Haulikkokoulussa

Hei, minä olen Janne ja olen huono ampumaan haulikolla…

Muutos parempaa, alkaa aina tosiasioiden tunnustamisesta. Kuten alkoholismissa, niin haulikoinnissakin kannattaa hakea ammattiapua mieluummin aikaisemmin, kuin liian myöhään. Aika nopeasti ensiavun jälkeen tajusin, ettei omin voimin rypistelystä olisi ollut sanottavaa hyötyä. Vaikka olisin ampunut tuhansia laukauksia radalla, olisin vain pahimmassa tapauksessa oppinut täysin väärän ja hankalan tekniikan, joka olisi estänyt edistymiseni myöhemmin totaalisesti.

Mietitäänpä hetki… Jos olisin saanut Almatädiltä perinnöksi ooppelin ja lähtisin terhakkaasti opettelemaan autolla ajoa tädin penkinsäädöillä ja ratin asennolla. Peileistä näkisi lähinnä meikata ja istuinlämmitin olisi jäänyt viimetalvesta päälle. Siinä sitten ujosti vaihteita roplatessa, tulisi joku ruusperi selittämään, että mutkaan tullessa pitää vaihtaa pienemmälle ja painaa samanaikaisesti jarrua, sekä höräyttää välikaasua, kun jarru on päällä… näin tietysti vain pelkkää oikeaa jalkaa käyttämällä.

Tämä on kuitenkin monelle meistä tuttua ampumaradalta. Kaupassa asetta valittaessa myyjä ei joko osaa auttaa tai ajattelee sinun ostavan harjoittelupatruunoita sitä enemmän, mitä sopimattomamman haulikon ostat :D Niin ja sitten haulikkoradalla joku nimikoidulla ampujanliivillä ja Suomen lipulla varustettu guru alkaa selittämään sinulle tomerasti: ”Ampujan alkuasennossa aseen perä on lantioluun harjan korkeudella ja katse on suunnattuna kiekon lähtösuuntaan…” Varmasti ihan täyttä asiaa, en epäile, mutta metsästyksen ja onnistuneen riistalaukauksen kanssa sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä.

Viimekauden kyyhkynaloitus ja kesän italianretki saivat silmäni avautumaan, näin ei yksinkertaisesti voi jatkua. Pakko hakea ammattiapua.

Siispä haulikkokoulun penkille

Haulikkokoulun päivä alkaa yhdeksän kieppeillä aamukahveilla ja vapaamuotoisella tutustumisella. Tänään opettajina toimivat Kai Hämäläinen, Juha Hämäläinen, Ville Pohjola, Ville Hirvonen ja Joonas Olkkonen, eli varsin pätevöityneitä ammattilaisia kaikki. Aivan aluksi käydään läpi turvallisuuteen, aseteknologiaan ja riistalaukaukseen liittyvää teoriaopetusta. Teoriaosuus on tärkeää käytännönharjoittelun mahdollisimman tehokkaan onnistumisen kannalta.

Asesopivuus ja oma fysiologia

Reippaan tunnin teoretisoinnin jälkeen päästään ihan käytännöntoimiin.

Ehkäpä olennaisin asia ammunnassa on näkö ja havainnointikyky ylipäätään. Jos et näe, et myöskään osu. Näköön liittyvät poikkeamat ovat yleisiä. Haulikkokoulussa testataan johtava silmä aina ensimmäisenä. Dominanssi voi olla vahvaa tai heikkoa. Heikossa dominanssissa kumpi tahansa silmä voi toimia johtosilmänä. Yleensä kuitenkin johtavuus on vahvaa ja testi antaa saman silmän johtosilmäksi.

Väärän silmän dominanssissa ampuja katsoo piippulinjaa väärällä silmällä ja joutuu näin kallistamaan päätään aivan liikaa perän yli. Vian korjaamiseksi löytyy useampikin keino, esimerkiksi hämärtämällä väärää dominanssia ampujanlasien avulla tai vaikka vaihtamalla kätisyys kokonaan.

Metsästäjät tuntevat suhteellisen heikosti oman haulikkonsa tähtäinkuvan, ja vielä heikommin sen itselle sopivan kuvan.

Juha Hämäläinen demoaa tähtäinkuvaani.

Onko ase 50/50 vai esim. 70/30 ampuva, selviää helpolla kiekkotestillä.

Aseen tasapainon merkitys on myös suhteellisen hämärä keskivertometsästäjälle.

Koulussa kuluu siitä syystä paljon rengaspainoja, jokaisen oppilaan aseesta laitetaan tasapaino kuntoon.

Asesopivuus on haulikkoammunnan ydin, siksi jokaisessa koulupäivässä on pystyssä pieni asesepän paja, jossa nopeasti ennen ammuntaa sepiteään perän mitta, aseen linjautuvuus ja tasapaino kuntoon. Periin menee siis paljon pahvia ja teippiä. Joonas Olkkonen ja Ville Hirvonen sepittävät asiakkaiden aseita.

Lähes kaikkien osallistujien aseisiin tehtiin henkilökohtaisia tilapäisiä säätöjä (lyijypainoja perään, pahvisia poskipakkoja, perän lyhennyksiä ja pidennyksiä senttitolkulla) sekä opastusta aseen lopulliseen kuntoon laittamiseen.

Ville Hirvonen ja Kai Hämäläinen demonstroivat rekyylinhallintaa

Hyvä ampuma-asento on kaiken perusta, se auttaa aseen suuntautuvuudessa, varmistaa oikealla linjalla kulkevan swingin ja rekyylinhallinnan. Kivääriampujan asento karsitaan koulussa ensimmäisenä!

Päivän aikana tuhosin kiekkoja reilusti enemmän kuin tähänastisissa harjoituksissa yhteensä. Mikä tärkeintä, opin myös itse analysoimaan virheitäni selvästi paremmin. Aiemmin kun en osunut, en edes tiennyt mistä se johtui tai mitä pitäisi tehdä paremmin. Toki nyt keskityttiin ampumaan helpohkoja poispäin tai suoraan kohti tulevia kiekkoja, mutta jotainhan täytyy jättää jatkokurssillakin opittavaksi ;)

Hyvä myös muistaa, että jos haluaa oppia hyviä riistalaukauksia, niin kannattaa opetella metsästyksen ei ampumaurheilun säännöillä.

Tuplamaisterin kelpaa hymyillä, ensin uimakoulusta ja nyt haulikoinnista :D

Että kannattiko päivän satsaus? Ilman muuta… jos sinusta tuntuu samalta kuin minusta vielä kesällä, älä jää ohiammuttujen kyyhkyjen ja sorsien armoille, kaakanahanhista ei paisteja syödä.

Oppiminen alkaa tosiasioiden tunnustamisesta!