Pojasta keittäjäksi

Kauan odotetut paperit, eli tutkintotodistus saapui viimein postissa. Nyt se on siis virallista, Jannesta tuli keittäjä :) Projekti alkoi 2013 helmikuussa Ravintola Henriksissä valekokkina työhön tutustuessa. Epävirallinen kokkailu jatkui päivittäin uutta oppien, kunnes toukokuussa sain opiskelupaikan TAKKissa.

Seuraavaksi kesäksi onnistuin pääsemään työharjoitteluun monipuoliseen ja kauniiseen Vaihmalan Hoviin. Teoriaopintopyrähdyksen jälkeen palasin syksyllä Henriksiin uuden keittiömestarin oppiin. Seuraavaksi olikin vuorossa Ravintola Näsinneula Tampereen keittiömaailman huipulla. Sydäntalven selkä taittui idyllisessä kauppahallin ranskalaisbistrossa Ravintola 4 Vuodenajassa. Ja sen jälkeen sain vielä kerrata Näsinneulan oppeja keväällä.

Varsinaiset teoriaopinnot tulivat valmiiksi juhannukseen mennessä ja projekti jatkui syventävillä opinnoilla koko kesän ajan kylmänä tarjoiltavien ja fine dining –ruokien osalta, suorituspaikkana ravintola Hella & Huone. Valinta osoittautuikin erittäin onnistuneeksi, sillä Hella & Huone on maan parhaita illallisravintoloita, jossa annoksia tehdään innovatiivisesti ja yllätyksellisesti skandinaavisella tyylillä, ranskalaisesta perinteestä ammentaen. Iso kiitos Artolle, Juholle, Matille ja Humbertolle luottamuksesta ja kärsivällisyydestä.

Nyt on siis ravintolakokkauksen alkeet hallussa ja seuraavan etapin mietintään jatkuu (hetken huokaisten) taas tänään peurapassissa istuen.

HotCan – retkiruoat

Retkiruokia on nykyään kaupassa tarjolla joka lähtöön. Ainoa yhteinen tekijä retkimuonilla lienee kuitenkin se tosiasia, ettei niistä ole jouluruoaksi. Poikkeusta ei tee HotCan –retkiruoatkaan. Ne on suunniteltu polttoaineeksi ja nälkä on hyvä, ellei välttämätön mauste niistä nauttimiseen. Edelliskerralla testattuihin vaellusruokiin verrattuna HotCan –säilykkeet ovat selvästi painavampia, mutta heti syötävinä lämpiminä valmisruokina monessa kohtaa käyttökelpoisempia. Tietyin varauksin myös ruoan rakenne on HotCan- retkiruoissa aikaisempia parempi.

Viime viikonlopun kalareissun yhteydessä kokosin taas saman testiryhmän paikalle ihmettelemään näitä itsestään lämpeneviä retkiruokasäilykkeitä. Ihmeteltävää riittikin, sillä...

HotCan on: 

• valmis ja lämmin retkiruoka vartissa
• purkki kestää kolhuja (iskunkestävä ja vesitiivis)
• sopii kuljetettavaksi myös lentokoneessa
• säilyttää lämmön melkein 45 minuuttia
• käyttöikä on avaamattomana yli viisi vuotta
• paino on 890 g (josta syötävää 400 g)
• korkeus 12 cm ja halkaisija 10 cm.

Reiät purkkiin...

...kansi auki...

...annetaan höyrytä hetki...

...sekoitetaan välillä...

...ja valmista on!

Käyttöohje

1. Avaa muovikansi ja aseta purkki sen päälle.
2. Ota mukana tuleva naula ja paina se tölkin kolmeen reikään aivan pohjaan saakka, jotta kemiallinen lämpöreaktio käynnistyy.
3. Avaa purkki ja aseta kansi takaisin tölkin päälle.
4. Ruoan valmistuminen kestää alle 15 minuuttia. Sekoita ruokaa lämmityksen aikana.
5. Syö lämmin ruoka suoraan purkista.

CHICKEN CURRY WITH RICE

Testatuista HotCan- retkiruuista kanacurry osoittautui helpoiten syötäväksi. Ruoan suutuntuma oli hyvä ja makukin ihan kohtuullinen, lukuun ottama teollisen ja pistävän jälkimaun jättävää curryn makua. Tämän kuitenkin raati valitsi yksimielisesti parhaaksi.

Energia: 447kcal/ 1996kJ

Brown Rice (65%), Chicken (12%), Courgette (2%), Carrot (2%), Sauce (19%: water, Sunflower Oil, Curry, Milk Powder, Salt and Spices)

TORTELLINI BOLOGNAISE

Ihan syötävä energiapläjäys (nälkäisenä), ei kuitenkaan mikään kulinaristinen nautinto. Eniten syödessä jäi arveluttamaan tortelliinien epämääräinen rakenne ja niiden sisällä ollut tahnamainen täyte.

Energia: 324kcal/ 1368kJ

Sauce: Water, Tomato paste, beef, onions, carrots, celery, modified starch, sugar, salt, flavourings, basil, garlic, spice extract, parsley. Tortellini: durum wheat semolina, eggs, breadcrumbs (wheat flour, salt, yeast) port, sunflower oil, ham, salt, grated cheese (milk, salt, enzymes, lysozyme) flavourings

CHEESE & TOMATO RAVIOLI

Parempaa kuin tortelliinit. Ei herätä suuria intohimoja. Syö nälkäänsä. Raviolit raati valitsi yksimielisesti toiseksi parhaaksi HotCan-retkiruoaksi.

Energia: 328kcal/ 1380kJ

Cheese and Tomato Ravioli (45% , Water, Durum Wheat, Semolina, Wheat Flour, Egg, Cheese (Ricotta, Cheese Powder (Milk Proteins, Vegetable Fat, Flavouring, Salt), Roquefort), Vegetable Oil, Flavouring, Tomato Powder, Salt, Onion, Pepper, Garlic), Tomatoes (44%), Concentrated Tomato Puree, Sugar, Modified Cornflour, Flavourings, Vegetable Oil, Salt, Herb Extract, Garlic Salt

BEANZ WITH BALLS

Mauttomat lihapullat yhdistettynä huonoon papusoosiin. Tällainen annos nostaa vain verensokeria, mutta ei moraalia. Pavuissa pistävä muttei polttava chilin maku. Suositellaan lähinnä polttoaineeksi tai kaupan hyllyyn jätettäväksi.

Energia: 447kcal/ 1996kJ

Beans (36%), Tomatoes (23%), Water, Lamb Meatballs (16%, Lamb (63%), Onion, Water, Wheat Flour, Vegetable Oil, Herbs, Salt, Spices, Lime, Mustard Seeds, Yeast Extract,  Garlic Powder, Spice Extracts,  Herb Extracts), Sugar, Glucose-Fructose Syrup, Modified Cornflour, Salt, Spirit Vinegar, Spice Extracts, Herb Extract

BANGERS & BEANZ

Tämä annos herätti tunteita. Purkista löytyvää makkaraa ei hyvällä tahdollakaan voinut kuvailla kuin makkaran irvikuvaksi. Siinä oli pielessä sekä maku, että rakenne. Salvian ja korianterin teollisen pistävä maku jäi vielä pitkäksi aikaa kitalakeen ja kielensyrjään kummittelemaan. Harmi kun ei ollut koiraa matkassa mukana, niin olisi voinut testata edes Sessen huumorintajua.

Toisaalta purkin papusoosi oli varsin maittavan makuista ja pärjää Heinzin (ellei sitten ollut) vastaavalle säilykkeelle helposti.  Kaikkineen tölkin sisältö rankattiin testin kolmanneksi parhaaksi ja jos koira todella suostuisi syömään makkarat ja itse nauttisi pelkistä pavuista, niin tämä ruoka nousisi mauiltaan testin kärkeen.

Energia: 447kcal/ 1996kJ

Beans (36%), Tomatoes (23%), Water, Lincolnshire Pork Sausage (18%, Pork (66%), Water, Wheat Flour, Salt, Pork Fat, Sage, Dextrose, Vegetable Oil, Wheat Starch, Spices, Yeast Extract, Stabiliser-Triphosphates, Wheat Protein, Spice and Herb Extracts), Sugar, Modified Cornflour, Salt, Spirit Vinegar, Spice Extracts, Herb Extract

Purkin kokonaispaino.

Nettopaino.

Paino tyhjänä.

Loppuyhteenveto

HotCan on periaatteessa mainio keksintö. Vielä kun ruokien maku yltäisi edes tavallisen purkkihernekeiton tasolle niin käyttökohteita keksi näille helposti paljon. Toki makuasiat ovat aina maistajasta, ajasta ja paikasta kiinni. Testiporukkamme koostuu hyvän ruoan ystävistä ja eräolosuhteissakin olemme tottuneet nauttimaan syömästämme ilman isompia kompromisseja.

Jos sinulle ruoka on lähinnä polttoainetta ja sen tekeminen tuntuu vastenmieliseltä, voisin hyvin suositella HotCan –säilykkeitä veneeseen, pilkkireissulle, kytiskoppiin tai hirvipassiin. Parasta näissä on nopeus ja vaivattomuus. Pitkälle kairaan tällaisia tölkkejä ei painonsa ja roskaisuuden takia (painaa tyhjänäkin ½ kg) viitsi kantaa, mutta nopeana hätäravintona näille on varmasti paikkansa. Myös annoskoko ansaitsee kiitoksensa.



http://www.hotcan.com/

Afrikkalainen sikarutto ( ASF ) Virossa

Nyt on jo toinen sikaruttoon kuollut villisika löydetty Viljandinmaalta Tarvastunkunnasta Virosta. Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä vakava eläintauti, jonka aiheuttaa asfivirus. Afrikkalainen sikarutto ei kuitenkaan tartu ihmiseen.

                                    

Tilanteen selvittämiseksi on Virossa perustettu taudintorjunta komissio, jonka tehtävänä on antaa käytännön ohjeita eri toimijoille. Koska kyseessä on vakava eläintauti, jota ei vielä koskaan ole tavattu Suomessa, ovat myös matkanjärjestäjät muuttaneet toimintaohjeitaan.

Tälle sivulle Karjunkaatajat on kerännyt voimassa olevat uudet toimintaohjeet metsästäjille, sekä uusimmat linkit tilanteesta kertoviin uutisiin.

http://www.karjunkaatajat.com/sikarutto/

Ulkomaalaiset eläinsuojelijat Afrikassa, tapaus savanninorsu.

Eläinsuojeluharrastajat ovat käynnistäneet viime viikkoina mittavan mediakampanjan täällä meillä Suomessakin safarimetsästystä, trofeemetsästystä ja yleisemmin metsästysmatkailua vastaan. Nyt lienee syytä katsoa mitä he ovat saaneet toimillaan tähän mennessä aikaiseksi. Tässä kohtaa esimerkkinä toimikoon norsu.

Eläinoikeusharrastajat ovat jo vuosia häirinneet ja painostaneet hallituksia monissa Afrikan maissa. Esimerkiksi Botswanassa norsujen metsästys lopetettiin ulkopuolisen (ja epädemokraattisen) lobbauksen seurauksena. Tällä hetkellä Botswanassa on alueita, jotka ovat nopeasti muuttumassa autiomaiksi ylisuurten norsupopulaatioiden seurauksena.  

Norsu voi helposti syödä 150kg lehtiä päivässä. Keskimääräisen lauman koko Botswanassa on 30 yksilöitä, joka tarkoittaa noin 4,5 tonnia ruokaa päivässä. Yksi lauma kuluttaa siis 1,65 miljoonaa kiloa kasvustoa vuodessa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelman ydin. Norsut katkovat, murskaavat ja kuorivat puita syödessään. Monin paikoin metsät ovat muuttuneet harvoiksi autioituviksi pusikoiksi. Näin rajusta ekosysteemin muutoksesta kärsivät ihmisten lisäksi koko biotooppi.

Norsut ovat sympaattisia eläimiä, mutta erittäin tuhoisia elinympäristöilleen, varsinkin jos niiden elinpiiriä rajataan aitauksin (vaikka alueet olisivat isompia kuin jotkut Euroopan valtiot). Kiitos eläinoikeusharrastajien on Botswanassa nyt suuria maa-alueita, jotka eivät mahdollisesti koskaan toivu tästä ”suojelusta”. Länsimaisten luontoaktivistien halusta pelastaa maailma ja saada hyvä omatunto, maksaa nyt Botswanan köyhtynyt kansa.

Kaiken lisäksi Botswana kuuluu vesivaroiltaa kuivimpien maailman maiden joukkoon. Yksi norsu tarvitsee 50 litraa vettä päivässä pysyäkseen hengissä. Norsulauma kuluttaa vuodessa siis yli puoli miljoonaa litraa vettä. Yksipuolisen ”suojelun” seurauksena tässä jatkuvasti autioituvassa maassa on nyt arviolta yli 200.000 norsua. Norsuja on yksinkertaisesti paljon enemmän kuin luonnon kantokyky kestää. Jostain syystä tämä koko biodiversiteettiä koskeva katastrofi ei tunnu kiinnostavan eläinoikeusharrastajia länsimaissa. Saivathan he norsun ”pelastettua” ja nyt voidaan jatkaa metsästyksen mustamaalaamisella.  

Norsuilla on hyvin vähän jos yhtään luonnollista vihollista. Ainoastaan ihmiset voivat pitää vinoutuneen norsupopulaation kurissa. Aidatut suojelualueet ovat häirinneet ja estäneet monien lajien luontaista muuttoliikettä ja ylisuuret populaatiot kärsivät norsujen aiheuttamista tuhoista. Luonnon tasapaino ei siis pääse toteutumaan näillä suojelualueilla. Meillä on kuitenkin vastuu norsuista ja samalla kaikista eläimistä ja kasveista näissä kansallispuistoissa. Vain rajoittamalla (metsästämällä) ylisuurta norsukantaa voimme antaa autioituvan maan pensaille mahdollisuuden aloittaa yli satavuotisen urakan kasvaa jälleen kerran puiksi ja metsäksi.

Täältä Euroopasta käsin tulee helposti niputettua koko Afrikka samaan kasaan. Alueelliset erot ovat kuitenkin valtavia. Kenia ja Lesotho eroavat toisistaan paljon enemmän kuin Portugali ja Ruotsi. Syyllistymme helposti ajattelemaan, että ongelmat siellä jossain Afrikassa johtuvat huonosta hallinnosta, korruptoituneista johtajista ja sisällissodista. Tätä kaikkea on Afrikassa, mutta ei kuitenkaan kaikkialla, saati kaiken aikaa kaikkialla. Meistä on helppoa ymmärtää etteivät kaikki Portugalin metsästyskäytännöt ja lait sovellu sellaisinaan Ruotsiin. Joten ei liene myöskään tarkoituksenmukaista vaatia samoja metsästyslakeja Lesothoon kuin on Keniassa. Miksi sitten eläinoikeusharrastajien organisaatiot vaativat Keniaa ja Tansaniaa tekemään samankaltaisia muutoksia, vaikka ongelmat ovat tyystin erilaisia?

Afrikan eläimistöllä ja niiden suojelulla tehdään länsimaissa myös sisäpolitiikkaa tai joissain tapauksissa yhä holhoavaa siirtomaapolitiikkaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain viranomaiset kielsivät norsu-trofeiden tuonnin Zimbabwesta kaikilta metsästäjiltä, sen jälkeen kun kolmesataa norsua oli kuollut juotuaan myrkytetyn lähteen vettä. Metsästysmuistojen tuonti kiellettiin, vaikka metsästyksellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä ja vaikka Zimbabwessa on vähintäänkin yli 40.000 norsua enemmän kuin kansallispuistojen sietokyky kestää.

Kielolla ostettiin hyvää omaatuntoa eläinoikeusharrastajille, mutta ei parempaa elämää eläimille tai ihmisille Afrikassa.

Tämä artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä metsästykseen Afrikassa syvällisesti perehtyneen ammattimetsästäjä Stephen Sutherlandin kanssa.

Karhujahti Suomussalmella 28.8. – 4.9.

Taas vierähti viikko (ja hieman yli tuhat mailia) karhujahdissa Raatteentien tutuissa maisemissa. Pelipaikat alkavat nyt olla selvillä ja jo ensimmäisinä päivinä löysimme paljon jälkiä ja jätöksiä. Muutaman kerran saimme karhukoiran tuoreille jäljille ja ensimmäisen koiran väsyttyä vielä seuraavakin sai nalleen vauhtia. Kainuun selkoset ovat kuitenkin laajat, hirvet häiritseät helpompina kohteina koiria ja täytyy antaa karhuillekin tunnustusta hyvistä harhautuksista.

Niinpä jäivät tälläkin kertaa joulupöydän karhupaisti ja takanedustalja saamatta. Kaiken lisäksi melkein puolella porukasta oli nuhakuumetta reissun aikana. Karhupassissa aamuyön hämärissä voi kuitenkin ladata tehokkaasti omia akkujaan. Elämyksiä ja laatuaikaa hyvässä seurassa – sitähän karhunmetsältä helpoiten saa saaliiksi :)

Hyvät koirat ovat karhujahdin tärkein edellytys.

Valiokoiristakaan ei ole paljoa apua jos jälkiä ei löydetä tuoreeltaan. Siispä metsäteiden lanaus ja jälkien tähystyspatikointi ovat oleellinen osa karhujahtia.

Välillä oltiin hyvin lähellä Venäjän rajaa.

Hyvä että valvonta toimii :)

Hirviä näkyy jatkuvasti, paitsi jos on hirvimetsällä :/

Päivisin tankattiin makkaralla.

Illalla sitten hieman paremmat eväät. Tässä alkupaloina kämpällä paistettua leipää, sekä yrttivoissa gratinoituja etanoita.

Pääruoaksi paellaa, oliivileipäsiä ja salaattia.

Metsäkanalintuja näkyi reissun aikana todella vähän :(

Karhun jälkiä löytyi sen sijaan metsästä kohtuullisen paljon. Tässä nallen päivämakuupaikka.

Koirien lepäillessä...

...oli miehillä mahdollisuus harjoitteluun. Tässä testivuorossa Jussin 416 Rigby.

Näillä vaikka norsujahtiin :D

TV-Shop tekee tulojaan jo eräkämpillekin!

Kuvaajakin pääsi kuvaan!

Raatteen tien maisemissa on vielä paljon muistoja sodasta.