Luonnonsuojeluliiton loanheittokampanja jatkuu

Luonnonsuojeluliitto on ottanut laajalla rintamalla informaatiosodan keinot käyttöönsä metsästäjiä vastaan. Jatkuvasti saa lukea heidän masinoimiaan valheita mediasta liittyen metsästysharrastukseen. Koska suurpetojen väitetylle laajamittaiselle ja organisoituneelle salametsästykselle ei ole mitään pohjaa, on nyt tähtäimeen otettu riistanhoitotyö ja maatalouden vahinkolintujen poisto.

Luontoliiton väitteittä:

Lupahakemuksia Suomen riistakeskukselle ovat tehtailleet niin metsästysseurat, maanviljelijät kuin marjanviljelijätkin. Kohteina ovat varis, harakka, räkättirastas, kesykyyhky, harmaalokki ja merilokki. Tappomäärät ovat huomattavia, sadoista aina tuhansiin lintuihin vuodessa. Pinta-alat ovat laajoja kymmenistä jopa tuhansiin hehtaareihin. Lupa-ajat ulottuvat jopa viiden vuoden päähän.

Hakemusten perustelut ovat mitä kummallisimpia aina ”pyyn pesinnän häiriintymisestä” rikkinokittuihin rehupaaleihin. Hakemuksissa vedotaan myös tautiuhkiin, kuten salmonellaan, mutta vailla todisteita. Arviot taloudellisista vahingoista vaikuttavat myös usein erikoisen suurilta.

Kun lupia tarjotaan näin runsaasti ja pitkäksi aikaa, se luo mahdollisuudet ympärivuotiseen ammuskeluun. Samalla sivullisten valvontamahdollisuudet kapenevat huomattavasti.

On vaarana, että pesimäaikaan tapahtuva ammuskelu kohdistuu esimerkiksi saalistaviin petolintuihin. Poikkeuslupa-alueet tulisi rajata tiukasti ja sallia ampuminen vain ongelmapaikkojen läheisyydessä.

Ammuskeluun kuuluisi ryhtyä vasta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Pitäisi myös osoittaa, mitä kaikkia keinoja on käytetty ennen viimeistä vaihtoehtoa. Poikasiaan ruokkivien emolintujen ampuminen on kuitenkin vahvasti metsästäjien itse laatimien eettisten ohjeiden vastaista.

Mistä oikeasti on kysymys:

Varisten, harakoiden, harmaa- ja merilokkien pyynnin tarve johtuu näiden lintujen paikallisista ylisuurista tihentymistä, joista aiheutuu kohtuutonta vahinkoa muulle luonnolle, asutukselle sekä maataloudelle. Varikset ja lokit ovat eläneet luonnontilaisessa Suomessa lähinnä vain järvien ja meren välittömässä läheisyydessä, ennen kuin ne ovat ihmisen toimintaa hyödyntäen levinnyt koko maahan viljelmien ja asutuskeskusten liepeille. Varikset ja lokit ovat kaikkiruokaisia. Ne syövät jätteitä, raatoja, viljaa ynnä muuta ihmisten toiminnan tuottamaa materiaalia. Luonnossa ne syövät lintujen pesistä munia ja poikasia, sekä kaikkea muutakin mitä saavat kiinni nilviäisistä jäniksen poikasiin asti.

Varisten ja lokkien kannan räjähdysmäinen kasvu (luonnontilaiseen kantaan nähden) johtuu pitkälti huonosti suunnitelluista kaatopaikoista ja kaupunkiympäristöstä, jotka keräävät paikallisesti jopa tuhansien lintujen parvia. Jokainen voi helposti päätellä millaisen kuorman tällaiset massiiviset parvet aiheuttavat muulle luonnolle hajaantuessaan keväisin lintujen pesimäaluille.

Haittalinnut aiheuttavat tuhoa maataloudelle sotkien ja rikkoen pyöröpaaleja, sekä saastuttaen riistaruokintoja ja maataloustuotantoa ulosteillaan. Kun yhdessä paalissa on 600 – 800 kiloa rehua, niin aiheutunutta vahinkoa kertyy nopeasti paljon.  Haittalinnut aiheuttavat merkittävää hygieniariskiä, toimien potentiaalisesti monien ihmisille vaarallisten tautien levittäjinä, kuten salmonella, ornitoosi eli papukaijakuume ja lintuinfluenssa. Harmaalokit toimivat väli-isäntinä myös kalankasvatuksessa ongelmia aiheuttaville diplostomun -loisille, jotka aiheuttavat kaloissa sokeutumista.

Kaupunkiympäristössä haittalinnut aiheuttavat lisäksi vahinkoa rakennusten rapautumisen ja värjääntymisen, sekä sadevesijärjestelmien, ilmastoinnin ja savupiippujen tukkiintumisina. Vahinkolinnut voivat aiheuttaa merkittävän riskin myös lentoliikenteelle, mikäli niiden kerääntymispaikat, kuten kaatopaikat sijaitsevat lähellä lentokenttiä.

Räkättirastaat aiheuttavat isoa tuhoa marjatiloilla syömällä ja saastuttamalla. Räkättirastaita siis häiritään poikkeusluvilla pesimäaikaan ja poistetaan viljelyksiltä, siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmiset haluavat puhtaita tuoreita kotimaisia mansikoita edullisesti.

Selvää loanheittoa

Luonnossuojeluliiton väite: ”On vaarana, että pesimäaikaan tapahtuva ammuskelu kohdistuu esimerkiksi saalistaviin petolintuihin” on täysin heidän itsensä kehittämä asenteellinen väite, jolle ei ole esittää järkeviä perusteita. Yleensäkin kannanotossaan he puhuvat toistuvasti ”ammuskelusta”, aivan kuin kyse olisi jotenkin vastuuttomasta, vaarallisesta ja holtittomasta toiminnasta, eikä täysin normaalista vahinkoeläinten torjunta- ja riistanhoitotoimesta.

Heitto: ”Kun lupia tarjotaan näin runsaasti ja pitkäksi aikaa, se luo mahdollisuudet ympärivuotiseen ammuskeluun. Samalla sivullisten valvontamahdollisuudet kapenevat huomattavasti.” Ovatko parvekevihreät alkaneet jo hoitaa poliisin tai Stasin tehtäviä, vai mitä kummaa mahtaa tarkoittaa ”sivullisten valvontamahdollisuudet”? Mihin ihmeeseen tarvitaan sivullisten valvontaa? Onko kyse samanlaisesta valvonnasta kuin turkistarhaiskuissa ja kotirauhan häiritsemisissä maatiloilla?

Myös selvästi provokatiivinen väite kummastuttaa: ”Poikasiaan ruokkivien emolintujen ampuminen on kuitenkin vahvasti metsästäjien itse laatimien eettisten ohjeiden vastaista.” Rauhoittamattomien lintujen ampumiseen ei tarvitse metsästyskorttia, joten kyse ei yleensä ole metsästyksestä ollenkaan, vaan ainoastaan haittaeläinten aiheuttamien vahinkojen minimoinnista. Metsästyksen eettiset periaatteet pitävät sisällään ohjeita metsästyksestä ja riistaeläinten kohtelusta. Ne eivät kata tuholaistorjuntaa, kuten haittalintujen tai jyrsijöiden poistamista.

Monet metsästäjät haittaeläinpoistoa suorittaessaan pyrkivät hyödyntämään kuolleet linnut esimerkiksi noutajakoirien koulutuksessa, joka palvelee monella tapaa metsästyksen eettisiä periaatteita. Jotkut vähemmän ennakkoluuloiset metsästäjät ovat alkaneet käyttää varissaaliita myös riistaruokana. Räkättirastaiden käyttämiseen ravinnoksi on jo selvästi pidemmät perinteet. Itsekin olen räksästä ruokaa tehnyt ja jatkossakin pyrin hyödyntämään nämä saaliit normaalisti riistan tavoin.

Vahinkolintujen eli esim. räkättirastaiden poistosta, on jalostettu myös metsästysmatkailupalveluita. Tällaisessa toiminasta on laajempaa hyötyä paikalliselle yhteisölle muun muassa työpaikkojen ja toimeentulon lisääntyessä moninaisen palveluntarjonnan kautta.