lauantai 3. toukokuuta 2014

"Saaliilla rehvastelu ei kuulu metsästäjäperinteeseen"


Luin eilen otsikon mukaisen uutisen YLE:n nettisivuilta. Uutinen oli vaihteeksi melko neutraali, osin jopa positiivinen. Mielestäni on myös hyvä, että metsästäjien eettisiä periaatteita tuodaan yleiseen tietouteen.


Jutussa kuitenkin jäi mieltäni vaivaamaan nämä:


–  Räikeimpiähän ovat tapaukset, kun saaliiksi saatu riista jätetään lojumaan tai roikkumaan jonnekin eikä sitä käytetä hyödyksi alkuperäisen riistaperinteen mukaan. Vanhan riistaperinteen mukaan ammuttua riistaa kohdellaan kunnioittavasti. Jos karhu ammutaan, niin se laitetaan havuille ja niin edelleen. Eli riistan käsittelyssä kaatolaukauksen jälkeen on paljon oppimista tämän päivän metsästäjillä, Pulkkinen huomauttaa.

Metsästäjät ottavat saaliistaan myös kuvamateriaalia, ja tapana on ollut myös poseerata saaliin kanssa. Tänä päivänä kuvat laitetaan usein jakoon kaveripiirille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Riistan kanssa poseeraminen kuuluu jossain määrin perinteisiin, mutta kyllä se on mennyt yli. Se on mennyt sellaiseksi kehuskeluksi, jos näin voidaan sanoa. Rehvastellaan saaliilla, ja se ei kuulu vanhaan metsästäjäperinteeseen. Siinä ei perinnettä arvosteta ollenkaan, Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen Nurmeksesta sanoo.

En oikein ymmärrä miksi tällaista täytyy riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan julkisuuteen tuoda. Toki satojen tuhansien metsästäjien joukossa on muutama mätämuna, mutta ne lienevät yhtä yleisiä, kuin tulipaloja sytyttävät palomiehet ja potilaita surmaavat hoitajat. Ei siis mikään todellinen ongelma. En ole itse koskaan törmännyt lojumaan jätettyyn riistaan, kuin ainoastaan valtateiden varsilla liikenne kuoleman kokeneita pikkunisäkkäitä ja lintuja.

Nuo somessa esitellyt riistakuvatkaan eivät mielestäni ole mitenkään uusi asia, enkä ole huomannut sen menneen mitenkään yli. Saaliskuvia on otettu aina, niitä on jo esihistoriallisina aikoinakin maalattu kallioihin ja luoliin. Tässä muuta esimerkki Wanhoista kuvista Haapajärven kotiseutuarkistosta lainattuna:

Haapajärven nimismies Aksel Odenwall vasemmalla metsästysseurueensa kanssa. Seisomassa mm. Ville Ritola. Aika noin 1910

Mikko Mustanoja Mustanperältä yhden päivän saaliin kanssa. Linnut osti Rauman kauppias Jaakko Jaakonaho. Aika noin 1930


Susi on jäänyt saaliiksi. Henkilöt vasemmalta Liukkonen, Rauma Ville, Kumpula Markus, Karra ja Ritola. Aika 2.3.1934


Mielestäni tämän päivän somekuvat eivät ole sen enempää kehuskelua tai rehvastelua, kuin wanhatkaan kuvat. Mitä ovat nämä nykyiset kuvat, jotka eivät perinnettä arvosta ollenkaan ja kuinka yleinen ongelma ne ovat?


15 kommenttia:

  1. TapiolanTakamailla3. toukokuuta 2014 klo 9.51

    Tuo juttu oli todella hämmentävä. Hyvä, että osaltasi tartuit tähän. Minäkin käsittelen tätä juttua ja sen viestiä jossain vaiheessa blogissani.

    VastaaPoista
  2. Jep, hämmentävä on tosiaankin oikea sana kuvaamaan tätä uutista. Muistathan laittaa tänne linkin, kun saat oman blogauksesi tehtyä?

    VastaaPoista
  3. Suomalaisen metsästysperinteen mukaan riistaa ei saa missään nimessä pyytää huvikseen, vaan jahdin pitää olla veren maku suussa suoritettua, saaliiden lukumäärä pitää olla minimaalinen ja missään nimessä niistä ei saa ottaa kuvia koska se on rehvastelua. Myös äärimmäinen kateellisuus kuuluu metsästys perinteeseen ja saaliskuviaan esitteleviltä pitääkin kysyä ovatko luvat ja kiintiöt olleet varmasti kunnossa, onko käytetty tarpeeksi isoa haulia ettei eläin oo jäänyt kitumaan, tehtiinkö saalista ruokaa oli kyseessä kettu tai supi, oliko lintu ammuttu koiran iloksi eikä itselle yms yms. Tietenkin monilla on opittavaa tyylikkään kaatokuvan ottamisesta, hirvimiehet tapaavat kuvata suolikasoja, linnustajilla saalis törröttää pää edellä mättäässä ja jostain syystä kuvaan on sommiteltu kasa hylsyjä. Mut harjoitus tekee mestaaajan.

    VastaaPoista
  4. Kaikenlaisia kuvia julkaistaan sosiaalisissa medioissa enemmän kuin vielä 5-10 vuotta sitten oli nähtävillä yhtään missään. Metsästys- ja varsinkin kaatokuvien sisältö siis saavuttaa huomattavasti laajemman yleisön kuin koskaan ennen. Siitä se parku siis syntyy, kun luullaan että liha valmistetaan tehtaassa ja totuus alkaakin paljastua.

    Sinänsä on kyllä erittäin hämmentävää, jopa ammattitaidotonta Pulkkiselta kommentoida kuten on kommentoinut. Voisiko johtua siitä, että sosiaalisen median merkitystä hyvässämja pahassa ei ole sisäistetty?

    VastaaPoista
  5. Kiitos, mutta en kaipaa ulkoista ohjailua omien sisältöjeni lähdeviitteissä. Tuskinpa sinäkään?

    VastaaPoista
  6. Juurikin näin ;) "harjoitus tekee mestaajan" :D

    VastaaPoista
  7. Niinpä niin, nämä lausunnot olisi paremmin ymmärtänyt joltain metsästyksen vastustajalta, kuin edusmieheltä. Olisikohan kyseessä hieman vanhemman polven jahtimies?

    VastaaPoista
  8. :D Taisin ilmaista itseäni hiukan kömpelösti. En tarkoittanut, että laittaisit omaa blogaukseesi linkkiä tänne, vaan tähän kommenttiosioon linkin sinun blogaukseesi. Siis linkki täältä sinne, jotta tämän lukijat näkisivät vielä sinunkin ajatuksesi asiasta...


    Joo, ja en todellakaan kaipaa ulkoista ohjailua läheviitteistä ;)

    VastaaPoista
  9. Nii just. Ymmärsin tosiaan väärin - sorry :)

    Tässäpä tämä: http://www.tapiolantakamailla.com/2014/05/metsastyksen-tulevaisuus-on-avoimuudessa.html

    VastaaPoista
  10. Se on vaan helpompaa, vanhukset ei ole vielä tottuneet Someen ja kuvien jakamisen helppouteen joten ei vielä ymmärretä myöskään ajatusmaailmaa niiden takana van käsitetään jakamisen tarkoitus väärin. kyse on ns. "kulttuurieroista" sukupolvien välillä.

    VastaaPoista
  11. Tästä varmaankin on pitkälti kyse. Joidenkin on vaikea tottua muutoksiin. Esim. miesajosta koirametsästykseen hirvestyksessä siirtyminen on joissakin paikoissa ollut kivulias, mutta välttämätön muutos ukkojen vanhetessa.

    VastaaPoista
  12. Itse olen suhteellisen tuore metsästäjä, mutta somen konkari työnikin puolesta. Se mikä jää somea ymmärtämättömiltä huomaamatta useimmiten on kaksisuuntainen palaute ja se, että kuvista myös keskustellaan eli ne keskustelut jää lukematta. Eli ei osallistuta, mikä on koko homman tarkoitus.

    Useimmat hyvät ja huonot (karkeasti jakaen) metsästyskuvat herättävät keskustelua puolesta ja vastaan, saaliskuvista puhumattakaan. Varsinkin kanssametsästäjät antavat myösmkritiikkiä - siinähän ollaan sosiaalisen median ytimessä, että se oma, asiaa harrastava yhteisö ottaa kantaa, eikö? Nämä todellisesta metsästyksestä vieraantuneet "johtajat" tuntuu vain huolehtivan enimmäkseen aika kevyi perustein julkisuuskuvasta poliittisin trendiperustein, eikä faktoihin pohjautuen kuten ehkä olisi syytä.

    niin tietysti pitää tehdäkin jos haluaa miellyttää enemmistöjä pk-seudulla... huoh.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Jussi hyvistä huomioista. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  14. No minäkin sitten purkaudun! :)

    Olen sitä mieltä että saaliilla rehvastelu ei kuulu metsästykseen.
    Olen ehdottomasti sitä mieltä että saaliskuvat kuuluvat metsästykseen.

    Rehvastelu, retostelu, rehentely, mahtailu, kerskailu, pöyhkeily, ylvästely, leveily, briljeeraminen ei kuulu metsästykseen eikä mihinkään muuhunkaan ja antaa leuhkijastaan vain negatiivisen kuvan häntä ei niin hyvin tunteville, somessa/internetissä kaikki eivät toisiaan kai tunne.
    Pienessä, hyvin toisensa tuntevassa yhteisössä saaliin muistamiseen ja kunnioittamiseen liittyvät pienet _hieman_ yliampuvat kehuskelut sitä vastoin taas ehdottomasti kuuluvat osana saaliin kunnioitus rituaalia.

    Saaliskuvat ovat osa metsästysmuistoa siinä kuin trofeetkin. Kaikki trofeet eivät ole teknisesti täydellisiä mutta ovat muistoja ja kunnioittavat antajaansa. Saaliin määrällä ei ole merkitystä kuin riistanhoidollisesti. Toki olen sitä mieltä että enempää kuin suku syö ei metsästetä ellet ole ammattimetsästäjä ja tämäkin riistakannan sallimissa rajoissa.
    Trofeen metsästyksessäkin olisi tärkeää että saaliin käsittely tehtäisiin saalista kunnioittaen.

    Ja sitten vielä pitää muistaa yksi erittäin tärkeä asia ihmisistä: Yksi kuva kertoo heille enemmän kuin tuhat sanaa - niin hyvässä kuin pahassakin. Trofeet päätyvät seinille ja ovat rajatun ryhmän nähtävissä mutta kuvat päätyvät nykyään someen/internettiin.

    Ja sitten asiaan. Jäi tuosta artikkelista sellainen maku että Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen Nurmeksesta on kateellinen jollekin jostakin ja pahaa oloa piti purkaa. En tiedä mistä täläinen ajatus mieleeni putkahti. En siis ymmärtänyt täysin hänen pointtiaan. Julkisuuteen tälläistä ei välttämättä olis tarvinnut pulpauttaa riistaneuvoston edustajana.

    VastaaPoista
  15. Kiitos, hyvä lisäkommentti. En voi kuin myöntää olevani kanssai jälleen kerran täysin samaa mieltä :)

    VastaaPoista