Leijona nimeltä Cecil ja metsästyksenvastustajien moraalinen rappio

Kuva: Redditmedia

Zimbabwe on maa jolla on astronomisen suuria ongelmia. Maan ruoantuotanto romahti, kun valkoisten maanviljelijöiden maita jaettiin Mugaben hallituksen suosikeille ja sotilashenkilöille, joilla ei ole kokemusta maanviljelystä. Valkoisten tilojen pakkolunastuksia ja häätöjä on toteuttanut Zimbabwen armeija ja villit aseelliset joukot. Tilallisia ja heidän mustia työntekijöitään on pahoinpidelty, murhattu ja raiskattu. Maata johtavan hirmuhallitsijan alaisuudessa ihmisen elinajanodote on laskenut maailman alhaisimmaksi, vain 37 vuoteen.

Tappaja. Mätäne helvetissä. Walter J. Palmerin hammaslääkäriklinikka on piiritetty. (KUVA: AFP / Adam Bettcher)

Zimbabwen ihmisoikeustilanne on synkkä: toisinajattelijoita vainotaan ja tiedotusvälineitä valvotaan. Maan talous on romahduksen partaalla, ilmapiiri on lähes vihamielinen ulkomaalaisia sijoittajia kohtaan. Vuonna 2008 työttömiä oli 80 prosenttia, vuonna 2009 luvun arvioitiin nousseen 95 prosenttiin. Hyperinflaation vuoksi Zimbabwe kasvatti seteliensä kokoa vuonna 2008 useaan otteeseen. Tammikuun 16. päivä 2009 Zimbabwe ilmoitti alkavansa painaa sadan biljoonan dollarin seteleitä. Setelin arvo oli julkaisupäivänä vain noin 250 euroa ja laski siitä nopeasti. Aikaisemmin samana vuonna se otti käyttöön myös 50 miljardin dollarin setelin.

Kuva: News De Guinée

HIV ja AIDS ovat maassa vakavia ongelmia. vuonna 2008 arvioitiin, että 15,3 % aikuisista oli HIV-positiivisia. Vuonna 2007 AIDSiin kuoli 140 000 henkeä, ja tautia sairasti 1,3 miljoonaa zimbabwelaista. Vuonna 2008 maassa puhkesi koleraepidemia, ja ainakin 550 henkeä sai surmansa.

Kuva:  Adam Bettcher/Getty Images

Mutta mikä kauheinta, reilu viikko sitten suurelle yleisölle tuli tietoon zimbabwelaisen leijonan kuolema. Yhdysvaltalainen hammaslääkäri Walter Palmer ”metsästi sen huvin vuoksi”. Eikä siinä vielä kaikki, ökylääkäri maksoi ampumansa leijonan päästä ja nahasta 54.000 dollaria.

Kuva: LEHTIKUVA/AFP

Voiko kauheampaa olla? Tätä kirjoittaessani jo 1.132.495 tuohtunutta internetkäyttäjää on allekirjoittanut vetoomuksen moisen kauheuden lopettamiseksi. Tuntuu kuin koko Internet näkisi Afrikan ja erityisesti Zimbabwen suurimmaksi ongelmaksi amerikkalaisen rahojaan levittelevän metsästysturistin.

Minnesotalainen Walter Palmer on saanut sekä tappouhkauksia että vihapostia sosiaalisessa mediassa. Lisäksi hänen vastaanottonsa ulkopuolella järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui noin 200 ihmistä. Tilanne on nyt niin paha, että jopa kansallinen lentoyhtiömme Finnair on lopettanut metsästystrofeiden kuljettamisen.

Täältä meiltä käsin on vaikea käsittää mitä Afrikassa oikeasti tapahtuu. Niinpä otin yhteyttä ystävääni, afrikkalaisen suurriistanmetsästyksen asiantuntijaan, PH Stephen Sutherlandiin ja pyysin hänen näkemystään asiasta. Alla nopea käännös hänen vastauksestaan tähän päivän polttavaan ongelmaan.

Stephen Sutherland

Viime viikkoina on ollut valtava kohu erään leijonan metsästyksestä Zimbabwessa…


Miksi? Koska sillä oli nimi?! Tänä vuonna on Zimbabwessa ollut useita leijonanmetsästyksiä, eikä kukaan ole välittänyt pätkääkään, mutta ammupa leijona jolla on nimi, ja tappouhkauksia vyöryy kuin Viktorian putouksista sadekaudella!!! Kyllä, leijonalla oli panta, ja kyllä, metsästystapahtuman laillisuuteen liittyvät olosuhteet pitää selvittää tarkoin. Mutta eipä unohdeta… Leijonan mittapuulla Cecil oli vanha leijona. En ole oikeuttamassa metsästystä vain tuomalla esiin, että sen asema laumassa oli lähellä loppuaan ja muutaman vuoden sisään se olisi tullut laumansa syrjäyttämäksi ja unohtamaksi. Se olisi kuollut yksin ja nälkiintynyt, kun ei olisi enää pystynyt saalistamaan ruokaansa itse. 

Itse asiassa se olisi enemmän kuin todennäköisesti joutunut arkkivihollislaumansa, täplähyeenojen, revittäväksi elävältä. Vanhat leijonat eivät katoa hiljaa yöhön, niillä on vanhana ja haavoittuvana paljon vihollisia. Ne kokevat hyvin usein raa’an ja sydäntäsärkevän kuoleman. Cecil ei ollut poikkeus. Sen nimi ei olisi varjellut sitä kuolemasta kuten muutkin menneen talven pedot.

Kyllä, se myytiin 54.000 dollarista! Se on iso summa rahaa maanomistajalle tilanhoitoon pitkäksi ajaksi. Tiedän ensi käden kokemuksesta, että salametsästys ei Zimbabwessa ole hallinnassa. Minulla on siellä myös hyvä ystävä Jan, joka on sydämeltään luonnonsuojelija mutta ymmärtää täysin, että jos siellä ei joka vuosi ole metsästysturisteja, he eivät pysty pitämään 12 miehen salametsästyksen vastaisia yksikköjään toiminnassa. 

Aloitettuaan salametsästyksen vastaisen yksikkönsä hänen menetyksensä salametsästäjille ovat pudonneet puoleen. Jan tarvitsee salametsästyksen vastaiseen toimintaan rahaa suojellakseen riistalaumoja, ja ainoa tapa on antaa turistin metsästää muutama eläin joka vuosi noista samoista laumoista. Erona on, että metsästettävät eläimet valitaan ja kiintiöitä noudatetaan, mutta salametsästys ei valitse eläimiä. Salametsästäjälle mitä enemmän metsästät, sen parempi, eikä riistayksilöiden välillä tehdä eroa. 

Kumpi on pienempi paha? Kannat, joita kontrolloidaan valikoivalla metsästyksellä, vai summittainen salametsästys? Jos siis Janilla on kiintiössään leijona ja hän metsästää sitä asiakkaan kanssa, koko 30 000 hehtaarin alue pysyy partioituna ja vapaana salametsästäjistä, mikä vaikuttaa paitsi leijonakannan myös koko ekosysteemin hyväksi. Kaikki lajit hyötyvät yksittäisen eläimen metsästämisen tuomasta rahasta.

Tunnen joitakin zimbabwelaisia metsästysyrittäjiä, jotka ovat antaneet metsästysoikeutensa takaisin valtiolle. Syynä on se, että asiakkaan kanssa ajeleminen on muuttunut kiusalliseksi, kun vastaan tulee kuolleita salametsästettyjä elefantteja parin kilometrin välein. Ne harvat, jotka ovat onnistuneet saamaan kasaan salametsästyksen vastaisia yksiköitä, ovat onnistuneet vähentämään salametsästystä sellaiselle tasolle, että joillain alueilla riistaeläinten määrä on jopa kasvussa ensi kertaa vuosiin. 

On kuitenkin sanottava, että nämä alueet eivät lähellekään riitä Zimbabwen eläinkannan pelastamiseen. Valtio on sallinut armeijan metsästää norsuja jopa kansallispuistoissa joukkojen muonitusta varten. Vain sellaisilla pienillä erillisillä metsästysalueilla, kuten Janin alueella, joita pyörittävät asialleen omistautuneet henkilöt, löytyy yhä terveitä riistaeläinpopulaatioita, mutta se maksaa rahaa. Rahaa, jota vain metsästysmatkailijat voivat tarjota. 

Ekoturismi on täysin pois kyseestä, sillä kuka lomalainen haluaisi vierailla paikassa, jossa on raskaasti aseistautuneita salametsästysjengejä juoksentelemassa ympäriinsä AK-47:en ja viidakkoveisten kanssa. Ei ainakaan kukaan minun tutuistani. Trofeemetsästämisen lopettaminen Zimbabwessa olisi kuolemantuomio riistaeläinpopulaatioille. Tämä ei ole ajatus, toive tai unelma, se on fakta.

Cecilin tapaus on erilainen, myönnän. Cecilillä oli panta, mutta metsästäjät eivät tienneet tätä metsästyksen aikana. Tämän seuraukset tulevat aikanaan oikeuden pohdittavaksi.  Zimbabwessa on kuitenkin laillista houkutella leijonaa syötillä, ja syötin voi asettaa myös luonnonpuiston viereen. 

Eli siis… Afrikassa metsästetään leijonia laillisesti joka vuosi, mutta kukaan ei pidä siitä meteliä, koska niillä leijonilla ei ole nimiä!

Stephen Sutherland

Kokonainen leijonalauma tapettuna Zimbabwessa. Yhteensä kuusi: kaksi ammuttu ja neljä tapettu keihäillä. Tapaus ei missään vaiheessa päätynyt uutisiin. Huomaa, että yhdellä leijonista oli jopa kaulapanta. Kukaan ei välittänyt, miksi? Meitä kiinnostaa vain oman väkemme syyttäminen. Jos afrikkalaiset tekevät vielä pahemman hirmuteon, se jää huomiotta. Mutta jos länsimaalainen ampuu leijonan, me lähetämme hänelle tappouhkauksia. Mistä moinen kaksinaismoralismi?
-Stephen Sutherland

Lue myös tapauksen surullinen jatkonäytös:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2016/02/suojelijoiden-raivo-halaa-luonnon.html