Eilen päätimme kaverin kanssa muuttaa hieman taktiikkaa. Olemme menneet useimmiten peurakyttyylle selvästi valoisaan aikaan, noin kolmen aikoihin iltapäivällä. Kytistä on sitten jatkettu kelin ja istumalihasten kunnon mukaan pari kolme tuntia kerrallaan. Vaikka usein olisi vielä hyvin nähnyt hämäräkyttäystä jatkaa, tulee avokopissa muutamassa tunnissa kylmä hiljaa paikallaan istuessa, vaikka pakkasta ei paljoa olisikaan.
Viimeaikoina riistakamerat ovat kertoneet peurojen olevan kuitenkin selvästi vilkkaampia vasta hämärän jälkeen jo selvästi pimeässä. Nyt kun luntakin on reilusti maassa, niin päätimme siirtää kyttyylle menoa myöhempään ja olimme pelipaikoilla vasta puoli kuuden aikoihin.
Keli oli mitä parhain suojasää. Hiukan tuuli ja pyryttikin, mutta näkyväisyys oli kuitenkin ihan kohtuullinen. Taktiikan vaihto tuottikin heti tulosta. Reilun tunnin istumisen jälkeen kaverin passista kuului tutut terveiset klo 18:39. Jäin vielä noin puoleksi tunniksi miettimään syntyjä syviä. Omalle kohdalleni ei kuitenkaan peuroja ilmestynyt, niinpä lähdin katsomaan kaverin saalista.
Osattoman onneksi jäikin komean urosvasan kuljettaminen Dodgen telineelle kohti peuran viimeistä etappia. Nyt kun kausi on omaltakin osalta jo hyvässä vauhdissa, saattoi kaverin onnistumisesta iloita täysin rinnoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti