Vaatteilla koreilua ja muuta vastenmielistä

Tweedpuvut, kauluspaidat ja solmiot eivät kuulu suomalaiseen metsästyskulttuuriin. Se on vastenmielistä Keski-Euroopasta tuotua kaupunkilaisten juppisnobien touhua. Täysin päälle liimattua ilveilyä, josta oikea metsästys on kaukana... kunhan keppaloivat ja keekoilevat… Senhän sanoo sananlaskukin: ”Rumat ne vaatteilla koreilevat.”

Jokseenkin noin naureskelin itsekin vielä joitakin vuosia taaksepäin. Sitten pikkuhiljaa löysin itseni erikoisista tilanteista. Ensin huomasin vierasjahdeissa joidenkin isäntien ja monien vieraiden pukeutuvan jotenkin vanhahtavasti. Pääsin käymään myös kartanojahdeissa vieraana ja välillä paikalle värvättynä henkilökuntana. Niissä näyttivät tyylikkäät villapuvut olevan enemmistönä isännillä sekä vierailla, eikä kenelläkään ollut maastokuosisia asuja.

Ulkomaanmatkoilla koin välillä olevani alipukeutunut metsäläinen. Tietysti se nolotti. Ei ehkä niinkään omasta puolestani, kun mitään erityistä pukeutumiskoodia ei ollut kutsussa ilmoitettu, mutta kuitenkin isännän puolesta. Vieraathan osoittavat pukeutumisellaan, haluavat sitä tai eivät, myös kunnioitusta tapahtumalle, isännälle ja muille vieraile. Alipukeutuminen antaa helposti sen merkin, että myös aliarvostaa kanssametsästäjiä.

Ihastuin saksalaisten ja puolalaisten lähes uniformumaisiin jahtiasuihin, mutta sellaiset ovat Suomessa lähinnä naamiaisasuja. Aloin kuitenkin miettiä mitenkä itsekin voisin hieman skarpata, silloin kuin siihen on tarvetta. Edelleenkään en näe mitään syytä myöskään ylipukeutumiseen esimerkiksi hirvijahdissa, joissa suurin osa kylän ukoista vetää päälleen Valmetin haalarit tai kansallispuku-JahtiJaktit.

En siis etsinyt mitään päälle liimattua tai epäkäytännöllistä. Vaan jotain, jolla selviäisin kutsujahdeissa, työkeikoilla ja ulkomaanjahdeissa. Sitten aivan sattumalta näin kuvan isäni isoisästä samoamassa metsässä. Ja kyllä joo, hänellä oli päällään kauluspaita, solmio ja liivillinen tweedpuku. Äimistelin hetken kuvaa. Se oli noin sata vuotta vanha, mutta isoisoisäni näytti siinä aivan samalta kuin monet kartanojahdeissa näkemäni metsästäjät.

Katsoin kotialbumista ja hain googlesta lisää kuvia isoisäni isästä. Löysin kuvia hänestä metsältä sekä kalasta. Aina tweedpuku päällä. Mietin hetken, kuinka epäkäytännöllistä noiden pitäminen on täytynyt olla.  Sitten muistin äitini isän, eli oman taatani. Hän viljeli parin hehtaarin tilaa Pohjois-Satakunnassa ja teki kaikkia sekatyömiehen hommia siinä sivussa lisäansioiksi. Hänet muistan lapsuudestani aina sarkapuku päällä.

Koin taas uuden ahaa-elämyksen. Itsekin tunnen monia nykypäivän metsästäjiä, jotka vannovat sarkapukujen päälle ja väittävät niitä miellyttävämmäksi käyttää kuin kalvopukuja. Sarkapuku on todellakin perinteinen eräpuku, joka ei kahise, on lämmin, mutta hyvin hengittävä. Muistan myös armeija-ajoilta palveluspukumme olleen sarkaa ja aivan erinomaisesti sillä talvisessa metsässä pärjättiin.

Ja PAM! taas Jannella tuli iso oivallus rytinällä korvien väliin. ”Sarka on karstalangasta tehty tiivis huopamaiseksi vanutettu villakangas.” ” Tweed on karstavillasta yleensä toimikkaaksi kudottu kangas. Tweedkangas on kestävää ja vettä hylkivää. Kangas on usein karheaa, mutta toimikasrakenne tekee siitä tiivisrakenteisenakin taipuisaa.” Molemmat lainaukset suoraan Wikipediasta, mutta keksin yhtäläisyyden ihan itse. Eli käytännön ero sarka- ja tweedkankaiden välillä on lähinnä vanutus. Molemmat ovat villaa, yleensä valmistettu toimikassidoksella, pitävät hyvin tuulta ja hylkivät vettä, ovat hengittäviä, kestäviä ja lämpimiä.

Niin kaatuivat ajatuksiani kahlinneet aidat. Kuinka väärässä olinkaan ollut vain ennakkoluulojeni ja väärinkäsitysten takia. Tweedpuvut sopivat metsästykseen aivan erinomaisesti, ollen joissakin olosuhteissa jopa parempia, kuin nykyiset goretex/windstopperit (toki niilläkin paikkansa). Villa tietysti puhtaana luonnonmateriaalina myös erittäin ekologinen valinta, paljon parempi kuin puuvilla tai keinokuidut. Tweedpuvut ovat osa suomalaista eräperinnettä. Meidänkin suvussamme jo vähintäänkin sadan vuoden takaa. Siinä ei ole mitään päälle liimattua tai epäkäytännöllistä, asu on vain valittava tilanteen mukaan kuten muutenkin elämässä. Joihinkin tilaisuuksiin mennään farkuilla ja toisiin kulmahousuilla. Niin yksinkertaista se on. Maalaispoika oli vain hetken hämillään itseään fiksummassa seurassa...

Ajatuksen innoittamana (ja isoisäni isän muistoa kunnioittaen) päätinkin hankkia vaatekomerooni hieman parempaa seppälää ja kuvauksia varten lainasin osan asuista myös maahantuojalta ja kaverini vaaterekistä. Haluan oikeastaan näillä kuvilla osoittaa, millaisella asulla pärjää fiinimmässäkin jahdissa. Miten samaan aikaan voi säästää selvää rahaa vaikutelman kärsimättä. Sekä millainen pukeutuminen sopii vähemmän muodolliseen peltokanalintujahtiin tai vaikka metsästyskoiraharrastustapahtumiin.

Ja sitten vielä lopuksi hieman asiaa metsästäjän juhlapukeutumisesta, smart casual ja casual-pukeutumisesta "after hunt", jos haluat samalla näyttää hieman metsästysharrastustasi helposti tai vaikka tunnelmaan sopivasti peijaisissa. Sekä miten tämä kaikki voidaan tehdä haluttaessa minimikustannuksin ja samoja asusteita eri tilanteissa yhdistellen.

Kuvat Arttu Nurmi, kuvausassistenttina Tarja Safonoff

Gentlemen hunt, eli tweedpuku se olla pitää

Päällimmäinen takki St James Coat, takin leikkaus istuu hyvin päällä kiristämättä myös kädet nostettuna ampuma-asentoon. 

Takin isoihin ja laajennettaviin sivutaskuihin mahtuu helposti rasiat haulikonpatruunoita. 

Hattuna St James Cap. Solmuke käsityönä tehty fasaanin sulista ja höyhenistä. Hieman vähemmän juhlavasti voidaan käyttää toki myös ruutusolmiota, kuten ylempänä kuvassa.

Välikerroksen pikkutakki St James Jacket toimii myös täysin itsenäisesti ampujantakkina.

Kengät Zamberlan 1004 Hunter GTX RR. 

Huomaatko mitään outoa?

Etkö huomaa?

Huomasitko? No ei ollut tarkoituskaan. Nimittäin metsästyksen yhteydessä Tweedasuun liitetään yleensä polvihousut (breeks tai trousers), mutta jotenkin vain en tunne oloani niissä kovin kotoiseksi. Niinpä valitsin puvun suorat housut.

Mutta hyvälaatuiset tweedpuvut ovat nykyään juhlapuvun hintaisia. Toisaalta oikeissa jahtitilanteissa vaatteet näkevät verta, hikeä ja rapaa. Villakanaiset housut voi kyllä pestä koneessa, mutta se on riskaabelia ja valmistajankin pesulaput kieltävät yleensä vesipesun. Niinpä arvokas puku kannattaa pesettää pesulassa.

Näiden syiden takia päätin mennä siitä mistä aita on matalin. Ja jos et kerro kenellekään, niin kukaan tuskin edes huomaa. Housut on 100% polyesteriä, tilasin ne eBay:stä 6,5 £ hinnalla. Tai oikeammin tilasin samoin tein useammankin parin. Ne voi huoletti pestä koneessa ja niiden kanssa kelpaa ryömiä savipelloilla ja ylittää piikkilankoja. Jos menevät huonoon kuntoon, niin tappio on kohtuullisen pieni.

Liivi puolestaan on 30% villaa ja 70% polyesteriä, niin ikään eBay:stä 27,99 £. Jos esimerkiksi kartanojahdin työkeikalla joudun keittiöhommiin tai peuraa perkaamaan, niin ottamalla takit pois päältä, voin huoletta rapata tyylikkyydestä tinkimättä :)

Eli kaiken ei aina tarvitse olla kalleinta ja hienointa, kukaan ei tiedä, jos et itse kerro…

Semityylikästä, mutta edelleen klassista

Molski (englanniksi "moleskin" myyrännahka) on paksua ja tiivistä, muun muassa työvaatteissa käytettyä sileäpintaista puuvillakangasta.

Vaikka puuvilla-asu onkin, maastoutuu näissä solmion kanssa myös kartanojahteihin, mutta selvästi edullisemmin.

Näiden kanssa kelpaa patsastella ja rapata. Kestävää ja pestävää, sopii hyvin vaikka koirahommiin.

Moleskin Classic Vest ja Classic Pants. Beretta Mens Shooting Shirt

Kylmemmällä kelillä lisälämpöä tuo villapaita Beretta Pheasant V Neck Sweater

Nyt ei enää solmio kiristä, mutta siisti asu metsään ja radalle.

Smart casual

Elikkä tyylikkäästi vapaalla. Tosin jos ihan tiukasti smart casual -pukeutumiskoodia tulkitsee, niin ainakin bisneshommissa se käytännössä tarkoittaa vain solmiosta luopumista.

Kartanojahdin tweedpuvusta otin päällystakin ja pikkutakin.

Beretta Button Shirt ja Classic Hunt Pants

Tarvittaessa suoraan jahdista, solmio ja liivit pois, housut kevyempää puuvillaa ja puvunkengät.

Casual

”Jos sä tykkäät nii lähekkö baariin” -tyyppisiin tilanteisiin, jossa ei enää tarvitse kuin hiukan skarpata.

Edelleen St James Jacket -tweedtakki sopii hyvin tuomaan jahtitunnelmaa, housuiksi voi valita minkä tahansa edellisitä. Maisterin T-paita suorastaan kruunaa kokonaisuuden ;)

Pelkkää kuvausrekvisiittaa, mutta auttoivat pääsemään tunnelmaan :) 

Oikotie onneen

Pienillä yksityiskohdilla voi muuttaa kaiken, vaikka päälle laittaisikin sen harmaan rippipuvun metsästysseuran peijaisiin.

Erähenkisiä solmioita, liinoja ja rusetteja löytyy nykyään pikkurahalla hyvät valikoimat.

Jos haluat jotain yksinkertaista ja tyylikästä, mitä kaverillasi ei todennäköisesti vielä ole, niin tässä on sellainen. Kun laitat sorsa- tai korppisolmukkeen kaulaasi, niin kukaan ei huomaa harmaata pukuasi…

#BerettaTribe #teamsakonordic

Osallistu arvontaan!

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Palkkioksi arvon yllä olevista sulkasolmukkeista 3 kpl kaikkien tätä blogausta tuonne alas kommentoineille. Yhden pidän itselläni ;) Kisa on luonnollisesti avoinna kaikille tutuille ja tuntemattomille, niin herroille kuin leideillekin.

Suoritan arvonnan parin viikon päästä 24.10.

Onnea kisaan!

Arvonta suoritettu

Hetki sitten suorittamissani arvonnoissa Googlen satunnaislukugeneraattori antoi kolme tulosta: 1, 6, 24. Näiden numeroiden mukaiset kommentit ovat: Jukka Ketola, Mika Hietakangas ja Otto Salonen. Laittakaa minulle sähköpostilla janne.s.halonen(at)gmail.com osoitetietonne, niin laitain solmukkeet postiin ensiviikon alussa (viikonloppu menee jahtihommissa ;) ). Onnea voittajille ja kiitos kaikille kommentoijille.