Vihdoinkin peura

Kymmenen tuloksetonta kyttäysta takana ja nyt heti jo tärppäsi ;) Muutamalla kerralla olin kyllä saanut jopa näköhavainnon, mutta asiakas ei tullut ilmaisen lounaan perässä ruokinnalle asti, enkä halunnut roiskaista hieman epävarmaa laukasta pimeään metsään. Tällä kertaa tilanne tuli kuitenkin jopa liiankin helposti ja epätodennäköisestä suunnasta.

Tulin passiin hieman normaalia myöhemmin ja olin tuliasemissa noin viideltä. Käänsin tuolin niin, että näen pressukopin aukosta parhaiten tuulen yläpuolella olevaan suuntaa mäenrinteen harvaan kuusikkoon. Peura kuitenkin yllätti tulemalla jo kymmenen minuutin päästä päinvastaisesta suunnasta ja jäi miltei tavoittamattomaan kulmaan. Avokopilta ruokinnalle on matkaa vain vajaa kymmenisen metriä. Näissä olosuhteissa jokainen pieni rapsahduskin kuuluu selvästi, eikä tuolin siirtäminen ole mitenkään mahdollista peuran huomaamatta. Vaikeasta asennosta kurottamalla sain terveiset lähtemään klo 17:16.

Ehkä ei olisi pitänyt, sillä näin heti osuman sijoittuneen aika alavoittoisesti. Kirosin mielessäni hutilointiani. Mutta minkäs teet, kymmenet tuloksettomat tunnit hyytävässä pakkasessa pistävät näin kauden loppumetreillä yrittämään hieman liiankin hanakasti.

No, ammuttua laukausta ei takaisin saa. Niinpä pistin sikarin palamaan ja odottelin reilun vartin ennen kuin lähdin setvimään jälkiä. Kiinnitin aseeseen valaisimen ja valmistauduin henkisesti haavakkojahtiin. Ruokinnalla vahvistui verijäljistä huono osuman laatu, mutta onneksi verta näytti kuitenkin tulleen reilusti. Melko selvien ja runsaiden verijälkien päästä, vain neljänkymmenen metrin jälkeen, löytyi urosvasa hengettömänä. Helpotus tästä oli paljon isompi, kuin pitkän saaliittoman odotuksen päättyminen.

No, peura kuljetustelineelle ja lahtivajalle. Nihkeän kauden neljäs peura on nyt sitten tosiasia :)