Liota hiiva kylmään jogurttiin, lisää sokeri ja jauhot. Anna taikinan käydä yön yli jääkaapissa.
Vaihe 2. (juuri ennen paistamista)
Vatkaa munanvalkuaiset tiukaksi vaahdoksi. Sekoita loput ainekset taikinan joukkoon ja nostele lopuksi sekaan myös valkuaisvaahto. Paista blinit keskilämmöllä paksuiksi ja kuohkeiksi, mutta pinnalta rapeiksi. Käytä paistamiseen reilusti kirkastettua voita (ghee). Paistamisen aikana blinejä valellaan kirkastetulla voilla.
On todellakin ollut taas haasteellinen kausi. Perinteisellä suopaikallani on tänä vuonna käynyt peuroja poikkeuksellisen vähän. Eikä ruokinnan ympärille ole muodostunut vakikävijöiden tokkaa, kuten aikaisemmilla kausilla. Satunnaisia kävijöitä on ollut, mutta juuri niin epäsäännöllisesti, että en ole kuin kaksi kertaa osunut samaan aikaan paikalle, yritystä on toki ollut edellisten vuosien malliin.
Niinpä taas eilen lähdin evakkoon naapuripitäjän puolelle. Vaikka kyllä Vesilahdessakin edelleen peuroja riittää. Joka päivä niitä näkyy pelloilla ja tienvarsissa, jopa omalla takapihalla. Näin maattomana metsästäjänä on kuitenkin vaan mentävä milloin mihinkin, jos vain tilaisuus jahtiin järjestyy.
Viimepäivät lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin ja eilen oltiin selvästi suojan puolella. Yleensä tämä tarkoittaa näin keskitalvella hyvää peurankytistelykeliä. Varsinkin jos sitä on edeltänyt muutaman päivän pakkasjakso. No, eilen tosiaan kytiksellä tarkeni takki auki ja paljain käsin. Vaikka toki alkukaudesta sama keli olisi tuntunut hyytävän kylmältä :D
Kytispaikan ympäristö oli täynnä peurapolkuja ja ruokinnalla oli selvästi käyty edellisenä yönäkin isolla porukalla. Kyse oli siis jälleen kerran lähinnä perslihasten kestävyydestä suhteessa peurojen dieettiin. Näillä keleillä hyvillä välineillä voi huoleti kyttäillä läpi yön. Käytössäni on edelleen, aiemmin testaamani Sako 85 Carbonlight 308 Win ja Steiner Ranger 3-12x56 yhdistelmä. En ole palauttanut työkalua, kun kukaan ei ole vielä aseen perään kysellyt. Toivon todella hartaasti, että ovat koko asian jo unohtaneet ;)
Peurat ilmestyvät yleensä aina yllättäen juuri silloin kun niitä ei osaa odottaa. Tälläkin kertaa olin ollut puolitoista tuntia omissa ajatuksissani. Ehkä jo hieman apaattisenakin. Tällä kaudella, kun tyhjiä kytiskertoja on ollut jälleen kerran riittävästi. Hieman epäuskoisesti tihruttelin, onko ruokintaa lähestymässä peura vai onko tämä taas niitä kertoja, jolloin joku puska alkaa hämärässä yhtäkkiä liikkua ja näyttää peuralta, mutta kiikareilla katsottuna se on se sama puska, joka on siinä koko ajan ollut.
Hemmetti vieköön. Pitkästä aikaa kuitenkin ilmi elävä peura. Katselukiikareilla tulija varmistuu vasaksi. Nostan kiväärin poskelle, napsautan hermostuneesti varmistimen päältä, käännän tähtäinkiikarista punapisteen päälle… muutama ylikorostuneen rauhallinen ulos ja sisäänhengitys pulssin tasaamiseksi. Ristikko keskelle peuran kaulaa. Vielä kerran uloshengitys ja puristus.
Terveiset lähtevät naarasvasalle klo 17:28, joka putoaakin jaloiltaan siihen paikkaan. Sanoin kuvaamattoman helpottunut olo valtaa mieleni. Istun hetken vain nauttien tilanteesta, jota olen odottanut hartaasti ja jonka vuoksi palellut moninaisia yksinäisiä tunteja.
Viides peura takaa, että seuraavakin vuosi pärjätään taas riistaa syöden, eikä kaupassa tarvitse valmismarinoituja lihan kaltaisia tuotteita vilkuilla. Kausi lähenee loppuaan ja tänäkin iltana taas mennään katsomaan vieläkö lisää grillilihaa olisi liikkeellä ;)
Olen tämän syksyn/talven testaillut mielenkiintoista riistakamerapalvelua. Sensegram on kotimainen palvelu, joka auttaa riistakameran asentamisessa, kuvien ja kameroiden hallinnassa, sekä myös kuvien jakamisessa muille käyttäjille. Kuvat ovat käytettävissä missä ja milloin vain, millä laitteella tahansa. Ei kuulosta ehkä mullistavalta, mutta Sensegram on todellakin täysin uusi tapa käyttää riistakameroita.
Kameran asentaminen
Palveluun voi lisätä yhden tai useamman lähettävän riistakameran todella helposti ohjatun käyttöönoton avulla. Sensegram tukee kaikkia SMTP-lähetyksellä varustettuja laitteita ja voi tämän lisäksi luoda asetustiedoston automaattisesti Uovision, Burrel ja Scout Guard -kameroihin. Sensegramin avulla saa siis suosituimmat kamerat helposti lähetyskuntoon vain muutamalla klikkauksella. Helpoimmillaan käyttäjän ei tarvitse valita palvelussa kuin valmistaja ja kameramalli ja palvelu hoitaa loput asetukset. Palvelu siis poistaa käyttäjän tekemien asennusvirheiden mahdollisuutta.
Kokemuksesta tiedän riistakameroiden asennuksen olevan välillä yhtä tuskaa puutteellisten ja sekavien kiinalaisten manuaalien (19 sivua) ja kameran oman asennusohjelman kanssa, joka kysyy vähintään 10-15 erilaista parametritietoa. Mikä on edes SMTP Parameter Server tai gateway & port????
Kuvat ja videot suoraan Sensegram-tilille
Normaalisti riistakamerat lähettävät kuvansa käyttäjän omaan sähköpostiin, kuten Gmailiin. Ainakin itselläni kuvat aiemmin joutuivat helposti roskapostin joukkoon, ja Gmail väitti ”Tämä viesti ei tullut oikeasta osoitteesta”. Tunnistamaton lähettävä laite onkin sähköpostipalveluntarjoajalle jonkinlainen riski ja laite joutuu helposti mustalle listalle.
Sensegram sen sijaan vastaanottaa kuvat automaattisesti ilman suodattamia ja lajittelee ne kamerakohtaisesti omalle käyttäjätilillesi. Laitteiden hallinta, kuvien säilyttäminen/käsitteleminen ja jakaminen onnistuvat palvelusta selvästi kätevämmin kuin sähköpostista.
Sensegram tukee myös videotiedostoja. Voit vastaanottaa kuvia sekä videoita palveluun ja katsoa niitä helposti tietokoneella tai puhelimella. Videon lähetys löytyy tällä hetkellä mm. seuraavista kameroista: Uovision UM785 3G, Burrel Edge Pro ja Scout Guard MG983G-30M.
Sensegram-palvelun edut korostuvat tilanteessa, jossa lähettäviä kameroita on useita, sekä niiden kuvien katselijoita on enemmän kuin yksi. Ennen Sensegram tilin aukaisua jouduin usein lähettämään kuvia sähköpostistani yksitellen eteenpäin jahtikavereilleni. Tämä tekee tietysti viiveen kuvien jakamiseen ja jopa kymmenien kuvien yksittäin lähettely alkaa myös kysyä hermoja ajan myötä.
Kun taas Sensegramissa käyttäjä voi antaa muille palvelun käyttäjille oikeudet katsoa etäkameransa kuvia. Palvelussa kuvat pysyvät hyvin arkistoituina ja paljon helpommin käsiteltävänä kuin sähköpostissa. Kuville voi antaa helposti myös avainsanoja, jolloin palveluun jäävillä kuville kehittyy todellista arvoa ajan myötä. Sensegramissa kaikki kuvat ovat turvallisesti hyvässä järjestyksessä samalla tilillä suomalaisilla varmennetuilla palvelimilla.
Tarkemmat tekniset ominaisuudet ja ajantasaiset hintatiedot löydät täältä:
Jostain syystä ns. valtamedia kokee aseharrastuksen ja metsästyksen ongelmakseen. Erityisesti aseen omistaminen ja säilyttäminen pyritään jatkuvasti kyseenalaistamaan, vaikka mikään niin sanottu järkisyy ei tue tätä ideologiaa. Tuorein esimerkki vain parin päivän takaa; Alma Median lehtien tilaama tutkimus ja siitä asenteellisesti kirjoitetut uutiset.
Aloitetaan Aamulehden julkaiseman uutisen otsikosta: ”Alma-tutkimus: Ampuma-aseiden säilytys jakaa kansaa.” Ingressi jatkaa: ”Suomalaiset suhtautuvat ampuma-aseiden kotona säilyttämiseen hyvin ristiriitaisesti, selviää Alma Median lehtien kyselyssä. Kansaa jakaa puoluekanta ja asuinseutu.”
Juttua eteenpäin lukiessa paljastuu: ”Lähes kolmannes suomalaisista haluaisi kieltää ampuma-aseen säilytyksen kotona.” Juttu on kokonaisuudessaan täynnä epätäsmällisyyttä ja asenteellisuutta, mutta ”lähes kolmannes” lienee n. 30%. Eli, kansa on jakautunut, kun 30% näkee asian toisin kuin 70% enemmistö.
Toisaalta aivan erilaisen uutisen yhteydessä Aamulehti näkee vastaavat prosentit yhdistävän kansaa: ”Selvitys: Suomalaiset eivät pelkää maahanmuuttajien vievän työpaikkoja” ja uutinen jatkaa: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, ei pelkää maahanmuuttajien vievän heidän työpaikkojaan.”
Ottamatta sen enempää kantaa vinoutuneeseen maahanmuuttouutisointiin, on tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka toimittajan oma poliittinen kanta ja maailmankatsomus muuttavat samat prosenttiluvut tarpeen mukaan, joko kansaa jakaviksi tai yhdistäviksi. Aamulehden logiikalla uutiset olisi voitu otsikoida myös: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, suhtautuvat myönteisesti aseiden säilyttämiseen kotona.” sekä ”Suomalaiset suhtautuvat maahanmuuttoon hyvin ristiriitaisesti, selviää Alma Median lehtien kyselyssä. Kansaa jakaa puoluekanta ja asuinseutu. Moni uskoo maahanmuuttajien vievän työpaikkoja…”
Kysehän tässä on siitä, ettei totuudenmukaisempi otsikko: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, suhtautuvat myönteisesti aseiden säilyttämiseen kotona.” olisi herättänyt kiinnostusta kovinkaan paljoa, eikä se olisi ajanut toimittajan omaa poliittista agendaa, päinvastoin.
Aselain järjettömyys
Viimeisin muutos (764/2015) aselakiin astui voimaan 1.12.2015. Se ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt muuttua käytännöksi, koska aseiden säilytyksen osalta annettiin viiden vuoden siirtymäaika. Ennen aselain uudistusta ei ollut nähtävissä järkevää perustetta aseiden säilyttämisen muuttamiseksi, mutta edellinen hallitus päätyi vaatimaan tyyppihyväksyttyä turvakaappia enemmän kuin viisi asetta omistavilta. Aiemmin riitti, kunhan asetta säilytti turvallisesti ja lukittuna, yleisimmin tavallisessa metallisessa asekaapissa.
Tämä muutos tulee maksamaa n. 60.000 aseenomistajalle yhteensä vähintään 36.000.000€, eikä aseturvallisuus käytännössä parane mitenkään merkittävästi.
Lisäksi kalliin sertifioidun asekaapin vaatimus asettaa monella harrastajalla viisi asetta käytännön maksimimääräksi. Koska jos omistaa jo viisi asetta, niin kuudennen aseen ostamisen yhteydessä joutuu sijoittamaan (400 – 2.000€ uuteen kaappiin, 50 – 100 € kaapin rahtiin ja aselupaan 79€) helposti yli 700€ pelkästään sivukuluihin ja siihen sitten tietysti aseen hinta päälle. Käytännössä tämä aiheuttaa myös kieltäytymistä perintöaseista, koska aktiiviharrastajalle viisi asetta on todella vähän. Siihen joukkoon ei mahdu perintöaseet, vaikka niihin olisi muodostunut lapsuuden muistoja.
Aseturvallisuus ei parane aselakia tiukentamalla
Asekaappi ei estä aseiden varastamista, eikä useimmiten edes merkittävästi hidasta niiden varastamista. Ai miten niin ei muka?
Ehdottomasti suurin osa asekaapeista on muutaman satasen ”peltikaappeja” joissa on tavallinen peruslukko. Näin taannoin YouTubessa video kuinka tällainen lukko voidaan avata hiuspinnillä ja hämmästyin kuinka nopeasti opin itsekin tämän tekniikan. Pienen harjoittelun jälkeen se käy parissa minuutissa. Työtä nopeuttamaan voi netistä tilata tiirikkasarjan muutamalla eurolla tai automaattitiirikan muutamalla kympillä ja sillä homma sujuukin jo sekunneissa.
Isommatkaan asekaapeiksi myytävät ”turvakaapit” eivät kestä muutamaa minuuttia pidempään, jos käytetään halpoja kaikkialla myytäviä perustyökaluja, kuten sorkkarauta, rautakanki tai rälläkkä. Ei vaadi siis käytännössä mitään ammattitaitoa avata asekaappia.
Jos on niin, ettei tuhannen euron kaappi kestä kuin muutaman minuutin tavallisia perustyökaluja, ajaa sadan euron peltikaappi saman asian. Käytännössä kallis isompi kaappi jopa helpottaa asevarkautta, tarjoten kaikki aseet kerralla kätevästi samasta kaapista.
Älytön ajatus aseiden kotisäilytyksen kieltämisestä
Metsästystä ja ampumaurheilua harrastetaan joka puolella Suomea. Metsälle ja metsästysreissuille lähdetään usein myös aamuyöllä ja palataankin (esim. peurakyttyyltä) yöllä, joten säilytyspaikkojen tulisi olla avoinna 24/7, eli koko ajan. Suomessa on reilu 300 kuntaa, niinpä näitä bunkkereita tarvittaisiin minimissään 400 kpl eli karkeasti saman verran, kuin on Alkojakin. Keskimäärin niissä olisi 3.750 asetta jokaisessa. Yhden bunkkerin jatkuva valvonta/asiakaspalvelu (vähintään kaksi henkilöä vuorossa) työllistäisi ainakin 10 ihmistä, eli noin 4.000 ihmistä yhteensä.
Ajatus on jo lähtökohtaisesti niin älytön, etten viitsi alkaa edes arvioida, kuinka paljon näiden satojen bunkkereiden rakentaminen ja ylläpitäminen maksaisi. Saati paljonko ylimääräistä kustannusta ja riskiä tästä aseiden kuskailusta syntyisi.
Aseet eivät tapa, varsinkaan luvalliset harrasteaseet
Ajatus on sikälikin järjetön, että vain muutama prosentti henkirikoksista tehdään luvallisilla aseilla. Jos oikeasti haluttaisiin vaikuttaa henkirikoksiin, niin se voisi onnista sijoittamalla rahaa päihdehuoltoon. Sillä noin 80% kaikista henkirikokseen syyllistyneistä on ollut tekohetkellä alkoholin vaikutuksen alaisia. Reilulla 70% henkirikoksen tekijöistä on myös merkintä rikosrekisterissä.
Tälläkin kertaa toimenpiteitä suunnataan kuitenkin luvallisen aseenomistajan kustannuksella ja hänen elämää haittaavasti, vaikka juuri he ovat käytännössä yhteiskunnan nuhteettominta osaa. Heidän aseillaan ei tehdä rikoksia. Käytännössä aseharrastajat eivät voi olla syyllistyneitä oikeastaan mihinkään rikoksiin, koska jopa ylinopeussakot voivat aiheuttaa lupien peruuntumisen.
Vielä siitä Alma Median tutkimuksesta
Koko tutkimus ja siitä muokattu uutisointi on uskottavuudeltaan ja journalistiselta tasoltaan kyseenalainen, ellei ala-arvoinen. Lähdemateriaalia ei ole julkaistu, emme edes tiedä tarkalleen mitä ja miten on kysytty, saati miten haastateltavat on valittu. Uutisessa itsessäkin mainitaan: ”vastausten virhemarginaali enimmillään 5,7 prosenttia suuntaansa.” (oikeasti tällä tarkoitettaneen prosenttiyksikköä, joka on tässä tapauksessa täysin eri asia kuin prosenttia). Eli tällä virhemarginaalilla 10%:n tulos voi siis oikeasti olla 4,3 - 15,7%.
Tällaisella ”tutkimuksella” ei ole tieteellistä tai siis tietoa lisäävää arvoa. Tämä kyllä ymmärretään Alma Mediallakin ja se, että sillä on kuitenkin paljon suurempi propaganda-arvo. Varsinkin nykyisen sähköisen median aikakaudella, jossa suuri osa lukijoista näkee vain otsikon ja muodostaa mielipiteensä tältä pohjalta.
