Hävetkää aikuiset ihmiset

Metsästäjäliitolla erittäin hyvä kannanotto tärkeässä asiassa:

Näin kauniina syyspäivänä kirjoittaisin mieluummin positiivisista asioista, mutta nyt on pakko ottaa puheeksi jotain paria pykälää negatiivisempaa. Olen ikäväkseni viime aikoina nähnyt tiettyjen luonnonsuojelijoiksi itseään nimittävien nettiryhmien nostavan puheenaiheeksi metsästävät lapset, usein jopa heidän nimellään ja kuvallaan varustettuina. Sen jälkeen ryhmän aikuiset jäsenet purkavat viestiketjussa katkeruuttaan sanankäänteillä jotka ylittävät kaikki hyvän maun rajat. En ymmärrä, miten kukaan voi alentua tällaiseen ala-arvoiseen kielenkäyttöön, oli aatteen palo millainen hyvänsä...

Lue koko juttu täältä: http://www.metsastajaliitto.fi/node/412

Aitoa pitsaa vaikka eräkämpällä

Aidon pitseriatasoisen pitsan tekeminen kotioloissa ei ole helppoa, saati sitten eräkämpällä tai takapihan grillikatoksessa.

Aidon pitsan tekeminen ei kuitenkaan ole rakettitiedettä. Itsekin olen niitä työharjoitteluaikana ravintolassa erinäisiä tehnyt. Tärkeimmät onnistumisen edellytykset ovat välineissä. Ensimmäiseksi tarvitaan pitsa-uuni. Normaalia kotiuunia ei vaan saa riittävän kuumaksi, edes paistokivellä varustettuna. Aito leivinuunin on tietysti hyvä vaihtoehto, mutta varsinkin lämpimillä ilmoilla epäkäytännöllinen. Seuraava kompastuskivi matkalla täydelliseen pitsaan ovat raaka-aineet, erityisesti taikina ja pitsapohjan kastike.

Nämä esteet on kuitenkin helppo ylittää kotimaisella Uuni –pitsauunilla ja raaka-ainetuntemuksella. Uuni on helppo ja nopea laittaa esiin, sekä kätevä ottaa myös reissuun mukaan. Uunin lämmittämiseen menee aikaa reilun vartin ja valmista pitsaa pukkaa muutaman minuutin välein. Aikaa vievin osuus tuleekin pitsojen esivalmistelusta.

Hyvän pitsapohjan salaisuus on taikinan nostattamisessa yön yli jääkaapissa. Taikina onnistuu myös tavallisista vehnäjauhoista, mutta durumvehnän venyvä sitkoainepitoisuus on alhainen ja näin pohjan leipominen lätyiksi onnistuu helpommin.

Sekoita ½ pakettia hiivaa 4 dl kädenlämpöistä vettä. Lisää nesteeseen loraus oliiviöljyä ja n. 8 dl vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa 12 minuuttia, mielellään yleiskoneella tai huolellisesti käsin. Lisää taikinaan 1 tl suolaa ja vaivaa vielä 5 minuuttia, että suola on varmasti sekoittunut taikinaan tasaisesti.

Nosta valmis taikina kulhossa peiteltynä jääkaappiin ja anna sen kohota rauhassa yön yli. Leivo taikinasta seuraavana päivänä pötkö, jonka jaat 4-6 osaan. Pyöritä osista taikinapallot. Voi laittaa pakastimeen ylimääräiset pitsapullat myöhempää käyttöä varten, jos et leivo kaikkia kerralla.

Leivonnassa käytettyjen jauhojen olisi hyvä olla hieman karkeampia. Itse käytän ruisjauhoja helpottamaan lättyjen pyöritystä, samalla niistä saa myös terveellistä makua ja rakennetta pohjiin. Lättyjä kaulitaan tai käsin pyöritellään, kunnes ne ovat keskeltä lähes paperin ohuita. Reuna kannattaa jättää hieman paksummiksi. Kotioloissa valmiit lätyt on hyvä laittaa leivinpaperin päälle, käsiteltävyyden helpottamiseksi.

Mehukkaan pitsan tärkeä elementti on kastike. Se syntyy paseeratusta tomaattisäilykkeestä 500 g ja tomaattipyreestä n. ½ dl. Sekoita joukkoon vielä murskattua valkosipulia pari kynttä, 1 tl sokeria, ½ tl suolaa, reilu ripaus mustapippuria, hienonnettuja yrttejä (basilika, oregano...) ja vielä pieni loraus punaviinietikkaa.  Ylimääräisen kastikkeenkin voi pakastaa tai käyttää pastakastikkeiden pohjana.

Levitä kastike tasaisesti pitsapohjan päälle. Seuraavaksi pohjalle tulee juustoraaste. Itse käytän mozzarellaa ja sekaan vielä hieman parmesaania. Edamkin käy, mutta varo kauppojen halpoja pitsajuustoraasteita, joissa oikeaa juustoa on usein vain puolet ja loput jotain kasvisrasvahyytymiä. Tosin monet ”oikeat” pitseriatkin käyttävät näitä mukajuustoja kustannussäästönä.

Etualalla oma suosikkini, jossa on peuranpalvia, sipulia ja Jalapeñoja. Taustalla pari americanaa. 

Juustoraasteen päälle tulee sitten varsinaiset täytteet maun mukaan. Varo laittamasta juustoa ja täytteitä liikaa, se on yleisin virhe kotona leivotuissa pitsoissa aitoon verrattuna.

Seuraavaksi pitsat laitetaankin uuniin. Oikeassa pitsauunissa lämpöä n. 330 astetta ja kivinen tai metallinen paistoarina, joka mahdollistaa oikean paistotuloksen, eli rapean pohjan. Kuumalla arinalla pitsa valmistuu 2-4 minuutissa, joten kannattaa olla tarkkana ja tarvittaessa kääntää pitsaa pyöräyttämällä puolikierrosta paiston aikana, koska useimmiten uunin takaosa on kuumempi kuin luukun kohdalta edestä.

Uuni toimii pelleteillä. Aito palava puu, tuo myös omat hienovaraiset arominsa pitsaan.

Sytytetään arina.

Sitten odotellaan reilu vartti.

Pitsa uuniin.

Luukku kiinni ja hetki odottelua.

Parin minuutin päästä pitsa on valmis.

Uuni-pitsauuni toimii juurikin samalla tavalla kuin pitserioiden isot pitsauunit. Tähän Uuni-uuniin mahtuu tosin kerrallaan vain yksi pitsa ja riittävän lämmön varmistamiseksi kannattaa silloin tällöin seurata pellettien palamista, sekä lisätä niitä tarvittaessa vähän kerrallaan.

Uuni-pitsauuni soveltuu hyvin myös karjalanpiirakoiden, gratinoitujen ruokien (kasvikset, etanat…) ja pita-leipien valmistukseen.

Valmiin pitsan päälle vielä hieman rucolaa ja loraus hyvää oliiviöljyä.

Valehtelisin jos väittäisin pitsojen olleen kotipizzan tasoisia. Ne ovat kotona tehtyinä vieläkin parempia.

Lisätietoja:

Uuni on Suomalaisen Polar Metallin valmistama www.polarmetalli.fi ja tulee myyntiin heidän verkkokauppaansa lähipäivinä: http://store.polarmetalli.fi

Merimetson kotikutoinen suojelu

Merimetso on levittäytynyt ja lisääntynyt erittäin voimakkaasti Itämeren rantavaltioiden alueella 1980-luvulta lähtien. Tällä hetkellä Itämeren maissa elää satoja tuhansia merimetsoja (noin 158 100 pesivää paria). Suomessa merimetson pesimäkanta kasvoi 10 parista 16 000 pariin vuosina 1996–2009. Kannan kasvu ja siitä aiheutuneet ympäristötuhot ovat olleet aivan omaa luokkaansa. Kesällä 2013 Suomen merialueilla pesi noin 18 660 paria ja osuus Itämeren maiden pesimäkannasta oli noin 10 prosenttia. Merimetson rauhoitus manner-Suomessa perustuu EU-lainsäädäntöön (lintudirektiivin 9 artikla).

Ympäristöhallinto piilottelee EU-direktiiviviidakossa ja antaa ymmärtää, että se estää merimetsokannan harventamista. Kannan rajoittaminen olisi kuitenkin täysin mahdollista samaisen lintudirektiivin perusteella ympäristöhallinnon itsensä myöntämin poikkeusluvin, jos he eivät vastustaisi asiaa näin jyrkästi. Lupien saanti onkin ollut hankalaa, osin jopa täysin mahdotonta kotikutoisen ja asenteellisen direktiivitulkinnan takia.

Kuitenkin vuosina 2001 – 2006 lintudirektiivin 9 artiklan perusteella EU-maissa tapettiin poikkeusluvalla 234 937 merimetsoa. Pelkästään Ranskan osuus tästä oli 132 388 yksilöä. Tanskassa vuonna 2011 pesivää parimäärää vähennettiin 40 000 yksilöstä 25 000 yksilöön estämällä lisääntymistä.

Merimetsokantojen rajoittaminen poikkeusluvilla olisikin täysin mahdollista myös Suomessa lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa mainituilla ehdoilla:

"Jäsenmaat voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole poiketa 5, 6, 7 ja 8 artiklasta seuraavin perustein: 

a) kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi 
- lentoturvallisuuden turvaamiseksi 
- viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan 
vakavan vahingon estämiseksi, 
- kasviston ja eläimistön suojelemiseksi;"

Merimetsojen aiheuttamat tuhot saaristoluonnolle eivät siis ole EU:n syytä, vaan omien pienien vihreiden virkamiestemme tekosia.

Lähteitä:

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Lajien_seuranta/Merimetsoseuranta

http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/merimetso.shtml

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/yleist%C3%A4/tilaajapalvelu/jakelu/reipas-ministeri-1.68485

http://fi.wikipedia.org/wiki/Merimetso

Tämän syksyn ensimmäinen trofee

Tänään on sateinen päivä, eikä metsällekään viitsi lähteä. Kaikkihan tietävät mitä sadepäivinä tehdään, mutta yksin kotona ollessa täytyy tyytyä käsitöihin ;) Jahtikausikaan ei ole alkanut aivan suunnitelmien mukaisesti ja seinälläkin olisi vielä tilaa uusille trofeille.

Onneksi löysin sopivan askartelusarjan jo viime viikolla juurikin tällaisia hetkiä varten. Tämän tekemiseen ei tarvitse polttaa ruutia, eikä edes haistella liimaa.  Cardboard Safari –trofee on kierrätysaaltopahvinen trofee-rakennussarja (48 x 65 x 56 cm, 0,71 kg) ja valmiina varsin näyttävä sisustuselementti.

Osat on tarkasti leikattu laserilla irti pahvista, joten ne sopivat hyvin yhteen, rakentelu on helppoa ja tuloksena tukeva kokonaisuus. Aikaa kasaamiseen kului noin vartin verran. Valikoimaan kuuluu myös mm. saksanhirvi, sarvikuono ja norsu.

Hyvä lahjavinkki metsästäjälle, jolla on jo kaikkea, paitsi komea trofee ;)

www.coolstuff.fi