Elämää suurempaa lammasmetwurstia

Nyt on ihan pakko hieman mainostaa. Olisi perin itsekästä mutustella näitä vain kaikessa hiljaisuudessa… Ostin Mikkolan lammastilalta poikkeuksellisen hyvää metwurstia.

Se on valmistettu 100% lampaanlihasta, eikä sisällä lisättyä silavaa, eli possunrasvaa ollenkaan. Tämä on siis lampurin itsensä ohjeistamana Wigrenin makkaratehtaassa tehtyä herkkua. Tästä johtuen tämän metukan maku on aivan poikkeuksellisen rikas. Rakenne on vähärasvaisuuden ansiosta erittäin tiukka ja siitä on helppo vuolla halutessaan, vaikka seitinohuita suikaleita. Tätä tuleekin naposteltua ihan tällaisenaan siivu toisensa perään. Toimii siis oluen tai punkun kanssa erittäin hyvänä TV-snacksinä. Ja jos oikein haluaa hifistellä, niin sitten tehdään tsatsiki-kastike dipiksi.

Kastike syntyy helposti. Halkaise tuorekurkku ja poista siemenet. Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi ja sekoita maustamattoman jogurtin (1/2 l) joukkoon. laita sekaan myös neljä hienonnettua valkosipulinkynttä, sitruunamehua (2 rkl), juoksevaa hunajaa (1 rkl), oliiviöljyä (1 rkl), silputtua tiiliä/minttua, sekä ripaus suolaa ja pippuria.

Hyvä metwursti sopii tietysti myös tapaspalana, lämpimissä voileivissä, salaatissa, keitoissa, pastakastikkeissa, paellassa, pataruuissa, pitsassa, munakkaassa, kiusauksissa, lasagnessa, chili con carnessa …

Luonnollisestikaan tähän metukkaan ei ole lisätty myöskään jauhoja tai maitoproteiineja, joten se on gluteeniton ja laktoositon. Metwursti säilyy jääkaapissa erinomaisen pitkään. Tämän erän viimeinen käyttöpäivä on 28.4.2017. Itsekin tuli hankittua kolme kiloa :)

Että mistäkö sitä saa. Ei välttämättä kovin kauaa, tämä on nyt tämä erä ja sitten se loppuu, mutta täältä löytyvät yhteystiedot.


www.mikkolantila.com

EKA -teurastussetin arvonta

Tämän kertaiseen EKA -teurastussetin arvontaan osallistui 25 riistareseptiä. Kiitos kaikille osallistujille. Tänään 18.11. suorittamani arvonnan voittaja on numero #18 eli Markku Törhönen. Onneksi olkoon! Laita yhteystietoja tulemaan, jotta voin pistää setin postiin.

Markun resepti kannattaa laittaa muistiin. Carpaccio on mainio alkupala talven juhlahetkiin. Peuran lisäksi resepti toimii erittäin hyvin myös hirven- ja metsäkauriin lihasta.

Peura Carpaccio

Jos teet ulkofileestä niin se kannattaa leikata pitkittäissuunnassa kahtia - tulee helpommin suupalan kokoista siivua. Voit lihan ollessa sulana ripotella kevyen suolan pintaan, sitten elmukelmulla tiiviiseen rullaan ja pariksi tunniksi pakkaseen niin saat leikattua seitinohuita siivuja. Pidä lempijuomasi lähettyvillä niin voit aloittaa siivuttelun jo odotellessasi lihan pakastumista.

Lihan lisäksi tarvitset:

Parmesaanilastuja
Tuoretta timjamia
Kantarelleja (mielellään pienikokoisia)
Silmusalaattia
Sormisuolaa
Mustapippuria

Sekä ns. pikamajoneesia varten

1 kananmuna
1dl Ruokaöljyä (rypsi tms.)
Pari rkl Worchester kastiketta
Pari rkl Dijonia

Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja nostele tarjoiluastiaan. Vältä "pinoamista" koska siivut tarttuvat toisiinsa.

Pyöräytä muna ja ruokaöljy majoneesiksi, mausta wochesterilla ja Dijonilla oman maun mukaan. Itse lisäsin hieman myöskin suolaa ja hunajaa - saat paremmin ruokaöljyn maun piiloon.

Ripottele majoneesi lihojen päälle. Perään Sormisuolaa ja mustapippuria.

Käytä kantarellit paistinpannulla ja ei kun sekaan.

Koristele parmesaanilastuilla, silmusalaatilla ja tuoreella timjamilla.

Kaada lasiin hyvää olutta tai viiniä, suuntaa ainekset ääntä kohti ja nauti lyhyestä hiljaisesta hetkestä.


Täältä löytyy myös tämän blogin carpaccio-resepti.

Steiner Nighthunter 8x56 -katselukiikaritesti

Välillä ihmettelen, kuinka vähän suomalaisilla metsästäjillä on käytössään katselukiikareita. Erityisesti kyttäysjahdissa hyvistä hämäräkiikareista on aivan kiistaton etu. Koko katselukiikareiden idea on, että ne ovat nopeasti esille otettavissa (roikkuvat kaulassa), hyödyntävät stereonäköä (kaksi silmää näkee aina paremmin kuin yksi), ovat helpommin käytettävissä (tähtäinkiikari on kiinni aseessa) ja hämärässä niillä näkee paremmin, kuin paljaalla silmällä tai pelkällä tähtäinkiikarilla. Jatkuva tähtäinkiikarin läpi tihruaminen myös rasittaa silmiä aivan eri tavalla kuin katselukiikareiden käyttäminen.

Viime viikot olen peurankyttäyksen ohella testaillut mielenkiintoista Steinerin työkalua, eli Nighthunter 8x56 -hämäräkiikareita. Testijaksoon on sisältynyt lumetonta pilvistä pimeyttä ja valkoisen maan kuutamollista yötä. Voin sanoa tykästyneeni niiden käytettävyyteen, vaikkeivat ne ihan täydelliset olekaan.

Steiner Nighthunter 8x56 on suunniteltu erityisesti hämäräkäyttöön ja ero tavallisiin (esim. Nikon Trailblazer 10x50) katselukiikareihin onkin näissä olosuhteissa täysin selvä.

Aivan erityisesti Nighthunterin Auto-Focus ominaisuus on erittäin kätevä. Käytännössä useimpien tavallisten kiikareiden tarkentaminen pimeässä tarkasti on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta. Niinpä kyttyylle tullessa vielä valoisaan aikaan, kannattaa katselukiikarit tarkentaa ensimmäiseksi oletettuun etäisyyteen teräviksi. Nighthunterin kuva on kuitenkin aina automaattisesti terävä 20 metristä äärettömään.

Useimmiten tämä on hyvin optimaalinen, mutta yhtenä testi-iltana yritin katsella/tunnistaa 10-15 metrin päässä pusikon pimennossa supikoiraa, eikä se kunnolla onnistunut Auto-Focus ominaisuudesta johtuen. Toki lähelle kiikareilla katselu on poikkeuksellista, mutta pimeässä sekin on välillä tarpeellista. Toisaalta onnistumiskokemuksia oli selvästi enemmän. Eräänä iltana luulin ruokinnalle tulleen aikuisen naaraspeuran (matkaa vain 40 metriä), mutta Nighthuntereilla näin noin tuuman pituiset sarventyngät ja tajusin asiakkaan ylivuotiseksi pukiksi, jolla kroppa on kasvanut selvästi sarvia paremmin.

Väitän, että nuo tappisarvet olisivat jääneet huomaamatta ilman kunnollisia hämäräkiikareita. Tällaisella pienellä huomiolla voi olla iso merkitys, jos esimerkiksi naaraita säästetään, mutta tynkäsarviset pukit poistetaan.

Noin yleisesti ottaen Nighthunterin ergonomia on toimiva. NBR-Longlife -kumipinnoite tuntuu käteen hyvältä ja niistä saa kunnon otteen äänettömästi. Kiikareissa on myös luminoivat (pimeässä hehkuvat) merkit, jotka helpottavat niiden löytymistä kyttäyskopin pimennossa (jos ne eivät roiku kaulalla).

Myös kaulahihnan kiinnitys on suunniteltu kätevästi klipeillä irrotettaviksi ja uudelleen kiinnitettäviksi. Pieni mutta varsin käytännöllinen ominaisuus tämäkin. Kaiken kaikkiaan rakenne vaikuttaa erittäin kestävältä (takuu 30 vuotta), vesitiiviyttäkin luvataan jopa viiteen metriin asti.

Aivan kirkkaimpaan kärkeen Nighthunter ei yllä, jos sitä vertaa, vaikka kyttyyllä käyttämääni Zeiss Victory 8x56 T* -kiikareihin tai aiemmin testaamaani Zeiss VICTORY HT 8x42 -katselukiikareihin. Toki erot tähän kärkiluokkaan ovat selvät, mutta toisaalta voi kysyä itseltään kuinka paljon antaa merkitystä sävykkäämmälle ja kontrastirikkaammalle kuvalle. Ja ennen kaikkea, kuinka paljon on siitä valmis maksamaan.

Mielestäni Steiner Nighthunter 8x56 on hyvä työkalu hämäräkyttäykseen ja miksei myös yleiskiikareiksikin, jos reilun kilon paino ei tunnu liian isolta kaulassa roikottamiseen. Erityisesti Auto-Focus ja hinta/laatusuhde yllättivät positiivisesti. Suosittelen lämpimästi kytiskäyttöön.

Steiner Nighthunter 8x56

Objektiivi: 56 mm
Suurennos: 8 x
Paino: 1090 g
Leveys: 200 mm
Korkeus: 212 mm
Ulostulopupillin halkaisija: 7,1 mm
Näkökenttä 1000 m: 135 m
Tarkennus System: Auto-Focus
Vedenkestävä: jopa 5 m
Täyte: typpi
Lämpötila: -40 ° C | +80 ° C
Takuu: 30 vuotta


Täältä löytyy lisää tietoa Steiner -kiikareiden laadusta:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/02/Steiner-optik-laatu-testi-kokemus-kiikari.html


#teamsakonordic

Cat walk -ilvestelyä ruokinnalla

Vajaan viikon on päivisinkin ruokinnalla ollut ruuhkaa kuin Ilveksen maalilla. Emo ja kaksi pentua ovat selvästi käsittäneet ruokintapaikan idean eri tavalla kuin sen tarkoitin.

Havaintojen perusteella Ilvekset pitävät läheistä mäennyppylää asentopaikkanaan. Ovat saaneet napattua peuran tai kaksi läheltä ruokintaa. Päivisin poikaset opettelevat pyydystämään lintuja ja myyriä kaura-automaatin läheisyydestä.

Selvää on, että peurat kaihtavat suopassiani ilvesten takia ja evakkoretkeni toiselle ruokinnalle jatkunee vielä pitkään.

Moni mies manalle männöö iliman ilevexen lihatta.

-Suomalainen sananparsi

No, wanha manselainen viisaus kertoo: ”Ilves murisee, mutta Tappara on terästä”…

Kauden toinen peura eräksi

Eilen aamusta heräsin toiveikkain ajatuksin. Vihdoinkin kelit selvästi pakkasella ja ohut lumipeite maassa. Yön aikana ja pitkin aamua oli riistakameroistakin alkanut tippua pitkästä aikaa useita kuvia peuroista… lähes täydellistä, kunnes suolta tulee kuvia kolmesta ilveksestä. Kissat jäävät ruokinnalle pyörimään koko päiväksi.

Tuumaustauko ja taktiikan vaihto. Turha kuvitellakaan, että peuroja näkyisi suolla vähään aikaan. Siirryn siis tuliasemiin toiselle ruokinnalla, josta kuvia peuroista on muutenkin tullut enemmän.

Pääsen samalla jatkamaan toden teolla, jo joitakin viikkoja sitten aloittamiani testejä Steiner Nighthunter 8x56 hämäräkiikareista ja Sako 85 Carbonlight 308 Win kivääristä Steiner Ranger 3-12x56 optiikalla. Mielenkiintoisia työvälineitä kaikki. Jo ennen illan kyttyitä olin saanut näistä lähes pelkästään positiivisia kokemuksia. Erityisesti Sakon hiilikuitutukkinen kivääri herättää omistushaluja.

Illan sää oli varsin talvinen. Pikkupakkanen yhdistettynä navakkaan tuuleen käy näin äkkiseltään taas luihin ja ytimiin. Menin kyttyylle jo reilusti ennen kolmea iltapäivällä. Vajaan parin tunnin värjöttelyn jälkeen alkaa tapahtua aivan yhtäkkiä. Vielä ihan kohtuullisessa valossa näen peuran ilmestyneen ruokinnalla aavemaisen hiljaa, kuin tyhjästä.

Katselen ensin paljain silmin (matkaa vain 40 metriä) ja luulenkin tulijaa aikuiseksi naaraaksi. Peura on perä edellä pitkittäin suuntaani. Katselukiikareilla näen noin tuuman pituiset sarventyngät ja tajuan asiakkaan ylivuotiseksi pukiksi, jolla kroppa on kasvanut selvästi sarvia paremmin. Siis oikein hyvää grillilihaa ja kannanhoidollisestikin poistettava yksilö.

Otan kiväärin esiin ja napsautan varmistimen pois päältä. Pukki siirtyy eteenpäin ja kääntyy kyljittäin, mutta niin, että lapa jää männyn rungon taakse. Odottelen aikani ja alan jo hieman tuskastua. Lopulta peura kuitenkin etenee ratkaisevat sentit. Niinpä Hammerhed vie terveiset kaularangan tyveen klo 16:35. Pukki putoaa niille sijoille.

JESS!!! Kiitollisin mielin sikari palamaan, kauden toinen peura on nyt siis saatu eräksi. Tunnelmaa ei häiritse edes se, että tiedän tästä sen hikisen osuuden alkaneen. Tällä kertaa olen yksin liikkeellä, eikä siis kaveria voi kutsua jelppimään.

No, perkaan peuran ja laitan kamat kasaan. Ei auta… reppu selässä ja ase kaulalla roikkuen alan vetää pukkia pitkin pimeää kuhmuraista maastoa. Reilun puolen kilometrin matka autolle taittuu tuskaisen hitaasti, lopulta kahdeksan pysähdyksen taktiikalla. Vielä viimeinen koitos lihakset maitohapoilla, mutta saan kuitenkin peuran punnerrettua kuljetustelineelle ja matka lahtivajalle voi alkaa.

Olipa hyvä jahtipäivä pitkästä aikaa!

Kerrostalokyttääjät ja metsästys

Sain viestin helsinkiläiseltä kaveriltani. Tarina oikeasta elämästä ja citymetsästäjän arjesta. Kirjeenvaihtoa isännöitsijän kanssa:

Vastaus ilmoitukseen

Hei,

Sain 19.10 kirjeenne ja moitteenne otsikolla ”ilmoitus”. Näkemykseni mukaan moitteenne on aiheeton. Väitätte ilmoituksessanne, että ruhot parvekkeellani olisi ”suuri terveysriski”. Ruhot olivat parvekkeella alle kaksi vuorokautta ja poistin ne 3 vuorokautta ennen kirjeen saapumista. Kuvassa näkyvät ruhot olivat peuroja, joita raakakypsytin täysin Suomen Riistakeskuksen ohjeiden mukaan. Tässä tapauksessa alle kaksi vuorokautta. Alla lainaus ja lähde:

 ”Hirvieläimiä voidaan riiputtaa hyvissä olosuhteissa viikon, lämpimämmässä muutaman päivän.” Lähde: http://riista.fi/metsastys/ohjeita-metsastajalle/saaliin-kasittelyn-ohjeet/hirvielainsaalis/

Näin ollen en katso aiheuttaneeni minkäänlaista tautiriskiä vaan käsitelleeni metsästyssaalista ohjeiden mukaan saalista kunnioittaen ja elintarvikehygienia huomioiden. Esimerkiksi Elintarvikelaki kieltää vain kyseisten peuranlihojen myymisen, mihin en ole syyllistynyt. Moitteessanne ette viitannut muuhun haittaan, kun yllä mainittuun tautiriskiin mitä tuskin ympäristöviranomaiset sen enempää kuin terveysviranomaisetkaan on vahvistanut. Korjatkaa toki, jos ristiriitaa Suomen Riistakeskuksen ohjeiden ja mainitsemanne viranomaisten välillä esiintyy. 

Minkäänlaista hajuhaittaa ei ihmisruuaksi kelpaavassa lihassa voi olla, ettekä sitä myöskään ilmoituksessanne maininnut sen enempää, kun mahdollista esteettistäkään haittaa. Ette myöskään viitannut järjestyssääntöjen rikkomiseen mihin en nähdäkseni ole myöskään syyllistynyt. 

1. Mikä on siis se laki ja pykälä, jota olen nähdäksenne toiminnassani rikkonut ja johon moitteenne perustuu? 

Ilmoituksessanne uhkaatte myös varoituksen uhalla, ettei ruhoja jatkossa saa asunnostani löytyä. Tämä tarkoittaisi sitä, etten saisi esimerkiksi ostaa kokonaista eläinlääkärin tarkastamaa luomukaritsaa tai poronvasaa ja pilkkoa ja pakastaa se keittiössäni. 

2. Millä oikeudella katsotte voivanne estää yksittäisen asukkaan tietynlaisen laillisesti myytävän elintarvikkeen kulutuksen ja mihin lakiin ja pykälään kieltonne perustuu?