Toki uutisessa on paljon asiavirheitä joita joutaisi korjata. Hienoa kuitenkin, että toimittaja Paula Paukku on ottanut asiaan laajemman ja totuudellisemman näkökulman. Katsotaan josko ehtisin kirjoittaa asiasta kunnollisen vastineen jossain välissä.
Tämä kirja on tärkeä puheenvuoron avaus etenkin nyt, kun suvaitsevaisto ristiinnaulitsee kansanedustaja Olli Immosta itse rakentamistaan kauhukuvista ja rikoksista. Kirjoittajien mielestä arvoliberaaliksi itseään kutsuva sivistyneistö, "suvaitsevaisto", on luonut oman vastustajansa. Omaa oikeamielisyyttään peilatakseen suvaitsevaisto tarvitsee arvokonservatiiveja, mutta Suomessa ei ole aikoihin ollut sellaista äärioikeistoa tai uskonnollista konservatiiviryhmää, joka tekisi suvaitsevaiston tarpeelliseksi.
George Orwellin mukaan tehokkainta vallankäyttöä on uudistaa kieltä niin, että vallitsevan yhteiskunnan arvostelu on käytännössä mahdotonta. Kirja pyrkii paljastamaan nämä silmänkääntötemput ja muistuttamaan, mistä esim. sellaisissa asioissa kuin populismi, rasismi tai ennakkoluuloisuus alkujaan oli kyse.
Mistä kohu Immosen ympärillä nousi ja mitä sillä on tekemistä meidän metsästäjien kanssa?
”I'm dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.”
Vapaasti käännettynä:
"Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, poksahtaa pian miljooniksi pikku palasiksi. Elämämme ovat kietoutuneet todella ankarassa ajassa. Nämä ovat ne päivät, jotka lopullisesti jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän."
Mikä tässä Immosen lauantaiyönä tekemässä facebook-päivityksessä on niin pöyristyttävää? Paitsi että ymmärtääkseni sitä ei ole tarkoitettu poliittiseksi ohjelmanjulistukseksi ja on yllättävän selkeäsanainen moniin muihin lukemiini viikonloppuöinä kirjoitettuihin FB:n tilapäivityksiin.
Itseäni yllättää lähinnä FB-hutaisun englanninkielisyys, sen lyyrinen kieliasu ja lähes vasemmistolainen poliittinen retoriikka. Punavihreällä suvaitsevaistollahan on jo pitkät perinteet retorisesta (ja ihan konkreettisestakin) taistelusta milloin mitäkin vihollista vastaan tunnetuin seurauksin.
Kuitenkin juuri tämä suvaitsevaisto hyökkää laajalla rintamalla löytäen tästä, omissa silmissäni naivin isämaallisesta tilapäivityksestä, fasismia, natsismia, rasismia ja militanttia sotaisuutta. Jotain mistä kaikkien tulisi yhdessä ja erikseen sanoutua irti.
Jussi Halla-ahon sanoin: ”Miksi uutiskynnyksen yhä uudelleen ylittää se, että perussuomalaisista käsin vastustetaan monikulttuurisuutta? Olettiko joku Immosen kannattavan sitä?”
Kuinka kieroutunut voi ihminen olla jos Immosen sanoista vetää sen johtopäätöksen, että hän olisi ulkomaalaisia vastustava fasistinen natsirasisti? Itsellänikin on useita hyviä ystäviä ja tuttavia jotka ovat ulkomaalaistaustaisia. Kunnioitan heitä ihmisinä ja arvostan heidän ystävyyttään. En silti kannata ideologista monikulttuurisuutta monestakaan käytännön syystä.
Ei Immonenkaan ymmärtääkseni vastusta maahanmuuttoa tai ulkomaalaisia kategorisesti. Onhan Immosen oma vaimokin Bosniasta muslimiperheestä tuleva Fija Immonen. Kuinka kieroutunut voi ihminen olla jos näistä lähtökohdista vetää sen johtopäätöksen, että Immonen olisi ulkomaalaisia vastustava fasistinen natsirasisti?
Kyse on puhtaimmillaan juurikin Orwellin esittelemästä vallankäytöstä, jossa tulkitaan sanoja sekä uudistetaan kieltä niin, että vallitsevan yhteiskunnan arvostelu on käytännössä mahdotonta. Jos omaat ”vääriä mielipiteitä” on vain ajan kysymys milloin sanomisiasi tulkitaan tahallisesti väärin ja aloitetaan täysimittainen ajojahti perinteisessä mediassa ja somessa.
Tämä koskee myös metsästäjiä ja muita aseharrastajia.
Huomaa, että pääosin sama suvaitsevaisto joka nyt median täydeltä jahtaa kansanedustaja Immosta, itse keksimiensä ja valheellisin syytöksin, vastustaa aina tilaisuuden tullen myös metsästystä, reserviläistoimintaa ja aseharrastusta laajemminkin. Kyse on vallankäytöstä, jolla pala palalta nakerretaan perinteistä suomalaista kulttuuria, maanpuolustusta ja identiteettiä. Aseita ideologisista syistä vastustavan punaviher-suvaitsevaiston toimesta on aseiden omistaminen ja hankinta tehty lainsäädännöllä erittäin hankalaksi sekä kalliiksi.
Seuraavaksi vastustajien listalla on monet perinteiset asiat metsästyksessä: luolakoirametsästyksen kieltäminen, noutavan koiran käyttöpakko linnustuksessa, metsästyskielto hämärässä, haulikon käyttökielto linnustuksessa, mustilta sotilasaseilta näyttävien aseiden kieltäminen, itselataava kertatuli -aseiden käyttökielto, pistoolin käyttökielto lopetusaseena, aseiden säilytys- ja kuljetusrajoituksia, rajoituksia lipaskapasiteettiin ja kaliibereihin, riistalajien määrän vähentämistä, metsästysaikojen supistamista, metsästyskieltoalueiden laajentamista, ampumaratojen sulkemisia... Näitä kaikkia on jo ehditty vaatia julkisuudessa, nyt vain odotamme, että media ja suvaitsevaisto saavat yleisen mielipiteen ja kansanedustajat vaatimustensa taakse
Lista on lähes loputon. Näitä vaatimuksia kun tiukkaan esitetään, niin yksi toisensa jälkeen edusmiehemme tulevat kertomaan torjuntavoitosta ja kuinka voimme elää uusien rajoitusten kanssa. Vastustajat väsyttävät meitä, ovat saaneet meidät koukkuunsa ja kiristävät jatkuvasti, kelaten tyhjät siimat sisään. Miltei päivittäin kuulee mediassa uusista vaatimuksista. Juuri koskaan ei kuule mitään ehdotusta, joka parantaisi tai laajentaisi harrastusmahdollisuuksiamme.
Vai oletko Sinä kuullut?
Kyse ei ole pelkästään siitä, voinko itse hankkia harrastukseeni sopivia, tarkoituksenmukaisia välineitä, vaan siitä että uusien nuorten harrastajien mukaan tuleminen on tehty lähes mahdottomaksi. On siis enää lähinnä ajan kysymys milloin pala palalta kasvavat lisärajoitukset ajavat perinteisen tavallisten suomalaisten harrastustoiminnan lähinnä yläluokkaisen eliitin yksityisillä mailla tapahtuvaksi marginaali-ilmiöksi.
Juuri tästä syystä meidän metsästäjien ja aseharrastajien on vastustettava punavihreän suvaitsevaiston hyökkäyksiä ja orwellilaisia toimintatapoja, riippumatta siitä kannatammeko Persuja tai pidämmekö kansanedustaja Immosesta. Kyse on harrastuksemme ja elämäntapamme jatkuvuudesta sekä ennen kaikkea ajatuksen- ja sananvapauden jatkuvuudesta.
Tästä syystä suosittelen Sinulle ”Mitä mieltä Suomessa saa olla” –kirjaa
Kirjan antaa meille myös toivoa: Perussuomalaisten maanvyörymän kaltainen vaalivoitto 2011 osoitti, ettei suvaitsevaiston strategia toimi. Mitä enemmän arvokonservatiiveja pyritään leimaamaan milloin rasisteiksi, milloin populisteiksi, sitä vahvemmaksi he näyttävät kasvavan.
Kirjan ovat toimittaneet professori Timo Vihavainen, tiedetoimittaja Marko Hamilo ja kirjailija Joonas Konstig. Muut kirjoittajat ovat kirjailija Timo Hännikäinen, kauppapolitiikan ja kansainvälistymisen asiantuntija Heidi Marttila, matemaatikko Jukka Aakula ja sosiologi Erkki Lampén.
Kaikki alkoi takapihalleni rikkaruohon lailla villiintyneestä Hierbabuena- eli vihermintusta. Ainoa mihin tiedän sen ihan oikeasti sopivan on Mojito-drinkki. Joo ja kyllä, jotkut käyttävät sitä lampaanlihan marinointiin ja salaateista jälkiruokiin, mutta ihan oikeasti ainoa järkevä käyttö on Mojito, piste.
Mojitoja näkee baareissa laidasta laitaan, ja sen jos jonkun ovat hipsterit pilanneet sitten Ernest "Papa" Hemingwayn aikojen. Niinpä pyysin apua vallankumoustoveriltani Humberto Pulido Garcésilta joka suostui luovuttamaan isoisänsä aidon reseptin. Hänellä oli tapana tehdä aina kerrallaan kannullinen janojuomaa.
Purista 2 litran kannuun ½ litraa limemehua ja sekoita joukkoon saman verran ruokosokeria. Ota nyrkillinen hierbabuenan lehtiä ja hiero niitä kämmenien välissä hetken ja lisää purkkiin. Sitten vielä hyvä sekoitus, niin että sokeri liukenee kunnolla. Seuraavaksi lisää ½ pulloa hyvää kuubalaista rommia, jäitä ja soodavettä. Vielä kevyt sekoitus ja...
Tässä yhtenä päivänä paistelin HK Amerikan Pekonia ruuanlaittoruoaksi. Tämän pitäisi olla ns. parasta pekonia, mitä marketeissa on yleisesti myynnissä. Havahduin kuitenkin mutustellessani ajatukseen, että eipä ole kummoista. Sekä rakenteessa että maussa on sanomista.
Katsoin tuoteselostetta: suomalainen porsaanliha, lisätty suola (1,9 %), dekstroosi, stabilointiaineet (E450, E451), hapettumisenestoaine (E301), säilöntäaine (E250), savuaromi. Lihapitoisuus 95 %.
Siis mitä kettua! Eihän pekonia oikeasti noin pitäisi tehdä. Ensinnäkin savuaromi???? Pekoni savustetaan jos sen halutaan maistuvan savulta, piste. Eikä siihen kuulu injektoida mitään nesteitä sisään. Toiseksi lihapitoisuus 95%! Oikeasti valmiiseen pekoniin on käytetty vähintään 150% raakapainona lihaa.
Ei mikään ihme, että lopputulos on tällainen jos suomalainen liha kuljetetaan Puolaan tehtaalle, jossa neulapakka lävistää lihan ja ruiskuttaa sisään vettä, suolaa ja lisäaineita. Säilöntäaineen tehtävä on viivyttää bakteerien kasvua. Hapettumisen estoaine estää harmaiden läikkien muodostumista ja säilyttää lihan värin kypsentämisenkin jälkeen helakan punaisena. Stabilointiaineen tehtävänä on kiinteyttää koostumusta ja parantavat suolan- ja nesteensitomiskykyä. Näin tuotteen paino keinotekoisesti nousee ja lihapitoisuus laskee. Dekstroosin tarkoitus on pyöristää makua. Lopuksi lihan päälle suihkutetaan nestemäistä keinotekoista savuaromia. Ja niin matka takaisin Suomeen ja vähintään kolmen viikon myyntiaikaan voi alkaa :(
Brittiläinen kokkikaverini opetti kuinka yksinkertaista oikean ja hyvän pekonin tekeminen on. Siihen ei oikeastaan tarvita kuin suolaa, sokeria ja mausteita, sekä hieman viitseliäisyyttä. Harmi kyllä pakastimessani ei ollut villisiankylkeä, eikä kesäinen hakureissukaan tulisi nyt kyseeseen, koska villisian rasvapitoisuus ei tähän aikaan vuodesta ole parhaimmillaan pekonin tekoa ajatellen. Niinpä kävin pienteurastamon kaupasta hakemassa kaksi palaa possunkylkeä, yhteensä vajaan viisi kiloa.
Suolattujen ja ilmakuivattujen lihojen sekä kestomakkaroiden valmistuksessa on syytä noudattaa erityisen tarkkaa käsihygieniaa (hanskat) ja desinfioida työvälineet tarkasti.
Aivan ensimmäiseksi tarvitaan rasvaista luuttomaksi leikattua possun- tai villisiankylkeä. Siis samaa palaa kuin porsaan ribsit ovat, mutta luuttomana.
Valmistukseen tarvitaan suolaa ja sokeria, sekä maun mukaan laakerinlehtiä, timjamia, rosmariinia, pippuria, valkosipulia, fenkolia...
Pienen määrän käyttö kellarisuolaa jossa on natriumnitraattia ja/tai natriumnitriittiä on perusteltua, etenkin jos tehdään pancettaa tai lardoa, joita ei savusteta vaan ilmakuivataan. Toki näin voi parantaa pekoninkin säilyvyyttä oleellisesti. Lue lisää täältä.
Tälle määrälle (vajaa 5 kg) lihaa käytin 400g suolaa ja 200g sokeria. Hiero suola-sokeri-mausteseos huolellisesti lihan pintaan.
Pussita minigrip-pusseihin ja tasaa jäljellejääneet suola-sokeri-mausteet pusseihin.
Laita pussit laatikkoon (huom. ei metalli) ja jääkaappiin seitsemäksi vuorokaudeksi. Kääntele pusseja päivittäin ja valuta kertyvää nestettä pois.
Huuhtele lihan pintasuola ja mausteet huolellisesti ja kuivaa liha talouspaperilla. Voit liottaa lihaa kylmässä vedessä vähän pitempäänkin jos pidät vähäsuolaisesta pekonista.
Laita lihat vielä ilman kelmuja ja pusseja jääkaappiin vuorokaudeksi, että niiden pinta kuivuu hiukan lisää. Tämä on tärkeää säilyvyyden, rakenteen ja savun maun kiinnittymisen kannalta. Pancettan ja lardon (suolattu läski) valmistuksessa ilmakuivausta jatketaan muutamista päivistä jopa kuukausiin asti, halutusta lopputuloksesta riippuen. Pancetta onkin käytännössä savustamatonta pekonia ja monissa italialaisissa resepteissä pekonilla tarkoitetaankin pancettaa. Näin mm. ruokaklassikko Pasta carbonarassa, miilunpolttajan spagetissa.
