Eilen aamusta katselin yön aikana riistakamerasta sähköpostiin tulleita kuvia. Niitä oli taas yli 70 kappaletta. Tiesin kiusallisen hyvin mitä se käytännössä tarkoitti. Viimeisistä kuvista näkyi kauran ja porkkanoiden olevan vähissä, yhdeltä ruokinnalta kokonaan loppuneenkin. Niinpä päällimmäiset hommat alta pois ja ruokintakierrosta tekemään.
Tällä hetkellä aktiivisesti käyttämäni kytispaikat ovat peurapolkujen päässä metsässä. Aamujumppana 20 kg porkkanoita reppuun ja molempiin käsiin kauraämpärit. Kantamukset ruokintapaikalle, peurapuffa levälleen ja paluu pikkulaukkaa takaisin autolle. Taas sama homma uudelleen seuraavassa paikassa. Kierros loppuun paita märkänä ja sykemittarin mukaan pulssi aivan liian korkealla tasolla ;)
En toki halua valittaa, koska peuranmetsästys ei ole velvollisuus, se on todellakin etuoikeus. Jahti ei vain tällä kaudella ole sujunut aivan odotusten mukaisesti. Tähän mennessä vasta kaksi peuraa nurin, mutta kautta on jäljellä enää puolitoista kuukautta. Yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttä, sillä eilen illalla oli luvassa jo 30. kyttäyskerta.
Parilla viimeisellä kerralla on ajankulua tuonut mukavasti uusien ZEISS i.Scription –silmälasien testailu ja vertailu tavallisiin laseihin. Tästä aiheesta tarkemmin myöhemmissä blogauksissa, kunhan testi etenee ja saan hieman lisää kokemuksia erilaisissa olosuhteissa. Tässä vaiheessa voin jo kuitenkin sanoa, että nämä hämäränäköön optimoidut silmälasit ovat omalla kohdallani hyvä hankinta.
Hieman ennen kolmea taas tossua tossun eteen ja kohti ruokintapaikkaa. Tikkaita ylös puuhun ja puf, kaikki päivän kiireet ovat nyt ohi. Tässä sitä on aikaa istua hiljaisella ja pimenevällä suolla, jälleen kerran parhaassa seurassa ihan itsekseen :)
Noin tunnin meditatiivisen istunnon keskeyttää selvä askelluksen ääni oikealta puoleltani. Naamioverkko ja hämärä estävät tunnistamasta kohdetta, mutta jään henkeä pidätellen kuulostelemaan lisää. Tässä tikastuolilla istuskellessa on todellakin oltava täysin liikkumatta, sillä pienimmätkin kahinat kuuluvat kiusallisen selvästi ympäristöön.
Odottelen aikani jäykistyneenä ja seuraavaksi kuulen askellusta pitkältä edestä. Taas minuuttien hiljaisuutta ja uusia ääniä vasemmalta. Nyt arvaan kulkijan pukiksi. Varsinkin isommat pukit tyypillisesti kiertävät vähintään vartin verran ympäristöä tutkaillen ennen kuin tulevat ruokailulle, jos tulevat ollenkaan.
Lopulta näen kaura-automaatilla liikettä. Nostan kiväärin tähtäykseen rauhallisesti, välttäen pienempiäkin ääniä. Helvattu sentään, kohde on huonossa asennossa, takapuoli suuntaani, mutustelemassa pää alhaalla kauroja. Sitten se iskee tajuntaani, peuran pää nousee ja näen melkoisen haravan. En ala jännityksessäni laskea piikkejä, näen niitä selvästi ainakin kymmenen.
Käännän suurennosta hieman isommalle ja napsautan punapisteen päälle. Mielessäni käy vain ajatus, että tätä ei saa tyriä. Tiedän lukuisista aiemmista havainnoista, etteivät isot puki useinkaan viivy ruokinnalla kuin pienen hetken. Ja nyt se hetki on hyödynnettävä tai se menee ohi. Hengitän pariin kertaa rauhallisesti, jotta saisin pulssia hieman tasaantumaan. Lasken ristikon peuran niskan kohdalle, uloshengitys ja puristus.
Terveiset lähtevät klo 16:22 ja pukki putoaa suoraan jaloilleen. Sikari palamaan kiitollisin mielin. Pakko vain istua hetki hiljaa paikallaa, vaikka elimistö vetää baila latinoa. Samalla viestiä kaverille, että jelppiä tarvitaan varmasti. Lopulta luotan jalkoihin sen verran, että uskallan laskeutua liukkaita metallitikkaita alas.
Lasken pukin piikkejä uudelleen ja uudelleen. Epäuskoisena saan tulokseksi 12, miltei jokaisella kerralla. Hemmetti vieköön, nyt päästiin kymppikerhoon tälläkin saralla ;)
En oikein saa mitään järkevää tehtyä kaverin tuloa odotellessa. Ihailen vain komeaa peuraa ja polttelen seuraavaa sikaria. Nyt ei ole kiire minnekään, tätä hetkeä on odoteltu taas viimeiset kymmenen kertaa, eli yhteenlaskettuna vähintäänkin kokonainen vuorokausi pimeässä puussa yksin istuen. Vaikka en ole mitenkään erityisesti trofee-motivoitunut metsästäjä, täytyy sanoa sarvien olevan komeat ja pääsevät kokoilmassani ansaitsemalleen paikalle.
 |
| Kyllähän näitä tuolta sais, jos vain joutaisi käydä kytiksellä ;) |
Ruokinnalle palattuamme peuran perkaus ja köysi kiinni sarviin. Päätämme lähteä etenemään polkuja pitkin, nyt kun luntakin on pari senttiä liukasteena. Yllättävän helposti vain muutaman pysähdyksen taktiikalla pukki on alle puolessa tunnissa vedetty/raahattu autoille. Todellista hyötyliikuntaa :)
Sitten vaan joulupukki pakettiin ja kohti lahtivajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti