Miksi Aamulehti valehtelee?

Avoin kirje Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokiselle

Parahin Jouko,

Vain muutama viikko sitten allekirjoitit päätoimittajien kannanoton ”Luotettavan median puolesta”. Kannanotossa lupasitte mm:

Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat… Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme.  

Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta, ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta.

Kuitenkin tänä aamuna törmään pääkirjoitukseesi, jossa täysin virheellisesti (ja ilmeisen tahallisesti) levitetään väärää tietoa Suomessa olevien aseiden määristä. Vetoat Small arms survey 2007 -selvitykseen ja siihen, että vuonna 2009 suomen asekanta olisi ollut 1,9 miljoona. Väität Suomen edelle tilastossa menneen jokin aika sitten ainoastaan Yhdysvaltain ja Jemenin. Kolmantena listallasi olevan Sveitsin kanssa olisimme lähes tasoissa.

Kaikki tässä väittämässäsi on väärin. 

Vuonna 2009 Suomessa oli noin 1,6 miljoonaa luvallista asetta. Väite siitä, että Suomi poikkeaisi asetiheydeltään eurooppalaisesta muusta tasosta tai olisi peräti aivan huippuluokkaa maailmassa on myös virheellinen. Sisäministeriö huomasikin virheen tuoreeltaan ja oikaisi tutkimuksen tiedot tiedotteellaan jo 29.08.2007. Tiedotteessa mainitaan muun muassa: ”Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden.”

Suomen asemäärä ja –tiheys on siis aivan normaali. Suomen lisäksi muita maita joissa yksityisten hallussa pitämiä aseita on 30 – 35 per 100 henkilöä ovat muun muassa Ranska, Kreikka, Kanada, Ruotsi, Itävalta ja Saksa. Suomi asettuukin tavanomaisten demokraattisten länsimaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, joissa perinteisesti harrastetaan metsästystä tai ammuntaa.

Väitteidesi virheitä korjattiin Aamulehdessäkin jo 1.6.2012 julkaistussa ”Puheenaihe: Suomen aseiden määrä laskettiin väärin ja perätön myytti lähti liikkeelle”. Miksi siis edelleen levität virheellistä tietoa, vai etkö luota enää edes omaan lehteesi?

Kyseisen tutkimuksen luetettavuutta rapauttaa kaiken lisäksi kohteena olleiden maiden isot erot aselainsäädännöissä. Esimerkiksi yksipiipuiset haulikot eivät ole kaikissa Euroopan maissa edes luvanvaraisia, eikä niistä näin ollen ole luotettavia tilastoja. Suomessa sen sijaan haulikoiden lisäksi kaasusumuttimet, valopistoolit ja osin myös ilma-aseet sekä jopa starttipistoolit ovat luvanvaraisina aserekisterissä.

Asenteellinen ja harhaanjohtava

"Aseita on yhä liikaa" -kirjoituksesi oli muiltakin osin kauttaaltaan asenteellinen sekä harhaanjohtava, kaivaten kokonaisuudessaan rehellistä arviointia ja faktapohjalta uudelleen kirjoittamista. Jos tarvitset tässä arvioinnissa ja kirjoitustyössä lisäapua, niin autan mielelläni. Alussa mainitussa päätoimittajien kannanotossa nostatte oman lehtenne valemedian yläpuolelle: ”Mediaksi itseään nimittävät tahot myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään”.

Tiedätkö Jouko mikä on virheen ja valehtelun ero mediassa? Koska asia tuntuu pahasti sinultakin hämärtyneen, niin autan hiukan. Virheelliset uutiset oikaistaan näkyvästi ja niitä pyydetään lukijoilta anteeksi. Valheista vain vaietaan.




Iltalukemiseksi Joukolle:

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/134

http://aselaki.blogspot.fi/2010/02/suomen-asetiheys-on-tavanomaista.html

http://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/ps-pekka-suuronen/missa-suomen-aseet/

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/160000/Katsauksia_10_Lehti_2016.pdf?sequence=1

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/224

Karjalankarhukoira viettää juhlavuottaan

Kuva: Kimmo Kemppainen

Kotimainen suurriistakoira täyttää tänä vuonna 80-v. Omat ensimmäiset muistoni karjalankarhukoirasta juontuvat lapsuuteen. Olin tainnut pelästyä isoa mustavalkoista koiraa. Niinpä vielä aikuisena suhtauduin karhukoiriin varauksellisesti. Enpä voinut enempää olla väärässä. Nyt jo useita vuosia olen päässyt tutustumaan läheltä karjalankarhukoiriin hirven- ja karhunmetsästyksen tiimoilla.

Kuva: Vesa Seppänen

Karhukoira on hyvin rohkea ja sitkeä koira. Lujaa luonnetta ja ennen kaikkea pelotonta päättäväisyyttä tarvitaankin jahdattaessa suurriistaa. Koiran tehtävä on pysäyttää riista paikoilleen haukkumalla ja siirtymällä eläimen eteen, kunnes metsästäjä pääsee paikalle. Karjalankarhukoira voi tarvittaessa pitää riistan aloillaan hyvinkin pitkiä aikoja. Jos haukuttava karkaa, pysäyttää hyvä karhukoira sen uuteen haukkuun pitkänkin seuraamisen jälkeen.

Ahma puussa. Kuva: Kimmo Iivonen

Hyvänä esimerkkinä häikäilemättömästä, mutta dynaamisesta riistatoiminnasta kaverini koira Kalotti Jakke törmäsi karhujahdissa kesken hakulenkin isoon urosahmaan. Muutaman vapaaotteluerän jälkeen ahma näki turvallisemmaksi kiivetä puuhun. Tämä kertoo koiran päättäväisyydestä aika paljon, kun tiedetään ahma pystyvän haaskalta ajamaan tarvittaessa karhunkin pois.

Kuva: Vesa Seppänen

Kuva: Vesa Seppänen

Toisaalta sama Jakke, joka hetkeä aiemmin on haastanut hirvisonnin tai suurpedon, työntää päätään syliin haluten rapsuttelua ja paijausta. Kaikki jahtireissuilla tapaamani karjalankarhukoirat ovat Jaken tavoin olleet silmiinpistävän seurallisia ja ihmisystävällisiä. Tämä kiltteyden ja häikäilemättömän rohkeuden vastakohtaisuus tuokin mieleeni lähinnä Robert Louis Stevensonin kirjoittaman ”Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde” -romaanin.

Laineen Markon Mustikkavuoren kennelin karhukoiria lepäämässä rankan jahtipäivän jälkeen.

Karjalankarhukoiran historia

Rodun alkuperänä pidetään Komin koiraa, jota kutsuttiin myös syrjäänien koiraksi. Kantakoirat ovat kuitenkin lähtöisin Laatokan Karjalasta, Aunuksesta ja Vienasta, joissa niitä käytettiin kaiken riistan metsästykseen. Jalostus aloitettiin 1936, jolloin tavoitteeksi asetettiin vankka, suurriistaa haukkuva koira. Tällöin rodun nimeksi sovittiin karjalankarhukoira. Ensimmäisen karhukoirat rekisteröitiin kennelliiton rekisteriin 70 vuotta sitten, vuonna 1946. Karhukoira rotuna kaikkine ominaisuuksineen onkin osa arvokasta suomalaista kulttuurihistoriaa.

”Se suvun syötti, heimon juotti, esivanhemmat elätti”

Näin laulettiin jo Kalevan kansan ajoilta peräisin olevassa kansanrunossa. Karjalankarhukoiran mustavalkoinen väri, tummien silmien palo ja olemuksen ryhdikkyys vangitsevat erämiehen katseen edelleen.

Kohta päästään tositoimiin :)

Monipuolinen metsästys- ja harrastuskoira

Rotuna karjalankarhukoira on paitsi monipuolinen metsästyskoira niin myös sopeutuva, uskollinen ja rakastava perhekoira, ja se on valmis suojelemaan perhettään. Se on leikkisä ja tulee erittäin hyvin toimeen lasten kanssa. Paksun turkkinsa ansiosta ne pärjäävät talviaikaan hyvin ulkotarhoissa, kunhan vedoton koppi on tarjolla. Karhukoiria pidetään yhä enenevässä määrin myös sisäkoirina ja kiinteästi mukana perheen päivittäisissä askareissa. Vaikka karhukoira on jalostettu suurriistakoiraksi, niin aktiivisena rotuna se käy moniin eri harrastuksiin metsästys- ja haukkukoekauden ulkopuolella jäljestyskokeista agilityyn. Karhukoira tarvitsee monipuolista liikuntaa eikä sitä aktiivisuutensa vuoksi suositella pelkästään seurakoiraksi.

 Karjalankarhukoiran metsästysvaltteja ovat:

• tarkat aistit, eritoten vainu, sekä jälki- että ilmavainuisuus
• erinomainen haku
• erittäin hyvä suuntavaisto
• yhteistyöhaluisuus metsästäjän kanssa
• sitkeys riistan pysäyttämisessä ja haukunnassa

Kuva: Iiris Huuskonen

Rotua arvostetaan myös ulkomailla

Karhukoiria on viety paljon myös ulkomaille ja jalostustyö on aktiivista. Erityisesti Ruotsista löytyy vankka karhukoirapopulaatio ja yhteistyö koira-asioissa on toimivaa. Aktiivista karhukoiraväkeä löytyy myös muista Pohjoismaista sekä erityisesti Baltiasta, Puolasta, Venäjältä, Italiasta, Espanjasta, USA:sta ja Kanadasta. Rodun suosio on vankkumaton ja tulevaisuus näyttää erinomaiselta.

Karjalankarhukoira edustaa suomalaista, pitkää ja arvokasta metsästysperinnettä aidoimmillaan. Suomalainen koirarotu on vaalimisen arvoinen ja ansaitsee juhlavuotensa!


Katso Suomen Pystykorvajärjestön video karhukoirasta:




Lisää karjalankarhukoirasta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalankarhukoira

http://www.kennelliitto.fi/koirat/kotimaiset-rodut/karjalankarhukoira

http://www.spj.fi/karjalankarhukoira/

Suomalainen kiväärivalmistaja Sako on lähtenyt kunnioittamaan karhukoiran juhlavuotta upealla suurriistakiväärillä erikoishintaan.