Sako julkaisi tulevan keräilyharvinaisuuden

Sako valmistaa rajoitetun erikoiserän numeroituja valko-camoisia Sako TRG 22 ”Finland 100” -tarkkuuskivääreitä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Tässä mallissa onkin varmat ainekset tulevaisuuden keräilyharvinaisuudeksi.

Sakon juuret ovat syvällä suomalaisessa isänmaallisuudessa. Tehdas perustettiin Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy:n nimellä 1921 Riihimäelle, Helsingissä aiemmin toimineen Suojeluskuntain Yliesikunnan Asepajan pohjalle. Sako on koko historiansa ajan kulkenut rinnan Itsenäisen Suomen tarinaa. Nyt Sako kertoo haluavansa kunnioittaa perinteitään ja ennen kaikkea 100-vuotista isänmaataan valmistamalla 100 numeroitua kappaletta Sako TRG 22 ”Finland 100” -tarkkuuskivääriä.

TRG 22 ”Finland 100” -juhlamalli valmistetaan kaliiperissa .308 win. Aseen tukin ja kehyspiipun valkoinen lumicamo-kuosi kuvastaa tehtaan mukaan Suomen ankaraa talvea ja on samalla kunnianosoitus talvisodan veteraaneille. Sankareille, jotka säilyttivät Suomen itsenäisyyden vaativissa olosuhteissa – ja luottivat jo tuolloin Sakon tuotantoon.

Sako TRG 22 ”Finland 100” -tarkkuuskiväärin kehykseen on laseroitu teksti ”Finland 100” sekä aseen sarjanumero. Ase on pakattu kantolaukkuun, jonka mukana tulevassa juhlaveitsessä on samat kaiverrukset kuin aseessa. Juhlamalliin kuuluu lisäksi kaksi lipasta, avotähtäimet, bipodi ja suujarru.

Koko sadan kappaleen erästä vain osa tulee yleiseen myyntiin. Loput aseista Sako varaa omaan käyttöönsä ja mm. hyväntekeväisyyshuutokauppoihin luovutettavaksi. Sako TRG 22 ”Finland 100” -Aseesta kiinnostuneiden kannattaakin hetimiten tiedustella juhlamallia Sako-jälleenmyyjiltä.

#teamsakonordic

Mansikkagrillisalaatti

Kevät on nyt ainakin kuukauden junnannut paikoillaan. Hetken saattaa aurinko paistaa lämpimästi, mutta seuraavaksi tuuleekin sitten rakeita. Niinpä tänään päätin tehdä kesäistä salaattia lohturuoaksi. Tämä on erittäin helppo tehdä, mutta yksi kestosuosikkejani vuodesta toiseen. Ja toimii kesän tuojana, vaikka ulkona rätkisi räntää.


Riistafileetä 
Mansikkaa
Kurkkua
Fetajuustoa
Cashew tai pekaani-pähkinää
Pinaattia
Oliiviöljyä, suolaa, mustapippuri ja timjamia


Grillaa ensimmäiseksi riistafilee. Jäniksestä karhuun kaikki käy, itse käytin peuran ulkofileetä. Mausta filee suolalla, pippurilla ja timjamilla, kääri folioon odottamaan. Tee pinaatinlehdistä salaattipeti tarjoilulautaselle. Leikkaa kurkku, mansikat ja feta sopiviksi paloiksi ja levitä ne pinaattien päälle. Ota liha kääreestä ja leikkaa se sopiviksi siivuiksi salaatin päälle. Voit halutessasi ensin paahtaa pähkinöitä hieman kuivalla pannulla, ripottele ne salaatin joukkoon.

Vielä pienenä norona oliiviöljyä kaiken päälle, koristele vaikka basilikan lehdillä. Tarjoile tuoreen leivän ja raikkaan valkoviinin tai oluen kanssa. Tästä ei kesäherkku parane.

Paljonko saa valehdella, jos totuus ei riitä?

Tänään aamulla hätkähdin YLE:n uutisten shokkiotsikkoa: ”Yli neljännes Britannian linnuista on lähes sukupuuton partaalla”. Tämähän on todella järkyttävää, sukupuutto kun tarkoittaa jonkin eliölajin katoamista lopullisesti, lajilla ei ole yhtään elossa olevaa yksilöä.

Onneksi otsikko ei pidä paikkaansa. Jostain syystä kuitenkin erilaiset ”luontojärjestöt” kokevat tarpeelliseksi valehdella parantaakseen näkyvyyttään. Onhan se tietyllä tavalla tosin ymmärrettävää; oma leipä on kiinni lahjoitusrahoista, mutta kukapa ei haluaisi hieman lisää rahaa? Vaikka valehtelemalla ansaittu rahoitus selittää osan toiminnasta, ei se selitä virheellistä uutisointia.

YLE:n toimittaja Saara Hirvonen kirjoittaa jutun ja otsikon The Guardian -lehden perusteella. En osaa sanoa miksi juttu kyseiseen julkaisuun on alun alkaen päässyt, mutta sen tiedän, ettei Saara ole viitsinyt tai ideologisesti halunnut selvittää totuutta asiassa. Hän siis joko laiskuuttaan tai tieten tahtoen levittää luontojärjestöjen valheellista tietoa eteenpäin.

Koko uutinen on kirjoitettu niin hataralta pohjalta, etten jaksa alkaa oikoa kaikkia virheitä tai asenteellisuuksia. Keskitytään tekstiin, jolla perustellaan otsikkoa: ”Uhanalaisten joukossa ovat muun muassa kertut, satakielet, kuovit ja lunnit.”

Britteinsaaret ovat satakielen levinneisyysalueen äärimmäistä länsirajaa ja esiintymisen harvinaisuus on pelkästään luonnollista tällä alueella. Satakieli on elinvoimainen laji, jonka levinneisyys painottuu itäisempään Eurooppaan ja Aasiaan. Pelkästään täällä meillä Suomessa niitä pesii kymmeniä tuhansia ja Euroopassa kanta lasketaan miljoonissa. Kuoveja on Suomessa niin kuin Britanniassakin kymmeniä tuhansia ja koko Euroopassa satojatuhansia. Koko Euroopassa sen sijaan lunneja on reilusti yli 10 miljoonaa yksilöä.

YLE:n juttu jatkuu: ”Lisäksi kahdeksan lajia ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon koko maailmasta. Tällaisia ovat baleaarienliitäjä, sarakerttunen, punasotka, alli, pilkkasiipi, mustakurkku-uikku, lunni ja turturikyyhky.”

Baleaarienliitäjä on toden totta harvalukuinen lintu, vaikka niitä kuitenkin lasketaan tuhansissa yksilöissä, on huolestumiseen hyvät perusteet. Välitön sukupuuton uhka on kuitenkin lievää liioittelua. Sarakerttunen on satakielen tavoin Britteinsaarilla levinneisyysalueensa äärimmäisellä länsirajalla. Itä-Euroopasta Länsi-Aasiaan niitä lasketaan vähintään kymmenissä tuhansissa yksilöissä.

Punasotkia pelkästään täällä meillä Suomessa on kymmenissä tuhansissa. Koko maailman kanta on yli miljoona yksilöä. Allin pesimäalue on Pohjois-Atlantin rannoilla, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Venäjällä. Maailman allipopulaation kooksi arvioidaan 7-8 miljoonaa yksilöä.

Pilkkasiipiä on Suomessa syksyisin kymmenissä tuhansissa ja maailmalla sadoissatuhansissa. Mustakurkku-uikku pesii järvillä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Maailman populaatio lasketaan sadoissa tuhansissa yksilöissä. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, on lunneja Euroopassa miljoonia. Turturikyyhky pesii Euroopassa, Turkissa ja Pohjois-Afrikassa. Maailman turturikyyhkypopulaatio lasketaan miljoonissa, ellei kymmenissä miljoonissa yksilöissä.

I rest my case

Sinänsä nämä valheelliset tai asenteelliset väittämät eivät ole mitenkään uusi ilmiö kyseisen toimittajan kirjoittamissa jutuissa. Epäselvyyksiä on ollut jopa ihan perusasioissa. Tämän tasoiset jutut, ovat monin osin vastoin journalistisia ohjeita, joiden nimeen YLE julkisuudessa vannoo ja niiden avulla kertoo erottautuvansa valemedioista.