Omatekoiset myslipatukat

Myslipatukat ovat käteviä välipaloja ja retkieväitä. Näin saa nopeasti energiaa ja ravinteita, helposti ilman kokkauksen vaivaa. Niitä voi mutustella matkan jatkuessa vauhtia vähentämättä tai leppoisasti passissa istuskellen. Välipalapatukoiden tekeminen on aivan älyttömän helppoa ja reseptiä voi muokata sen mukaan mitä kulloinkin kaapista sattuu löytymään.

Kaiken lisäksi omatekemät ovat terveellisempiä (tiedät tasan tarkkaan mitä niissä on) ja edullisempia. Kun kaupassa yksi myslipatukka maksaa pari euroa, saa itse tehden samalla rahalla kymmenen (ilman yhtään E-koodia).

100 g voita
2 dl (ruoko)sokeria
½ dl hunajaa
5 dl kaurahiutaleita
1 dl pähkinöitä (suolapähkinä, cashew, pekaani, manteli, hassel...)
1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä (pellava, seesami, kurpitsa, pinja...)
1 dl kuivattuja marjoja tai hedelmiä (rusinoita)
2 tl kanelia

Jos olet pähkinöille allerginen, voit korvata ne oikein hyvin vaikka kookoshiutaleilla. Ylipäätään tässä reseptissä lähinnä neljä ensimmäistä raaka-ainetta ovat tärkeimmät, seuraavia voit muunnella maun mukaan. Esimerkiksi hedelminä käytin oman puutarhan kuivattuja luumuja, mutta myös kuivatut karpalot, puolukat tai mustikat sopivat tähän erinomaisesti. Halutessasi voit lisätä myös vaikka heraproteiinia ja näin saat ”fitness-patukoita”.

Murskaa tai silppua pähkinät ja marjat pienemmiksi paloiksi. Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Vuoraa leivinpaperilla uunivuoka (n. 20 x 30cm) ja painele seos tiiviiksi kerrokseksi sen pohjalle. Laita vuoka 175-asteiseen uuniin n ½-tunniksi. Anna paistoksen jäähtyä ja leikkaa sopiviksi patukoiksi.

Valmiit patukat voi halutessaan tyhjiöpakata yksittäin. Näin ne kulkevat kätevästi ehjinä taskussa tai repussa.

Ammuntaharjoittelua pitkälle matkalle

Vielä muutama viikko aiemmin, pidin ½ km matkalle ampumista metsästystilanteessa omalta osaltani lähes naurettavana ajatuksena. Normaalisti riistalaukaukseni ovat vaihdelleet 10-70 metrin välillä, enkä ole edes ajatellut yrittäväni 150 metriä pidemmälle.  Mutta nyt mieli on muuttunut! Tavallisella metsästyskiväärillä voi pienen harjoittelun jälkeen ampua hyvissä olosuhteissa tarkkoja laukauksia 300-500 metrin matkalle, jopa minäkin ;)

Havahduin asiaan testaillessani Zeissin uusia tähtäinkiikareita. Niiden ASV-ominaisuus (luodin lentoratakompensaattori) mahdollistaa tarkat säädöt eri etäisyyksille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun ase on kohdistettu normaalisti sadalle metrille, niin lentoratakompensaattorin avulla voi tähdätä vaikkapa kolmeen sataan metriin normaalisti ilman korjauksia vain kääntämällä tähtäinkiikarin säätönupista asetuksen oikeaksi.

Ajatus näin helposta ammunnasta pitkälle matkalle tuntui uskomattomalta, ehkä hieman epäilyttävältäkin. Niinpä päätin lähteä 500 metrin radalle parin asiaan perehtyneen kaverin kanssa. En todellakaan ole mikään pitkänmatkan mestariampuja ja jos minä onnistuisin, niin kuka tahansa voisi asian oppia.

Otimme mukaan radalle metsästysaseita kaliibereissa 6.5x55, .308, .300 Win Mag, 9.3x62 ja varsinaisen tarkka-ampujakiväärin .338 Lapua Magnum. Muutaman kohdistuslaukauksen jälkeen 100 metrille olinkin sitten valmis kokeilemaan 300 ja 500 metriin.

Ylimmällä penkalla metsänrajassa 500 metrin päässä possutaulu ja ylpeä onnistuja.

Parin epäuskoisen haparoinnin jälkeen, alkoivat taulut putoilla myös ½ km penkalta. Aivan uskomaton tunne... Ilman sen isompia harjoitteluita, ASV-ominaisuuden avulla, ammuin viirupossun kokoiseen maaliin 500 metrin päähän tavallisella metsästyskiväärillä!

Makuulta ammuttaessa .338 Lapua Magnum tarkka-ampujakivääri tuntui jopa epätodellisen helpolta. Kyse ei enää ollut siitä, osuuko tauluun vaan ampuuko rankaan, lapaan, niskaan tai päähän. Varsinaiset laukaukset ammuttiin kuitenkin pahvitauluun, koska radan säännöt kieltävät näin tehokkaalla aseella pelteihin ampumisen. Ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että vastaavalla aseella on tehty varmistettu onnistuminen 2.474 metrin etäisyydeltä sotilaskäytössä.

Terveisiä Putlerille ;)

Tekstiä


Laukaisutekniikoista on kirjoitettu paljon, enkä varmasti ole oikea henkilö niitä muille opettamaan, mutta muutamista yksinkertaisista ohjeista on ainakin itselleni ollut hyötyä:

• rento asento (kestää paremmin rekyyliä) ja luja olkapää- ja poskikontakti aseeseen.
• laukaisu ajoitetaan uloshengityksen loppuun pidättämällä hetki hengitystä. Jos tähtäys ei ole kunnossa kolmen tai neljän sekunnin odotuksella, niin älä laukaise, vaan hengitä hetki rauhassa ennen uutta yritystä.
• liipaisinta puristetaan rauhallisesti, välttäen nykivää liikettä, niin että ainoastaan etusormi liikkuu.
• liipaisinta puristetaan etusormen ensimmäisen nivelen keskikohdalla.
• laukauksen jälkeen pidetään asetta vielä hetki paikallaan, eli ns. jälkipito.

Ampumarata sijaitsee osoitteessa Pikijärventie 247, 18120 Heinola. GPS-koordinaatit: N61° 12.253', E26° 6.564' (WGS 84) http://www.heinolanampujat.fi/

Kannattaa katsoa alla olevasta linkistä Yhdysvaltalaisen National Shooting Sports Foundation NSSF:n Videosarja, jossa opastetaan pitkänmatkan ammunnan saloihin:

Kiikaritähtäimen ASV-ominaisuus tekee hyvissä olosuhteissa vaihteleville matkoille ampumisesta helppoa, mutta hieman hankalimmissa tilanteissa, esimerkiksi tuulikorjauksen laskemiseksi apua löytyy kännykkään ladattavista ballistiikkaohjelmista.

Lapuan ballistiikkaohjelma 
Sakon ballistiikkaohjelma
Norman ballistiikkaohjelma



Vaikka toistaiseksi itselläni ei pitkänmatkan riistalaukauksille ole ollut tarvetta, niin voihan tuon tarve tulla vastaan vaikka lintujahdissa, sekä tulevaisuudessa mahdollisilla jahtimatkoilla savannille tai vuoristoon. Ja vaikkei matkahaaveet koskaan toteutuisi, niin tarkat laukaukset pitkälle, auttavat ampumaan tarkasti myös lähelle. Virheen kun kertautuvat matkan pidetessä.

Kannattaa harjoitella, se on hyödyllistä, mutta hauskaa.

Markkinaoikeus hylkäsi Erätukun vaatimukset - yritti saada kilpailevat Neverfind-metsästyspuvut pois markkinoilta

Kuvat: Kartanokuvan ja Erätukun markkinointimateriaaleista.

Markkinaoikeus on hylännyt Erätukku Oy:n vaatimukset, joiden tarkoituksena oli poistaa oululaisen metsästystarvikemaahantuojan Kartanokuva Oy:n Neverfind-talvimetsästyspuvut markkinoilta. Erätukun väittämän mukaan Neverfind-talvimetsästyspuvuissa käytetty talvinen maastokuosi muistuttaa liikaa Erätukun JahtiJakt-puvuissa käytettävää kuosia ja on sekoitettavissa Erätukun rekisteröityihin tavaramerkki- ja mallioikeuksiin. Lisäksi Erätukku väitti Neverfind-talvimetsästysasujen jäljittelevän orjallisesti Erätukun tuotevalikoimaa ja tuotteiden ulkoasua, ja Kartanokuvan käyttävän oikeudettomasti hyväkseen Erätukun tuotteiden mainetta ja tunnettuutta.

Nykyään Nordhunter-markkinointinimeä käyttävä Kartanokuva Oy kiisti oikeudessa Erätukun vaatimukset kaikilta osin. Sen mukaan Erätukun talvimetsästysasuissa käytettävä kuosi on esittävä ja aidonnäköinen kolmiulotteinen talvimaisema, kun taas Neverfind-asuissa käytetty kuosi on kaksiulotteinen ja pelkistetty risukkoa muistuttava kuvio. Vaikka molemmat kuviot ovat saman oululaisen taiteilijan suunnittelemia, ne poikkeavat olennaisesti toisistaan.

Nordhunter käyttää Neverfind-talvimetsästysasuissaan taiteilija Kimmo Takaraution suunnittelemaa kuviota, joka tunnetaan myös nimellä Nordic Branch Snow

Markkinaoikeus päätyi ratkaisussaan Kartanokuvan kannalle. Oikeuden mukaan talvimetsästyksen harrastajia voidaan pitää harrastuksen luonteen vuoksi keskivertokuluttajaa tarkkaavaisempina, erityisesti silloin kun kyse on naamioitumiseen liittyvän tuotteen ulkoasun tarkastelusta. Talvimetsästysasujen käyttäjät kiinnittävät näin ollen huomiota erilaisten talvimetsästyskuosien pienehköihinkin yksityiskohtiin. Markkinaoikeuden mukaan Erätukun ja Kartanokuvan käyttämät kuosit eivät olleet tämän perusteella sekoitettavissa toisiinsa, ja käyttäjien saamat kokonaisvaikutelmat kuoseista olivat erilaiset.

Kartanokuva Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Mannermaa toteaa päätöksen johdosta seuraavaa: "Markkinaoikeuden päätös oli odotettu. Eri valmistajien metsästysasuissa käytettävät maastokuosit eli ns. camokuviot muistuttavat aina jossain määrin toisiaan, eikä yksikään valmistaja voi saada kovin laajaa suojaa omalle kuviolleen. Lähes kaikissa camokuvioissa esiintyy tyypillisiä luonnon elementtejä, kuten puunrunkoja ja oksia. Erätukun vaatimusten läpimeno olisi käytännössä merkinnyt sitä, että se olisi saanut yksinoikeuden kaikkiin metsästysasuissa käytettäviin lehdetöntä talvista metsää tai risukkoa esittäviin camokuvioihin."

Erätukku lähestyi nyt käsiteltyyn asiaan liittyen jo maaliskuussa 2013 Kartanokuvan eräitä jälleenmyyjiä kirjeellä, jossa se pyysi jälleenmyyjiltä tietoa niiden myymien Neverfind-metsästysasujen myyntimääristä ja -hinnoista. Markkinaoikeuteen jättämällään vastakanteella Kartanokuva pyysi oikeutta vahvistamaan, että tämä Erätukun menettely oli sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista. Markkinaoikeus kuitenkin hylkäsi näiltä osin Kartanokuvan vaatimukset, ja piti Erätukun tietopyyntöjä sinänsä hyväksyttävinä ja lain mukaisina.

Markkinaoikeus määräsi pääasian osalta Erätukun korvaamaan Kartanokuva Oy:lle oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja yhteensä lähes 104.000 euroa. Kartanokuva puolestaan velvoitettiin korvaamaan Erätukulle vastakanteensa oikeudenkäyntikuluja 6.000 eurolla.


Lisätietoja: Kartanokuva Oy Nordhunter:

- toimitusjohtaja Jaakko Mannermaa, p. 050-3438750
- hallituksen puheenjohtaja Teppo Mannermaa, p. 050-3401591

- http://www.nordhunter.com/Markkinaoikeuden-ratkaisu

- markkinaoikeuden ratkaisu 110-112/15:  http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1424170360206.html

Zeiss Victory V8 2.8-20x56 ja Conquest DL 3-12x50 testi

Peurakyttyyn loppukauden käytin neljän mielenkiintoisen Zeissin testaamiseen. Tarkastelun alla oli kaksi tähtäinkiikaria ja kaksi katselukiikaria. Aloitetaan kokemusten purku tähtäinkiikareista.

Nämä metsästyksen yhteydessä tehdyt testit toki hieman hankaloittavat itse asiaa, eli jahtia, mutta toisaalta jos meinaa selvittää kuinka hyvin jokin apuväline toimii äksönissä, niin rehellisin tapa on kokeilla sitä huolellisesti itse toiminnassa useita kertoja erilaisissa olosuhteissa. Näin siis toimin tälläkin kertaa, vaikka lähtökohtaisesti ei ollut mitään syytä epäillä, etteivätkö nämä testiin saamani tuotteet olisi vähintään toimivia peurankytistelyyn.

Zeiss Victory V8 2.8-20x56

Zeiss Victory V8 2.8-20x56 on kyllä todellinen pomo. Paras tähän asti testaamistani kytisputkista on ollut ehdottomasti Zeiss VictoryDiavari 6-24x72 T*FL. Vaan eipä ole enää! Victory V8 ei häviä sille oikeastaan millään osa-alueella, mutta voittaa käytettävyydellä, eli pienemmällä koolla ja keveydellä.

Victory V8 on ehdottomasti Zeissin tähtäinkiikarivalikoiman huippumalli. Se on suunniteltu pitkille matkoille ja hämäräkäyttöön. Kun hämäräkyttyyllä käänsi suurrennosta kohti x20:ntä, ei kuvan valoisuus havaittavasti huonontunut.  Toki normaalisti peurakyttyyllä hämärässä ei isoille suurenoksille ole juurikaan käyttöä, mutta pellonlaidassa kettupassissa tämä ominaisuus mahdollistaa suoristuksia, joihin omalla pienemmällä Victory Diavarillani ei mitenkään pysty. V8:n kuvan valovoimaisuus on muutoinkin Zeiss Victory Diavari 6-24x72 T*FL:n tasoa, eli markkinoiden paras.

ASV (luodin lentoratakompensaattori) mahdollistaa tarkat säädöt eri etäisyyksille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun ase on kohdistettu normaalisti sadalle metrille, niin lentoratakompensaattorin avulla voi tähdätä vaikkapa kolmeen sataan metriin normaalisti ilman korjauksia vain kääntämällä tähtäinkiikarin säätönupista asetuksen oikeaksi. Parallaksisäädintä kiertämällä voidaan säätää optimaalinen tarkkuus kaikille osumaetäisyyksille ja välttää parallaksin aiheuttamat osumavirheet. Poikkeuksellisen paksu (36 mm) runkoputki mahdollistaa erittäin laajan ristikonsäädön ja laajan näkökentän. Eniten näistä ominaisuuksista metsästyksessä on hyötyä safareilla ja vuoristojahdeissa, joissa ampumaetäisyydet kasvavat usein jopa 300-500 metriin.

Joskus pienet asiat ilahduttavat eniten. Ei sillä, etteivätkö V8:n huikeat optiset ominaisuudet olisi tehneet vaikutusta, mutta tähtäimen valon toiminta yllätti todella positiivisesti. Ensinnäkin valo on tehty käytettäviksi niin hämärässä kuin valossa. Kirkkauden portaaton säätö riittää hyvin kaikkiin valaistusolosuhteisiin. Kirkkauden säädössä on muisti. Valo kytkeytyy automaattisesti pois päältä kolmen tunnin käyttämättömyyden jälkeen. Tähtäimen valon vilkkuminen osoittaa, että paristo on heikko (vilkkuminen voidaan myös kytkeä pois käytöstä). liiketunnistin havainnoi automaattisesti aseen asennon ja kytkee automaattisesti valopisteen pois päältä 45° sivuttaisessa kallistumassa tai 70° kallistumassa alaspäin tai ylöspäin. Heti kun aseella aloitetaan ampuminen, valopiste kytkeytyy päälle aiemmin säädetyllä kirkkaudella. V8:ssa on markkinoiden pienin ja kirkkain valaistu piste. Valopiste on toteutettu valokuitutekniikalla kuten ZeissHT-sarjassa. Etuina on pisteen erittäin pieni koko ja pisteen valaisuintensiteetti on mahdollista nostaa suuremmaksi kuin tavanomaisissa pisteissä.

Jos nyt pullon henki tai joku haltiakeiju antaisi valita minkä tahansa tähtäinkiikarin ja sillä olisi sitten pärjättävä paikassa kuin paikassa, niin valita olisi tämän testin jälkeen erittäin helppo. Siis jos raha ei ratkaisisi, niin valintani olisi Zeiss Victory V8 2.8-20x56. Tällä pärjäisi hyvin jopa ajojahdeissa, vaikka se ei niihin ole erityisesti suunniteltukaan. Zeiss Victory V8 on markkinoiden kirkkain, pienin ja suurimmalla 8x superzoomilla varustettu monikäyttötähtäin.

Laatupelejä on aina mukava tutkia ja kokeilla, mutta testin jälkeen jäi taas ikävä eroahdistus…

1 ja 2 Suojakannet

3 Okulaaripidikkeen kumirengas

4 Tarkennus tehdään kiertämällä okulaaria

5 Zoomausta muutetaan kääntämällä vaihtokosketinta

6 Säätönuppia kiertämällä tehdä korkeussäätö

7 Säätönuppia kiertämällä tehdään sivusäätö

8 Tähtäysristin nollamerkki

9 Indeksimerkki

10 Paristokotelon kansi (CR 2032)

11 Parallaksisäätönuppia kiertämällä voidaan säätää optimaalinen tarkkuus kaikille

osumaetäisyyksille ja välttää parallaksin aiheuttamat osumavirheet.

12 Tähtäimen valon kirkkaussäätö

13 Tähtäimen valon päälle/poiskytkin

Zeiss Conquest DL 3-12x50

Siirryttäessä markkinoiden parhaasta puolet halvempaan, mutta hyvin peurakyttyylle riittävään tähtäinkiikariin, on Zeiss Conquest DL 3-12x50 mielenkiintoinen tuttavuus. Conquest DL on Zeissin ”halpissarjaa”, mutta luokassaan kova luu. Halpissarja on toki suhteellinen käsite. Puolentoista tonnin hintaluokka on monen valmistajan kategoriassa premium, mutta niissä ei silloin luekaan "Made in Germany", vaan jotain ihan muuta.

Käytän peurakyttyyllä useimmiten Zeiss Victory Diavari2,5-10x50 T* -tähtäinkiikaria ja olen ollut erittäin tyytyväinen siihen. Conquest DL:n vertaaminen omaani oli todella mielenkiintoista. Molempien hintaluokka on suurin piirtein sama, eikä valoisuudessa, piirrossa tai kontrastissakaan ole silmin nähtävää eroa. Isoin ero on Conquestin selvästi suurempi koko, eli hieman vajaa viisi senttiä lisää pituutta. Tämä ei tietenkään ole mikään etu, vaan päinvastoin, mutta Conquestissa saa samalla rahalla lisäksi ASV-ballistiikkatornin ja ristikon valopiste toimii myös päiväkäyttöisenä.

Jos siis nyt olisin hankkimassa uutta tähtäinkiikaria hämäräkyttäykseen olisi Conquest DL todennäköinen valintani. Jos hakisin yleiskäyttöisempää kiikaria, joka toimii hämärässä yhtä hyvin, niin nykyinen Victory Diavari olisi todennäköisin valintani.

1 Tähtäyksen säädön (korkeus) suojakansi

2 Tähtäyksen säädön (sivu) suojakansi

3 Okulaaripitimen kumirengas

4 Dioptrian korjaus tähtäykselle

5 Suurennuksen muuttaminen

6 Tähtäyksen säädön (korkeus) säätönuppi

7 Tähtäyksen säädön (sivu) säätönuppi

8 Tähtäysristin nollamerkki

9 Indeksimerkki

10 Paristokansi (CR 2032)

11 Kirkkauden säätö (painike +)

12 Kirkkauden säätö (painike -)

13 Indeksi ASV

14 Merkintä 0

15 Ruuvi

16 Kiertonuppi

17 Vasterengas ASV

18 Kara ASV

Perinteisten peuravalkeiden paikka

Nyt on aika muistella viinilasin ääressä hetki eilen päättynyttä peurakautta. Kahdeksan kaatoa ei ole huono tulos, päinvastoin, vaikkei toissakauden yhteentoista ylläkään. Kausi alkoi todella nihkeästi ja ensimmäinen onnistuminen kirjattiin vasta marraskuussa lumen tulon ja ilmojen kylmenemisen myötä. Tosin vaikeudet jatkuivat lumien sulettua, niin että seuraava kaato antoi odottaa itseään joulukuun puoleenväliin, jonka jälkeen tilanne normalisoitui ja riistalaukauksia pääsi tähtäämään tuttuun tahtiin.

Ehdottomasti iloisin yllätys oli nuoren, mutta ihan komean 8-piikki pukin kaato tammikuun puolessavälissä. Nyt loppukaudesta peurat kuitenkin jälleen hukkuivat ja viimeiset pariviikkoa kuluivat päivittäin kyttyyllä, joskus jopa aamu- ja iltavuoroina samankin päivän aikana. Tilannetta kuvaa hyvin se, että kun eilen olimme viimeisellä kytisjahdilla klo 18:00-21:00. Löytyi riistakamerasta tänään harvinaisen komean sarvipään kuvat eiliseltä puolta tuntia ennen tuloamme ja tunti lähdön jälkeen... :(

No, ei aina voi onnistua. Enkä oikeastaan ole edes pahoillani vaikka loppukausi kuivuikin kovasta yrittämisestä huolimatta kasaan. Kahdeksan kaatoa on ihan tasapainossa reilusti yli sadan kytistunnin panoksen kanssa. Saalis ei kuitenkaan aina ole edes tärkein asia kyttäysjahdissa. Varmasti kaikkein hyödyllisimpiä ovat olleet ne pitkät tunnit akkujen latausta yksin hiljaisessa ja pimeässä metsässä.

Erittäin palkitsevaa meditaatiota parhaassa seurassa ;)