Blaser R8 -kiväärin, Leica Magnus 2.4-16x56 sekä Nikon Prostaff 7 IL 1-4x24 -tähtäinkiikareiden testi jatkuu. Ja sainkin tästä erittäin hyvän tekosyyn pummiutua kaverini Heikin luo Hämeenlinnaan. Heikki on nimittäin vannoutunut Swarovskin käyttäjä ja nyt olisi erittäin herkullinen tilanne saada Leicasta uutta näkökulmaa toisin silmin ja verrata hämärässä näitä tähtäimiä toisiinsa.
 |
| Kuin kaksi marjaa, mutta täysin eri aseet. Testissä Blaser R8 peruskarhuleka kiinteällä makasiinilla ja säädettävällä poskipakalla. 9,3x62 sekä snaipperimalli peukaloreikätukilla, pidemmällä ja paksummalla urapiipulla, sekä irrotettavalla lippaalla. 6,5x47 Lapua. |
Vakipaikallani tikastuolilla suonreunassa on hieman hankalaa käsitellä samaan aikaan useita aseita ja optiikoita, niinpä mahdollisuus isoon lämpimään ja äänieristettyyn koppiin oli aivan mainio asia. Kytistelyn lomassa pääsimme vapaasti keskustelemaan, vertaamaan ja vaihtamaan kokemuksia käsillä olevista optiikoista. Samalla halusin myös kokeilla tuntumaa hyvistä tuliasemista Blaserin R8:sta peukaloreikätukilla.
Ruokintapaikan ympäristön peitti hyvin ohut lumiharso, joka hieman vahvistui iltapäivän kuluessa. Menimme kopille hyvissä ajoin vähän neljän jälkeen. Tutkimme, vertailimme ja vaihdoimme kokemuksia seuraavat puolitoista tuntia aina auringon laskuun asti. Ja eipä aikaakaan, kun huomasin oikealta puolen ruokinnalle pelottomasti askeltavan peuranvasan. Molempien ensikommentti oli yhtä aikaa: ”onpa pieni vasa”. Vaikutelma vain korostui, kun hetken päästä paikalle saapui hieman aremmin myös ylivuotinen emä.
Katselimme peuroja tähtäinkiikareilla ja katselukiikareilla hyvän tovin ja päätimme olla ampumatta. No nyt olikin todellinen mahdollisuus tehdä vertailua aidossa tilanteessa aitoon kohteeseen. Tosin toisaalta harmi, että olosuhteet lumen myötä olivat oikeastaan liiankin hyvät. Ne antoivat kuitenkin mahdollisuuden jäädä rauhassa odottelemaan. Näissä olosuhteissa, kun näillä huippukiikareilla näkisi ampua tällaisella paikalla läpi yön.
Yhtäkkiä vasa nostaa hännän pystyyn ja säntää tulosuuntaansa. Emä lähtee perään hieman rauhallisemmin ja jää jonkun matkan päähän katselemaan vasemmalle tien yli. Siirrymme Heikin kanssa tähystäjä/ampuja -taistelupariksi. Käytännössä hyvälläkään tähtäinkiikarilla on hankala havainnoida maastoa laajemmin, jo pelkästään kiväärin kömpelön koon takia, mutta katselukiikareilla näkee aina stereona ja selvästi laajemman kuva-alueen.
Niinpä tälläkin kertaa katselukiikarit löysivät nopeasti kaksi pukkia vasemmalla puolen metsän siimeksessä. Ja havaitsivat jälkimmäisen pukin isommaksi kropaltaan ja sarviltaan. Ensin tielle nousee pienempi pukki ja jää hetkeksi tähystämään ympäristöä, kunnes siirtyy verkkaisesti kohti omenoita. Hieman emmittyään tielle jatkaa ja pysähtyy myös jälkimmäinen pukki hyvässä kylkiasennossa. Kello 18:35 kuuluu tulikomento ja heti perään yskähtää Naturalis terveisensä.
Pukki merkkaa osuman ja kääntyy pakolaukkaan kohti tulojälkiään. Pienen maagisen hetken jälkeen jännitys purkautuu yläfemmana ja jekkusnapsina. Olemme melko varmoja, että pukki löytyisi lyhyen matkan päästä, mutta päätimme lähteä hakemaan koirat tilanteeseen harjoittelemaan.
Heikin ykköstykki jäljityshommissa on fieldspanieli Ruusa, joka tekee ammattihommia homekoirana (www.hameenhomekoirat.fi) ja vapaa-aikanaan suurriistavirka-apukoirana (SRVA). Ruusa oli kuitenkin aiemmin päivällä jo tehnyt vaativan haavakkohirven jäljityksen, joten nyt perään lähtivät labradorinnoutaja Doora ja parsonrusselinterrieri Nalli. Ensimmäisenä paikalle ehtikin varaslähdön ottanut nalli, joka säntäsi saman tien metsään, kun raotin ovea hieman huolimattomasti. Doora sitten perässä paljon järjestäytyneemmin pitkä liina perässään.
Pukki löytyi ehkä liiankin helposti noin viidenkymmenen metrin päästä. Nyt vasta näin kunnolla, että vaikka sarvet olivat pienet kasipiikkiset, niin kroppa ja niska olivat poikkeuksellisen isot näin nuorelle pukille. Sitten vaan seuraavaksi peuran perkaus ja peräkärrylle veto.
Aina oppii. Heikillä on selvästi erilainen työtapa perkaamisessa ja nylkemisessä kuin itselläni on. Niinpä tyydyin lähinnä olemaan pois tieltä ja katselemaan sivusta homman sujumista.
Aamulla pääsin Heikin vieraana seuraamaan paikallisen metsästysseuran hirvenpyyntiä miesajona. Kiva porukka ja mukavaa hommaa, mutta sopivaa hirveä ei passilinjaan tullut. Valkohäntäpeuroja pomppi kyllä hollille, mutta hirvijahdissa keskitytään hirviin ja jätetään peurat rauhaan.
Reissun kruununa pääsin ottamaan peräkärryllisen sokerijuurikkaitta tuliaiseksi omille ruokintapaikoilleni.
Kiitos Heikki! Olipa hieno viikonloppu.