torstai 30. maaliskuuta 2017

Savotta Minijääkäri-reppu



Enemmän ja vähemmän pomminkestävien päiväreppujen tarjonta on laajaa. Juuri tällaiselle repulle itsellänikin on päivittäistä käyttöä. Pikkureppu toimii oivallisesti työreppuna, läppärilaukkuna, harrastereppuna (juoksu, pyöräily, hiihto, metsästys), kauppakassina, lentomatkalla käsimatkatavarana…

Reppua hankkiessa tutustuin eri vaihtoehtoihin, kysellen kavereiden kokemuksia ja sain vaihtelevia kehuja mm.  Berghaus, Source, Tasmanian tiger, Eberlestock, Tad, Rushpack, Särmä ja Echo -repuista. Etsiessäni myös kotimaista vaihtoehtoa, löysin Savotta Minijääkärin, joka on Avainlipputuote. Päädyin tähän, koska reppu vaikutti erinomaiselta ja luottamukseni valmistajan laatuun aikaisempien kokemusten perusteella on hyvä. Minijääkäri 20 litran kokoisena, sekä PALS / MOLLE -kiinnitysjärjestelmällä varustettuna, täytti kaikki tärkeimmät kriteerini.



PALS / MOLLE -kiinnitysjärjestelmä


PALS -nauhakujasto löytyy käytännössä kaikista ”taktisista” repuista ja järjestelmä on lukuisten armeijoiden käytössä. MOLLE on lyhenne sanoista: Modular Lightweight Load-carrying Equipment. PALS vastaavasti tulee sanoista: Pouch Attachment Ladder System. Tämän standardoinnin idea on muunneltavuus, modulaarisuus ja ehdoton kestävyys.




Koska Minijääkärissä on nauhakujastoa edessä, sivuilla, alla, päällä läpässä ja kantoviilekkeissä, voidaan PALS yhteensopivia moduuleja kiinnittää lähes mihin kohtaan reppua tahansa. Mollekujaston avulla reppuun voidaan laittaa erilaisten taskujen (työkalu-, lipas-, pullo-, lapio-, heite- ja kaasunaamaritasku) lisäksi lukuisa määrä erilaisia lisätarvikkeita, kuten lantiövyö, rintaremmi tai karabiinihakoja. Kantamisen rasitusta helpottamaan voidaan juomarakkotaskuun laittaa selkävahvike ja viilekkeisiin lisäpehmikkeet. Nauhakujasto on ommeltu Minijääkäriin poikkeuksellisen kestävästi, joten se tukevoittaa reppua entisestään.

Läpän kiinnityshihnat on suunniteltu fiksusti juoksemaan nauhakujastoa pitkin alta ja edestä koko repun pituudelta. Niinpä niihin voi kiinnittää tukevasti tavaraa kantoon ilman ylimääräisiä irtohihnoja. Repun molemmissa kyljissä kompressiohihnat, joilla reppupussin voi kiristää tiiviiksi, eli hölskymättömäksi, myös vajaalla pakkauksella. Samoilla hihnoilla voi kiinnittää kantoon tavaraa, joka ei mahdu repun sisälle. Nämä kompressiohihnat on suunniteltu kätevästi ylettymään myös repun yli vastakkaiseen kiinnitykseen asti.




Reppupussi


Reppupussi on yksiosainen kapea tila ylhäältä alas. Pussin sisällä on tasku (25 x 37cm) juomarakolle tai muille tarvikkeille. Taskuun mahtuu esimerkiksi 13,3” läppäri tai tablettitietokone ja navigaattorit. Taskun suulla on kuminauha estämässä tarvikkeiden pomppimista repussa. Taskun yläosassa on ripustuslenkki juomarakon tai muun tarvikkeen kiinnittämiseksi. Reppupussin suuaukko suljetaan taittuvalla läpällä, joka toimii täytettäessä ja purettaessa myös hyvänä kahvana, pitäen samalla suuaukon kätevästi auki. Samainen läppä toimii myös särmäävästi suun taitoksessa, samalla lisäten aukon vedenpitävyyttä.










Reppupussin tilavuus mukautuu suuaukon taitoksen ja läpän kiinnityshihnojen pituutta säädellen 18-22 litran välillä. Läpän sisäpuolella on vetoketjullinen ”arvotavaratasku” (15 x 25 cm). Repun molemmilla sivuilla on läpiviennit juomarakon letkulle, johdoille, antennille yms. Läpästä löytyy armeijatyylinen Velcro tarrapaikka (5 x 13cm) nimilapulle tai vaikkapa ensiapupakkausmerkille. Repun kangas on IR-suojattu, niinpä se ei isommin loista erilaissa tiedusteluvälineissä, jos haluat leikkiä piilosilla oloa. ;)




Yleistasku, pieni (lisävaruste)


Taskuun mahtuu (korkeus 21 cm, leveys 13 cm, syvyys 7 cm) kätevästi vaikka kiikarit, kamera tai juomapullo. Taskun tilavuus on suljettuna: 1,9 l. MOLLE-kiinnitys: Korkeus 3, Leveys 3, väli 1, kiinnikkeet 2kpl 29cm. Paino on 170 g









Minijääkäri-repun tekniset tiedot


korkeus 45 cm (ylipakattuna 55cm)
leveys 25 cm
syvyys 16 cm.
tilavuus 18-22 litraa
paino 775 g.
kangas 1000D Polyamidi PUR pinnoitteella (Cordura/Codura)
väri: valittavissa oliivinvihreä tai musta

Viiden vuoden materiaali- ja valmistusvirhetakuu.



Näppärän kokoinen ja kapea reppu toimii hyvin, eikä haraa vastaan tiheämmässäkään pusikossa.


Neljä senttiä leveät olkaviilekkeet ovat kevyellä kuormalla oikein mukavat.




Minijääkärin testi


Olen testaillut reppua kevyessä päivittäisessä käytössä metsässä, kaupassa, ampumaradalla ja mm. viimeisimmällä Saksanreissulla käsimatkatavaroiden kuskaamiseen. Fiilikset ovat olleet pelkästään positiivisia. Jotenkin kuitenkin jäi tuntumaan siltä, ettei noilla kokemuksilla vielä kannata blogijuttua repusta kirjoittaa.




Niinpä mietin, mitä ihan oikeasti voi repulta vaatia? Mikä voisi olla äärimmäisin rasite tälle repulle?

Aivan ensimmäiseksi mieleeni tuli sade. Välillä vettä sataa ”kuin saavista kaatamalla” ja mikäpä sen ikävämpää, kuin valmiiksi märät vaihtokalsarit. Toki olisi fiksua laittaa repun päälle sadesuoja, mutta testataan piruuttaan ilman.


Pakkaan repun täyteen vessapaperirullia, koska niistä näkee helposti kastumisen.




Seuraavaksi Minijääkäri suihkun alle vajaaksi puoleksi tunniksi.




Repun molempien läpivientien kohdalta on tihkunut ehkä ruokalusikalliset vettä sisään. Pohjan kautta vettä ei ole tullut yhtään, vaikka reppu seisoi koko ajan suihkun alla lätäkössä. Tämä on niin hyvä tulos, ettei sadesuojalle ole käytännössä perusteita. Jos haluaa välttämättä seistä suihkun alla reppu selässä, niin kannattaa teipata läpiviennit kiinni tai pakata repun sisässä aremmat kamat muovipussiin.

Sitten mietin, mikä voisi olla isointa romua, jota jossain tilanteessa voisin joutua kantamaan. Jääkärirepusta mieleen tulee sotilaan polkupyörä… ja siitä sitten, vaikkapa suon ylittäminen. Vääpelisetä tuskin tykkäisi suohon survotusta munamankelista, joten kokeillaan miten pyörä kulkee mollelenkkeihin kiinnitettynä.


Hyvinhän se kulkee pyörä selässäkin.


Lisää inttimuistoja viruu mieleeni ja sitten se surullisenkuuluisa Lehijärven ympäri täyspakkaus selässä marssiminen. Nokkelimmat olivat sulloneet repun täytteeksi tyynyjä. Kilometrin kohdalla olikin sitten varustarkastus ja jokaisen puuttuvan varusteen tilalle sai reppuunsa kiven. Tunnollinen kun olen, itselleni oli jäänyt vain nenäliina matkasta. Sain yhden kiven kantooni. Taistelutoverini joutui täyttämään koko reppunsa kivillä.


Niinpä hommiin ja Minijääkäri täyteen kiviä.

Reppu pysyy yllättävän hyvin ryhdissä kivistä huolimatta. Vaikkakin tuntui näin varsin epämukavalta kantaa.




Vaikea kuvitella tilannetta, jossa päiväreppu täytyisi ladata painavammaksi kuin 39 kg.


Entäpä jos henkeni riippuisi, eli roikkuisi repun hihnojen varassa?


Kestävätkö olkaviilekkeet ja MOLLE-lenkit täysikasvuisen aikuisen miehen painoa, eli reipas 110 kg?


Hyvin kestää, eikä stuntmieskään loukkaantunut testissä.


Seuraavaksi täytyy siirtyä aivan uudelle levelille. Mitäpä jos tetsataan reppu täyteen jaskaa, kestääkö jääkäri?





Vanha koeteltu totuus; yksi jääkäri vastaa kymmentä partisaania. Entä jos päälle tulee kokonainen plutoona?







Testin tulos


Voin vilpittömästi suositella kotimaista Savotta Minijääkäri -reppua. Sen kestävyys ja muunneltavuus ovat paljon enemmän kuin tällaiselta päivärepulta voi kohtuudella odottaa. Hyvä ostos!






keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Riistapalvia, mangoa ja vuohenjuustoa



Savustetun suolaisen lihan ja kypsän mangon makuyhdistelmä on erittäin suunmyötäinen. Kun makupariin lisätään pehmeän silkkinen vuohenjuusto, ollaan hyvin lähellä suolaisen, makean ja happaman täydellistä liittoa.

Juuri nyt on mangojen satokausi parhaimmillaan ja peuranpalvia löytyy pakkasesta, niinpä tein yhdistelmästä alkupalasalaatin kolmen ruokalajin riista-illalliselle. Mutta koska kyseessä on makuyhdistelmän harmonia, voit toki tehdä näistä pääkomponenteista erilaisia muitakin kokoonpanoja. Kuten lisäämällä joukkoon pastaa, saat siitä ruokaisan lounassalaatin. Ja peuranpalvin sijaan voit käyttää toki myös kinkkua, paistia tai lämminsavustettua lihaa.

Savustamalla lihan luot esimerkiksi annoksen, jossa lämpimän lihan päällä pehmeästi kastikkeeksi sulaa (paistettu) vuohenjuusto ja mango on tehty hillokkeeksi. Lisukkeena toimivat mainiosti, vaikka grillatut bataattilohkot.



Riistapalvia, mangoa ja vuohenjuustoa alkupalasalaattina


Leikkaa liha siivuiksi. Kuori ja suikaloi mango. Asettele molempia siivuja limittäin lautaselle. Nostele lautaselle myös mieleistäsi vihersalaattia. Notkista pehmeää vuohenjuustoa kerman kanssa vatkaimella tasaiseksi mousseksi, voit lisätä hieman myös suolaa ja pippuria.

Pursota vuohenjuustomoussesta ruusukkeita tai lusikoi pieniä palloja. Lorauta salaatin päälle hieman oliiviöljyä tai vinegrettiä. Koristele annos lopuksi rosépippurilla ja/tai tuoreella basilikalla.

Yksinkertaista, mutta hyvää :D








maanantai 20. maaliskuuta 2017

Houkuttelumetsästys DVD (Osallistu arvontaan)



Äänihoukuttelu on parhaimmillaan todella tehokas metsästysmuoto. Houkuttelu vaati kuitenkin jonkin verran harjoittelua ja kohtuullisesti saaliseläimen elintapojen tuntemusta. Suomessa perinteisesti houkuttelu on ollut lintujen, kuten sorsien ja varisten, sekä pyiden pillitystä. Viime vuosina pienpetojen ja valkohäntäpeurojen houkuttelusta on puhuttu paljon mediassa. Samaan aikaan kauppoihin on tullut hyvä valikoima erilaisia apuvälineitä lähinnä Yhdysvaltain markkinoilta.

Ketun ja supikoiran pillityksessä pyritään useimmiten matkimaan jäniksen tai linnun hätähuutoa, sekä myyrän/hiiren vikinää. Valkohäntäpeuran houkuttelu keskittyy yleensä pukkien kutsumiseen matkimalla kiima- ja kontaktiääniä. Teoriassa homma on siis yksinkertaista ja helppoa…

…kuitenkin, vaikka hankit hyvän pillin, onnistuminen on paljon monimutkaisempaa. Harhauttaaksesi saalistasi, täytyy ajoituksen, naamioinnin, hajujen, äänten, passipaikan ja muun taktiikan olla kunnossa. Useimmiten ero onnistuneen ja epäonnistuneen houkuttelupyynnin välillä ei niinkään ole imitaation täydellisyys kuin taktinen kömmähdys.

Houkuttelumetsästysvideolla asiantuntijat näyttävät konkreettisesti ”kädestä pitäen” todellisissa tilanteissa, kuinka riistaa saadaan näkyville. Video on jaettu kahteen osaan, joista pienpedot osion pituus on 40 min ja valkohäntäpeuran 36 minuuttia, eli yhteensä 76 minuuttia tiukkaa asiaa ja jännittäviä metsästystilanteita.


Mikko on aktiivinen pienpetojen metsästäjä ja hän on vuosien varrella houkutellut menestyksekkäästi kymmeniä kettuja ja supikoiria ampumahollille.

Teemu on intohimoinen metsästäjä ja hänellä onkin kokemusta lähes kaikista suomalaisista jahtimuodoista. Valkohäntäpeurojen houkuttelumetsästys on yksi hänen erikoisosaamisalueistaan ja videolla näemme käytännössä miten uteliaasti peurapukit tulevat katsomaan houkuttelijaa.


Houkuttelumetsästys DVD on Loimumedian tuotantoa. Ohjauksesta, kuvauksesta ja leikkauksesta vastaa Jyrki Puupponen.



Katso traileri:


Aki on vuosia kouluttanut suomalaisia metsästäjiä erityisesti ketun houkutteluun. Hän on myös julkaissut useita artikkeleita houkuttelumetsästyksestä alan lehdissä. Akia voi pitää pienpetojen houkuttelun pioneerina Suomessa.


Lisätiedot ja tilaukset:

http://loimumedia.mycashflow.fi/product/15/houkuttelumetsastys---dvd


Osallistu arvontaan


Nyt pistetään maanantain kunniaksi arpoen tämä Houkuttelumetsästys DVD. Osallistuminen on maksutonta. Sinun tarvitsee ainoastaan kirjoittaa alle blogin kommenttikenttään, että osallistut arvontaan. Suoritan arvonnan koneellisesti, joten osallistua voivat kaikki tutut ja tuntemattomat. Arvonta on siis jälleen kerran raakaa, mutta rehellistä. Arvontapäivä on perjantaina 31.3.



Arvonta suoritettu


Houkuttelumetsästys DVD:n voitti tänään 31.3. suorittamassani arvonnassa MHa. :) Elikkäs onneksi olkoon... laita osoitetietoja tulemaan, niin pistetään DVD postiin.



lauantai 11. maaliskuuta 2017

Ampumaradalla ja jahdissa Saksan Bayreuthissa



Steinerin tehdaskäynnin jälkeisenä päivänä tarjoutui vielä mahdollisuus päästä testaamaan heidän tähtäin- ja katselukiikareitaan tositoimissa ampumaradalla.


Aikainen herätys, aamiaiselle ja nopea repun pakkaus.

Hotellin edessä onneksi vapaita takseja riittävästi, niinpä matkaan…


…ampumaradalle.




Paikalla oli monen moista mielenkiintoista kokeiltavaa.

Ja nähtävää. Esim. fiksu ratkaisu, radan yli kulkee palkisto parinkymmen metrin välein. Niihin on helppo ripustaa tauluja roikkumaan halutulle etäisyydelle. Mutta ennen kaikkea ne vaimentavat tehokkaasti radalta ympäristöön kantautuvaa meteliä, sekä pysäyttävät kimmokkeet.


Paikalla olleiden ruotsalaismetsästäjien kanssa ”leikkimielinen” ampumakilpailu.

Tärkeimpänä kuitenkin aseen kohdistaminen illan jahtia varten.

Jahtipapereiden tarkistus. Tältä näyttää paikallinen metsästyslupa eli jagdschein. Myös meikäläinen metsästyskortti tarvitaan (metsästysvakuutus on voimassa EU-maissa), sekä voimassa oleva ampumakoetodistus.

Bayreuthista noin 15 min ajomatkan päässä on pieni idyllinen kylä. Täällä Pleofenissa Timothy ja Julia Kolb tarjoavat maatilamatkailua ja metsästyspalveluita. Tarkemmat tiedot löytyvät: http://www.pleofen8.de


Passipaikkojen arvonta ja traktorin lavalle nouse! 



Matkalla kytiskopille näkyi toistakymmentä metsäkaurista ja jatkuvasti villisianjälkiä. Riistaa on alueella aivan tolkuttomasti Suomeen verrattuna. Ikävä kyllä kauriiden metsästysaika on jo ohi, eli luvallista riistaa ovat ainoastaan villisiat ja ketut.

Kytiskoppi oli saksalaisella huolellisuudella tehty. Hyvät ampumaluukut joka suuntaan. Lattiat ja seinät verhoiltu huopamatolla. Erittäin hiljainen ja miellyttävä lopputulos.


Ruokintapaikka on jostain syystä ihan keskellä sysisynkkää kuusikkoa. 


Ympärillä laajat peltoaukiot.


Eipä ehtinyt kauaakaan kulua, kuin ensimmäinen metsäkauris asteli ruokinnalle. Katselin kaurista kaikessa rauhassa parikymmentä minuuttia. Hieman myöhemmin alkoivat ketut pitää kiima-ääniään. Ulvahduksia, haukkumista, kiljaisuja ja välillä ihan selvää tappelun metakkaa.

Tykkään istua kytiksellä pimeässä luonnon keskellä ja eteläsaksalainen luonto tarjoaakin hieman eksoottista vaihtelua vesilahtelaiseen suopassiin verrattuna. Reilun viiden tunnin kytistelyn aikana näin vielä pari metsäkaurista, mutta luvallista riistaa ei kuitenkaan kohdalle sattunut.





Yöllä Pleofenisa järjestettiin vielä riistaparaati asiaan kuuluvin fanfaarein.



Harmi, ettei tällä kertaa jahtiin jäänyt pidempää aikaa, sillä riistaa olisi varmasti ollut saaliiksi enemmänkin. Tänne täytyy palata hieman paremmalla ajalla uudestaan.




ERÄMIEHEN PÄIVÄKIRJA


Matkalla mukana oli myös Erämiehen päiväkirja -videoblogi.





Kannattaa käydä tsekkaamassa blogin laadukasta sisältöä laajemminkin.


Kuvauskopterilla syntyy näyttävää settiä.



http://eramiehenpaivakirja.fi/



#teamsakonordic