Kauden toinen peura nurin

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, eilen oli jo aamusta alkaen voittajan olo. Vihdoinkin oli taas lunta. Yön aikana maisema peittyi tuuman paksuiseen harsoon ja vaikka se ei ole paljoa, niin kuitenkin riittävästi.  Toistakymmentä tuloksetonta kytisiltaa putkeen edellisestä onnistumisesta alkoi kysyä jo motivaatiota harrastukseen.

Aamulla lehteä laatikolta hakiessa lumi narisi vihdoin jaloissa ja sisäinen elvikseni koki reinkarnaation. Tiesin, että peli muuttuisi lumen myötä täysin. Aiemmat nöyryytetyn alistuneet ajatukset vaihtuivat itsevarmaan tietoon, että tänään on se päivä. Sen on pakko olla…!

Tällaisena päivänä, kun olosuhteet muuttuvat nopeasti edullisemmiksi, kannattaa liikkeelle lähteä mahdollisimman aikaisin ja varautua tarvittaessa myös pitkään odotukseen. Pelin muuttuessa reilu panostus palkitaan, nyt all in. Kävin vielä marketista hakemassa vajaan muovikassillisen omenoita ja päärynöitä. Olivat sopivasti tarjouksessa 0,79 €/kg. Seuraavaksi pilkoin ne pieniksi bambin suuhun sopiviksi paloiksi.

Ruokintapaikan neitseellisestä hangesta saattoi lukea kahden vasan käyneen jo keskellä päivää aterialla. Nyt vain levitin tuoreet hedelmät porkkanoiden ja kaurojen päälle tuoksullaan houkuttelemaan ja sitten menin pressukoppiin kymmenen metrin päähän kytille. Matka on tällä ruokinnalla todellakin näin lyhyt, mutta riistan odottelu ja seuraamin on sitten vastaavasti sitä palkitsevampaa.

Reilun puolentoista tunnin odottelun jälkeen näen metsässä kauempana varovaista, mutta määrätietoista liikettä. Ensin katselukiikareilla varmistus tulokkaasta ja sitten vain tähtäinkiikarin ristikkoa lavan taakse sovittelemaan. Alkoi olla jo selvästi hämärää, mutta kohteen näki vielä auttavasti paljainkin silmin. Kello 16:32 peura pysähtyi hetkeksi sopivaan asentoon ja terveiset lähtivät saman tien urosvasalle.

Vastakkaisesta suunnasta oli samaan aikaan hiipinyt ruokinnalle suoraan eteeni toinenkin vasa, joka pamauksesta huolimatta jäi mutustelemaan hieman hermostuneen oloisesti päärynöitä ja omenoita. Osuman saanut peura juoksi näköpiirissäni lyhyen U-mutkan ja kaatui. Niinpä käänsin Tikan kohti tätä ruokailevaa vasaa. Hetken pulssia tasattuani aloitin aseen virittämisen niin äänettömästi kuin vain pystyin. Hiljaisessa hämärässä lukon kilahdukset olivat kuitenkin liikaa ja peura lähti löntystellen paikalta. Seurasin vasaa vielä jonkin aikaa tähtäinkiikarin lävitse, mutta riittävän hyvää ampumatilannetta ei syntynyt. Niinpä lakkasin ahnehtimasta enempiä kaatoja ja laitoin sikarin palamaan. Kauden toinen kaato oli vihdoin tosiasia.

Hetken tilanteesta nautittuani, soitin kaverilleni läheiselle kytispaikalle, että sopii tulla taas kouluttamaan nuorta labradorinnoutajaa verijäljille. Kohta jäljityspartio olikin jo paikalla ja harvinaisen kookas urosvasa pulkassa.

Tämä urosvasa oli poikkeuksellisen suuri, kooltaan jo ylivuotisen kokoinen.

Peura kuljetustelineelle ja menoksi...