Perinteisten peuravalkeiden paikka

Nyt on aika taas istua hetkeksi viinilasin ääreen. Tänään viimeisenä päivänä olin vielä peurakyttyyllä. Keli oli mukavan lämmin, selvästi plussalla. Kausi oli kuitenkin kaikkineen erittäin haastava. Henkilökohtaisesti sain kaadettua ainoastaan neljä peuraa.

Onko se paljon vai vähän, on toki hyvin suhteellinen asia. Parhaimpana kautena kaatoja on tullut jopa 11. Siihen nähden tulos jäi toki selväksi pettymykseksi. Myös kyttyyllä vietettyyn aikaan suhteutettuna tämä kausi oli ehdottomasti pettymys. Kytiskertoja kertyi kaikkiaan 52, eli saalista keskimäärin joka 13. kerralla. Toisaalta käytetystä tuntimäärästä kertyy yli neljä täyttä työviikkoa. Se on aika paljon yksin puussa istumista pimeässä sateiden, myrskyjen ja pakkasten armoilla.

Pieni saalismäärä selittyy alkukauden vaikeiden keliolosuhteiden, mutta ehkäpä eniten omien valintojen kautta. Tällä kaudella halusimme kaverin kanssa tehdä jahdista ihan tarkoituksellisesti hieman urheilullisempaa. Keskityimme lähinnä kahdelle ruokinnalle, jotka sijoittuvat aikaisemmista vuosista poiketen keskelle metsää peurapolkujen risteyksiin. Kytistelykin tapahtui puunrunkoa vasten nojaavalta tikastuolilta, ainoastaan naamioverkon suojasta. Toisessa paikassa etäisyyttä ruokinnalle on 40 metriä ja toisessa vain vajaat 20.

Haastavuudeltaan tätä kytistelyä vertaisin lähinnä naakimiseen. Kun ei ole koppia ympärillä, niin kaikki hajut ja äänet leviävät ympäristöön esteettä. Toki siinä samalla myös itsekin pääsee nauttimaan luonnon keskellä olemisen hyvistä ja huonoista puolista täysimääräisesti. Kaikenlainen luonnon havainnointi nousee ihan uudelle tasolle. Metsästyksestäkin tulee selvästi jännittävämpää ja jahdillisesti nautinnollisempaa kuin lämmitetyssä kopissa kykkimällä.

Kyse on tietysti jahdillisesta kokonaiselämyksestä. Vaikka jokaisella kerralla ilman muuta toivoo saavansa saalista, ei saalis itsessään ole tässäkään lajissa loppupelissä se tärkein asia. Puussa yksin pimeällä suolla tunnista toiseen hiljaisuuden keskellä istuminen on myös hyvin meditatiivinen kokemus. Zeniläisen ajattelutavan mukaan pelkkä päämäärä ei ole tärkeä vaan myös se matkalla olo, eli tie, jota pitkin kuljetaan.

Tällä hieman itseironisellakin ajattelutavalla kausi oli suorastaan menestys ;)

Huomiotta ei tietenkään voi jättää komean kapitaalipukin eräksi saantia. Se on merkittävä onnistuminen tällä kyttäystavalla, mutta harvinainen saalis millä tahansa mittarilla katsottuna. Vaikka itse en ole mitenkään erityisen trofeesuuntautunut metsästäjä, on 12-piikkisen pukin näkeminen luonnossa lähietäisyydeltä sykähdyttävä kokemus. Kun tämä vielä kaiken lopuksi päättyy onnistuneeseen kaatoon ja trofeeksi seinälle, voi kauden laskea tässäkin suhteessa huippuonnistuneeksi.

Kaverin kanssa kimpassa saimme yhteensä seitsemän kaatoa. Kun näistä muutama peura päätyy myös omaan pakkaseeni, ei lihoja tarvitse ennen seuraavaa kautta liiemmin kaupasta ostella. Kausi on näinkin täyttänyt odotukset täysin.

Usein julkisuudessakin ihmetellään, mikseivät metsästäjät myy saalistaan kaikkien saataville kauppoihin. Miksi riistalihaa on niin vähän tarjolla? Jotkut jopa kadehtivat naapurinsa ”ilmaista lihaa” pakastimessa. Heidän kannattaisi kysyä itseltään, ovatko he valmiita maksamaan lihasta myös sen oikean arvon? Suhteessa käytettyyn aikaan, vaivaan ja selvään rahaankin, on valmiiksi leikatun ja vakuumiin pakatun peuranpaistin tai -fileen hinta jotakin aivan muuta kuin tehotuotetun broilerin.

Se maksaa verta, hikeä ja pakkasen puremia kyyneleitä!

Perjantai-dokkari: Kauriinmetsästäjä

16-vuotias Liina Laine kasvoi ase kädessä. Hän oppi ampumaan samanikäisenä kuin suurin osa meistä opettelee kaunoa ja kertotaulua. Ensimmäisen saaliinsa hän kaatoi 11-vuotiaana. Metsästys ei ole Liinan perheessä vain harrastus muiden joukossa: se on linkki sukupolvien välillä.

Lähde: Yle Areena


Videon voit katsoa osoitteesta:

http://areena.yle.fi/1-3280168?autoplay=true

Sinnikäs yrittäminen tuo vihdoin tulosta

Eilen aamulla tarkistin sääennusteen heti herättyäni. Keli tulisi olemaan seuraavan vuorokauden ajan paras mahdollinen. Kireää pakkasjaksoa on kestänyt miltei kaksi viikkoa. Kokemukseni mukaan kelin lauhtuessa peurat aktivoituvat liikkeelle.

On poikkeuksellisen harvinaista, että päivän aikana ilma lämpiää yli 20 astetta. Joten iltakyttyyllä voisi olla vihdoin palkkapäivä. Aavistukseni pitivät kutinsa, jo hyvissä ajoin iltapäivällä alkoivat riistakamerat lähettää kuvia peuroista. Kuvia tulikin tasaiseen tahtiin alkuiltaan asti.

Kameran kello on kesäajassa.

Kytikselle mennessäni tiesin paikalla olevan ainakin viisi peuraa. Harmi kyllä naakimalla lähestyminen oli lähes mahdotonta. Noin 300 metrin matka repun, aseen ja kauraämpärin kanssa, yhdistettynä narisevaan pakkaslumeen, ehkäisi tehokkaasti peuratokan yllättämisen.

No, mahdoton on mahdotonta, niinpä vein eväät ruokinnalle ja kapusin tikkaita ylös puuhun odottelemaan. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen paikalle ilmestyikin kaksi vasaa. Tuuli oli tyyntynyt lähes olemattomaksi. Peurat selvästi aristelivat ja olivat saaneet läsnäolostani vihiä. Hämärä metsä oli aivan äänetön. Tältä etäisyydeltä saatoin kuulla vasojen jokaisen askeleen.

Ikävä kyllä tämä toimi myös toisin päin. Yritin ottaa pois ensin vasemman käden kinnasta ja peurat pysähtyivät välittömästi kuuntelemaan katsoen suuntaani. Piinallisen pitkän odotuksen jälkeen hivutin pikkuhiljaa käden esiin myös toisesta kintaasta. Vasat olivat entistä hermostuneempia, mutta hetken odottelun jälkeen alkoivat popsia kauraa. Nyt sain tilaisuuden nostaa Tikan poskelle, sillä seurauksella, että ruokailu loppui ja toinen peuroista nyki häntäänsä hermostuneesti.

Odotus ja jännitys oli tuskallisen raastavaa. Edellisen peurakaadon jälkeen olin ehtinyt käydä 13 tuloksetonta kytisiltaa, nyt oli vuorossa kaikkiaan jo 43. kerta tällä kaudella. En todellakaan halunnut ryssiä tilaisuutta. Napsauttaessani varmistimen pois päältä, näin jo toisen peuran lähtevän liikkeelle. Niinpä päätin lähettää terveiset heti, eli klo 16:54.

Samalla kun puristin liipaisinta, myös ristikossa näkyvä urosvasa lähti liikkeelle. Tiesin heti, ettei osuma ollut paras mahdollinen. Mutta minkäs teet… kirosin hetken mielessäni ja odottelin vielä tovin huonoa laukausta harmitellen. Seuraavaksi sitten tarkistamaan osumapaikalle jälkiä. Aluksi löytyi vain hieman karvoja, sekä muutama tippa verta. Koko lähialue on kauttaaltaan peurajälkien täyttämä. Verta löytyi niukalti ja harvakseltaan noin viiden metrin välein, niinpä etenin rauhallisesti aina välillä eteenpäin lampulla tähystäen.

Alle sata metriä edettyäni näin makuulla olevan vasan jälkien suunnalla. Jos oli ampumatilanne ollut jännittävä, niin helpotus peuran nopeasta löytämisestä oli taatusti isompi. Nopea armonlaukaus ja kauden neljäs peura oli tosiasia. Onneksi selvisin vain säikähdyksellä. Huonoimmassa tilanteessa vasaa olisi jäljitetty vaikka koko yö koirien kanssa… Nyt oli jo kaatosikaarinkin paikka.

Merkkasin lähimmän puunoksan punaista vilkkuvalla ledvalolla ja lähdin hakemaan reppua. Kaadolle palattuani perkasin peuran ja lähdin vetämään saalista tyytyväisin mielin kohti autoa ja sieltä lahtivajalle.

Vain pari tuntia lähtöni jälkeen alkoi riistakamera lähettää paikalta lisää kuvia. Peurat olivat poikkeuksellisen aktiivisia koko yön, niinpä aamulla herättyäni lähdin saman tien kytikselle, sekä viemään ruokinnalle lisää kauraa. Aamupäivä jäi tuloksettomaksi, mutta tulevina iltoina on loppukirin paikka. Enää ensiviikko aikaa ja sitten taas kärvistellään seuraavaan syksyyn.

Metsästäjän ja ampujan silmälasit

Olin vähintäänkin innostunut (eli tohkeissani) kuultuani Zeissin uusista silmälaseista. Zeiss i.Scription -tekniikalla saadaan heidän markkinointimateriaalinsa mukaan parempi näkö hämärässä, suurempi tarkkuus ja terävämmät kontrastit kuin millään aiemmilla silmälaseilla. Näistä ominaisuuksista olisi kiistatta hyötyä itselleni erityisesti metsästyksessä, ammunnassa ja autoillessa.

Tästä oli pakko ottaa tarkemmin selvää. Niinpä varasin ajan Lahden Silmäasemalle saman tien.

Asiantunteva optikko vaikutti itsekin varsin innostuneelta uuden teknologian mahdollisuuksista. Sain paljon ammattimaisia vastauksia maallikon näkövinkkelistä esittämiini kysymyksiin. Varmasti puolet asioista meni ns. yli hilseen, mutta jotain sain kirjoitettua muistiinkin.

Perinteisestä näkötestistä poiketen homma alkaa Zeiss i.Profiler -analyysillä. Noin minuutin istunnossa kone tekee jopa 1500 pistemittausta silmistäni. Mittauksessa otetaan huomioon pupilliaukon koon muutokset eri valaistusolosuhteissa. Samalla selville tulevat korkeamman asteen aberraatiot, sadasosadioptrian tarkkuudella.

Korkeamman asteen aberraatioilla tarkoitetaan silmän näköjärjestelmästä itsestään usein löydettäviä taittovirheitä kuten koma, trefoil ja sfäärinen aberraatio. Normaali perinteinen optikon tai lääkärin taittovirheen määritys ei pysty tuottamaan näin tarkkaa tulosta. Normaalisti optikon mittaukset tehdään neljännesdioptrian tarkkuudella.

Karkeana yleistyksenä voisi siis sanoa, että ihmissilmä on optisesti melko heikkotasoinen ja jokaisen meidän silmänlinsseissä on erilaisia virheitä, vaikka emme kokisi tarvitsevamme silmälaseja ollenkaan. Silmälaseja hankittaessa näöntarkastus tehdään yleensä aina valoisassa tilassa, pupillin aukon ollessa pieni. Hämärässä pupilli aukeaa paljastaen isomman linssin. Pinta-alaltaan moninkertainen linssi on yleensä myös optisesti erilainen kuin sen pelkkä keskiosa pienellä pupillin aukolla.

Itselläni tämä ero oli merkittävä molemmissa silmissä. Tähtäinsilmässä melkein yhden miinuksen ero. Tällä tuloksella tarvitsisin siis hämärässä erilaiset silmälasit kuin valossa. On myös täysin mahdollista, että vaikket kaipaisi silmälaseja ollenkaan päiväsnäöllä, voit tästä syystä tarvita niitä kuitenkin hämärässä. Zeiss i.Profiler näyttää lopuksi ihan konkreettisella kuvalla, kuinka paljon hämäränäkö uusilla laseilla paranee. Ja toki myös sen, jos i.Scription laseista ei olisi hyötyä sinulle.

Silmämme ovat optisesti heikommat kuin kännykkäkameran linssi. Se, että näemme näinkin hyvin, johtuu aivoista. Itse näköaistimus syntyy siis aivoissa, kun sinne saapuu tietoa hermoimpulsseina näkörataa pitkin aistinsolujen välityksellä. Aivot muodostavat kuvan kahden silmän erilaisesta informaatiosta ja näin pystyvät kompensoimaan silmän linssien virheitä. Se on selvää, että mitä paremmin silmän linssien virheet saadaan korjattua silmälaseilla, sitä paremman kuvan aivomme pystyvät muodostamaan.

Mittalaitteen tallennettua silmieni i.Scription-arvot, siirrymme perinteiseen optikon näkötestiin. Tekniikan erityinen hienous on yhdistää optikon subjektiivinen näöntarkastus ja laitteen absoluuttisen objektiivinen tulos! Näin päästään parhaiten määrittämään oman näköprofiilin mukaiset painotukset eri näköalueille. Haluatko lähi-, välialue- vai tasapainoiset moniteholinssit? Oletko esim. hammaslääkäri, toimistotyöläinen vai rekkakuski, näkötarpeet ovat aina hyvin yksilölliset.

Seuraavaksi valitaan kehykset. Aika nopeasti päädyn Oakleyn sporttisen oloisiin ja kestäviltä näyttäviin muovikehyksiin. Itselleni kehykset ovat oikeastaan melko yhdentekevät, kunhan ovat ilmeeltään kohtuullisen neutraalit ja asettuvat hyvin kasvoille. Veikkaan, että monet asiakkaat keskittyvät silmälasivalinnassa pelkästään kehyksiin, vaikka linssien laaduissa on valtavia eroja ja niiden takia koko hankinta tehdään. Tai ainakin pitäisi tehdä…

Homma ei vielä tämänkään jälkeen ole ohi. Seuraavaksi aletaan videokuvan ja tietokoneen avulla määrittää lasit mahdollisimman yksilölliseksi. Mitoituksessa otetaan huomioon yksilölliset kasvojen muodot ja kehyksen istuvuus, mm. silmäteräväli, lukuosan korkeus, linssin optimointi kehykseen, linssin etäisyys silmästä, kehyksen kaltevuuskulma ja kaarevuus.

Vielä lopuksi bonuskortin vilautus ja visakortin vingautus. Nyt vain odottelemaan…

Valitsemani pokat lähtevät Zeissille. Linssisi valmistetaan Saksassa ja muotoon hionta tapahtuu Malmössä Ruotsissa. Hionnassa otetaan huomioon kehyksen linssiaukon muoto ja linssien etäisyys horisontaalisesti toisistaan. Tarkoituksena on saada aikaan optisesti paras mahdollinen dynaaminen kuvanmuodostus eli binokulariteetti molemmille silmille yhdessä. Myös linssien keveys hionnassa saadaan näin optimaaliseksi.

Jokaisen raakalinssin hionnassa Zeiss käyttää 40.000 tarkistuspistettä, jotta lopputulos olisi täydellisesti halutun mukainen. Yleisesti alalla linssihionta on usein pistemäistä hiontaa. Zeiss i.Scription -korjauksella keskeisellä alueella linsseissä ei ole vain pisteittäistä hiontaa, vaan hiotaan lasketun keskeisen alueen mittakeskiarvojen mukaan ja näin pystytään levittämään optista keskipistettä. Tätä tekniikkaa ei ole muilla linssivalmistajilla tällä hetkellä. Zeiss i.Scription -linsseissä voimakkuus rakennetaan sadasosadioptrian tarkkuudelle.

Menetelmällä saavutetaan parempi tulos erityisesti hämärässä. Tekniikan nimi on Luminance Design. Kirkkaalla valolla pupilliaukon ollessa pieni linssi toimii myös täysin moitteetta, onhan keskipiste edelleen se, minkä läpi katsotaan (ajattele vaikka neulansilmäefektiä tai kameran himmennintä).

Yksinkertaistettuna ihmisen silmän valontarve pimeässä vaatii pupillia laajenemaan. Laajentuneen pupillin eteen tarvitaan laajennettu optinen keskipiste ja nyt se on siis mahdollista myös silmälasilinsseissä. Tämä pupilliaukon koon ja valaistuksen vaihtelu on näin ensimmäistä kertaa ratkaistu silmälaseissa.

Suomessa on neljä i.Profiler-mittalaitetta. Lahden Silmäaseman lisäksi muita laitteen omaavia optikkoliikkeitä ovat Silmäasema Wasaborg Vaasa, Lapuan Iiris ja Salme Optic Helsingin keskustassa Yrjönkadulla.

Silmälasit ja hämäränäkötesti

Tuskaisen kahden viikon odottelun jälkeen sain lopulta uudet lasini. Posti toi paketin vain puolta tuntia ennen iltakyttyylle lähtöäni. Kuin pikkupoika uutta leluaan ihailin moniteholinssejäni, jotka ovat tarkasti ilmaistuna: Zeiss progressiiviset Individual 2, taitekerroin 1.6, DuraVisionPlatinum-pinnalla ja yksilöllisellä i.Scription-korjauksella. En ehtinyt niihin sen enempää tutustua. Kovin odotuksin lähdin kytikselle, laitoin vanhat lasit mukaan ja uudet silmille. Ensivaikutelma oli hyvä. Lasit istuivat hyvin nenälle, ja maailma näytti terävältä. Tosin vanhat lasinikin ovat oikein hyvät (toisen saksalaisen linssinvalmistajan) moniteholasit ja käytännössä samoilla voimakkuuksilla.

Kiipesin tuttuun paikkaan peurakytikselle ja aloin odottaa hämärän saapumista. Vaihtelin laseja vuorotellen noin 10-15 minuutin välein ja tarvittaessa useammankin kerran peräjälkeen pienten erojen löytämiseksi. Auringon laskettua, ennen todellisen hämärän alkua, erot olivat melko pienet. Uusilla laseilla hieman parempi kontrasti ja värien toisto. Rehellisesti sanottuna odotukseni olivat nousseet niin korkealle, että olin hieman pettynyt. Tässäkö tämä nyt sitten oli?

Tilanne parani uusien lasien hyväksi sitä mukaa kun valo väheni. Huomasin näkeväni uusilla laseilla sellaisia yksityiskohtia, joita vanhoilla en nähnyt: männyn neulaset ja puunrungon epätasaisuudet. Myös syvyysnäössä oli selvästi havaittava etu uusilla laseilla. Molemmat havainnot johtuivat todennäköisesti jo alussa havaitsemastani paremmasta kontrastista.

Vihdoin päästiin siihen tilanteeseen, jossa ruokintapaikalle ei enää nähnyt vanhoilla laseilla yksityiskohtia. Käytännössä edessä oli vain harmaata seinää, jossa erottui puunrunkoja tummina pystyviiruina. Uusilla laseilla pystyin samassa tilanteessa näkemään harmaan seassa tummia hahmoja kivien, kantojen ja ruokinta-automaatin kohdalla. Tämä oli mielestäni ensimmäinen ratkaiseva etu. Vaikka hahmoja ei näy terävästi, ne näkyvät kumminkin. Niitä ei tarvitse pystyä edes tunnistamaan. Riittää kun ne näkyvät, sillä silloin näen myös liikkuvat hahmot kohdealueella. Tämä helpottaa alueen tarkkailua merkittävästi. Katselukiikareiden ja/tai tähtäinkiikarin läpi tähystämisen tarve vähenee oleellisesti.

Tähtäinkiikarin läpi vielä pimeämmässä katsottaessa uusilla laseilla kuvan pikselöityminen väheni selvästi. Voisin väittää, että tämä parhaimmillaan tarjoaa jopa puoli tuntia lisää kyttäysaikaa ennen kotiin lähtöä.

Seuraava yllätys tulikin sitten juuri kotimatkalla. Pimeässä autoiluun nämä i.Scription -lasit sopivat aivan erinomaisen hyvin. Vastaan tulevien autojen häikäisyn tunne väheni. Samaan aikaan kun edessä loistavan kylän pistemäiset valot piirtyivät selvästi, näki tienlaitojen ja peltojen hämärään hyvin yksityiskohtia erottaen.

Jatkoin testiä useana iltana kytispaikkaakin vaihdellen. Otin testiin mukaan myös aiemmin varalaseiksi hankkimani halppislasit (tarjouksesta 29 €). Tässä kohtaa täytyy korostaa, että silmälasit täytyy AINA pestä ennen iltakytikselle menoa. Ihmettelin yhdellä kertaa, kun edelliset lasini olivat muuttuneet hämärässä käyttökelvottomiksi, vaikka valossa niillä vielä hyvin näki. Varsinkin ruokaa laittaessa pannulta nousee rasvaa höyrynä, joka jää tasaiseksi sumeaksi matoksi laseille. Silmät kuitenkin tottuvat tähän nopeasti, eikä sameutta huomaa normaalikäytössä valossa.

Testin jatkuessa huomasin uusista laseistani selvää hyötyä myös katselukiikareita käytettäessä, parempana yksityiskohtien tarkkuutena ja sävyjen kontrastina. Yllätyin kuinka huonot pimeässä nämä halppisvaralasini oikeasti olivat. En voi missään tapauksessa suositella kenelläkään näitä bulkkeja ostakolmemaksayksi tarjouslaseja… tai siis suosittelen kaikkia kokeilemaan, joilla moiset tarjouslasit on. Huomaat varmasti eron.

Kokemuksia yhteen vetääkseni sanoisin i.Scription -lasien antavan (omalla kohdallani) 5-20 % paremman hämäränäön kuin laadukkaat perinteiset silmälasit. Mitä pimeämpää, sen suurempi etu. Verratakseni tätä aikaisempiin optiikkatesteihini hämärässä se on samaa luokkaa kuin jos laittaisi tonnin pari lisää hintaa kiikariin. Eron näkee selkeästi ja havainto tuottaa omistamisenhalua ;)

Nyt tosin täytyy vielä kerran korostaa, että havaintoni ovat hyvin subjektiivisia ja rajoittuvat omien silmieni korjaukseen. Sinun kohdallasi erot voivat olla suurempia tai pienempiä, mutta sehän selviää, kun käyt i.Profiler -analyysissä.