Suojelijoiden raivo halaa luonnon hengiltä

Eläimiä kuolee, myös leijonia. Luonnossa kuolema ei tule kauniisti ja rauhallisesti vuoteen levossa.
Kuva: Bubye Valley Conservation (http://bubyevalleyconservancy.com)

Itkupotkuraivarin saanut ”luontoihminen” saattaa ensisilmäyksellä näyttää harmittomalta hölmöltä. Disneyn filmeistä ammennettu luontotietouskin aiheuttaa lähinnä vain myötähäpeän tunteita. Tilanne muuttuu kuitenkin vakavaksi, kun miljoona hörhöä alkaa tehdä vaatimuksiaan yhdellä äänellä. Kun nämä kaikki nostavat itsensä samaan aikaan muita paremmiksi ihmisiksi, seuraa tappavaa rakkautta.

Muistat varmaan viimekesäisen someraivon, jossa minnesotalainen hammaslääkäri Walter Palmer joutui tappouhkaus- ja vihapostitulvan uhriksi. Hänet leimattiin mediassa ympäri maailmaa rikolliseksi salametsästäjäksi, joka puhtaasta tappamisen ilosta oli salamurhannut viattoman Cecil-leijonan luonnonsuojelualueelta. Lynkkausmeininki jatkui satojen ”suojelijoiden” kokoontumisina Palmerin kodin ja työpaikan ulkopuolella. ”Paskiainen ja murhaaja, poistu kaupungistamme” -ahdistelu muuttui päivä päivältä uhkaavammaksi ja organisoidummaksi. Lopulta Palmer joutui lopettamaan työnsä ja katoamaan julkisuudesta kokonaan.

Jo syksyllä Palmer todettiin täysin syyttömäksi. Zimbabwen ympäristöministerin mukaan mitään ”rikosta ei tapahtunut” sekä ”kaikki paperit olivat kunnossa”. Tästä huolimatta hän ja hänen työpaikkansa joutuvat yhä edelleenkin organisoidun vihapostin kohteeksi. Kyse ei siis ole oikeudesta vaan moraalittoman ideologian kaunaisesta kostonhimosta.

Jos koko draama olisikin päättynyt ”vain” yhden onnettoman metsästäjän julkiseen lynkkaukseen, voisi kieroutunut mieli kuvitella ”luontoihmisten” ja Afrikan villieläinten voittaneen.

Cecil-kohu aiheutti katastrofin luonnonsuojelulle

Hyvää tarkoittaneet hölmöt ovat kautta maailmanhistorian aiheuttaneet järkyttäviä katastrofeja. Cecil-leijonan kuolemasta aiheutuneen älämölön johdosta ulkomaiset suurriistanmetsästäjät ovat poistuneet Zimbabwesta, eikä kaupallisia jahteja järjestetä entiseen malliin.

Niinpä Zimbabwen suurin luonnonpuisto Bubye Valley Conservation kärsii nyt ylisuuresta leijonapopulaatiosta. Alueen leijonakanta on luonnolle kestämätön, vähennystarpeen ollessa jo noin 200 leijonaa. Sietokyvyn ylittävä leijonakanta syö vuosittain satoja tuhansia kiloja lihaa. Tällä onkin dramaattinen vaikutus alueen antilooppi-, puhveli-, seepra- ja kirahvikannoille. Alueen suurimpana petona leijona tappaa tehokkaasti myös pienempiä petoja, kuten leopardeja, gepardeja ja hyenakoiria.

Zimbabwella on astronomisen suuria ongelmia ihmisoikeuksien, korruption, ruokatuotannon, talouden ja tautiepidemioiden kanssa. Näissä olosuhteissa valtiolla ei liikene resursseja liiemmälti luonnonsuojelutyöhön. Joidenkin alueiden villieläimistä on arvioitu hävinneen 50-80 prosenttia.  Niinpä luonnonpuistot, kuten Bubye Valley Conservation ovat yksityisellä maalla ja täysin riippuvaisia yksityisestä rahoituksesta. Bubyenkin on aiemmin saanut rahoituksensa pääosin varakkailta länsimaisilta metsästäjiltä, joiden turvin on rahoitettu luonnonsuojelutyötä. Bubye on ollut alueella merkittävä työnantaja, tukenut paikallisia kouluja ja klinikoita, sekä toimittanut lihaa paikallisten kylien tarpeisiin.

Bubyessa elää myös Afrikan kolmanneksi suurin populaatio äärimmäisen uhanalaisia mustasarvikuonoja. Alue on toistaiseksi pystynyt työllistämään asekuntoisia miehiä alueen vartiointiin. Salametsästys kuitenkin uhkaa vakavasti sarvikuonoja. Zimbabwe ei tarjoa kansalaisilleen länsimaisia sosiaalipalveluita ja työttömyys ajaa salametsästykseen, joka onkin tuottoisampaa bisnestä kuin kokaiini tai timantit.

Hyvää tarkoittavat hölmöt vaativat viime kesäisellä älämölöllään myös metsästystrofeiden maahantuontikieltoa koko EU:n alueelle. Painostuksen alla Air France, KLM, Iberia, Qantas, Delta Airlines, American Airlines ja United Airlines ovat kertoneet, etteivät ne kuljeta tiettyjen eläinten trofeita (leijonat, leopardit, norsut, puhvelit ja sarvikuonot). Finnair ei edes erittele eläinlajeja, vaan on kieltänyt metsästysmuistot yleisesti.

Koska mikään paikka Afrikassa ei voi ottaa 200 ylimääristä leijonaa kontolleen, näkee Bubyen alueen johtaja Blondie Leathem hallitun metsästyksen alueen ainoana pelastajana. Metsästäjien houkutteleminen alueelle takaisin ei ole helppoa hammaslääkäri Walter Palmerin kokeman julkisen lynkkauksen jälkeen. Eikä sitä todellakaan helpota ”luontoihmisten” aikaansaama trofeiden kuljetuskielto tärkeimmillä lentoyhtiöillä.

This is what happens to old lions that don't get hunted. These five lions alone could have injected $250 000 into an economy. Come on, it's not rocket science !!!  - PH Stephen Sutherland

Rahantarve suojelutyön jatkamiseen on kuitenkin akuutti. Luonnonvaraisen leijonan metsästyslisenssi tuottaa helposti yli 50.000€ tulot suojelutyöhön. Matematiikka on yksinkertaista, 200 leijonan lisensseistä voisi saada yli 10 miljoonan tulot ja samalla pelastaa alue ylisuuren leijonapopulaation muulle luonnolle aiheuttamilta tuhoilta. Lisenssimaksujen lisäksi safarimetsästäjät käyttävät merkittäviä summilla myös alueen muita palveluita ja näin auttavat koko yhteisön selviämiskamppailua Zimbabwen köyhyydessä.

http://bubyevalleyconservancy.com/news/

Nyt tilannetta yritetään paikata Bubyen alueella järjestämällä arpajaiset, joissa palkintoina on leijonanmetsästyslisenssejä ja erään metsästäjän lahjoittama upea 25.000 dollarin arvoinen Heym 88B .500 Nitro Express -tuplakivääri. Arpajaisten tuotto käytetään kokonaisuudessaan luonnonsuojelutyöhön.

Toki tuo 10 miljoonaa euroa olisi helposti saatu kasaan, jos miljoona netissä raivonnutta ”luontoihmistä” olisi lahjoittanut kukin 10€ Bubye Valley Conservation tilille, joka olisi ollut vain muutaman klikkauksen vaiva (http://bubyevalleyconservancy.com). Mutta eihän sitä ehtinyt (halunnut) tämä porukka tehdä, kun oli niin kova kiire kieltää metsästystä ja lynkata hammaslääkäriä.

Mitenkä meni noin niin kuin omasta mielestänne…?