Olin lievästi sanottuna skeptinen, kun itselleni paljon ammuntaa opettanut kaverini kehotti hankkimaan ilmakiväärin. Oppisin kuulemma takapihalla kaikessa rauhassa toistoja tehden paljon enemmän kuin ampumaradalla. Se olisi sitä paitsi paljon vapaampaa ja hauskempaa.
Toden totta, nykyään ampumaratoja on yhä harvemmassa ja niiden säännöt, rajoitteet sekä rakenteet ohjaavat hyvin jäykkään tapaan harrastaa. Vielä muutama kymmen vuotta sitten saattoi mennä läheiselle soramontulle tai metsätielle harrastamaan ”virkistysammuntaa”, eli vapaamuotoisesti rei'ittää peltipurkkeja tai vaikka hupailla cowboy-ammuntaa.
En mitenkään halua vähätellä ammunnan lajikohtaisten sääntöjen mukaista harjoittelua ja turvallista aseenkäsittelyä. Monesti kuitenkin ampumaradoilla ampuminen on varsin kaavoihin kangistunutta ja joskus jopa tylsääkin. Käytännön (metsästys)ampumataitojen opettelun kannalta motivoivampia tapoja löytyisi hieman vapaampimuotoisemmasta toiminnasta. Nykyaikaisella ilma-aseella takapihalla tai mökillä se on edelleen mahdollista.
Stoeger RX20 Suppressor S3 4,5 mm ilmakivääri
Hämmästyin kuinka paljon ilma-aseet ovat parantuneet omasta nuoruudestani. Ne eivät todellakaan ole nykyään mitään leluja. Jopa alle parin sadan euron hintaluokassa löytyy reilusti tehoa, mutta suhteellisen kevyt virtys ja erittäin hiljainen ääni. Pakettiin kuuluu myös kiikaritähtäin (sekä kuitutähtäin), säädettävä liipaisin ja äänenvaimennin. Hyvä ergonomia ja automaattinen varmistin lisäävät ammunnan iloa sekä turvallisuutta.
Ominaisuudet:
• Luoti: 4,5 mm
• Lähtönopeus: 360 m/s kevyemmällä luodilla, lyijyllä 305 m/s
• Piipun pituus: 35,5 cm
• Aseen pituus 111 cm
• Paino ilman kiikaria: 3 kg
• Stoeger Adjustable trigger T2 -liipasin
• Etutähtäin: kuitutähtäin
• Synteettinen tukki: Human Tech Desing Stock + ProAdaptive Checkering + Multi Grip System MGS
• 4x32 kiikaritähtäin
• Vaimennin
Luodin valinnalla on suuri merkitys paitsi tarkkuuteen, niin myös osuman vaikutukseen. Perinteinen lyijyluoti on painava ja pehmeä. Se on siis hitaampi ja litistyy kohteeseen osuessaan. Lyijyluoti soveltuu hyvin tarkkuusammuntaa, se ei myöskään kimpoa osumastaan kovaan metallilevyyn.
Lyijyä kevyemmistä materiaaleista (esim. alumiiniseokset) valmistetuilla luodeilla saavutetaan lisää nopeutta (jopa 20 %). Luoti on n. 50 % kovempi kuin lyijystä valmistettu. Nopeuden ja kovuuden yhdistelmällä saavutetaan jopa 100 % parempi läpäisykyky. Näillä luodeilla ei saa ampua metallitauluja tai muihin koviin pintoihin kimpoamisvaaran vuoksi.
Kuvassa osuman vaikutukset erilaisilla luodeilla ammuttuna tuuman lankkuun. Tavallinen lyijyluoti 0,56 g alhaalla oikealla on jäänyt 2,5 cm paksuisen lankun puoleenväliin. Keskellä kuvaa 0,62 g lyijyluoti integroidulla kuparihaulilla. Luoti on jäänyt lankun sisään, mutta puhkaissut säleitä irti vastapuolelta. Vasemmalla ylhäällä on 0,33 g teholuodilla ammuttu lankusta puhtaasti läpi.
Kyse ei siis ole mistään korkkipyssystä tai lelusta. Nykyaikaiset ilma-aseet ovat tarkkoja ja tehokkaita aseita, joihin tulee suhtautua samalla kunnioituksella kuin muihinkin aseisiin.
Harjoittelua takapihalla
Aseen nosto
Paremmat riistalaukaukset alkavat sujuvalla ja ripellä nostolla. Ampuma-asennossa otetaan 30-40 cm leveä haara-asento, jossa oikeakätisellä vasen jalka on etummaisena. Tukevaan asentoon vaikuttaa maaston muodot ja omat tuntemukset. Pienellä harjoittelulla löydät itsellesi sopivan.
Nosto alkaa silmä-piippu-linjasta, jossa katse suunnataan kohteeseen. Aseen perän ollessa vielä ala-asennossa nostetaan piipun suu katseen linjalle kohti maalia. Perää nostettaessa pidetään piipun suu paikallaan koko ajan suunnattuna kohteeseen. Perä painetaan tukevasti olkapäähän ja poski tukeutuu aseen perää vasten.
Onnistunut aseen nosto on siis ripeä ja yhtäjaksoinen liike, jossa silmä-piippu-linja säilyy koko ajan. Ensin havaitaan maali, asetutaan tukevaan asentoon, nostetaan ase poskelle, pidätetään hetki hengitystä ja puristetaan liipaisinta.
On myös edistyneempi tekniikka hengityksen pidättämiselle. Tuodaan tähtäin kevyellä liikkeellä kohteen alle ja hengitetään luonnollisessa rytmissä. Sisäänhengitys nostaa tähtäyksen kohteeseen, jolloin ammutaan ja annetaan vielä liikkeen jatkua ylöspäin. Tähtäintä ei siis yritetä pakottaa kohteeseen tai pitää sitä paikallaan. Kun ampuma-asento on rennon luonnollinen, niin tekniikan oppii toistojen myötä lähes automaattiseksi.
Harjoittele erilaisia ampuma-asentoja ja opettele käyttämään myös tukea. Polvi- ja makuuasennot ovat selvästi vakaampia kuin pystystä ampuminen. Improvisoiduksi ampumatueksi kelpaavat puut, kepit, kivet ja vaikka reppu.
Maalitaulut
Aikaisemmassa postauksessa kerroin omasta kehittymisestäni kivääriampujana tänä keväänä. Oppimisen ansio on Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.
Juurikin se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi metallinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.
Metallilätkien lisäksi erilaiset riistaeläimiä kuvaavat maalitaulut antavat annoksen realistisuutta ja vapauttavat kympin jahtaamiselta. Varsinkin lasten kanssa ammuntaa harjoitellessa kannattaa hieman löysätä ampujanliivejä ja ottaa rento ote touhuamiseen, tietysti turvallisesta aseenkäsittelystä huolehtien.
Takapihalle tai lähimaastoon voidaan rakentaa pieni riistarata, jossa kohteet vaihtelevat erilaisista paperitauluista ilmapalloihin ja vaikka muovieläimiin. Tässä kohtaa kannattaa tosiaan miettiä asiaa myös lapsen motivaation kautta. Jos sinä olet kiinnostunut muflonien jahtaamisesta, niin lapsi voi olla paljon kiinnostuneempi dinosaurusten tai zombien jahtaamisesta. Käytä mielikuvitusta, netistä löytyy myös paljon erilaisia tauluja vapaasti tulostettaviksi.
Turvallinen aseenkäsittely
Ilmakiväärillä on kiva harrastaa lasten kanssa. Ennen ensimmäistäkään laukausta kannattaa kuitenkin läpikäydä muutama perusasia aseista ja ammunnasta.
• Aloita aseen käsittely aina tarkastamalla, että ase on lataamaton.
• Asetta käsitellään kuitenkin aina kuin se olisi ladattu.
• Tyhjälläkään aseella ei koskaan osoitella ihmisiä.
• Opettele tuntemaan ase, sen lataaminen, varmistaminen ja laukaisu.
• Lataa ase vasta kun aloitat ampumisen. Asetta ei koskaan säilytetä tai kuljeteta ladattuna.
• Muista lasersääntö, eli aseen piippu osoittaa aina turvalliseen suuntaan.
• Sormivarmistus, eli sormi pidetään liipaisinkaaren ulkopuolella siihen asti, kunnes on valmis ampumaan kohteeseen.
• Ase voidaan laukaista vain turvalliseen suuntaan ja alueen turvallisuus pitää havainnoida aina ennen ampumista.
• Älä kiipeile puuhun tai aidan/esteiden yli ladatun aseen kanssa.
• Lapset eivät voi harrastaa ammuntaa ilman aikuisten valvontaa.
• Ilmakivääri ei ole metsästysase
• Kimpoamisvaaran vuoksi, aseella ei saa ampua veteen.
#teamsakonordic