Kokenut pyyntimies Ilkka Ilmola on kulkenut Metsä-Lapin lintumailla sekä sotilaana että siviilinä jo 35 vuoden ajan. Kenraaliluutnantti Ilmola on toiminut mm. Itäisen maanpuolustusalueen komentajana. Hän on kirjoittanut aiemmin erätarinakokoelman Kenraali kairassa (Otava 2012).
Moskun mailla –kirja koostuu yhdeksästätoista itsenäisestä erätarinasta. Tarinoissa on aito ja rehellinen ote, myöskään omia epäonnistumisia ei piilotella. Useinhan tarinoiden suola onkin juuri erilaiset yllättävät sattumukset. Kerronta on dokumenttia Sodankylän kairoihin suuntautuneista metsästysmatkoista. Tyylilaji on kuitenkin romanttinen kuten A. E. Järvisen klassikkoeräkirjoissa tai Arttu Kotisaran metsästyselokuvissa.
Kuljimme harvassa männikössä pienen kivikon reunassa, kun äkkiä kuului koppelon kotkotus ja Tellun haukku kajahti lähellämme. Heilautin kättäni Pepelle ja jäykistyimme paikallemme. Näin linnun lähes askeltakaan ottamatta. Painuin polvilleni. Kaveri teki jännittyneen näköisenä samoin. Ampumamatka oli haulikolle liian pitkä. Ryömin Pepen viereen ja pyysin kiväärin. Konttasin pari metriä mukavan mättään taakse ja hain ampuma-asennon. Sain koppelon hyvin tähtäimeen, mutta lintu ei näkynyt ristikossa kirkkaana. Työnsin kivääriä kauemmaksi olkapäästä. Sama tähtäämisen vaikeus toistui. Lopulta päätin hermostuksissani kuitenkin ampua. Laukaus pamahti. Koppelo pudottautui pari metriä ja liukui siivet levällään alarinteeseen Tellu viivana perässä. Tähystin, uskotellen itselleni, että olin osunut. Kissan viikset, sinne se häipyi näkymättömiin terveen näköisenä. Ainahan tuollainen painava lintu pudottautuu pari metriä oksalta lentoon ponnistaessaan. Höpisin nolostuneena Pepelle jotakin parallakseista ja muista kummallisuuksista, jotka olivat juuri ratkaisevalla hetkellä aiheuttaneet epäonnistumisen. Mielessäni manasin tunarointiani ja sitä, miksi en yrittänyt rihlakon luotipiipulla. Tilanne päättyi naureskeluun Pepen tokaistessa: ”Suuri, valkoinen metsästäjä ampui ohi.”
Jatkoimme matkaa länttä kohti. Puolisen kilometriä saapasteltuamme kuului yläpuoleltamme pienestä kumpareesta pari hätäistä siiveniskua ja ropsahdusta. Haukku alkoi. Laskin repun maahan ja sanoin Pepelle: ”Anna nyt vielä kerran se kivääri. Saatan nähdä tuon linnun täältä aukon takaa.” Oikealla puolellani oli kaatunut kelo. Konttasin sen taakse ja tähystin. Tellu osui helposti silmiini. Sitten huomasin jotain mustaa matalalla aivan koiran yläpuolella. Tähtäinkiikarista katsomalla päättelin sen metsoksi, josta näkyi vain alaosa, pyrstö ja hieman rintaa. Sain kelosta niin hyvän tuen aseelle, että päätin yrittää. Laukaus pamahti. Kiikari tömähti napakasti otsaani. Muuta ei sitten tapahtunutkaan. Metso oli paikallaan ja haukku jatkui. Tunsin miten veri valui norona nenän vartta poskelleni. Vilkaisin hätäisesti Pepeä ja latasin kiväärin uudelleen. Tähtäsin vähän ylemmäksi kuin ensimmäisellä kerralla ja vedin aseen kunnolla olkapäähän. Laukaus lähti ja metso putosi.
Kenraalin ja hänen jahtikavereidensa erämaita ovat Koitelaisen ja Vintilän kairat, Lokan perät, Sorvortan seudut ja Yläperän tunturikoivikot. Näissä maisemissa vaelsi aikoinaan myös Mosku, tunnettu erämaiden kasvatti. Legendaarisen pyyntimiehen mailla juttu luistaa, ja tenhoavat erätarinat lomittuvat tyylikkäästi lappilaiseen erähistoriaan.
Tarinat ovat lyhyitä, kymmenestä viiteentoista sivun mittaisia, nopealukuisia juttuja. Moskun mailla -kirja soveltuukin vaikka matka- ja iltalukemiseksi niille, joista kanalintujen metsästys yhdessä Suomen pystykorvan kanssa on eränkäyntiä parhaimmillaan.
Kirjailija: Ilkka Ilmola
Kustantaja: Otava
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2014
Sivumäärä: 200
ISBN10: 9511278800
ISBN13: 9789511278801
Lisätietoja ja tilaukset:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511278800
Eipä kestä. Itse ajattelin hankkia tuon aiemman Kenraali kairassa nyt seuraavaksi iltalukemiseksi :)
VastaaPoista