Tero Aarni on kuopiolainen rakennusarkkitehtiopiskelija. Opintojen lomassa syntyy harrastuspohjalta polttotaidetta. Tero kertoo aina pitäneensä piirtämisestä. Sarjakuvien tussipiirtämisen ohessa isä innosti kokeilemaan polttotekniikalla yritysten logoja ja kuvia puisiin kuksiin. Kokeilu vei saman tien mennessään. Ensimmäinen polttotaidetyö syntyi kesällä 2015.
Tuppeen sahattu koivu on osoittautunut hyväksi pohjamateriaaliksi. Kuvien pohjatöiden sahaus, höyläys ja hionta tapahtuvat pääosin Riistavedellä vanhempien autotallissa ja varsinainen polttaminen Kuopiossa. Yhden teoksen tekoon kuluu keskimäärin noin viisitoista tuntia, joista kaksi menee pohjatöihin. Kuvaa voi tehdä noin tunnin kerrallaan, sitten silmät, niska ja ranne tarvitsevat tauon. Ahkerasti tehden ja päivää hieman venyttämällä työ on mahdollista tehdä kahteen päivään, jos kaikesta muusta on vapaata.
Aitoa taidetta
Kyse ei siis ole ns. laserkaiverruksesta, jossa kuva poltetaan tietokoneohjatusti materiaalin pintaan. Tero tekee itse kaiken käsityönä alusta loppuun. Polttokynä on kiinni portaattomassa muuntajassa ja lämpötilaa säädellen saa eri vahvuista viivaa. vastuslanka lämpenee ja polttaa puuhun jäljen. Esim. puhaltamalla vastuslankaa saa jäähdytettyä hetkeksi ja sillä voi välttää ns. pohjaan palamisen, eli tummempien pisteiden syntymisen.
Pääasiassa käytössä on kolmea terää. Jokaisella terällä on oma tehtävänsä. Pelkällä vastuslangalla onnistuu tekemään koko työn, mutta varjot syntyvät parhaiten litteillä terillä, ja pienet yksityiskohdat saa tehtyä erilaisilla terävillä terillä. Ensimmäiseksi Tero hahmottelee lyijykynäpiirroksen puuhun mallia käyttäen. Polttokynä ei nimittäin anna virheitä anteeksi ollenkaan. Lyijykynä on sen sijaan helppo pyyhkiä polton jälkeen kokonaan pois.
Tero tekee töitä myös tilauksesta. Jokainen työ pitää arvioida tietysti erikseen yksityiskohtien mukaan, mutta A4 kokoisen hinta on yleensä 150€ ylöspäin noin 200€ tietämillä. Koko, taustan yksityiskohdat, henkilöiden määrä, kuvan laatu jne. monet tekijät vaikuttavat työmäärään. Tarkan hinnan Tero kertoo nähtyään mallikuvan. Valmiit työt kulkevat kätevästi postilla.
Voin todistaa, että siellä missä asukkailla on enemmän metsästys- ja harrasteaseita, on turvallisempi asua. Siellä tehdään myös vähiten rikoksia. Näin myös toisinpäin. Alueilla joissa on vähemmän aseiden hallussapitolupia, on turvattomampaa asua ja näillä alueilla tehdään myös enemmän rikoksia.
Siis mitä ihmettä??? Aselakejahan on vuosi vuodelta kiristetty lisääntyvän turvallisuuden nimissä. Media uutisoi jatkuvasti, kuinka paljon turvallisuus lisääntyisi, jos vain aselakeja kiristettäisiin lisää. Tälläkin hetkellä meillä on menossa aselakien muutosprosessi. Viimeisin EU:n ampuma-asedirektiivi odottaa Suomessa täytäntöönpanoa. Sen edellyttämiä muutoksia sorvataan nyt sisäministeriössä, vaikka edellistenkään lain tiukennusten ei ole osoitettu lisänneen turvallisuutta.
Niinpä niin! Samaa ihmettelin itsekin. Aloin miettiä, mikseivät todelliset havaintoni ympäröivästä maailmasta täsmää median luoman mielikuvan kanssa. Tunnen nimittäin satoja aseenomistajia. Enkä tiedä yhtään tapausta, joka toimisi rikollisesti tai eläisi muutoin epävakaata elämää. Päinvastoin. Suurin osa tuntemistani metsästäjistä ja aseharrastajista on tavallisia perheellisiä luotettavia veronmaksajia. Tunnollisia puurtajia, joiden elämä täyttyy työssäkäynnistä, asuntolainan maksamisesta ja vapaa-ajalla erähenkisestä ulkoilusta tai vaikka reserviläistoiminnasta.
Ase ei tapa Ahvenanmaalla
Tunnettua on, etteivät aseet tapa Ahvenanmaalla. Pienessä 308 asukkaan Kumlingen kunnassa on 502 aseen hallussapitolupaa. Eli aseiden ja ihmisten suhde on siellä Suomen suurin, 163%. Kumlingessa on siis eniten aseita koko Suomessa asukaslukuun nähden. Kumlinge on kuitenkin sijalla kaksi Suomen vähiten rikollisten kuntien listalla.
Yllä oleva on puhdasta faktaa, mutta tätä totuutta on yritetty vesittää monenlaisilla väitteillä, kuten että otos on liian pieni, se on yksittäinen poikkeama tai että suomenruotsalaisilla on nyt vain jotenkin ylivertainen sosiaalinen ja kulttuurillinen perimä ja ties mitä muuta…
En uskonut noihin väitteisiin. Niinpä aloin etsiä laajempaa tutkimusta aselupien ja rikollisuuden vertailusta. Vaikka aseturvallisuudesta puhutaan paljon, en jostain syystä sellaista kattavaa ja tuoretta tilastoa mistään löytänyt. Voisi kuvitella, että media olisi sellaisen tilannut, kun asiasta lähes päivittäin kohkaa, tai viranomaiset, kun turvallisuuteen vedoten aselakeja koko ajan kiristävät. En löytänyt sellaista edes aseharrastus- ja metsästysjärjestöiltä tai -keskusliitoilta.
Ase ei tapa Sisä-Suomessakaan
Niinpä päätin tehdä sellaisen itse. Maailma on täynnä tiedon siruja, joten aivan ensimmäiseksi täytyi päättää, mitä tietoja ja kuinka laajasti keräisin. Rikollisuutta ja epämiellyttävää häiriökäyttäytymistä voi ilmetä kovin monella tavalla, joten päädyin tarkastelemaan rikoslain määrittelemiä rikoksia. Parhaiten tietoa on saatavissa kuntatasolla tarkasteltuna. Jotta rikoslakirikokset parhaiten kuvaisivat kyseisen kunnan alueella asuvien ihmisten rikollisuutta (eikä ohikulkijoiden) poistin tarkastelusta liikennerikokset kokonaan (rikoslain 23 luku). Voi kuulostaa pilkun viilaamiselta, mutta pienen kunnan halkovalla valtatiellä automaattiset nopeusvalvontakamerat ja suuri liikennemäärä vääristävät rikostilastot helposti jopa kymmenkertaisiksi.
Ohikulkijoiden lisäksi myös suuret turistivirrat saattavat vääristää tilastoja. Esimerkiksi valtavat matkailuvirrat Lapissa tai vaikka maailman vilkkain matkustajasatama Helsingissä. Usein uutisoidaan myös itärajan läheisyydessä tapahtuvasta rikollisuudesta, ja jo aiemmin oli heitetty epäilys ruotsinkielisen rannikon muusta maasta poikkeavasta paremmasta kulttuurista. Niinpä jätin nämä kaikki alueet rauhaan, jotta löytäisin mahdollisimman hyvin suomalaista ja kunnittain paikallisia olosuhteita kuvaavat alueet.
Otin tarkastelualueeksi Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueen, joka on Pirkanmaan ja Keski-Suomen kuntien alueella. Tämä alue kattaa 45 kuntaa. Joukossa 756 asukkaan Luhanka ja 228.274 tamperelaista, sekä kaikkea siltä väliltä. Tietomäärä ei ole pieni, se sisältää yhteensä 785.552 ihmisen alueen ja on 5.503.297 asukkaan Suomesta erittäin iso otos. Satoja kertoja suurempi kuin galluppien ja muiden kyselymittausten otokset yleensä.
Keräsin kaikki tiedot tähän taulukkoon:
Klikkaa kuvaa nähdäksesi taulukon suurempana.
Selvät luvut vahvistavat aseiden turvallisuuden
Jo ensi silmäyksellä näkee taulukon lukujen vahvistavan Kumlingen havaintoa. Esimerkiksi Kivijärvellä on koko joukosta eniten aseita (lähes yhtä paljon kuin on asukkaitakin), mutta vähiten rikoksia. Yksittäisten kuntien lukujen vertailu on taulukosta työlästä, eikä anna helposti kokonaiskuvaa. Niinpä päätin laittaa tiedot kaavioon, jossa Y-akselille ”rikoslakirikokset (pl. liikennerikokset) per 100 asukasta” ja X-akselille ”hallussapitoluvat per 100 asukasta”.
Klikkaa nähdäksesi kuvan suurempana.
Näin isossa joukossa on toki hajontaa. On kuntia, joissa pienemmällä asemäärällä on suurempi turvallisuusvaikutus ja sitten varsinkin pieniä kuntia, joissa muutama yksittäinen tapahtuma ja/tai tekijä on nostanut rikosmäärää isommaksi. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, kunnat ovat erilaisia ja esimerkiksi pieneen rauhalliseen maalaiskuntaan sijoitettu vastaanottokeskus tai kriminaalihuollon katkaisuhoitola voi merkitä tilastolukujen moninkertaistumista normaaliin tilanteeseen.
Kaavio kuitenkin osoittaa selvästi, kuinka hallussapitolupien määrällä ja rikollisuudella on selvä korrelaatio. Mitä enemmän kunnassa on aselupia, sitä vähemmän on rikoslakirikoksia. Käänteisesti myös, mitä vähemmän kunnassa on aselupia, sitä turvattomampi paikka se on asua ja elää. Tätä faktaa ei voi kiistää.
Aseurheilu ja metsästys ovat hyviä harrastuksia
En väitä, että ase elottomana ja tahdottomana esineenä itsessään mitään tekisi, ei pelasta eikä tuhoa. Ihminen luo turvallisuuden tai turvattomuuden ympärilleen. Miksi sitten aseluvat ja turvallisuus korreloivat? Aseurheilu ja metsästys ovat hyviä harrastuksia. Tasapainoiseen ja terveeseen elämään kuuluvat hyvät sosiaaliset harrastukset. Aseiden omistaminen ja käsittely opettaa vastuunottamista sekä korostaa turvallista käyttäytymistä päivittäisessä toiminnassa.
Ajatellaan vaikka 15-vuotiasta nuorta, joka on päässyt metsästysseuran toimintaan ja saanut rinnakkaisluvan metsästysaseeseen. Hän tietää, että kaveripiirin hölmöilyyn ei kannata lähteä mukaan. Ei edes kannata kulkea sellaisissa porukoissa, joissa rikotaan lakeja. Esimerkiksi vain yksi törttöily pussikaljaporukassa voi viedä aseluvan mennessään.
Sama koskee toki yhtä lailla keski-ikäistä hirviukkoa. Jo pelkkä ylinopeussakko tai vaikka perheen sisäinen käsirysyksi muuttunut riita voi johtaa aselupien perumiseen. Oikeastaan mikä tahansa tilastomerkintä sarakkeessa ”rikoslakirikokset” voi johtaa hallussapitoluvan uudelleenharkintaan lupaviranomaisen taholta.
Jos ajatellaan, että metsästäjät ja muutkin aseharrastajat ovat ihan yhtä korkealla tai matalalla moraalilla varustettuja kuin kaikki muutkin vastaavassa asemassa olevat kansalaiset, niin pelko lupien, eli aseiden ja harrastuksen menettämisestä ohjaa korkeamman moraalin käytökseen. Mitä enemmän yhteisössä on tällaisia pakostakin keskimääräistä korkeammalla moraalilla toimivia ihmisiä sitä varmemmin he rauhoittavat myös lähipiirinsä toimintaa omalla esimerkillään.
Harrastusporukoissa kannetaan huolta ja vastuuta kavereista. Metsästys ja ammuntaurheilu ovat molemmat yhteisöllisiä ja paljon aikaa vieviä harrastuksia. Jos vapaa-ajan täyttää hyvä harrastus, niin johonkin rikostilastoja lisäävään jää vähemmän aikaa sekä mahdollisuuksia.
Pitäisikö siis lupaehtoja kiristää entisestä, jos se saa aseenomistajat toimimaan noin lainkuuliaisesti? Eipä tietenkään, nykyinen ja itse asiassa jo pari edellistä aselain kiristystä ovat tuottaneet jo tuon efektin täysimääräisenä. Lisäkiristykset vain vähentävät harrastusmahdollisuuksia entisestään. Näin vähenee myös aselupien mukanaan tuoma turvallisuus.
M.O.T.
Mitä enemmän uusia harrastajia tulee metsästyksen sekä muiden aseharrastusten pariin ja mitä enemmän myönnetään uusille harrastajille aselupia, sitä turvallisemmaksi meidän kaikkien elämä muuttuu.
Osaatko teroittaa puukot ja veitset oikein? Toistatko TV-kokkien virheet? Ei teroittaminen ole vaikea, täytyy vain tietää mitä on tekemässä. Kun vastaat kolmeen kysymykseen, tiedät kuinka toimia ja vältät pilaamasta teräsi.
Mitä olet teroittamassa?
Yleispätevästi voi sanoa, että mitä kovemmasta teräslaadusta veitsi on valmistettu, sitä terävämmäksi se voidaan hioa ja sitä kauemmin veitsi pitää teränsä. Kovempaa terää on luonnollisesti myös työläämpi teroittaa. Pienempi teräkulma on terävämpi ja viiltää paremmin, mutta tylstyy nopeammin ja murtuu helpommin. Eri veitsillä ja puukoilla on erilaisia teräkulmia materiaalista ja käyttötarkoituksesta johtuen.
Pehmeämpien eurooppalaisten keittiöveisten (esim. Victorinox, Sagaform Edge, Sabatier) terät teroitetaan yleensä 20-25 asteen kulmaan ja kovemmat japanilaiset (Shun, Misono, Mac, Global jne) 10-15 asteeseen. Puukon teroituskulma on tyypillisesti noin 20-30 astetta.
Mihin käyttöön olet teroittamassa?
Terän muoto, paksuus, joustavuus ja paino vaikuttavat sen leikkausominaisuuksiin. Ohutteräinen ja joustava fileointiveitsi on mahdollista/järkevämpää teroittaa pienemmällä kulmalla kuin jäykkä ja paksumpiteräinen perkaus- tai luunpoistoveitsi. Puun vuolemista varten puukon teräkulma on tyypillisesti 20 astetta, mutta saman puukon teräkulma katkaisu/yleistyökaluksi on sopivampi 30 astetta.
Hieman hifistelemällä korkealaatuinen veitsi on mahdollista saada aivan ultrateräväksi, mutta käytännössä sellainen on jopa epäkäytännöllistä. Esimerkiksi omat keittiöveitseni tulee välillä teroitettua niin teräviksi, että pureutuvat jokaisella leikkausviillolla myös leikkuualustaan ja tämä ainoastaan hidastaa työskentelyä. Myös esimerkiksi nylkyveitsi kannattaa teroittaa hieman suuremmalla teroituskulmalla, sillä liian terävästä veitsestä voi olla tässäkin kohtaa haittaa. Nylkiessä vuotaan tulee viillettyä helposti reikä, jos ei ole koko ajan tarkkana. Suurempaan kulmaan teroitettu veitsi myös säilyy pidempään terävänä.
Millä välineillä olet teroittamassa?
Aivan ensimmäiseksi tarkastetaan lähtötilanne. Jos veitsen terä on pyöristynyt täysin, on valittava eri metodit kuin pelkkään terän ylläpitoteroittamiseen. Perinteinen esivanhemmiltamme periytyvä teroitustapa menee jotakuinkin näin: keskikarkea kivi (tahko), hieno kovasin, erittäin hieno öljyhiomakivi ja nahka (sanomalehti tai huopa). Vanha metodi on tehokas ja toimiva, mutta vaatii paljon aikaa ja taitoa. Nykyään teroitus voidaan tehdä paljon nopeammin ja helpommin ilman erityistaitoja.
Teroituspuikko ei teroita
Nyt ennen kuin mennään tätä aihetta yhtään eteenpäin, täytyy tehdä yksi asia selväksi. Teroituspuikko eli stoola ei teroita veistä. Sen tarkoitus on vain ja ainoastaan ylläpitää/viimeistellä terää poistamalla kierrettä. Jos siis veitsi on tylsä ei sitä saa teräväksi teräspuikolla. Ja unohda se telkkarissa näkemäsi näyttävä ilmassa vispaaminen. Jos joku huippuammattilainen lihanleikkaaja tai kokki on tehnyt sitä kolmekymmentä vuotta monta kertaa päivässä, niin hänellä se varmaankin toimii.
Meillä muilla se vain pilaa terän. Jos käytät puikkoa tai puikkomallista timanttiviilaa, niin tee se rauhallisin pitkin vedoin teräkulmaa tarkasti seuraten. Parasta olisi, jos joko puikko tai veitsi olisi paikallaan alustassa, esimerkiksi leikkuulaudalla.
Itselläni käytössä olevia teroitusvälineitä
Timanttiviilat ovat ehkä eniten käyttämiäni teroitusvälineitä. Niillä pystyy teroittamaan nopeasti ja tehokkaasti kaiken kirveestä puukkoon tai vaikka metallisen paistilastan veitsenteräväksi, jos niin haluaa.
Kuvassa ylimpänä Edge Crafter timanttiteroitin, jossa kolme magneetilla kiinnittyvää pintaa: hieno, keskikarkea ja karkea. Lastamallisella teroittimella teroituskulman pitäminen on puikkomallista viilaa helpompaa ja näin myös onnistuminen varmempaa. Katso video:
Seuraavana kuvassa on Victorinox Timanttipuikko. Puikkomallista teroitinta on kätevä kuljettaa veitsisalkussa. Oikean teroituskulman löytäminen ja sen jatkuva ylläpitäminen vaativat kuitenkin tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Timanttipuikko soveltuu hyvin teroittamiseen ja terävyyden ylläpitämiseen. Katso video:
Teleskooppimallinen timanttiviila on kokonsa ja muotonsa puolesta erittäin helppo kuljettaa mukana. Sillä teroittaa puukon, viehekoukun, keittiöveitsen, metsästysveitsen, sakset, puutarhatyökalut… jne. Erityisen kätevä ohut puikko on aaltoilevien ja sahateräisten veitsien teroittamiseen sekä sisäänpäin kaartuvien aukaisuterien ja nylkykoukkujen teroittamiseen.
Samassa kuvassa myös kätevän kokoinen timanttiviilan ja viimeistelykiven yhdistelmä. Se sopii erityisen hyvin eräretkille mukaan otettavaksi. Periaatteessa ja ihan käytännössäkin tällä pienellä lätkällä teroittaa oikeastaan minkä tahansa terän partaveitsen teräväksi niin halutessaan.
Slide Sharp -teroituslaite on patentoitu nerokas keksintö. Siinä yhdistyvät puikon nopea käytettävyys ja teräkulman tiukka ohjaus. Pakkauksessa mukana tulee kivituhkapuikko karkeaan teroitukseen ja viimeistelyyn posliinipuikko. Teroituskulman ohjurit löytyvät 15 ja 22 asteen kulmiin. Slide Sharp toimiikin siis teoriassa oikein mallikkaasti. Käytännössä vain kaksi teräkulmaa ja hiukan hontelo toteutus jättävät toiminnallisuuteen myös toivomisen varaa. Katso video:
Smith's Diamond Field -teroitusjärjestelmä Slide Sharpin tavoin fiksu keksintö. Siinä veitsi kiinnitetään ohjuriin, jossa valittavana 20 ja 25 asteen teroituskulmat. Paketissa on mukana hieno ja karkeampi timanttiviila sekä viimeistelykivi. Sarja toimii käytännössäkin ihan mallikkaasti, mutta järjestelmän kasaaminen ja käyttäminen vaativat hieman näpertelyä, eikä teräkulmia ole kuin kaksi. Katso video:
OBH Nordica SharpX on sähköinen veitsenteroitin. Laitteen hiontarattaan 20 keraamista hammasta hiovat automaattisesti veitsen tai puukon 20 asteen teroituskulmaan yhtä aikaa molemmin puolin terää. Käyttö on erittäin yksinkertaista.
Paina käynnistyskytkin alas vasemmalla peukalolla ja pidä veistä oikealla kädellä. Vie veitsen terä kahvasta alkaen rattaaseen kevyesti painaen ja vedä sitä hitaasti noin 3 - 4 sekunnin ajan itseesi päin. Tarkista terävyys 3 - 5 kerran jälkeen. Toista käsittely, kunnes toivottu terävyys on saavutettu.
OBH Nordicalla saa tehtyä kätevästi ja nopeasti perusteroituksen tai ylläpitoteroituksen. Täysin tylstyneeseen veitseen sitä ei kannata käyttää. Teroituskulman pitämiseen ei laitteessa ole ohjuria, joten tulos on kiinni siitä, kuinka tasaisesti pystyy veistä pitämään pystyasennossa teroitusvetojen aikana. Käytännössä hiontarattaan pyörimisliike 330 kierr./min aiheuttaa lievää vatkausliikettä, eikä 20 asteen teroituskulma toteudu helposti kuin keskimäärin. Tulos on kuitenkin varmasti aivan riittävä monelle kotikokille ja koska käytettävyys on erittäin helppoa, on siinä aineksia joka kodin peruslaitteeksi.
Laite kuitenkin vaatii sähköä toimiakseen ja teroitustuloskin on vain keskinkertainen, niinpä en suosittele hankintaa lahtivajoille tai metsästyskämpille. Arvoveitsiäkään ei kannata tällä teroittaa. Ohjurittomat veitsenteroittimet eivät pidä teroituskulmaa jatkuvasti oikeana. Tämän takia veistä pitää vähän väliä vetää teroittimesta, eikä veitsi silti tule kunnolla teräväksi. Loppujen lopuksi veitsen teräkulma saattaa kadota kokonaan ja vaatii asiantuntijan apua terän palauttamaksi entiselleen.
Parkside on sähköinen veitsenteroitin, jolla teroitat myös sakset. Veitsi teroitetaan puoli kerrallaan. Ohjurissa on n. 20 asteen teräkulma. Melko karkea timanttihiomalaikka pyörii 6700 kierr./min, joten laitteella on mahdollista myös uudelleen teroittaa täysin pyöristynyt terä. Huipputerää ei tällä saa aikaiseksi, vaan terä jää kaipaamaan vielä viimeistelyhiontaa esimerkiksi hienolla hiomakivellä. Katso video:
Hienojakoinen hieomakivi tai keraaminen puikko soveltuvat huipputerän viimeistelyyn tai ylläpitoteroitukseen.
V-Sharp Classic II on suosikkini automaattisista teroittimista. Sen säädettävät timanttiviilat voi laittaa 20, 25 ja 30 asteen teroituskulmiin. Teroittimessa on myös säädettävä teränohjain ja molemmat puolet terästä teroittuvat samanaikaisesti. Timanttiviilan kääntöpuolella on viimeistelyteräs. Tällä teroittimella saa helposti ja nopeasti todella terävän veitsen tai ylläpitää veitsen terää työn aikana. Teroitin on jousitoimisen mekaaninen eikä vaadi siis sähkövirtaa. Oikein hyvä hankinta lahtivajalle, metsästysmajalle tai keittiöön. Katso video:
Hoito ja käyttö
Kannattaa ottaa tavaksi kevyt hoitoteroitus aina ennen veitsen käyttöä. Pari vetoa puikolla tai automaattiteroittimessa pitää terän jatkuvasti hyvässä terässä. On paljon helpompi ylläpitää terää kuin teroittaa jo pyöristynyttä terää. Pese veitsi heti käytön jälkeen, esimerkiksi vedellä tai miedolla pesuaineella, lopuksi kuivaa. Veitset säilytetään erillään toisistaan, esimerkiksi puisessa veitsitelineessä, magneettitelineessä seinällä tai puukot tupessaan. Leikkaa keittiöveitsillä mieluiten puulautaa vasten.
Pilalle menneenkin veitsen voi useimmiten pelastaa
Vahinkoja sattuu. Veitsi voi pudota esimerkiksi kivilattialle, koloontua ja katketa. Useimmiten siitä on kuitenkin vielä mahdollista uudelleen muotoilla ihan toimiva veitsi. Kotikonstein se ei välttämättä onnistu, mutta apua löytyy esimerkiksi täältä.
