Suklaapatukkasi tappaa enemmän afrikkalaisia eläimiä kuin trofeemetsästys

Suomessa syödään suklaata vajaa 7 kg vuodessa henkeä kohti ja tähän hörpitään reippaasti kaakaojuomia päälle. Tätä tapahtuu päivittäin, eikä juuri kukaan mieti toiminnan seurauksia, saati olisi huolissaan niistä. Niin, miksipä olisi, sehän on vain suklaata?

Luontorikoksia

Kyse ei kuitenkaan ole vain suklaasta. Suklaa tehdään kaakaopavuista. Kaakaonviljely aiheuttaa Afrikassa valtavia metsätuhoja laajalla alueella Sierra Leonesta Kameruniin. Maailman suurimmat viljelmät löytyvät Norsunluurannikolta ja Ghanasta. Norsunluurannikolla hävitetään sademetsää enemmän kuin missään muualla Afrikassa, sitä on jäljellä enää vain 4% maan pinta-alasta. Arvion mukaan vuoteen 2030 mennessä loputkin metsistä on hakattu laittomasti kaakaoviljelmiksi, mukaan lukien suojelualueet.

The Guardian -lehti kirjoitti artikkelin suklaateollisuuden aiheuttamista mittavista tuhoista Länsi-Afrikassa: ”Chocolate industry drives rainforest disaster in Ivory Coast”. Artikkelissa tuodaan julki suklaateollisuuden synkkiä salaisuuksia. ”Likaiset pavut” tuhoutuneista kansallispuistoista löytävät tiensä myös meillä myytäviin suklaapatukoihin. Marsille ja Nestlelle sekä muille suurille valmistajille myyvät tavarantoimittajat hankkivat laittomasti viljeltyjä papuja mm. Norsunluurannikon suojelualueilta.

Ihmiskauppaa

Metsien ja eläinten hävittäminen ei ole ainoa kaakaobisneksen synkkä puoli. Suomalaisetkin suklaanvalmistajat myöntävät, että Suomessa valmistettavan ja myytävän suklaan tuotannossa on voitu käyttää lapsityövoimaa. Valvonta kaakaopapuja eniten tuottavassa Länsi-Afrikassa on vaikeaa ja lapsityövoimasta käydään jopa suoranaista ihmiskauppaa. Plantaaseilla Norsunluurannikolla työskentelee Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan yli 250 000 lasta ja koko Länsi-Afrikassa jopa miljoona. Finnwatchin mukaan Ghanassa ja Norsunluurannikolla tilanne on kaikkein huonoin.

Trofeemetsästys

Saatat kysyä miten ihmeessä suklaapatukka ja trofeemetsästys liittyvät toisiinsa. Kyse on elinympäristöstä, eettisyydestä ja toiminnan moraalista. National Wildlife Federationin mukaan villieläinten suurin uhka on elinympäristön tuhoutuminen. Tätä tapahtuu kaikkialla maailmassa, myös meillä Euroopassa. Metsästysturismi antaa villieläimille rahallisen arvon, jota kannattaa suojella siinä missä muutakin omaisuutta. Trofeemetsästys kannustaa paikallisia ihmisiä säilyttämään alkuperäisen elinympäristön. Jos alkuperäisellä metsällä ei ole arvoa, niin köyhät ja nälkäiset ihmiset näkevät siinä muita mahdollisuuksia. Norsunluurannikon sademetsät eivät nyt tarjoa taloudellista arvoa sademetsänä, niinpä ne poltetaan, jotta maanviljelijät voivat kasvattaa kaakaota. Niin yksinkertaista se on.

Metsästysturismi antaa mahdollisuuden sekä säilyttää metsän, että ansaita sillä. Trofeemetsästys tarjoaa moninaisia työpaikkoja paikallisille. Koska metsästys perustuu kestävän kehityksen periaatteelle, kyse on luonnollisesta elonkorjuusta, joka tuottaa lihaa kyläläisille ja suojelee alueen eläinpopulaatioita.

No miksei noita alueita vain suojella luonnonpuistoiksi? Juuri tästä tässä onkin kysymys. Alueelle on perustettu laajoja suojelualueita, mutta ne eivät tuota paikalliselle väestölle ruokaa, eikä elinkeinoa. Juuri siksi niitä poltetaan laittomien viljelysten tieltä. Suojellut sademetsät ovat vähentyneet Norsunluurannikolla yli 80% vuodesta 1960 lähtien.

Surullisin esimerkki luonnonsuojelun totaalisesta epäonnistumisesta Afrikassa lienee Kenia. Kenia perusti laajoja suojelualueita ja kielsi metsästysturismin vuonna 1977. Noista ajoista tähän päivään mennessä villieläinkannat ovat Keniassa romahtaneet yli 70%. Samaan aikaan Tansaniassa, Etelä-Afrikassa ja Namibiassa metsästysturismin rahat ovat olleet suojelun perusta, niinpä villieläimet ovat muuttuneet velasta omaisuudeksi. Niiden määrä on kasvanut merkittävästi ja monia lajeja, kuten etelänleveähuulisarvikuonot, on onnistuttu pelastamaan lähes pelkästään trofeemetsästyksen tuotoilla.

Metsästyksenvastustajien moraali

Kun seuraavan kerran kuulet jonkun vastustavan metsästystä, niin kysy syökö hän suklaata.




Lähteitä:

https://www.theguardian.com/environment/2017/sep/13/chocolate-industry-drives-rainforest-disaster-in-ivory-coast

http://whackstarhunters.com/chocolate-bar-kills-african-animals-trophy-hunting/

https://yle.fi/uutiset/3-5405009

https://www.maailmankuvalehti.fi/2010/7-8/lyhyet/fazer-siirtymassa-eettiseen-kaakaoon

https://www.tns-gallup.fi/mita-teemme/agriculture/ruokatietoa

https://alumni.berkeley.edu/california-magazine/just-in/2015-10-08/lionizing-cecil-makes-us-feel-good-trophy-hunting-ban-will

http://www.africanindaba.com/2014/03/kenya-wildlife-loved-to-death-march-2014-volume-12-2/

https://www.flickr.com/photos/wwarby/2404546005/in/photostream/

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2016/02/suojelijoiden-raivo-halaa-luonnon.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2015/08/leijona-nimelta-cecil-ja.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2014/09/ulkomaalaiset-elainsuojelijat-afrikassa.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2014/08/trofeemetsastys-safari-etela-afrikassa.html

Erikoista propagandaa Riistakeskukselta jälleen kerran

Tässä puolen sivun mainoksessa annetaan ymmärtää, että sinun ja minun maine tahriintuisi afrikkalaisen rikollisjärjestön tekemisistä. Oikeasti koko sarvikuonon suojelu pohjaa suurelta osin metsästäjien työhön ja metsästysturistien rahoihin Afrikassa.

Ja mitä suteen tulee, niin puhe salametsästyksestä on erittäin monessa tapauksessa puhdasta arvailua ja pahantahtoista panettelua. Usein mediassa kohkataan kuolleesta tai "kadonneesta" sudesta salametsästyksen uhrina, mutta joidenkin kuukausien päästä selviää, ettei asiassa ole tapahtunut mitään rikosta. Jostain syystä kuitenkin unohtuu lähes poikkeuksetta näiden vapauttavien tietojen uutisointi.

En siis todellakaan ota maineelleni pimeän Afrikan alkukantaisia julmuuksia, enkä median rakentamia susimyyttejä.

Jotta metsästäjien ja Riistakeskuksen viranomaisten välit säilyisivät asiallisina jatkossakin, toivon pikaista korjausta (anteeksipyyntöä) pahantahtoisen propagandan levittämiseen. Vallitsevissa olosuhteissa Riistakeskuksen on turha odottaa yhteistyötä.

Fällkniven F1 Pro selviytymisveitsi

Kuulin kevättalvella paljon kehuja, mutta myös hieman ristiriitaisiakin lausuntoja mielenkiintoisesta ruotsalaisveitsestä. Olen totaalisen hurahtanut näihin miesten leluihin, enkä voinut vastustaa kiusausta hankkia sellaista myös itselleni.

Nyt olen ehtinyt tutustua ja testata F1 Prota jo useamman kuukauden, heti alkuun täytyy sanoa, ettei kyseessä ole mikään marketin tusinaveitsi, mutta lienee kuitenkin parasta aloittaa kertomus ihan alusta.

Näiden äärimmäisten veitsien tarina alkoi vuodesta 1987, kun Ruotsin puolustusmateriaalihallinnon viranomaiset ottivat yhteyttä Fällkniveniin ja pyysivät suunnittelemaan Ruotsin ilmavoimien taistelulentäjille selviytymisveitsen. Siihen asti lentäjien hätäpakkauksessa oli ollut tavallinen parin euron Mora-puukko.

Kuva: http://www.gotavapen.se

Hävittäjän hinta on helposti kymmenissä miljoonissa euroissa, joten siinä budjetissa taktisen selviytymisveitsen hinta ei merkitse juuri mitään. Niinpä Fällkniven alkoi suunnitella puhtaalta pöydältä, tavoitellen täydellistä veistä, jonka yksityiskohdat on suunniteltu kuin itse hävittäjälentokoneessa. Kaikkeen on voitu varata parhaat materiaalit ja tuotantotavat. Veitsen täytyi olla sellainen, ettei sen rakenne tai käytettävyys petä tiukassakaan paikassa, vaikka olisi sitten yksin vihollislinjojen takana.

F1 Pilot selviytymisveitsen ensimmäinen erä toimitettiin Ruotsin ilmavoimille elokuussa 1995. Seuraavan vuoden aikana alkoi F1 Pilotin myynti myös siviilimarkkinoille. Myöhemmin alkuperäisen F1:n rinnalle tulivat pidempiteräiset S1 ja A1 -mallit. Parinkymmenen vuoden jälkeen Fällkniven julkaisi näistä veitsistä vielä pykälää äärimmäisemmät Pro-versiot.

Pro-sarja

Pro-sarjassa on korvattu aiempi VG10 terä entistäkin kovemmalla laminoidulla kobolttiteräksellä (lam. CoS). Uudella terällä on saavutettu vieläkin parempi kestävyys, erityisesti terän lohkeamattomuuden osalta. Samalla myös terän paksuutta on lisätty (nyt 5 mm) ja näin saatu lisää vääntöjäykkyyttä, joten veitsi kestää entistä suurempia ulkoisia voimia (n. 120 kg rasituksen suoraa sivuttaista vääntöä). Uudelleen muotoiltu läpiruoto on myös entistä laajempi sekä paksumpi. Sormisuoja on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja hitsattu pysyvästi kiinni ruotoon. Teränsuuta on muotoiltu aiempaa paremmin leikkaavaksi.

Samassa yhteydessä tuppi  suunniteltiin kokonaan uudelleen; kestävämmäksi ja sotilaskäytössä yleiseen PALS / MOLLE-kiinnitysjärjestelmään yhteensopivaksi. Tupin materiaaliksi valittiin Zytel-polyamidihartsi, jota käytetään mm. auton moottoriosissa korvaamaan metallia ja keramiikkaa. Jokainen Pro-sarjan veitsi toimitetaan iskunkestävässä ja vedenpitävässä laatikossa. Älä kysy miksi… mutta ehkä laatikolle löytyy myöhempää uusiokäyttöä jonkin muun tarvikkeen suojaamisessa. Lisäksi paketissa on vielä DC4 hiomakivi, josta löytyy sekä keraaminen että timanttinen puoli.

Laminoidun terän idea

Äärimmäisen kovaa kobolttiterästä käytetään veitsien lisäksi esimerkiksi erikoisporanterissä. Kovaan teräkseen saadaan erittäin leikkaava terävä terä, mutta se on yksinään liian hauras. Lisäämällä terään pehmeämpi, taipuvampi kerros (420J2 ruostumaton teräs) on lopputulos samaan aikaan sitkeä ja kova. Laminoitu terä kestää iskuja, ei katkea, eikä resonoi käteen ikävästi. Tällaisessa rakenteessa pehmeämpi teräs muodostaa terän kyljet ja kova teräs ytimen, joka varmistaa kestävän ja leikkaavan teränsuun. Sivut suojaavat kovaa ydintä murtumiselta ja antavat paremman korroosionkestävyyden.

Kokemukseni Fällkniven F1 Prosta

F1 Pro tuntuu jämäkältä käteen. Selvästi painavammalta kuin puukot tai veitset yleensä. Sitä on helppoa ohjata, vaikka terä onkin painava, painopiste sijoittuu kuitenkin pari senttiä kahvan puolella. Kahvan thermorun-materiaali tarjoaa hyvän ja pitävän otteen jopa verisillä käsillä.

Fällkniven F1 Pron terä on tuplasti paksumpi kuin normipuukoissa. 

Vaikka terä on paksu, toimii se silti melko hyvin ihan normaaleissa vuoluhommissa. Pidän itse nikkaroinnissa hieman lyhyemmästä terästä, mutta pystyy tälläkin veitsellä vuolemaan oikein hyvin. Tarvittaessa enemmän voimaa, antaa leveä hamara myös hyvän tukipinnan peukalo-otteelle. Esimerkiksi kovasta puusta ohuiden helposti syttyvien lastujen tekeminen kiehisiin onnistuu mallikkaasti. Mutta useimmiten kuitenki metsästysveitsen veistohommat rajoittuvat lähinnä makkaratikun vuolemiseen. ;)

F1 Pro toimitetaan valmiiksi riittävän terävänä, kuten videosta näkyy.  Kovan terän ansiosta se myös säilyy pitkään terävänä. Hieman hifistelemällä veitsi on mahdollista saada aivan ultrateräväksi, mutta käytännössä sellainen on jopa epäkäytännöllistä. Esimerkiksi omat keittiöveitseni tulee välillä teroitettua niin teräviksi, että pureutuvat jokaisella leikkausviillolla myös leikkuualustaan ja tämä ainoastaan hidastaa työskentelyä. Kovaa terää on luonnollisesti myös työläämpi teroittaa, niinpä veitsen mukana toimitettava timanttiviila/hiomakivi on erinomaisen hyvä varuste.

Tehdasteroitettuna F1 Prolla leikkaa hienosti ohuita siivuja vaikka tomaatista. Tässä kohtaa kuitenkaan paksu terä ei ole mitenkään käytännöllinen ja tavallinen kokkiveitsi puolustaa hyvin paikkaansa keittiöaseena. Tosin kovateräinen (MAC PRO 59-60 HRC) taottu keittiöveitsi on melko hauras ja katkeaa helposti pudotessaan kivilattialle. Myös kärjen murtumiset ja terän lohkeamiset rikkovat laminoimattoman kokkiveitsen terän varomattomassa käytössä.

Kuva: http://tacticalreviews.co.uk / http://photobucket.com

Teräväsärmäinen hamara soveltuu hyvin magnesiumtulusten raapimiseen.

Terä on muotoiltu hyvin viiltäväksi ja pääsin kokeilemaan sitä kesällä kauriin suolistamiseen sekä nylkemiseen. F1 Pro toimii molemmissa hommissa aivan erinomaisesti, jos tosin tässäkin kohtaa liian terävästä veitsestä voi olla myös haittaa. Nylkiessä vuotaan tulee viillettyä helposti reikä, jos ei ole koko ajan tarkkana.

F1 Pron terän kovuus on 60 HRC, joka on tyypilliseen (Marttiini Jätkänvuolu) puukkoon 54-56 HRC nähden aivan omaa luokkaansa. Vertailun vuoksi EKA SwingBlade terän kovuus on 57-59 HRC, joka sekin on erittäin hyvä ja kovateräinen nylkytyökalu. Nylkiessä pehmeäteräinen veitsi/puukko tylstyy todella nopeasti ja usein näkee puukkoja teroitettavan useampaankin kertaan nylkemisen aikana.

Metsästysveitsikäytössä lisäpisteitä tulee ilman muuta myös hygieenisyydestä. Veitsen voi tarvittaessa pestä, vaikka tiskikoneessa. Tuppi on myös helposti vesipestävä ja rakenteensa vuoksi kuivuu nopeasti, vaikka toki F1 Pro kestää ruostumatta myös märkänä tupessa säilytyksen.

Keittiöveitsi on parempi siivuttamaan, mutta tässä porukassa Fällkniven F1 Pro pärjää muuten ihan mallikkasti. Oikealla puukosta näkee miten käy hiiliteräkselle, jos ei kuivaa ja öljyä puukkoa/tuppea sadepäivän jälkeen.

Koska F1 Pro on raskaan sarjan työkalu, voi sitä kohtuullisen huoleti käyttää myös leukun tai vesurin tavoin lyömään oksia poikki ja halkaisemaan polttopuita, vauhtia hamarapuolelle klapilla lyöden. Paksu kiilamainen terä onkin omiaan juuri halkaisemaan pieniä polttopuita, jos kirvestä ei ole saatavilla. Kahvan päästä selvästi näkyvä läpiruoto antaa kestävyyttä ja voimaa, jos hamarapäähän lyödään kuten talttaan.

Fällkniven F1 Pro on toki myös ”taktinen taisteluveitsi”, mutta onneksi ei vielä ole tullut tarvetta testailla niitä ominaisuuksia. Kuitenkin tupesta voi sanoa, että se soveltuu helposti tetsareihin kiinnitettäväksi ja veitsi pysyy tukevasti tupessa myös kahva alaspäin asennettuna.

Loppuyhteenvetona sanoisin, että Fällkniven F1 Prolla on omat heikkoutensa, joista paino (neljänneskilo tupen kanssa) ja hinta (pyörii 400 € molemmin puolin ostopaikasta riippuen) tulevat päällimmäisinä mieleeni. Mutta jos haluat erittäin laadukkaan yleistyökalun, jolla selviytyy oikeastaan kaikesta, mitä metsästysveitseltä tai eräpuukolta voi kohtuudella vaatia, on F1 Pro oiva valinta. Halustahan tässä kuitenkin on loppujenlopuksi kyse, ei kait tätä hankintaa mitenkään järkisyillä voi perustella :)