Pieni varoittava esimerkki Finnairista

Tämä kannattaa lukea ennen kuin varaa metsästysmatkan. Oheinen kertomus on kopioitu Claes Björksténin Facebook-sivuilta. Julkaisen tarinan hänen luvallaan varoittavana esimerkkinä, miten voi käydä, kun asiakasta kohdellaan kuin halpaa rahtitavaraa…

Pieni varoittava esimerkki Finnairista 

Kahdenkymmen hengen metsästysporukka lähti viime torstaina metsästysmatkalle Puolaan. Kuusitoista ryhmän matkalaukuista ei mahtunut Finnairin alimitoitettuun koneeseen ja saapuivat vasta seuraavana päivänä. Yhteensä 40 matkalaukkua oli jätetty tarkoituksellisesti pois lennolta.

Kaikista aseista oli ilmoitettu ja maksettu etukäteen, joten Finnairilla oli varmasti tietoisuus matkatavaroiden määrästä ja ilmeisesti ennakkoon käsitys siitä etteivät kaikki matkatavarat mahtuisi lentokoneeseen. Kuulimme että lähtökohtaisesti kyseiseen konetyyppiin (ATR) ei edes teoriassa mahtuisi jokaisen matkustajan matkalaukkuja, jos kaikilla olisi 1 kpl ruumaan menevää laukkua mukanaan. Miten Finnair oli ajatellut kun kone oli buukattu täyteen ja ainakin 20:llä henkilöllä oli etukäteen varattu kahdet matkalaukut?

Koemme, että tämä vahinko oli tarkoituksenmukaista Finnairilta, koska tilanne oli tiedossa jo ennen lentoa. Asiakaspalveluun vannova Finnair ei tehnyt mitään asian eteen, ei edes viitsinyt tiedottaa asiasta asiakkaille ennakkoon. Koska samalla kalustolla ilmeisesti lennetään reittiä päivästä toiseen tämä tuskin tuli yllätyksenä jolloin olisimme voineet vaihtaa lentoja, puhumattakaan siitä että asiasta olisi kerrottu chek-in yhteydessä. Luonnollisesti Finnair laski että on parempi maksaa mitättömiä korvauksia kuin vaihtaa konetyyppiä jotta asiakkaat ja matkatavarat tulisivat kerralla perille.

Gdanskista metsästyspaikkaan oli 3 1/2 tunnin ajomatka. Perjantain metsästyspäivästä olimme maksaneet 540€ / henkilö / päivä ja 40 puolalaista olivat valmistelleet metsästyspäivää kuukausia etukäteen. Metsästyksen oli tarkoitus alkaa klo 6:30 perjantai aamuna. Onneksi meille avattiin keskiyöllä metsästysvarustekauppa ja saimme hankittua välttämättömät varusteet ensimmäiselle päivälle. Niukasta valikoimasta johtuen, jouduimme tyytymään välttämättömään, yksinkertaiseen varustukseen ja kaikkille ei löytynyt esimerkiksi sopivia jalkineita. Koska olimme tulleet niin myöhään hotelliin ja aamulla piti vielä järjestää varusteita mitä ei oltu saatu kaupasta, niin pääsimme vasta iltapäivällä jahtiin. Näin ollen menetimme yhden päivän jahdin, arvoltaan 540€ / henkilö / päivä. Ilman varusteita metsään ei voinut lähteä. Tämä lisäkustannus, jota ei voinut ennakoida oli kaikille taloudellisesti hyvin rasittava.

Jo torstaina meille ilmoitettiin, että jokainen matkustaja joutuisi itse kuittaamaan laukkunsa henkilökohtaisesti Gdanskin lentokentällä perjantaina, kun matkatavarat saapuvat. Syyksi ilmoitettiin, että matkatavarat sisälsivät asepanoksia. Tätä varten jouduimme vuokramaan bussin lyhyellä varoitusajalla 16 henkilölle. Matka-aika oli noin 8 tuntia ja noin tunti meni aikaa lentokentällä, joten olimme hotellissa kahtena peräkkäisenä yönä vasta noin 03:00.

Sama tilanne toistui paluumatkalla, jolloin 19 henkilön matkatavarat ja 16 henkilöt aseet jäivät Gdanskiin, vaikka yritimme saada niitä mukaan maahenkilökunnan avustuksella. Aseiden kuljettaminen lentokoneessa ilman hallussapitäjää on kiellettyä. Finnair on tästä vastuussa. Finnair on myös tahallisesti aiheuttanut tilanteen kotimatkalla, koska tiesi että kaikkien laukut eivät mahdu alimitoitettuun koneeseen.

Odotamme mielenkiinnolla Finnairilta kannanottoa omasta vastuusta sekä korvauksista aiheutuneista suorista lisäkuluista sekä menetetystä metsästyspäivästä.

Toivottavasti Finnair huomioisi tulevaisuudessa kaluston rajoitukset paremmin, ettei tällaisia alimitoituksia tapahtuisi. Henkilökunta ilmeisesti kuitenkin oli täysin tietoinen siitä, ettei täyteen bookattuun koneeseen ei edes teoriassa olisi mahtunut kaikkien matkatavarat. Mikäli Finnair ei pysty varmistamaan matkatavaroiden mahtumisen tulevaisuudessa, joudumme luonnollisesti turvautumaan muiden lentoyhtiöiden palveluihin.


https://www.facebook.com/claes.bjorksten/posts/10155463247969822?comment_id=10155464868984822&reply_comment_id=10155465198444822&notif_id=1513157707564856&notif_t=feed_comment_reply





Kuvitus kuva, lähde: https://www.finnairshop.com/layout/img/Finnair-exclusively.svg

Kauden kolmas peura kinnerissä

Eilen illansuussa istahdin taas kytikselle suonlaitaan. Aiemmin sataneista lumista oli vain rippeet jäljellä. Muutenkin oli nuhjuinen keli, ja taivaalta sateli välillä vettä sekä räntää. Tiesin peuroja taas liikkuvan ruokinnalla kohtuullisen paljon. Edellisinä päivinä riistakamerasta oli tullut kymmeniä kuvia monista eri peuroista. Tämä oli tarkoittanut myös sapuskan nopeaa hupenemista sekä selkä väärällään rehu- ja porkkanasäkkien roudaamista suolle.

Aamusta alkaen vahvistui tunne, että tänään on peuroilla takaisinmaksun aika. Olosuhteet eivät olleet mitenkään erityisen hyvät, mutta toisaalta tiesin edellisenä iltana ensimmäisen pukin käyneen ruokinnalla jo neljän kieppeillä ennen todellista pimeää. Tiesin myös peurojen vellikellon soittavan aivan varmasti, kyse oli vain siitä, kumman hermot kestävät pidempään tässä pokerissa.

Aurinko laski klo 15:08. Istuin samoihin aikoihin tikastuolille toiveikkain mielin. Hieman ennen neljää otin kiväärin jo optimistisesti välittömään ampumavalmiuteen. Odottelin valmiudessa lähes tunnin lisää, ennen kuin kaksi peuran vasaa ilmestyi ruokinnalle. Miltei kaksi tuntia auringonlaskusta on käytännössä jo täysin pimeää. Hetkeen aikaan ei paljaalla silmällä ole nähnyt edes koko ruokintapaikkaa. Tähtäinkiikarista pystyi käytännössä erottamaan vain kaksi tummaa möykkyä, joilla välillä pää nousi ja laski. Katselukiikareilla tarkistin molempien olevan pitkittäin suuntaani, toinen peräpää ja toinen etupää minua kohti. Vaihdoin taas tähtäinkiikariin ja jäin odottamaan sopivan tilanteen muodostumista.

Tähtäimen läpi katsominen alkaa muutaman hetken jälkeen rasittaa silmää, niin että kuva vain hämärtyy entisestään. Samaan aikaan peurat pyörivät limittäin, eikä niitä erottanut tummaa taustaa vasten kuin sekavana möykkynä. Lopulta vasat lampsivat pois paikalta. Järkevää ampumatilannetta ei vain yksinkertaisesti syntynyt. Tilannetta, jossa olisin voinut olla täysin varma tähtäyspisteestä.

Tällaiset hetket syövät moraalia. Tämä oli jo seitsemäs kytiskerta peräkkäin ilman saalista. Välillä vain pitäisi saada kaatoja, tai edessä voi ihan hyvin olla taas seuraavat seitsemän kytistelyä ilman peurahavaintoja. Päätin kuitenkin niellä pettymyksen ja jäädä vielä odottamaan uusia tulokkaita.

Vajaan parinkymmenen minuutin päästä havaitsin katselukiikareilla tumman hahmon lähestyvän ruokintaa puiden ja pensaiden lomassa. Vaihdoin nopeasti aseeseen ja otin ruokintakaukalon tähtäimeeni. Jos ja kun peura jatkaa etenemistään, se väistämättä ohittaa kaukalon ja silloin saan riittävän kontrastin tähtäyspisteen sijoittamista varten. Tämä temppu on ennenkin toiminut, joten nyt vain tarkkana.

Parin minuutin, mutta todella pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen peura askelsi tähtäimeeni. Ehdin varmistaa hahmon vasaksi tai ylivuotiseksi naaraaksi. Samalla sekunnilla tähtäyksen hienosäätö lavan taakse kylkeen. Kello 17:14 terveiset liikkeelle, mutta heti laukauksen jälkeen erittäin epävarma olo. Tuntuu oudolta ampua pelkkää pikseleistä harmaan hämärää silhuettia. Laukauksen jälkeen suuliekin leimahdus estää näkemästä osumaa ja sen vaikutuksia…

No, olen tehnyt tämän saman päätöksen pilkkopimeässä monia kertoja ja aina ne ovat olleet lopulta onnistuneita… näillä ajatuksilla lohduttautuen kiipeän tikkailta alas ja kohti ruokintapaikkaa.

Helpotuksen tunne on vapauttava. Näen jo pitkältä selvät verijäljet paikalla. Verta on poikkeuksellisen paljon pakojälkien molemmin puolin. Noin kolmenkymmenen metrin päässä löytyy myös ylivuotinen naaraspeura.

Peuraa peratessa huomaan luodin lävistäneen sydämen ja sen jälkeen katkaiseen toisen etujalan. Näissä olosuhteissa osuma ei olisi voinut olla parempi. Hetken fiilistelen onnistumista sikaria poltellen, kunnes kaveri saapuu viereiseltä ruokinnalta avuksi vetopulkkaa tuoden.

No, peura kyytiin ja veto pitkin lumetonta varvikkoa autolle.  Seuraavaksi keula lahtivajaa kohden ja nylkyhommiin.