä uskalsin ajaa.
Maavaraa Lada 4x4 Brontosta löytyy peräti 240 mm. Korkea maavara yhdistettynä auton lyhyeen raide- ja akseliväliin, sekä pieniin ulkomittoihin ja lyhyisiin ylityksiin, antavat hyvät perusteet maastossa etenemiseen. Brontossa on lisäksi automaattisesti lukkiutuva tasauspyörästö sekä edessä, että takana. Tarvikkeina on saatavissa jälkiasennettuna lisävarusteena kosolti muita todellisia off road -varusteita.
Jos haluat nähdä todisteita Nivan maastokyvyistä, niin YouTubessa on satoja videoita asiasta. Poimin kuitenkin tämän videon kaikkien joukosta esimerkiksi. En siksi, että siinä mentäisiin extreme-olosuhteissa uskomattomiin paikkoihin. Vaan siksi, että tämä kuvaa hyvin etenemiskykyä vakioautolla lumisella metsätiellä. Eli juurikin sellaisessa ympäristössä, jossa metsästäjät useinkin ajavat.
Loppupäätelmä
Lada 4x4 Bronto/Niva on legendaarinen maastoauto, sitä ei sovi kiistää. Se ei kuitenkaan vastaa nykypäivän autoja, vaan on jäänyt yli 40 -vuodessa teknisestä kehityksestä pahasti jälkeen. Muistan erään Lada-kuskin tokaisseen, jo joskus 1990-luvulla: ”Nivassa ei ole hyvää kuin hinta ja maavara”. Ja joo, tämä pätee melko tarkalleen vieläkin.
Uudeksi maasturiksi Lada 4x4 Bronto on todella edullinen. Koeajossa olleen auton käteishinta on 25.500 €. Samassa hintaluokassa oikeita maastoautoja ei alussa mainittua Suzuki Jimnyä (alkaen 25.990 €) lukuun ottamatta ole.
Kahden istuttava takapenkki on lähinnä vain tilapäiskäyttöön soveltuva |
Kaikki on toteutettu yksinkertaisesti ja helposti. Niin kuin Ladassa aina on ollut. |
Virtalukkoon ja oviin on eri avaimet. Lukituksen kauko-ohjausta tai keskuslukko ei ole. |
Sisäänajo tai totutusajo oli yleistä kaikissa automerkeissä 60-luvulla. |
Kattoverhoilut, paneelit ja listoitukset edelleen suoraan 1960/1970-luvuilta. |
Edistys on poistanut ovista ikkunan kammet. Nyt ne toimivat keskikonsolista sähköllä, kuten myös peilit. |
Tavaratila ei ole järin suuri, mutta hyvin sinne mahtuu keskikokoinen metsästyspuudeli. |
Takapenkki kaadettuna tavaratila on jo ruhtinaallinen. Levittelin kuvaan varusteita mittakaavan hahmottamiseksi. |
Lada 4x4 Bronton vahvuus onkin juuri siinä ”maavarassa” eli maastokelpoisuudessa, edullisissa varaosissa ja helpohkossa ylläpidossa myös omatoimisesti. Jos siis ajostasi 90% on huonokulkuisia teitä ja maastouria, niin Bronto on harkitsemisen arvoinen hankinta. Jos Suzuki Jimny on sovelias perheen kakkosautoksi ja yleiskauppakassiksikin, niin Bronton kohdalla voi suoraan sanoa, että se on perheessä kolmos auto, eli puhdas harraste- tai työauto. Ei Brontoa voi mitenkään suositella esimerkiksi perheen nuorison käyttöön.
Nelivetoinen pienellä akseli- ja raidevälillä sekä maastonappularenkailla varustettu auto vaati liukkailla keleillä ihan oikeasti osaavan kuskin. Aloittelijalle voi käydä ohraisesti. Eikä Bronton koria ole todellakaan suunniteltu nykyaikaisten Euro NCAP törmäystestien mukaiseksi, eikä autossa ole nykyaikaisia turvavarustusta, pakollisia ABS-jarruja ja turvavöitä lukuun ottamatta.
Lada 4x4 Bronto/Niva on nostalginen reliikki. On sydämetöntä sanoa sitä huonoksi autoksi, mutta toisaalta on todella vaikea keksiä sille oikeasti järkevää hankintaperustetta. Saman hintainen Suzuki Jimny on oikeastaan kaikilla osa-aluilla parempi auto ja jos sille tekee saman lisävarustelun kuin Brontolla on perus Nivaan nähden, eli kunnon maastorenkaat ja korotettu maavara, niin ne ovat käytännössä vähintään tasaväkiset myös maastourilla.
Oikeastaan tämä on sääli, eikä syyllinen ole tässä kohtaa niinkään Lada 4x4 Bronto/Niva, vaan autoveromme viherlogiikka, joka rankaisee isommalla verolla vanhanaikaista ja suosii pienemmällä nykyaikaista ja vähäpäästöisempää autoa.
Jimnyn veroton hinta 19.727 € ja Bronton 16.276, mutta verojen jälkeen hintaero kuitenkin vain satasia.
Ja kun käyttökustannuksiin lisätään vuotuonen ajoneuvovero Jimny 273 € ja Bronto 331 €, sekä Bronton selvästi suurempi ruokahalu bensan suhteen, niin vaaka kääntyy entistä epäedullisemmaksi Lada 4x4 Brontolle.
Otsikkona oli ”Jahtiautoksi Lada 4x4 Bronto (Niva)”, nyt loppupäätelmäksi voin kuitenkin haikein mielin sanoa, että muutamalla tonnilla ostettu käytetty Niva voi olla ehkä kätevälle tee-se-itse -miehelle hintaansa nähden hyvä valinta.
Nykyinen tuliterä Lada 4x4 Bronto -> Ei jatkoon!
Lopuksi vielä pari autoa esittelevää ex tempore -kännykkävideota täysin käsikirjoittamatta, leikkaamatta ja harjoittelematta, sormi linssillä, puhe takellellen ja käsi täristen, mutta sopii Lada 4x4 Bronton henkeen ;)