30-vuotta, eikä suotta

Tänä iltana täytän vaimoni kanssa 30-vuotta. Vaikea pukea sanoiksi, kuinka kiitollinen olen entiselle tyttöystävälleni, eli nykyiselle vaimolleni, mitä kaikkea olen saanut oppia. Metsästys- ja kalastusretket ovat välillä vieneet eri suuntiin, mutta yksi tärkeimmistä matkoista, mitä ihminen voi tehdä, on tulla toista puolitiehen vastaan.

Nyt on hetki kylpeä kuohujuomassa, oli se sitten vaikka arkisamppanjaa!

Elämän ylin onni on varmuus siitä,
että sinua rakastetaan sinun itsesi takia
- tai tarkemmin sanottuna,
itsestäsi huolimatta.

Victor Hugo

Kauden neljäs peura

Eilen illalla taivaanmerkit olivat jo ennakkoon kohdillaan. Pakkanen oli laskenut vuorokauden aikana -23 asteesta nollaan, pientä sadetta ja luminen maa, sekä nouseva kuu. Eipä juuri ihanteellisempaa peurankyttäystilannetta voisi kuvitella.

Tällaisina hetkinä peurat aktivoituvat usein ruokinnalle jo iltapäivästä. Niinpä kaverin kanssa miehitettiin tuliasemat jo reilusti ennen kolmea. Ruokintapaikkojen ympäristössä oli paljon tuoreita jälkiä. Olivat käyneet paikalla jo pitkin aamupäivää. Odotukset olivat kovat, jostain kuului jo laukauksiakin ja yhden ruokintapaikan kamera lähetti kuvia. Meidän asemissa vain ei näkynyt peuran peuraa.

Vajaan kolmen tunnin jälkeen avokopissa alkoi kuitenkin tulla kylmä ja motivaatiokin hiipua. Odottavan aika on pitkä. Lopulta laitoin kaverille viestiä ”mennään kotiin, meitä on petetty”. Siinä tekstiviestiä kirjoitellessa ja tavaroita keräillessä huomasin kuitenkin kaiken kolinan ja kahinan keskellä ruokinnalla aivan yllättäen peuran. Niinpä terveiset lähtivät sen enempiä aikailematta saman tien klo 17:28 uhkarohkealle urosvasalle.

Erikoista kuinka joskus peurat säikähtävät pienimpiäkin kahahduksia, mutta tällä kertaa ei metelöinnilläni ollut mitään vaikutusta. Toisaalta vahvistui taas se vanha viisaus, että kytikseltä ei kannata lähteä kesken. Kun kaikki elementit ovat kohdallaan, niin pitää vain odottaa ja odottaa. Kyllä se sieltä tulee, kuten tämäkin kauden neljäs peura tuli.

Paketti parasta lihaa lähdössä kohti lahtivajaa ja pakastinta. :)

Kauden kolmas peura

Eilen alkuilta ei näyttänyt kovin lupaavalta. Menin kuitenkin kyttyylle vaikka viikonlopun lumista ei ollut enää kuin pienet rippeet jäljellä. Samaa tahtia kuin ilta hämärtyi, alkoi myös ilma viiletä ja märkä pöpelikkö jäätyä. Olin jo hyvää vauhtia vaipumassa tuttuun apatiaan; eivät ne tänäänkään alkuillasta tule, liekö ollenkaan...

Jos peurat ovat tullakseen, ne ilmestyvät ruokintapaikalle kuin aaveet.  Hämärässä vain yhtäkkiä huomaa tutun hahmon siinä missä hetki sitten ei ollut kuin harmaata tyhjyyttä.  Olen niin monesti suorastaan säpsähtänyt tätä yllättävää ilmestystä. Tällä kertaa havahduin pusikon ja kanervikon rahinaa jo hyvän matkan päästä. Mitään ei näkynyt, mutta selvästi kuuli laahaavia askeleita tulossa kohti ruokintapaikkaa. Niinpä ehdin rauhassa varautua tulevaan ja asettaa tikan valmiiksi hyvälle hollille.

Yleensä peurat tulevat ruokinnalle myös pysähdellen ja kuulostellen arasti aluetta. Nyt vain jäätynyt pusikko kahisi tasaisen reipasta tahtia. Ehdin jo hetken epäillä ettei tulija olisi peura ollenkaan. Niin vain vasa marssi suoraa porkkana- ja kauratarjoilulle keskeytyksettä ja vähääkään ujostelematta.

Tällä kertaa asetin ristikon keskelle lapaa. En halunnut joutua tilanteeseen, jossa lumettomasta pimeästä pusikosta etsitään yötä myöden verijälkiä ja sinne kadonnutta peuraa. Niinpä puristin klo 16:20 terveiset liikkeelle ja urosvasa putosi niille sijoilleen. Ruokailulle olisi ilmeisesti ollut vielä toisiakin tulokkaita, koska kuulin peuran tulojäljillä poistuvaa liikettä.

En jäänyt haikailemaan lisää saalista, vaan laitoin sikarin palamaan. Iloinen yllätys ja vasta toinen kytisilta edellisen kaadon jälkeen.  

Peura kuljetustelineelle ja kohti lahtivajaa...

Kauden toinen peura nurin

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, eilen oli jo aamusta alkaen voittajan olo. Vihdoinkin oli taas lunta. Yön aikana maisema peittyi tuuman paksuiseen harsoon ja vaikka se ei ole paljoa, niin kuitenkin riittävästi.  Toistakymmentä tuloksetonta kytisiltaa putkeen edellisestä onnistumisesta alkoi kysyä jo motivaatiota harrastukseen.

Aamulla lehteä laatikolta hakiessa lumi narisi vihdoin jaloissa ja sisäinen elvikseni koki reinkarnaation. Tiesin, että peli muuttuisi lumen myötä täysin. Aiemmat nöyryytetyn alistuneet ajatukset vaihtuivat itsevarmaan tietoon, että tänään on se päivä. Sen on pakko olla…!

Tällaisena päivänä, kun olosuhteet muuttuvat nopeasti edullisemmiksi, kannattaa liikkeelle lähteä mahdollisimman aikaisin ja varautua tarvittaessa myös pitkään odotukseen. Pelin muuttuessa reilu panostus palkitaan, nyt all in. Kävin vielä marketista hakemassa vajaan muovikassillisen omenoita ja päärynöitä. Olivat sopivasti tarjouksessa 0,79 €/kg. Seuraavaksi pilkoin ne pieniksi bambin suuhun sopiviksi paloiksi.

Ruokintapaikan neitseellisestä hangesta saattoi lukea kahden vasan käyneen jo keskellä päivää aterialla. Nyt vain levitin tuoreet hedelmät porkkanoiden ja kaurojen päälle tuoksullaan houkuttelemaan ja sitten menin pressukoppiin kymmenen metrin päähän kytille. Matka on tällä ruokinnalla todellakin näin lyhyt, mutta riistan odottelu ja seuraamin on sitten vastaavasti sitä palkitsevampaa.

Reilun puolentoista tunnin odottelun jälkeen näen metsässä kauempana varovaista, mutta määrätietoista liikettä. Ensin katselukiikareilla varmistus tulokkaasta ja sitten vain tähtäinkiikarin ristikkoa lavan taakse sovittelemaan. Alkoi olla jo selvästi hämärää, mutta kohteen näki vielä auttavasti paljainkin silmin. Kello 16:32 peura pysähtyi hetkeksi sopivaan asentoon ja terveiset lähtivät saman tien urosvasalle.

Vastakkaisesta suunnasta oli samaan aikaan hiipinyt ruokinnalle suoraan eteeni toinenkin vasa, joka pamauksesta huolimatta jäi mutustelemaan hieman hermostuneen oloisesti päärynöitä ja omenoita. Osuman saanut peura juoksi näköpiirissäni lyhyen U-mutkan ja kaatui. Niinpä käänsin Tikan kohti tätä ruokailevaa vasaa. Hetken pulssia tasattuani aloitin aseen virittämisen niin äänettömästi kuin vain pystyin. Hiljaisessa hämärässä lukon kilahdukset olivat kuitenkin liikaa ja peura lähti löntystellen paikalta. Seurasin vasaa vielä jonkin aikaa tähtäinkiikarin lävitse, mutta riittävän hyvää ampumatilannetta ei syntynyt. Niinpä lakkasin ahnehtimasta enempiä kaatoja ja laitoin sikarin palamaan. Kauden toinen kaato oli vihdoin tosiasia.

Hetken tilanteesta nautittuani, soitin kaverilleni läheiselle kytispaikalle, että sopii tulla taas kouluttamaan nuorta labradorinnoutajaa verijäljille. Kohta jäljityspartio olikin jo paikalla ja harvinaisen kookas urosvasa pulkassa.

Tämä urosvasa oli poikkeuksellisen suuri, kooltaan jo ylivuotisen kokoinen.

Peura kuljetustelineelle ja menoksi...

Metsästyksen eettiset ohjeet virossa

Välillä kuulee erikoisia tarinoita metsästysreissuilta Virosta. Monien juttujen jälkeen tulee tunne villistä idästä etelänaapurissamme. Omat kokemukseni eivät tällaista erityisemmin tue, vaikka toki metsästyskulttuureissamme on isoja eroja. Olikin mielenkiintoista lukea nämä Eesti Jahimeeste Seltsin laatimat eettiset ohjeet virolaiseen metsästykseen suomeksi.

Nämä säännöt kannattaa ilman muuta lukea ennen metsästysreissua Viroon, mutta keskeiset asiat ovat hyviä ohjeita myös suomalaiseen metsästykseen. Blogauksen lopussa on vielä kuva uusimmassa Jahti-lehdessä olleesta muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle. Suosittelen lukemaan ajatuksella!





VIRON METSÄSTYKSEN EETTISET OHJEET

I Kunnioita luontoa ja eläimiä!

1. Muista, että et metsästäjänä ole ainoa luonnossa liikkuja ja luonnon hyödyntäjä.
2. Pidä luonto siistinä.
3. Opi tuntemaan metsästysalueesi riistaeläinkannat.
4. Metsästä aina kestävän käytön periaatteen mukaisesti.  Metsästäjä ei saa koskaan joutua tappamisen himon valtaan.
5. Kunnioita eläinten oikeutta elää. Metsästäessäsi anna niille mahdollisuus selviytyä. Älä koskaan jäljitä tai tapa avuttomassa tilassa olevia riistaeläimiä.

II Ole moitteeton metsästäjä!

1. Metsästysasun tulee olla sopiva ja siisti, aseet kunnossa ja valvonnan alla.
2. Mikäli käytössä on metsästystorvi, aloitetaan jahti signaalilla „Metsästys alkanut“ ja metsästys lopetetaan signaalilla „Metsästys loppunut“.
3. Tunnista eläin ennen laukausta, suurriistan kohdalla myös sukupuoli ja ikä.
4. Voimakkaita, eläinkannan kehityksen kannalta hyviä ominaisuuksia omaavia yksilöitä tulee metsästää vasta sitten kun ne ovat täyttäneet tehtävänsä eläinkannassa. Säästä hyviä tuottavia naaraita. Metsästä voimakkaita uroksia vasta kun ne ovat parhaassa trofeeiässä ja metsästä niitä vasta metsästyskauden lopulla.
5. Naaraan ampumisen takia vasan avuttomaan tilaan jättäminen ei ole perusteltua.
6. Ampujana toimivalla metsästäjällä tulee olla riittävän hyvä ampumataito.
7. Eläimen kiduttaminen – ampumalla huonosti – ei ole hyväksyttävää.
8. Kunnon metsästäjä ei missään tapauksessa ammu kauempaa, kuin mistä on varma tappavasta osumasta.
9. Älä koskaan ammu umpimähkään päin lentävää lintuparvea. Useat linnut voivat jatkaa lentoaan haulit kehossaan ja se tarkoittaa niille kivuliasta kuolemaa.
10. Älä pyydä useampaa lintua tai muuta pienriistaa, kuin mitä sinä itse ja/tai sinun (metsästys)ystäväsi tarvitsevat.
11. Älä ammu makaavaa riistaeläintä tai uivaa vesilintua, poislukien haavoittuneet yksilöt.

III Haavoittuneita eläimiä ei jätetä metsään!

1. Ammuttu laukaus ei ole koskaan ohilaukaus, niin kauan kun ei ole toisin todistettu.
2. Osuman saanutta eläintä tulee etsiä tunnollisesti (mahdollisuuksien mukaan koiraa apuna käyttäen).
3. Haavoittuneen eläimen mennessä viereiselle metsästysalueelle, ilmoitetaan siitä aina kyseisen alueen käyttäjälle.
4. Haavoitettu suurriista lopetetaan armonlaukauksella kaulan yläosaan tai korvan taakse.
5. Haavoitettu pienriista lopetetaan joko ampumalla tai lyömällä sitä niskaan.
6. Haavoitettu lintu lopetetaan joko ampumalla tai pistämällä sitä niskaan.
7. Lopetustilanteessa tulee paikalla olevat henkilöt käskeä aina kauemmaksi.

IV Kohtele saalista kunnioittavasti!

1. Kaikkia riistaeläimiä - riippumatta lajista, sukupuolesta tai iästä – tulee kohdella yhdenvertaisesti.
2. Kaadettua suurriistaa kunnioitetaan asettamalla tuore oksa (kuusi, kataja, tammi tai niiden puuttuessa ruoho) eläimen oikealle kyljelle. Urokselle asetetaan oksa tyvipuoli, naaraalle latvapuoli päätä kohti.
3. Riistaeläimen ruho viedään mahdollisuuksien mukaan metsästä pois nylkemättömänä ja paloittelemattomana. Tarvittaessa eläin suolistetaan metsässä.
4. Metsäkaurista ja sitä pienempää riistaeläintä ei vedetä, vaan se kannetaan metsästä.
5. Saksanhirveä pienempien eläinten sisäelimet poistetaan hihoja ylös käärimättä.
6. Jänikseltä on tarkoituksenmukaista poistaa ampumapaikalla virtsarakko ja suolet.
7. Linnut kuljetetaan kaulasta kantaen, kaulasta linturihmaan sidottuna tai verkkopussissa.
8. Kun seuruejahdin päätteeksi saalis asetetaan „paraatia“ varten, ei saaliseläimen yli saa astua. Saaliseläimiä ei saa myöskään asettaa jalalla potkien paikalleen.
9. Mitaliluokan trofeita ei pilkota matkamuistoiksi eikä niitä muulla tavalla käytetä tarve-esineiden valmistamiseen.

V Käsittele metsästysasetta turvallisesti!

1. Käsittele metsästysasetta aina kuin se olisi ladattu.
2. Älä koskaan suuntaa asetta ihmistä kohti.
3. Varmistu ennen ampumista, että luodin tai haulien lentorata on ulkopuolisille turvallinen.
4. Jos metsästystilanne on epävarma, edellyttää etiikka, että sinä hallitset ampumatta jättämisen vaikean taidon.
5. Asetta avattaessa, viritettäessä, ladattaessa, suljettaessa ja patruunoita pois otettaessa suunnataan ase kohti maata siten, että kukaan ei ole vaarassa.
6. Tauolla tai kumppaneiden kanssa paikasta toiseen liikuttaessa tulee aseen olla lataamaton ja lukko avattuna tai taitettuna.

VI Ole hyvä kanssametsästäjä!

1. Kunnioita toisten oikeutta metsästää.
2. Älä ole töykeä kanssametsästäjälle, äläkä kadehdi heidän metsästysonneaan.
3. Viereisen passimiehen ampumasektorissa olevaa riistaeläintä ei ammuta.
4. Menestyksekästä passimiestä kunnioitetaan kiinnittämällä hänen päähineeseensä vihreä oksa, joka katkaistaan ammutun riistaeläimen kyljelle asetetusta oksasta. Seuruemetsästyksessä oksan ampujan päähineeseen kiinnittää metsästyksenjohtaja.
5. Saalis jaetaan ennen metsästystä sovitulla tavalla. Arpominen on yksi vaihtoehto. Saalista jaettaessa muistetaan hyvän työn tehneiden koirien omistajia ylimääräisellä lihakimpaleella.
6. Jos seuruemetsästyksen jälkeen valitaan metsästyskuningas, sellaiseksi valitaan metsästäjä, joka on saanut arvokkaimman saaliseläimen. Tässä yhteydessä voidaan painottaa myös muita positiivisia tekoja (muiden auttaminen, vaikeassa tilanteessa ampumatta jättäminen, jne.).
7. Luodilla ammuttaessa (sekä kivääri, että haulikko) kaataja on se metsästäjä, joka ensimmäisenä osui riistaeläintä vitaalialueelle (keuhkot, sydän). 
8. Ammuttaessa hauleilla, kaataja on se metsästäjä, joka osui riistaeläimeen viimeisenä (lopetuslaukausta eläimen kärsimyksien päättämiseksi ei huomioida).
9. Trofee kuuluu suurriistaan ensimmäisenä kuolettavasti osuneelle ampujalle. Mikäli eläimeen osui samanaikaisesti useampi ampuja ja ensimmäistä tappavan laukauksen ampujaa ei voida saada selville, päättää metsästyksen johtaja trofeen saajan tai trofee jätetään metsästyksen järjestäneen metsästysseurueen metsästysmajan seinälle.

VIII Metsästyskoira on metsästäjän ystävä ja kumppani

1. Koira tuodaan metsälle ja viedään sieltä pois kytkettynä.
2. Metsästyksessä käytettävän koiran tulee olla koulutettu ja sen tulee totella isäntänsä käskyjä.
3. Metsästyksessä mukana olevien kouluttamattomien koirien omistajien tulee taata, että koirat eivät pilaa metsästystä.
4. Vieraalla metsästysalueella käytä omaa koiraa ainoastaan, kun metsästysalueen omistaja sitä pyytää tai antaa siihen luvan.
5. Riistaeläintä ei ammuta vieraalta koiralta. Vieraaksi koiraksi ei pidetä oman metsästysseurueen koiraa, riippumatta siitä kuka on kyseisessä seurueessa koiran isäntä.
6. Metsästäjä ei omi metsästyskumppanin koiran tappamaa supikoiraa tai muuta pienriistaa.
7. Pienriistajahdissa ampuja ei koske ammuttuun riistaeläimeen ennen kuin eläintä jäljittänyt koira on haistellut sitä.
8. Talvella tai kun koira on kastunut, koiraa ei saa jättää autoon palelemaan. Älä unohda koiraa autoon myöskään helteellä.
9. Mikäli koira on vahingoittunut metsästyksen yhteydessä, on sillä oikeus (tarvittaessa) välittömään lääkärin apuun.
10. Metsästyksen jälkeen koiralla on oikeus saada lepoa, suojaa, hyvää ruokaa ja puhdasta vettä.

Tärkeämpää, kuin jättää tuleville sukupolville mahdollisuus metsästää, on jättää myös tuleville riistaeläinsukupolville mahdollisuus elää.

Hyväksytty EJS:n edustajakokouksessa 16.04.2014

Muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle

Tässä vielä kuva uusimmassa Jahti-lehdessä olleesta muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle. Huomaa, että artikkelissa mainitaan kielletyiksi joitakin tapoja, joihin törmää myös metsästysturistina. Kannattaakin käyttää omaa harkintaansa tarkoin, ennen kuin itse lähtee moiseen toimintaan mukaan.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Sous vide kotikeittiössä

Joko olet tutustunut sous vide -kypsennykseen? Voin taata, että se tulee mullistamaan ruoanlaiton lähitulevaisuudessa myös kotikeittiöissä. Vesihaudekypsennys on varmasti helpoin tapa nostaa kotikeittiössä kokkausten tasoa lähelle huippuravintoloiden laatua. Lähes kaikissa fine dining –ravintoloissa valmistetaan nykyään merkittävä osa ruoista tällä menetelmällä. Tekniikka ei ole mitenkään vaikea, itse asiassa hyvinkin yksinkertainen ja toimii oikein käytettynä pommin varmasti miltei kaikilla raaka-aineilla. Tarvittavat laitteet ovat kuitenkin olleet pitkään hyvin kalliita. Ammattitason välineiden hinnat ovat noin 1.500 eurosta ylöspäin. Niinpä olo oli kuin Graalin maljan löytäjällä, kun näin Sansairen tyhjiökypsennyslaitteen reilun 200 euron hinnalla.

Yksinkertaisuudessaan sous vide –menetelmä on nerokas. Raaka-aineet kypsennetään vesihauteessa tiiviiseen muovipussiin pakattuna matalassa tarkasti kontrolloidussa lämpötilassa. Tällä menetelmällä saavutetaan monia etuja perinteisiin valmistustapoihin verrattuna.

Ruoka kypsyy kauttaaltaan tasaisesti juuri oikein, asteen kymmenesosan tarkkuudella. Eikä ylikypsenemisen tai raa’aksi jäämisen riskiä käytännössä ole ollenkaan, haluttu lopputulos on aina varma. Kypsymisen tapahtuessa tiiviissä pussissa (omissa nesteissään) hävikki on olematonta ja mehevyys optimaalinen, samalla säilyvät ravintoaineet tallessa ja maut tiivistyvät entisestään.

Vasemmalla sous vide -menetelmällä ja oikealla perinteisillä menetelmillä valmistettuja raaka-aineita.

Paistaessa ruoka helposti kuivuu, mehukkuus valuu pannulle nesteenä ja pinnan ollessa jo ylikypsä, saattaa sisus olla vielä raaka. Keittäessä taas maku- ja ravintoaineet liukenevat ympäröivään nesteeseen. Käytännössä kiehuva vesi on lisäksi useimmiten liian kuumaa kasvisten oikeaoppiseen kypsentämiseen. Ammattikeittiössä sous vide – menetelmän etu on huipputulosten lisäksi toistettavuus ja tasalaatuisuus. Oikean lämpötilan ja ajan löydyttyä, voidaan samoista raaka-aineista valmistaa täydellistä kypsyyttä ja rakennetta kerta toisensa jälkeen helposti. Pihvin kypsyysastetta ei enää tarvitse arvailla, se on oikea jokaisella kerralla. Ruoka voidaan pitää tarjoilulämpötilassa myös pidempiä aikoja, ilman pelkoa ylikypsymisestä. Näin saavutetaan tasainen kypsennystulos, myös silloin kuin valmistettavien tuotteiden koko vaihtelee.

62 °C

65,5 °C

68 °C

73 °C

Kananmuna toimii hyvänä esimerkkinä sous viden mahdollisuuksista. Voit valita oikean kypsyysasteen juoksevasta keltuaisesta täysin kiinteään ja saat kerta toisensa jälkeen juuri mieleisesi tuloksen. Uppomunien tekeminen sous videllä on lapsellisen helppoa.

Sous vide –vesihaudekypsennys on täysin ylivoimainen menetelmä lihalle, kalalle, kasviksille ja hedelmille. Usein menetelmää käytetään kuitenkin yhdessä perinteisten menetelmien kanssa. Esimerkiksi liha tai kala ensin kypsennetään juuri oikeaan asteeseen sous videnä, mutta paistettaan nopeasti tulikuumalla pannulla/grillissä pinnat herkullisen väriseksi, rapeaksi ja maukkaaksi tai vaikkapa savustaa kevyesti.

Perusjuttujen lisäksi voidaan sous videssä valmistaa oikeastaan mitä vain keitoista jälkiruokiin. Menetelmä on aivan ehdoton esimerkiksi jäätelömassan tai vaikkapa hillon tekemiseen. Suositut pulled pork ja grilliribsit tulevat vesihaudekypsennyksellä erittäin meheviksi.  Jouluruoatkin kinkusta, imellettyyn perunalaatikkoon ja rosolliin onnistuvat juuri täydellisesti sous videssä.

Tarvittavat välineet

Sirkulaattorin (eli tyhjiökypsennyslaiteen tai vesihaudekypsentimen) lisäksi tarvitset vain ison kattilan ja vakuumikoneen/pusseja tai tavallisia minigrip-pusseja.

Esimerkiksi Ikeasta löytyy käyttökelpoisia tuplasulkijalla varustettuja ISTAD-pakastuspusseja vain muutaman sentin kappalehintaan. Uudelleen suljettavan pussin tyhjiöpakkaaminen käy helposti: aseta raaka-aine muovipussiin ja upota pussi veteen niin, että suuaukko jää aivan pinnan yläpuolelle. Sulje pussi.

Yksinkertaisia ja toimivia sous vide –ohjeita:

Sous Vide –perunat

Tein viikonlopun kala- ja liharuoalle etukäteen sous vide –perunoita kahdella tapaa.

maukkaita kiinteitä perunoita (esim. Siikli)
voita
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
yrttejä (timjami, rosmariini)

Pese ja harjaa perunat huolellisesti. Leikkaa ne pituus suuntaan puoliksi ja laita isoon pussiin, niin että mahtuvat lomittain, eivätkä päällekkäin. Lisää pussiin pari teelusikallista suolaa (n. 1,5% perunoiden painosta), vajaa teelusikallinen rouhittua mustapippuria ja saman verran yrttejä. Sekoita pussin sisältöä kevyesti ja lisää loraus oliiviöljyä ja pieni kimpale voita. Sulje pussit.

Laita pussit 85 °C vesihauteeseen. Ensimmäinen pussi otetaan pois puolen tunnin kohdalla (jäähdytetään) ja toinen pussi saa olla vedessä puolitoista tuntia ja on sen jälkeen valmis tarjoiltavaksi sellaisenaan. Ensimmäisen pussin perunat paistetaan valkosipuliyrttivoissa pannulla kullan keltaisiksi ennen tarjoilua.

Näin valmistettujen perunoiden rakenne on tavanomaista kiinteämpi ja maku huomattavasti parempi, mielestäni jopa parempi kuin perinteisesti keitetyissä uusissa perunoissa, vaikka nämä syksyisiä jo ovatkin.

Sous vide –lohi 

Leikkaa ruodoton (nahallinen) lohifilee annospaloiksi, mausta suolalla, pippurilla, (valkosipulijauheella) ja pienellä lorauksella oliiviöljyä, pussita. Valitse nyt haluamasi kypsyysaste asettamalla veden lämpötila 38,5 °C raa'alle (very rare), 47 °C medium-:lle (rare - medium rare) tai 52 °C keskikypsälle (medium) lohelle. Very rare – kypsyysaste on ehdottomasti kokeilun arvoinen. Lopputulos on tekstuuriltaan lähes raa’an näköinen, mutta suutuntuma pehmeä ja suussa sulava. Itse valitsin monissa ravintoloissa käytetyn 50 °C, jolla kypsyys/mehukkuus on mielestäni optimi.

Laita pussi vesihauteeseen noin 35 minuutiksi. Lämmitä öljytty paistinpannu kuumaksi. Ota lohet varovaisesti pois pussista ja paista nahkapuolelta noin 45 sekuntia, eli kunnes nahka on rapea. Tarjoile välittömästi. Jos käytät nahatonta lohifileetä, niin pannulla paistoa ei tarvita ollenkaan.

Sous vide –peuran ulkofilee

Putsaa filee kalvoista ja mausta suolalla, pippurilla, yrteillä (timjami, rosmariini) ja pussita. Valitse nyt haluamasi kypsyysaste asettamalla veden lämpötila raaoiksi- (very rare, 48 °C), raaoiksi (rare, 52 °C), medium- (55 °C), mediumiksi (60 °C) tai läpikypsäksi (well done, 70 °C).

Laita pussi vesihauteeseen noin tunniksi. Lämmitä öljytty paistinpannu/grilli tulikuumaksi. Paista fileeseen nätit rusketusraidat 30 sekunnissa puolelleen. Leikkaa pihveiksi ja tarjoile.

Sous vide –omenat 

happamia omenoita (esim. Granny Smith) 
sokeria
voita
kanelia

Kuori omenat ja leikkaa nopiksi. Pussita nopat yhteen kerrokseen sokerin, kanelin ja voinokareen kanssa. Hauduta ½ tuntia 85 °C vedessä. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Sansaire Tyhjiökypsennyslaite

Koko: 10 x 10 x 38 cm
Paino: 1,8 kg
Johdon pituus: 110 cm
Teho: 1100 W
Lämmitysalue: 0 °C – 100 °C, tarkkuus ± 0.1 °C
Kapasiteetti: 23 l, kierrättää 11 l/min
Taustapuolella kiinnitysklipsi, joka pitää laitteen paikallaan.
Ylikuumenemissuojaus.



Lisätietoja:

http://www.coolstuff.fi/category/Ruoka-ja-juoma  -> Sansaire



Sekä:

http://www.sousvide.fi/

https://stockmann.com/fi/herkku/kypsennysajat

http://www.chefsteps.com/activities/sous-vide-time-and-temperature-guide