Isänpäivää ja joulua pukkaa, vaan mitä lahjaksi metsästäjälle? Aika harvoin löytää metsästysaiheisia käyttö- ja koriste-esineitä, joita kehtaisi laittaa omiinkin nurkkiinsa. Facebook-kaverini Jani Hänninen tekee teräksestä tyylikkäitä ja kestäviä esineitä riistan riiputustelineistä tulisijoihin ja puunkantotelineisiin.
Tuotteissa kuvataan pääsääntöisesti metsästystilanteita, riistaa ja koiria. Yrittäjä on intohimoinen metsästäjä itsekin. Hänellä on Insinöörikoulutus ja lähes kahdenkymmenen vuoden kokemus ohutlevytöistä. Luonnollisesti kaikki tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa.
Tuotteissa on yksityiskohtaisen tarkat kuvat. Valmistuksessa käytetään uusinta tekniikkaa. Kaikkiin malleihin saa tarvittaessa tehtyä muutoksia, esimerkiksi tekstin voi vaihtaa. Uusia esineitä ideoidaan ja valmistetaan koko ajan. Aina voi kysyä myös jotain spesiaalia.
Olen välillä ostellut www.veitset.fi -verkkokaupasta keittiö- ja metsästysveitsiä, sekä kirjoitellut niistä tänne blogiinkin. Nyt he lähettivät iloisena yllätyksenä hienon EKA -teurastussetin. Toivoivat, että testaisin ja kirjoittaisin näistäkin. EKA-veitset ovatkin itselleni jo aiemmin tuttuja ravintolatyöstä ja peurojen perkaamisesta.
Hetken asiaa mietittyäni, ajattelin laittaa hyvän kiertämään. Omat veitsiasiani ovat kunnossa, eikä tätä settiä tarvitse testata sen kummemmin tietääkseen veitsien olevan huippulaatua. Laitetaanpa siis pitkästä aikaa Facebook-arvonta pystyy.
Arvonnan säännöt
Arvonta on jälleen kerran raakaa, mutta rehellistä. Arvontapäivänä 18.11. käytän tätä virallista arvontakonetta. Arvontaan osallistuaksesi sinun tulee kirjoittaa alla olevaan kommenttikenttään mieleisesi riistaresepti, sekä jakaa tämä blogaus Facebookissa (esim. jutun alla olevalla ”Share” -napilla).
Kone on lahjomaton, niinpä kaikilla tutuilla ja tuntemattomilla on yhtäläiset mahdollisuudet voittoon :) Tässä kohtaa pitää tietysti lakiteknisesti kertoa, ettei Facebookilla ole mitään osaa, eikä arpaa tämän riistareseptikisan kanssa.
EKA -teurastussetti
Reilun kokoisesta kumisesta kahvasta saa hyvän otteen myös märällä tai verisellä kädellä. Kirkkaan oranssin värin ansiosta veitset pysyvät tallessa vaikka hämärässä metsässä. Koko setti on hyvin järjestyksessä kantolaukussa, jossa myös teriä suojaavat muoviset lestat.
Avausveitsen terä 8cm
Nylkyveitsen terä 15cm
Paloitteluveitsen terä 15cm
Teroituspuikon koko pituus 29cm
Terät on valmistettu tunnetusta ja laadukkaasta ruotsalaisesta Sandvik 12C27 teräksestä. EKA:n terän kovuus on 57-59 HRC, joka on tyypillistä (Marttiini Jätkänvuolu) puukkoa 54-56 HRC merkittävästi parempi. Nylkiessä pehmeäteräinen veitsi/puukko tylstyy todella nopeasti ja usein näkee puukkoja teroitettavan useampaankin kertaan nylkemisen aikana.
EKA-veitsillä on 10-vuoden takuu valmistus- ja materiaali virheiden varalle.
Sako 85 synthetic stainless ase juhlahintaan 1695€ (ovh 2700€)
Karjalankarhukoiran juhlavuoden aseen kahva on varustettu numeroidulla hopealaatalla ja se on saatavissa .308Win ja 9.3x62 kalibereissa. Erikoiserään on asennettu Ase Utra -vaimennin. Pakettiin kuuluu myös asepussi sekä hihna. Kiväärin muotoilu sekä innovatiivinen rekyyliä vaimentava perälevy tekevät aseesta miellyttävän käsitellä ja ampua. Synteettinen tukkimateriaali ja mustat pehmeät kuvioidut otepinnat antavat tukevan otteen olosuhteista riippumatta. Kylmätaottu piippu on martensiittistä ruostumatonta terästä.
Tähän huipputarjoukseen kannattaa tarttua, samalla tuet suomalaista metsästyskoiratoimintaa.
Ase myynnissä vain Varuste.net myymälässä. Lisätietoja toimitustavoista saat soittamalla Varuste.netin asiakaspalveluun numeroon 09-454 0707 (ma-pe 10-18) tai käymällä paikanpäällä myymälässä osoitteessa Ruosilankuja 3, 00390 Helsinki (ma-pe 9-20, la 10-18).
Eilen illalla oli kauden kuudes kytiskerta suopassissani. Ilta oli puuduttavan rauhallinen, kuten pari aiempaakin kertaa. Jostain syystä edellisen kaadon jälkeen, ei peuroja ole paikalla näkynyt livenä eikä edes riistakamerassa. Liekö lähistöllä tehtävät hakkuutyöt ajaneet peurat evakkoon.
Onneksi näin alkusyksystä peurat vielä liikkuvat paljon ja tämä häiriö jäänee pelkästään tilapäiseksi ilmiöksi. Ainakaan ruokalistasta ei homman pitäisi jäädä kiinni. Puffassa on nyt luomukauraa, maissia, herneitä, porkkanoita, omenaa, päärynää, leipää ja tietysti suolakivi. Jostain syystä ei edes supeja ole kuvissa näkynyt.
Ymmärrän toki, ettei keskellä metsää sijaitseva ojitettu suo ole kaikkein ihanteellisin peuraruokinnan paikka, mutta aikaisempina vuosina siellä ollut kävijöitä välillä ruuhkaksikin asti. No, aika näyttää miten peurat tottuvat lähistölle muodostuneeseen uuteen hakkuuaukkoon.
Pimenevällä suolla istuskelu on toki välillä melkoisen puuduttavaa hommaa. Olin juuri kellannut ajatuksissani markan aforismeja, kuten ”Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä hankalampi taistelu sitä loistavampi voitto” jne, koska tiesin, että pahimmillaan edessä on pitkä kuivakausi ilman peuran peuraa. Kun havahdun (klo 19:15) kaverin kyttäyspaikan suunnasta kuuluvaan laukaukseen.
Pian whatsapissa onkin tieto paikalle tulleesta peuratokasta, eli emästä, vasasta ja kahdesta ylivuotisesta, joista urosvasa söi juuri viimeisen omenansa. Hieno uutinen, ensinnäkin siksi, että näiden kytispaikkojen etäisyys ei linnun tietä ole kuin joitakin satoja metrejä, joten kovin laajalle alueelle häiriö ei ole levinnyt. Ja toisaalta jaamme saamamme saaliit kaverin kanssa kimpassa, joten itsellenikin on luvassa pakastimeen vasan paisteja ja fileetä :)
Laitan onnitteluviestin ja lähden vetoliinan kanssa kohti tapahtumapaikkaa. Reilun puolentunnin päästä meillä onkin perattu peura autoilla, eli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut jahti-ilta.
Tähän aikaan vuodesta voi joskus epäsäännöllisin väliajoin tulla epätodellinen olo. Ilmiö esiintyy useimmin epänormaalina paineena päässä. Välillä voi, esim. kaupungilla ollessa, tulla tosi tuskainen ja voimaton olo… pahimmassa tapauksessa puhekin saattaa alkaa piipertämään pahasti.
Nyt jo tietyissä piireissä ilmiöksi nousseen ”lihattoman lokakuun” tiedetään altistavan, muutoin perusterveenkin ihmisen tälle vakavalle syndroma porcukselle. Oikeastaan kyse ei ole sairaudesta vaan akuutista pekonin puutostilasta.
Pidempään jatkuessaan tai oireiden pahentuessa ei kannata suin päin iskeä sikaan kiinni, vaan aloittaa totuttelu pieninä muunneltuina annoksina ja ikään kuin huijata elimistöä luulemaan lääkettä Sweet 'n' sour kasviksiksi. Hetken päästä huomaa kuinka monipuolinen herkku on kyseessä. Se sopii kaikkien grilliruokien lisukkeeksi, sellaisenaan leivän päälle, kebabiin tai vaikka hampurilaisen väliin.
Pekoni-kuusenkerkkä-jalluhillo
400 g pekonia sipulia valkosipulin kynsiä ½ dl omenaviinietikkaa ½ dl Jaloviinaa (konjakkia, calvadosia, viskiä…) 2 dl kahvia 1 dl Kuusenkerkkä- ja/tai vaahterasiirappia timjamia savustettua paprikaa, (suolaa) ja mustapippuria
Pahus sentään, Jallu meinasi päästä unohtumaan kuvista. Voit toki laittaa joukkoon muitakin jaloja juomia makusi mukaan.
Pilkkoa pekoni ja laita pannulle paistumaan.
Silppua pari sipulia ja valkosipulin kynsiä maun mukaan.
Sipulit pannulle hautumaan ja imemään itseensä pekonin rasvaa.
Muutama oksa timjamia mukaan
Nosta hieman lämpöä ja sihauta pannulle omenaviinietikka ja hetken päästä myös Jallu. Lisää sen jälkeen kahvi, mausteet sekä siirappi. Laske lämpöä ja anna kiehua pikkuhiljaa kasaan.
Kun koostumus on hilloisen siirappimaista, niin tarkista maku. Lisää tarvittaessa mausteita ja soseuta kevyesti sauvasekoittimella tai yleiskoneessa.
Laita hillo purkkiin ja tekeytymään muutamaksi tunniksi jääkaappiin.
Käytetään kaiken lisukkeena, joko huoneen lämpöisenä tai lämmitettynä.
Harvoin reppurintamalta tulee eteen mitään erityisen mullistavaa tai kirjoittamisen arvoista. My Lagopus -repusta tekee kuitenkin erityisen mielenkiintoisen sen lantiovyöhön kiinnitettävä pidike, jossa asetta voi kantaa ampumavalmiina.
My Lagopus on norjalaista suunnittelua. Erityisesti kehittelyssä on ajateltu lintumiehiä ja muita liikkuvaa metsästys harrastavia. Reppu painaa vain 1,5 kg, mutta on kuitenkin 35 litran kooltaan, aivan omiaan päiväreissun tarpeiksi.
Ensimmäiseksi repussa kiinnittää huomiota hyvin harkittujen yksityiskohtien runsauteen ja työn jäljen sekä materiaalien laadukkuuteen (kestävyyteen). Repun sisältä löytyy kaksi isoa lokeroa ja pienempi vetoketjullinen lompakkotasku, jonka sisällä on kiinnikehaka avaimia varten. Sisällä on myös Ethafoam -istuinalusta kätevästi omalla paikallaan. Ylhäällä vasemmassa kyljessä on läpivienti esimerkiksi juomaletkulle. Repun päällä tukeva kantokahva tai ripustuslenkki.
Repun ulkopuolella on irrotettava 10 litran riistapussi. Materiaalina hyvin tuulettuva verkkokangas ja repun puoleinen sivu suojaavaa nailonkangasta. Näin reppu pysyy siistinä ja pussin voi asennolla irrottaa, vaikka puuhun roikkumaan.
Repun pintamateriaali on jo itsessään erittäin hyvin vedenpitävää (polyesteri 400D, vesipilariarvo 2000 mm), mutta mukana tulee myös huomiovärinen sadesuoja. Vihertävän keltaisesta väristä on apua, jos halua esimerkiksi jättää repun hetkeksi maastoon, se löytyy helposti uudestaan.
Reppu toimii myös aserinkkana, vaikkei sitä kaikilta osin vastaakaan. Ulosvedettävään pussin ja kiristelenkkien avulla voidaan siirtymätaipaleilla asetta kuljettaa tukevasti selässä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi kivääriä selässä ja haulikkoa lantiovyön pidikkeessä.
Lantiovyöhön kiinnitettävä aseenpidike toimitetaan sekä vasen- että oikeakätisenä. Pidikkeen korkeutta on helppo säätää ja tarvittaessa (tai siis kun ei tarvita) irrottaa. Lantiovyöhön voi kiinnittää myös lenkin koirahihnaa varten.
Asepidike on erittäin hyvin suunniteltu. Ase pysyy siinä paikallaan ollessa ihan itsestään ja näin vapauttaa kädet esimerkiksi kartan lukemiseen tai muuhun toimintaan. Liikkeellä ollessa riittää kevyt ote yhdellä kädellä, mutta ase lepää tukevasti telineessään. Aseen paino jakautuu hyvän istuvuuden ansiosta tasaisesti, tuntuen paljon mukavammalta, kuin perinteisellä asehihnalla.
Ase on pidikkeestä nopeasti käyttöön otettavissa ja reppu selässä löytyy myös ampuma-asento helposti esimerkiksi pomppulintuja etsittäessä.
Aivan aluksi repun runsaat säätömahdollisuudet tuntuivat jopa hieman konstikkailta, mutta hetken kiristelyn ja löysyttelyn jälkeen se istuu hyvin selässä. Rintaremmin korkeussäätö mahdollistaa mukavan tuen naisille ja miehille, sekä lyhyille, että pitkille. Lantiovyöstä löytyvät vetoketjulliset patruuna- ja verkkotaskut. Rintaremmiin on integroitu myös koirapilli.
Vaikka My Lagopus -reppu onkin suunniteltu erityisesti pienriistan liikkuvaa jahtia silmällä pitäen, se on myös toimiva koiramiehelle hirvi- ja karhujahdeissa, sekä sellaiseen dynaamiseen passitukseen, jossa ei istuskella tuntikausia apaattisena reppujakkaralla.
Olin jo tovin istunut suolla puussa, kun havahduin apaattisen meditaation lomassa iloiseen yllätykseen. Suopursun tuoksuisen kyttäilyn syvempi merkitys avautui salakavalasti, mutta intensiivisesti. Ylivuotinen pukki lähestyi ruokintaa erittäin varovasti tuulen alapuolelta.
Rauhallisesti askeltaen ja välillä pysähdellen pikkupukki alkoi kiertää kaura-automaattia muutaman metrin säteellä. Odottelin ja katselin peuraa sydän pamppailen. Nyt oli vasta kauden kolmas istunto. Viimevuonna tämä maaginen hetki koitti 17. kyttäyskerralla, olin siis lievästi sanottuna innostunut. Kaiken lisäksi tuollainen ylivuotinen on ehkäpä parasta materiaalia ruoanlaittoon. Fileet ja paistit selvästi isommat kuin vasoilla, jotka tänä vuonna näyttävätkin poikkeuksellisen pieniltä.
Niinpä seurasin peuran epäröivää kulkua ruokinnan ympärillä vesikielellä ja grillausraidat mielessä. Ruokinta-automaatin katto oli tänään aamupäivällä uusittu ja ilmeisemmin tuoreen kyllästysaineen haju sai asiakkaan arastelemaan. Pukin tullessa kolmannelle kierrokselle sopivasti kyljittäin, petti pokkani ja terveiset lähtivät klo 19:18.
Pieni pomppu ja pakolaukka suoraan eteenpäin. Lyhyen rytinän jälkeen kuulin myös mahalaskun. JESSSS!!!! Sikari palamaan, kausi on nyt siis avattu jo ensimetreillä. Tovin tilanteesta nautittuani laitoin kaverille viestiä, kiitin ja kapusin kohti ruokintaa.
Paikalla oli selvät verijäljet, mutta hairahduin hakemaan lisää väärää peurapolkua seuraten. Pari uutta yritystä ja huomasin peuran loikanneen lähes välittömästi ojan yli toisille urille. Nyt verta näkyi selvästi parin askeleen välein ja vain noin 40 metrin päässä peura makasikin ojan pohjalle sukeltaneena. Sarven tyngistä kiinni, veto kuiville ja kuvaa ottamaan.
Viimevuoden raskaista vetourakoista viisastuneina, olemme tallustaneet ja raivanneet paikalle selvästi lyhyemmän ja suoremman reitin autotien varresta. Silti noin 150 metrin punnerrus osin jyrkähköä ylämäkeä saa kahdeltakin mieheltä pulssin nousemaan reilusti kuntoharjoittelun tasolle. Niinpä nyt pienen iltapunnerruksen jälkeen voikin ottaa hyvin omintunnoin pari lasillista punaviiniä pikkupukin kunniaksi. Kippis!
