Ikävä tapaturma hiljensi tämän talven peurastukset pitkäksi aikaa parhaimpaan sesonkiin. Samasta syystä myös blogin päivittäminen on ollut tauolla. Nyt parempi fyysinen kunto ja ennen kaikkea patoutunut tarve, sekä tietoisuus kauden lopun lähestymisestä, kannusti eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kytille. Sen verran kuitenkin täytyi antaa periksi kunnolle, että puussa istuminen suolla ei tullut nyt kyseeseen.
Olin tutulla kopilla metsäautotien vieressä hieman ennen neljää. Saapuessani paikalle poistui aterioinut emä ja vasa tulostani pelästyneenä. Ruokinnalla oli tarjolla sokerijuurikasta, porkkanoita ja kauraa. Kävin lisäämässä buffettiin kassillisen omenanlohkoja ja laitoin riistakameran toimintaan.
Sitten avokoppiin istumaan. Pakollinen selfie someen, leimalla klo 16:07. Rapea pakkaskeli ja kaikki mahdolliset vaatteet päällä odottelua… mutta vain hetken. Kello 16:18 peuran vasa otattaa vuorostaan selfien riistakameraan. Sen enempiä hötkyilemättä nostan testissä olevan Leican ristikon lapojen taakse. Lapua 6,5x47 Naturalis lähettää terveiset hennon yskäisyn saattelemana, ehkäpä noin parikymmentä sekuntia myöhemmin.
 |
| Kuvassa peura on automaatin vieressä puiden takana. Kytiskoppi näkyy vasemmassa yläkulmassa. Pakkanen ei ole vielä ehtinyt jäähdyttää juuri tuotua kameraa. Oikeasti keli oli -17 °C. |
Vasa merkkaa osuman selvästi ja säntää tien yli metsään. Istun hetken rauhoittumassa ja annan pulssin laskea. Joskus nämä jahtihommat sujuvat kuin supermarketissa käynnit. Mieleen tulee väistämättä ne kymmenet tai oikeammin sadat kerrat kun on istunut tuntitolkulla tyhjää katsellen. Mietin, kuinka pitkälle peura juoksi, en kuullut kaatumista ollenkaan.
No, tuumasta toimeen ja jälkiä etsimään. Onneksi verivana oli ruokinnalta alkaen selvä. Ympäristö kun on tallattu täyteen peuranjälkiä, joita risteilee monena polkuna eri suuntiin. Lähden kahlaamaan umpihankeen taimikkoon verijälkiä seuraten. Olin edennyt tuskin kymmentä metriä, kun tajusin täydellisen ylipukeutumisen, olisi täytynyt jättää repun viereen ainakin päällimmäinen asukerros. Mutta linssit huurussa, ase kädessä ja hattu märkänä jatkan talsimista. Naarasvasa löytyy paksuun hankeen sukeltaneena noin 40-50 metrin jälkivanan päästä.
Taas hetken huilausta ja peuraa liinan päässä vetäen takaisin tieuralle. Kerros ylimääräisiä vaatteita pois ja peuran perkaus. Mutta hei, on tämä hienoa hommaa ja taas tuli pakastimeen parasta mahdollista lihaa.
 |
| Tältä se tuntuu, kun pitkä kines on selätetty onnistuneesti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti