Ketään tuskin yllättää, etteivät vegaanit pidä metsästäjistä. Mutta todellinen syy tämän inhon takana on mielenkiintoinen. Päällimmäiseksi voisi luulla, ja niin usein sanotaan, että he eivät pidä tappamisesta. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea ja se tuskin on perimmäinen syy. Oikeammin voisi puhua pelosta, joka kanavoituu inhona ja jopa vihana. Vegaanit pelkäävät metsästystä, koska eettinen metsästys aiheuttaa oikeasti vähemmän haittaa luonnolle, kuin vegaaninen ruokavalio.
Monet tulevat vegaaneiksi lopettaakseen eläinten epäinhimillisen kohtelun. Tai näin he ainakin uskovat tekevänsä. Heidän mielestään paras tapa estää hyväksikäyttö, on asettua eläintuotannon ulkopuolelle. Mutta niin tekevät myös metsästäjät hakiessaan ravintoaan luonnosta. Villinä elävät riistaeläimet saavat elää luonnollista elämäänsä vapaana, vailla epäinhimillistä kohtelua, toteuttaen lajityypillistä käyttäytymistään. Toisin sanoen, kieltäydytkö teollisesti tuotetusta lihasta tai syötkö riistaa, pidättäydyt samalla tavalla eläinten epäinhimilliseltä hyväksikäytöltä.
Vegaani tappaa enemmän syödäkseen, kuin metsästäjä
Ajatusta olisi helppoa jatkaa väitteellä: ”Metsästäjät tappavat eläimiä, joten vegaanit aiheuttavat vähiten haittaa luonnolle”. Ei kuitenkaan kannata kiirehtiä, katsomatta asiaa hieman syvemmältä. Ensinnäkin kaikki elolliset kuolevat ennemmin tai myöhemmin, niin myös riistaeläimet. Metsästäjän tarjoama kuolema on kuitenkin helpompi ja nopeampi. Luonnossa kun pedot syövät elävältä, eikä siellä terveydenhoitopalveluita ole tarjolla.
Ihminen on sekasyöjä ja tarvitsee lihassa olevia ravinneaineita (vaikka ne voitaisiinkin korvata keinotekoisilla teollisilla ravintolisillä). Kaikki lihaa syövät olennot luonnossa ovat joko metsästäjiä tai raadonsyöjiä. Tämä koskee myös ihmistä. Luonnossakaan kaikki kasvinsyöjät eivät ole vegaaneja, kuten hirvieläimet, jotka turvautuvat aika ajoin myös liharuokaan.
Metsästäessäni peuran, saan noin 20-30 kiloa puhdasta hyvälaatuista ja hiilineutraalia lihaa (hirvestä jopa 180 kiloa). Kun vegaanit kieltäytyvät syömästä riistaa, on heiltä puuttuvat kalorit korvattava viljelyä lisäämällä. Saadakseen saman kalorimäärän, kuin hirvenlihassa, on kasvatettava ja syötävä esimerkiksi kolminkertainen määrä lehtikaalia. Riista on käytännössä lähes aina puhdasta lähiruokaa, mutta monet vegaanit suosivat perusruokanaan linssejä, quinoaa ja muita eksoottisia kaukana viljeltäviä tuotteita varsinkin talvikaudella.
Tosiasia on, että kaikki maatalous tuhoaa alkuperäistä luontoa ympärillään. Mitä tehottomampaa se on, sitä enemmän se syö ympäröivää luontoa alleen. Luonnon ekosysteemin kannalta ei ole mitenkään ylväämpää kuolla luomupellon alle, kuin metsästäjän lautaselle.
Kasvissyöjäkin osallistuu tappamiseen monin tavoin. Esimerkiksi peltoa puitaessa kuolee lukuisia eläimiä myyristä ja jäniksistä hirvieläinten vasoihin (tutkimuksen mukaan 7-14 pientä nisäkästä hehtaarilla). Monessa kohtaan tuotantoketjua, varastointia ja jakelua tapetaan systemaattisesti vahinkoeläimiä. Puhumattakaan hyönteismyrkyistä, jotka tappavat miljoonia eliöitä ja ovat potentiaalisesti haitallisia ihmisille ja ympäristölle. Kunnioitan metsästyksen eettisiä periaatteita ja näin hankkimani liha aiheuttaa selvästi vähemmän eläinten tappamista ja haittaa luonnolle, kuin vastaava vegaaninen lihan korvike.
Ravintoketjun moraalista
Lähes kaikki ihmiset hyväksyvät eläinten tappamisen jossain tilanteessa, näin esimerkiksi vanhan ja sairaan, kärsivän eläimen tai päälle hyökkäävän vesikauhuisen ketun tappamisen. Lähes yhtä monet hyväksyvät luonnonkansojen (intiaanit tai eskimot) oikeuden metsästää. Miksi ihmeessä ei kaupunkilainen voisi metsästää kestävän kehityksen säännöillä ja riistanhoidosta huolehtien? Yksikään eläinlaji ei ole vaarassa kuolla sukupuuttoon suomalaisen metsästyksen takia.
Ajatus, että sivistyneessä yhteiskunnassa on täysin moraalitonta metsästää (se kuuluu siis johonkin historiaan) on täydellinen väärinkäsitys. Luonnonvaraiset eläimet eivät elä sivistyneessä yhteiskunnassa ja kaikki yritykset sovittaa luonnon kiertokulkua sivistyneisiin normeihin osoittaa lähinnä täydellistä tietämättömyyttä ja vieraantumista luonnosta.
Ristiriitaisesta moraalista kertonee osittain sekin, että suurin osa metsästyksen vastustajista hyväksyy abortin naisen luonnollisena oikeutena kehoonsa. Haluavat siis suojella viatonta ja puolustuskyvytöntä elämää kaikissa tapauksissa ihmisen mielivallalta?
Joku vastustaa metsästystä, koska ”ne nauttivat tappamisesta”. Mistä tietää, ettei teurastaja nauti työstään. Pitäisikö kieltää ”onnellisen lihanleikkaajan” kyljykset? Saalistuksesta nauttiminen on osa eloonjäämisviettejämme. Aivan yhtä luonnollisesti kissa ja koira nauttivat saalistusviettiään toteuttaessaan, vaikka ovatkin ihmisen elätteinä tottuneet saamaan ruokansa valmiiksi laitettuna ja mikään ei niitä pakottaisi metsästämään.
Suomessa on metsästetty niin kauan kuin täällä on ollut ihmisiä. Jos ketulla on oikeus tappaa kani ravinnokseen, niin miksei olisi ihmiselläkin? Jäniksen kannalta ei ole eroa, tuliko kuolema metsästäjän vai ketun suunnalta, paitsi että metsästäjän tarjoama kuolema on usein paljon nopeampi ja helpompi. Metsästäjä kun harvoin syö jänistään elävältä. Metsästys siis tarjoa vähemmän stressiä ja kärsimystä.
Kuolema tai tappaminen ei ole itsessään hyvä tai paha, se on välttämätöntä ja toivottavaa. Metsästää ja tulla metsästetyksi on luonnollinen osa villien luonnonvaraisten eläinten elämää.
Jos haukalla on oikeus metsästää luonnostaan, niin miten on ihmisen ohjaamalla metsästyshaukalla? Muuttuuko haukka ihmisen ohjauksessa pahaksi tunteettomaksi tappajaksi ja missä vaiheessa koulutusta tämä tapahtuu? Monet haukkametsästystä harrastavat pyrkivät ottamaan saaliin haukalta ja lopettamaan sen, ennen kuin haukka repii ja syö saaliinsa elävältä. Onko ihminen siis kuitenkin eettisempi metsästäjä kuin haukka ja hänellä näin olisi suurempi oikeutus metsästykseen?
Kestävän kehityksen periaatteita noudattava metsästys on eettisesti ja moraalisesti oikein, koska se ei riko mitään eläinten luonnollista tai moraalista oikeutta, se edistää ihmisen luonnollista oikeutta hengissä pysymiseensä. Se on täysin luonnollinen osa elämän suurta kiertokulkua. Jäniksellä on luonnollinen oikeus elämäänsä ja sukunsa jatkamiseen, mutta myös velvollisuus ravintoketjun muita eläimiä kohtaan. Kaiken elämän tärkeä tehtävä on lopulta joutua elämää ylläpitäväksi ravinnoksi. Ilman tätä loistavaa kiertokulkua ei olisi elämää ollenkaan, ei ihmisiä, eläimiä, eikä kasveja.
Ravintoketjussa itsessään ei ole sijaa moraalille, hyvälle ja pahalle. Moraali on ihmisen määrittelemä termi, jolla voidaan käytännössä arvioida ainoastaan ihmisen itsensä toimintaa. Ravintoketjussa on jokaisella samat oikeudet ja velvollisuudet. Kaikki syövät ja tulevat lopulta syödyksi. Kaupungistunut ihminen vain usein kuvittelee elävänsä tämän ketjun ulkopuolella.
Aina kun maata raivataan teiden, talojen tai peltojen tieltä, tapetaan välillisesti tai välittömästi luontoa. Siis eläinyksilöitä ja koko biodiversiteettiä. Ellet elä kuin Amazonin intiaani harmoniassa luonnon kanssa, mutta arvostelet metsästystä, olet pelkästään tekopyhä.
Niin ja luonnollisestihan ne intiaanitkin metsästävät!
Kaivetaanpa vieläkin syvemmältä
Metsästäjät maksavat vuosittain merkittäviä summia riistanhoito- ja pyyntilupamaksuihin. Näitä maksutuloja käytetään mm. riistavahinkojen ja riistan elinympäristöä merkittävästi parantavien hankkeiden toteuttamiseen, mikä edistää laajemminkin luonnon biodiversiteetin säilyttämistä ja lisäämistä. Metsästäjät ovat perustaneet useita lintukosteikkoja (mm. yhteistyössä WWF:n kanssa) ja ennallistaneet tuotantokäytössä olleita soita. Nämäkin toimet hyödyttävät riistan lisäksi koko luonnon monimuotoisuutta.
Metsästäjien suorittama vieraspetopyynti on luonnonsuojelullisesti arvokasta työtä. Vieraspetojen vaikutukset ovat olleet erityisen merkittäviä alkuperäisluonnon vesi- ja rantalintuihin. Sen lisäksi ne ovat merkittäviä taudin- ja loistartunnankantajia (rabiesvirus, ekinokokkoosi, kapi ja trikinelloosi). Vuosittain metsästäjät poistavat noin 150.000 supikoiraa ja 60.000 minkkiä.
Vapaaehtoiset metsästäjät (SRVA) avustavat talkootyönä poliisia päivittäin kolareissa loukkaantuneiden hirvien, villisikojen ja suurpetojen jäljestämisessä ja lopettamisessa, sekä asutuksen lähelle eksyneiden suurpetojen karkottamisessa. SRVA toiminta on ympärivuorokautista eläinsuojelutyötä. Pelkästään hirvieläinkolareita on vuosittain noin 5.000, joista miltei kaikki aiheuttavat jälkitoimenpiteitä vapaaehtoisille metsästäjille.
Jos haluat olla vegaani, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Jos tarkoitusperäsi ovat eläinsuojelulliset, kunnioitan elämäntapaasi. Toivon, että monet muutkin ihmiset miettisivät miten heidän elämäntapansa vaikuttaa ympäröivään luontoon. Mutta jos saarnaat metsästystä vastaan, en hyväksy sitä, koska se ei perustu totuuteen. Metsästyksellä on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Metsästyksen eettisin periaatteiden mukaisesti hankittu liha on osa parasta ja puhtainta ruokavaliota.
Ikävä kyllä, tämä pelottaa monia vegaaneja, koska se heikentää heidän argumenttiensa perustan.
Tämän kirjoituksen perustana käytettyjä lähteitä:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005408039.html
http://vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/miksi-veganismi/elainten-oikeudet
http://vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/vitamiinit-ja-kivennaisaineet/b12-vitamiini
http://www.metsastyksenmoraali.com
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/10/vegaania-kivapuhetta.html
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/10/metsastajat-tuomittu-yhdyskuntapalveluun.html
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/p/blogin-tarkoitus-ja-saannot.html
http://whackstarhunters.com/real-reason-vegans-dislike-hunters/
https://measureofdoubt.com/2011/06/22/why-a-vegetarian-might-kill-more-animals-than-an-omnivore/
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005420172.html
Kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:PETA_Lettuce_Ladies.JPG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti