Ulkomaalaiset eläinsuojelijat Afrikassa, tapaus savanninorsu.

Eläinsuojeluharrastajat ovat käynnistäneet viime viikkoina mittavan mediakampanjan täällä meillä Suomessakin safarimetsästystä, trofeemetsästystä ja yleisemmin metsästysmatkailua vastaan. Nyt lienee syytä katsoa mitä he ovat saaneet toimillaan tähän mennessä aikaiseksi. Tässä kohtaa esimerkkinä toimikoon norsu.

Eläinoikeusharrastajat ovat jo vuosia häirinneet ja painostaneet hallituksia monissa Afrikan maissa. Esimerkiksi Botswanassa norsujen metsästys lopetettiin ulkopuolisen (ja epädemokraattisen) lobbauksen seurauksena. Tällä hetkellä Botswanassa on alueita, jotka ovat nopeasti muuttumassa autiomaiksi ylisuurten norsupopulaatioiden seurauksena.  

Norsu voi helposti syödä 150kg lehtiä päivässä. Keskimääräisen lauman koko Botswanassa on 30 yksilöitä, joka tarkoittaa noin 4,5 tonnia ruokaa päivässä. Yksi lauma kuluttaa siis 1,65 miljoonaa kiloa kasvustoa vuodessa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelman ydin. Norsut katkovat, murskaavat ja kuorivat puita syödessään. Monin paikoin metsät ovat muuttuneet harvoiksi autioituviksi pusikoiksi. Näin rajusta ekosysteemin muutoksesta kärsivät ihmisten lisäksi koko biotooppi.

Norsut ovat sympaattisia eläimiä, mutta erittäin tuhoisia elinympäristöilleen, varsinkin jos niiden elinpiiriä rajataan aitauksin (vaikka alueet olisivat isompia kuin jotkut Euroopan valtiot). Kiitos eläinoikeusharrastajien on Botswanassa nyt suuria maa-alueita, jotka eivät mahdollisesti koskaan toivu tästä ”suojelusta”. Länsimaisten luontoaktivistien halusta pelastaa maailma ja saada hyvä omatunto, maksaa nyt Botswanan köyhtynyt kansa.

Kaiken lisäksi Botswana kuuluu vesivaroiltaa kuivimpien maailman maiden joukkoon. Yksi norsu tarvitsee 50 litraa vettä päivässä pysyäkseen hengissä. Norsulauma kuluttaa vuodessa siis yli puoli miljoonaa litraa vettä. Yksipuolisen ”suojelun” seurauksena tässä jatkuvasti autioituvassa maassa on nyt arviolta yli 200.000 norsua. Norsuja on yksinkertaisesti paljon enemmän kuin luonnon kantokyky kestää. Jostain syystä tämä koko biodiversiteettiä koskeva katastrofi ei tunnu kiinnostavan eläinoikeusharrastajia länsimaissa. Saivathan he norsun ”pelastettua” ja nyt voidaan jatkaa metsästyksen mustamaalaamisella.  

Norsuilla on hyvin vähän jos yhtään luonnollista vihollista. Ainoastaan ihmiset voivat pitää vinoutuneen norsupopulaation kurissa. Aidatut suojelualueet ovat häirinneet ja estäneet monien lajien luontaista muuttoliikettä ja ylisuuret populaatiot kärsivät norsujen aiheuttamista tuhoista. Luonnon tasapaino ei siis pääse toteutumaan näillä suojelualueilla. Meillä on kuitenkin vastuu norsuista ja samalla kaikista eläimistä ja kasveista näissä kansallispuistoissa. Vain rajoittamalla (metsästämällä) ylisuurta norsukantaa voimme antaa autioituvan maan pensaille mahdollisuuden aloittaa yli satavuotisen urakan kasvaa jälleen kerran puiksi ja metsäksi.

Täältä Euroopasta käsin tulee helposti niputettua koko Afrikka samaan kasaan. Alueelliset erot ovat kuitenkin valtavia. Kenia ja Lesotho eroavat toisistaan paljon enemmän kuin Portugali ja Ruotsi. Syyllistymme helposti ajattelemaan, että ongelmat siellä jossain Afrikassa johtuvat huonosta hallinnosta, korruptoituneista johtajista ja sisällissodista. Tätä kaikkea on Afrikassa, mutta ei kuitenkaan kaikkialla, saati kaiken aikaa kaikkialla. Meistä on helppoa ymmärtää etteivät kaikki Portugalin metsästyskäytännöt ja lait sovellu sellaisinaan Ruotsiin. Joten ei liene myöskään tarkoituksenmukaista vaatia samoja metsästyslakeja Lesothoon kuin on Keniassa. Miksi sitten eläinoikeusharrastajien organisaatiot vaativat Keniaa ja Tansaniaa tekemään samankaltaisia muutoksia, vaikka ongelmat ovat tyystin erilaisia?

Afrikan eläimistöllä ja niiden suojelulla tehdään länsimaissa myös sisäpolitiikkaa tai joissain tapauksissa yhä holhoavaa siirtomaapolitiikkaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain viranomaiset kielsivät norsu-trofeiden tuonnin Zimbabwesta kaikilta metsästäjiltä, sen jälkeen kun kolmesataa norsua oli kuollut juotuaan myrkytetyn lähteen vettä. Metsästysmuistojen tuonti kiellettiin, vaikka metsästyksellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä ja vaikka Zimbabwessa on vähintäänkin yli 40.000 norsua enemmän kuin kansallispuistojen sietokyky kestää.

Kielolla ostettiin hyvää omaatuntoa eläinoikeusharrastajille, mutta ei parempaa elämää eläimille tai ihmisille Afrikassa.

Tämä artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä metsästykseen Afrikassa syvällisesti perehtyneen ammattimetsästäjä Stephen Sutherlandin kanssa.