sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Valokuvakilpailu on ratkennut


Valokuvakilpailun eli Cat B100 –puhelimen voittaja on Juhani Ojala. ”Riistakameran taltioima aamuöinen kulkija Saimaan rannalla” -kuvalla.

Kiitos kaikille osallistujille. Joukossa oli monia hienoja kuvia. Oikeastaan yllätyin kilpailun kuvien korkeasta tasosta. Ainoastaan valokuvauksellisin ansioin ei tämä riistakamerakuva olisi edes kilpailua voittanut, mutta 206 kannatusääntä oli yli tuplasti enemmän kuin Kalle Markkulan seuraavaksi suosituimman hienon hirvikuvan äänet. Kannatus oli nyt siis niin selvää, ettei voittoa tarvinnut hakea tuomariäänin tai arpomalla.

Onneksi olkoon siis Juhanille. Laitoin Sinulle sähköpostia ja odottelen siihen vastauksena osoitetta johon voin lähettää voittamasi puhelimen.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

EU harkitsee puoliautomaattiaseiden kieltoa


Tänään Yle:n verkkosivuilla julkaistun uutisen mukaan EU:ssa suunnitellaan isoa aselainsäädännön kiristystä. EU:ssa laaditaan uutta ampuma-asedirektiiviä, jossa esillä on mm. mahdollisuus kieltää puoliautomaattiaseet siviilikäytössä. Deaktivoituja aseita koskevat määräykset saattavat sen sijaan jopa höllentyä. EU:n direktiivimuutokset vaikuttavat suoraan myös Suomen asemääräyksiin.

Tämä on ilman muuta aihe, mikä pitäisi pystyä nostamaan eurovaalien asialistalle. Europarlamenttivaalit järjestetään 25. toukokuuta 2014. Nyt kannattaa ottaa turuilla ja toreilla asia esille. Levittää sanaa ammunta- ja metsästysharrastajien keskuudessa mahdollisimman laajalle, sekä tietysti vaatia ehdokkaiden kannanottoa asiassa.

Suomessa on n. 650 000 luvallisen ampuma-aseen omistajaa. Merkittävä osa luvallisista aseista on tyyppiä itselataava kertatuli, eli kansanomaisemmin puoliautomaatti. Suurin osa pistooleista, merkittävä osa haulikoista ja lähes kaikki reserviläiskiväärit ovat näitä puoliautomaattiaseita. Ihan pienestä asiasta ei siis ole kyse näiden harrastusten parissa.

Tällä kertaa tämä siis todellakin koskee metsästäjiä, ja edusmiehiltämme odottaisi muunlaisia kommentteja kuin, että tämän kanssa voidaan elää.



tiistai 25. maaliskuuta 2014

Riistasalaatti


Kesää kohti mentäessä haluaa luonnollisesti keventää hiukan aterioita. Tämä riistasalaatti on sikäli hyvä valinta, että se on todella maukasta ja sisältää paljon proteiinia, eli myös nälän tunne pysyy loitolla pitempään. Tätä ohjetta on myös erittäin helppoa varioida omien mieltymysten ja jääkaapin sisällön suhteen.

kypsää riistalihaa
kananmunia
parsakaalia
kirsikkatomaatteja
punasipulia
salaattia (jääsalaatti, friseesalaatti, viinisuolaheinä, rucola...)

väkiviinaetikkaa
punaviinietikkaa
yrttejä (ruohosipulia, kirveliä, meiramia, timjamia…)
dijonsinappia
oliiviöljyä
sokeria
suolaa
pippuria


Lihana käy mikä tahansa kypsä riistaliha, vaikkapa aterialta tähteeksi jäänyt paisti, revitty sika, riistamakkara tai –palvi, myös rapeaksi paistettu pekoni on aina hyvä valinta. Tällä kertaa käytin confitoitua merihanhea, eli lihat on haudutettu yön yli upotettuna ankanrasvaan alle sata-asteisessa uunissa. Lopputulos on kokeilemisen arvoista, erittäin mureaa ja suussa sulavaa :)

Salaatin kruunaa uppomuna, joka on mainettaan helpompi valmistaa. Kuumenna isossa kattilassa vettä lähes kiehuvaksi. Lisää loraus väkiviinaetikkaa. Riko muna sopivaan kuppiin tai kauhaan ja kaada nopealla liikkeellä veteen. Anna kypsyä yksi uppomuna kerrallaan 3-4 minuuttia ja nosta reikäkauhalla valumaan ritilälle tai talouspaperille. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paloittele parsakaalin kukinnot ja keitä niitä 3 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Huuhtele parsakaalit kylmällä vedellä, jotta väri pysyy kauniina. Suikaloi punasipulit ja marinoi ne täältä löytyvän ohjeen mukaisesti. Halkaise kirsikkatomaatit.

Tee seuraavaksi salaattikastike: hakkaa yrtit (½ kourallista) ja sekoita ne sinapin (2 tl), punaviinietikan (2 rkl) ja oliiviöljyn (1 dl) kanssa esimerkiksi lasitölkissä ravistamalla.

Kasaa annos nostamalla salaattipedille parsakaalit, kirsikkatomaatit, siivutettu/revitty riistaliha ja halkaistu uppomuna. Koristele marinoiduilla punasipulinsuikaleilla ja kostuta salaattikastikkeella.

Ruokajuomaksi soveltuu parhaiten olut, mutta viineistä hedelmäinen ja vähätanniininen (esim. Pinot Noir) punaviini tai kuiva valkoviini sopivat tähän yhdistelmään.


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Jokainen muistaa ensimmäisensä



"Dad, is this normal, I'm not cold, I'm just shaking"


Yhdeksänvuotias Savannah muistaa tämän taatusti läpi elämänsä. Hän tärisee jännityksen tuottamasta innostuksesta kuin haavan lehti. Edes takana kulkeva paksusarvilammas ei vie kiinnostusta ensimmäisestä pukista. “Nobody cares about the sheep, Dad!”.




Hieno video muistuttaa kuinka tärkeää on ottaa metsälle mukaan myös lapset. Savannah on käynyt metsällä Nebraskassa isänsä kanssa jo viisivuotiaasta asti.


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Luonnonsuojeluliitto vaatii pääsyä alueellisiin riistaneuvostoihin


Luonnonsuojeluliitto vaatii nyt myös valtaa alueellisissa riistaneuvostoissa. Tänään julkaistun tiedotteen mukaan Luonnonsuojeluliiton on päästävä mukaan Suomen riistakeskusta koskevaan strategiseen valmisteluun sekä riistatalouden suunnitteluun aluetasolla. Alueellinen riistaneuvosto osallistuu myös riistaeläinlajeja, riistaeläinkantoja ja niiden elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien alueelliseen valmistelutyöhön.

Keppihevosena käytetään jälleen kerran suurpetopolitiikkaa ja toteennäyttämättömiä väitteitä salametsästyksestä. Tällä varjolla halutaan valtaa myös alueellisesti kaikkien riistaeläinten kannanhoitosuunnitelmiin.

"Niin kauan kuin alueellisissa riistaneuvostoissa on edustettuna lähinnä metsästäjiä, mutta ei ympäristöjärjestöjä, ne eivät sovellu alueellisen suurpetopolitiikan määrittelyyn", toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Luonnonsuojeluliiton tavoitteena on muun muassa vaikuttaa suden ja ahman kannanhoitosuunnitelmiin sekä lisätä luontojärjestöjen ja viranomaisten välistä yhteistyötä salametsästysrikollisuuden pysäyttämiseksi. Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että suurpetopolitiikka ei kuulu ainoastaan metsästäjille. Luonnonvaraiset eläimet eivät ole kenenkään omaisuutta, eikä pedon syömä luontainen saaliseläin ole keneltäkään pois.

Kyse onkin nyt siis puhtaasti vallantavoittelusta alueellisella tasolla. Tällä hetkellä Valtakunnallisessa riistaneuvostossa edustettuna ovat jo mm. Suomen luonnonsuojeluliiton Risto Sulkava, Ympäristöministeriön Matti Osara ja RKTL:n Pekka Helle, joten vaikutusvallan entuudestaan lisäämiseksi kyse on pääsystä päättämään myös alueellisesti kaikkien riistaeläinten kannanhoitosuunnitelmiin.

Myös väite: ”Luonnonvaraiset eläimet eivät ole kenenkään omaisuutta, eikä pedon syömä luontainen saaliseläin ole keneltäkään pois” tuntuu vähintäänkin omituiselta. Totta kai petojen romahduttama riistakanta on pois metsästysoikeuden haltijalta.  Metsästysoikeus-maanomistus –sidonnaisuudessa kyse on yksityisestä omistusoikeudesta.  Kyse on satoja vuosia vanhasta oikeudesta, josta ensimmäinen lakimaininta löytyy jo vuodelta 1442. Jostain syystä parvekevihreille on kovin tyypillistä pyrkiä puuttumaan muiden omaisuuden koskemattomuuteen.

Luonnonsuojeluliiton logiikkaa toimii tässä asiassa hyvin johdonmukaisesti. He pyrkivät saamaan aikaiseksi luonnon ja sosiaalisen sietokyvyn ylittävän suurpetokannan, jonka seurauksena joudutaan rajoittamaa myös muun riistan romahtaneiden kantojen metsästystä. Tästä hyvänä esimerkkinä ylisuurten ilveskantojen monin paikoin romauttamat metsäkauriskannat. Lopputulos on Luonnonsuojeluliiton tarkoituskin: paljon ilveksiä ja vähän kauriinmetsästystä. Susien osalta sama koskee erityisesti myös erittäin uhanalaista metsäpeuraa.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Viettelevät villiyrtit – Jouni Toivanen


Jouni Toivasen Viettelevät villiyrtit –kirja on pitkään aikaan yksi parhaista hankkimistani ruokakirjoista. Sain kirjan jo viime syksynä ja nyt olen malttamattomasti odotellut alkavan kevään yrttirunsautta kerättäväksi ja kokeiltavaksi. Vaikka Suomen luonnosta löytää käyttökelpoisia kasveja läpi vuoden, on toki paras sesonki huhtikuusta lokakuulle. Kirjassa esitellään 34 kasvia ja 74 reseptiä yrttien käyttövinkeiksi.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Viettelevät villiyrtit –kirja on mielenkiintoinen ja tärkeä kirja monellakin tapaa. Villiyrttejä on käytetty ruuan jatkeena ja maustamiseen läpi tunnetun historian. Niiden käyttö on vain pahasti päässyt unohtumaan. Parasta onkin, ettei Jouni Toivanen käy läpi Elias Lönnrotin aikuisia kasvien käytön wiisauksia, vaan on kehittänyt uusia, yksinkertaisia ja monin tavoin käyttökelpoisia nykyaikaisia reseptejä. Suuri osa kasveista löytyy aivan lähimetsistä ja taajamienkin takapihoilta. Itse poimitut villiyrtit ovat ilmaisia ja tarjoavat makuelämyksiä joita ei voi markettien hyllyiltä poimia. Löytämisen iloakaan ei myydä purkitettuna.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Vaikka Toivainen onkin Michelin-kokki, eivät reseptit ja ohjeet ole mitenkään liian hienostuneita, mukaan on mahtunut versiot esimerkiksi makaronilaatikosta ja kesäkeitosta. Erityisen hyvin villiyrtit sopivat riistan maustamiseen. Aivan kohta on taas aika kerätä esimerkiksi kuusenkerkkiä ja valmistaa omatekoista kuusenkerkkälikööriä kaatoryypyiksi. Kuusenkerkkäliköörin valmistusohjeet löydät täältä.  


Alaotsikko:  luonnon herkkuja arkeen ja juhlaan
Kirjailija: Jouni Toivanen
Kustantaja: Teos
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2013
Sivumäärä: 255
ISBN10: 951851531X
ISBN13: 9789518515312


Lisätietoja ja tilaukset:






keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Riistapainotteiset metsänhoitosuositukset


Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on julkaissut raportin, johon on koottu uusin tutkimustieto riistan huomioon ottamisesta metsätaloudessa.

- Metsänhoidon keinoilla voidaan parantaa useiden riistalajien, etenkin metsäkanalintujen elinympäristöjä. Monille metsänomistajille riistalajien suosiminen on tärkeä tavoite ja metsätalouden talousajattelua ei aina aseteta etusijalle, kertoo ympäristöasiantuntija Maria Lindén Tapiosta.

- Riistapainotteisen metsänhoidon perusteet voidaan raportin mukaan tiivistää kolmeen teemaan. Toimenpiteiden yhteydessä jätetään enemmän riistatiheikköjä alalle kuin tavanomaisessa metsänhoidossa. Hakkuiden suunnittelussa, menetelmien valinnoissa ja rajauksessa otetaan tavanomaista tarkemmin huomioon mustikanvarvikon säilyttäminen. Riistapainotteisessa metsänhoidossa painotetaan myös maanomistajan, metsästäjän, omaa päätösvaltaa metsänhoitomenetelmien valinnoissa ja kannustetaan niiden haltuunottoon.

Riistapainotteiset metsänhoitosuositukset –raportin voit ladata täältä.





Open Beef Kofta – jauhelihaleipänen


Master Chef Australia- ohjelmasta tuttu Open Beef Kofta on helppo ja nopea arkiruoka jauhelihasta. Kofta on alun perin mausteinen lihapulla, jonka erilaisia versioita tunnetaan Balkanilta Iraniin ja Pakistaniin asti. Usein Koftan raaka-aineena käytetään lampaan-, kanan- tai naudanlihaa, mutta tyypillisenä maalaiskotiruokana sitä valmistetaan myös kulloinkin saatavilla olevista aineksista. Tällä kertaa tein Open Beef Koftan siis riistalihasta.

Itämaiseen tyyliin Koftan reseptit ovat voimakkaan mausteisia sisältäen juustokuminaa, korianteria, valkosipulia, neilikkaa, kardemummaa jne. Kokemuksesta tiedän, että ainakin tuoreen korianteriyrtin lehtien maku jakaa voimakkaasti mielipiteitä samaan tapaan kuin oliivit. Monet tykkäävät, mutta jotkut inhoavat ja sanovat sen maistuvan saippualta tai vieläkin pahemmalta. Voit hyvin valita Open Beef Koftaan mieleisiäsi itämaisia makuja ja jättää pois ne joita kaapista ei löydy tai jotka eivät sovi sinun makuusi. Kettunen.com –blogista löytyy myös reseptin hieman suomalaisempi versio.

Voit ostaa pohjaan tarvittavat leipäset kaupasta ja näin nopeuttaa arkiherkun valmistumista, mutta itse tehdyt pitaleivät ovat tuoreeltaan omaa luokkaansa ja kohtuullisen helppoja tehdä. Omatekoisten pitaleipien reseptin löydät täältä.


½ kg riistajauhelihaa
1 kananmuna
4 salottisipulia
valkosipulinkynsi
1 sitruunan kuori raastettuna
5 rkl korppujauhoja
tuoretta korianteria
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl juustokuminaa
1 tl neilikkaa
1 tl kardemummaa
1 rkl dijonsinappia
punasipuli
kurkku
kirsikkatomaatteja
rucolaa
turkkilaista jogurttia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
valkoviinietikkaa
sokeria

Paahda hetken aikaa (kunnes tuoksuvat voimakkaasti) kuivalla pannulla korianterinsiemeniä, juustokuminaa, neilikkaa ja kardemummaa. Jauha mausteet tasaiseksi seokseksi morttelilla.

Laita pannulle oliiviöljyä ja kuullota miedolla lämmöllä salottisipulin ja valkosipulin ohuita suikaleita. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon kourallinen silputtua tuoretta korianteria. Suikaloi punasipulit ja marinoi ne täältä löytyvän ohjeen mukaisesti.

Sekoita tasaiseksi taikinaksi: jauheliha, raastettu sitruunankuori, kananmuna, korppujauhot, dijonsinappi, paahdetut mausteet, kuullotetut sipulit, suola ja pippuri. Laita pitäleivät pannulle hetkeksi vuorollaan ja ruskista niitä oliiviöljyssä, kunnes väri on kullankeltainen.

Painele jauheliha pitaleipien päälle tasaisiksi pihveiksi ja paista 200 asteisessa uunissa kypsiksi, eli noin viisi minuuttia, halutusta paistoasteesta riippuen. Levitä pihvien päälle reilusti turkkilaista jogurttia. Asettele päälle vielä rucolaa, kurkunsiivuja, puolitettuja kirsikkatomaatteja ja marinoidut punasipulit. Voit viimeistellä leipäset lopuksi ohuella norolla oliiviöljyä.



tiistai 11. maaliskuuta 2014

Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa valehteluaan


Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa hyväksi havaitsemiaan Joseph Goebbelsin oppeja valheellisissa kannanotoissaan:kun kerrot valheen, kerro iso ja pysy siinä” sekä ”propagandan väitteet on suunniteltava tyhmimmän kadunmiehen käsityskyvyn mukaan”.



Väite:


Tohmajärven Värtsilän alueella on ollut jo useamman vuoden ajan luvattomia haaskoja aivan asutuksen välittömässä läheisyydessä. Haaskoilla on tavattu laitonta eläinperäistä bse/tse-riskin materiaalia, mm. lampaita ja nautoja. Luvattomien ja luvallisten haaskojen yhteisvaikutuksesta on alueelle muodostunut poikkeuksellinen haaskahoukutin, joka jo vuosien ajan on synnyttänyt väärää mielikuvaa ihmisasutuksen lähistölle hakeutuvista häirikkösusista. Sen lisäksi, että haaskoja aivan ilmeisesti käytetään salametsästyksen houkuttimina, ovat lukuisat petohavainnot mahdollistaneet myös virallisten poikkeuslupien hakemista muka häirikköyksilöiden ampumiseen.  



Fakta:


Itä-Suomen poliisilaitokselta kerrotaan, että heille on tehty tänä talvena alueelta 6-9 ilmoitusta mahdollisesta luvattomasta haaskasta. Kaikki ilmoitetut paikat on käyty läpi, ja yhden osalta tehdään jatkoselvityksiä. Tässä vaiheessa kyseessä ei kuitenkaan ole rikostutkinta, eikä poliisi epäile asiasta metsästäjiä.

Haaskanpito on toimintaa, jolla eläimiä houkutellaan ravinnon avulla ruokintapaikalle ja jonka tarkoituksena on valokuvata, katsella tai metsästää eläimiä. Haaskaa voidaan pitää myös yksinomaan eläinten ruokintatarkoituksessa, esimerkiksi uhanalaisten petolintujen kohdalla.

Haaskanpitäjiä voivat olla yksittäiset toimijat, jotka käyttävät haaska-aineksena omia kuolleita tuotantoeläimiään tai luontokuvaajat ja luontomatkailuyrittäjät, jotka hankkivat haaska-aineksen maatiloilta tai elintarvikealan laitoksista. Luonnonvaraisten eläinten teurasjätteiden käytöstä ei tarvitse ilmoittaa viranomaisille. Tuotantoeläinten käyttäminen haaskana vaatii aina vähintään ilmoituksen kunnaneläinlääkärille. Metsästäjillä on käytössään runsaasti (usein ylitarjontaakin) hirvien ja muiden luonnonvaraisten eläinten raatoja ja teurassivutuotteita sekä kaloja, että niiden perkuujätteitä.
Metsästäjät eivät käytä nautojen ja lampaiden ruhoja haaskana, siihen ei ole tarvetta ja se on kiellettyä.

Metsästäjät käyttävät pienpetohaaskoja poistaakseen mm. luonnolle vahingollisia vieraspetoja ja tekevät näin ollen arvokasta luonnonsuojelutyötä. Haaskojen käytöstä salametsästystarkoituksissa ei ole muuta todistetta kuin Suomen luonnonsuojeluliitto pahantahtoinen väite. Ilkeitä väitteitä vailla pohjaa on tapana kutsua panetteluksi ja valehteluksi.



Väite:


Suomen tiukasta aselupakäytännöstä seuraa, että kaikki salametsästäjät (poronhoitoalueen eteläpuolisessa Suomessa) ovat myös metsästysseuroihin kuuluvia järjestäytyneitä metsästäjiä. Salametsästyksen kitkeminen on siten ensisijaisesti metsästäjäjärjestöjen vastuulla. Tyhjien puheiden, ongelmien kiistämisen ja peittelyn tilalle tarvitaan tekoja. Salametsästyksen jatkuminen vaarantaa koko metsästysharrastuksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden. 



Fakta:


Ensinnäkin salametsästysväitteet ovat täysin vailla todisteita ja siten tuulesta temmattuja. Toiseksi Suomen Metsästäjäliitto tuomitsee salakaadot. Koska mahdollinen salametsästys on luonteensa mukaisesti salaista ja laitonta, on sen tutkinta ja syyllisten kiinniottaminen poliisin vastuulla. Metsästysseurojen vastuulla ei ole noitavainojen tai puskakäräjien järjestäminen tyhjien vihapuheiden perusteella. Metsästysseurat kunnioittavat metsästyksen säädöksiä ja erottavat salakaatoon syyllistyneen jäsenensä. Tämä onkin lähinnä muodollinen mielenilmaus, koska metsästysrikokset seuraa lähes poikkeuksetta aseen ja aselupien menetys, sekä metsästyskieltotuomio.

Aivan yhtä hyvin voisi kysyä hyväksyvätkö luontojärjestöt laittoman oologian tai vaikkapa huumausaineiden viihdekäytön. Molempia ilmiöitä esiintyy todistetusti heidän jäsenkunnassaan, mutta yhtään niistä irtisanoutuvaa kannanottoa ei ole mediassa näkynyt, saati tietoja erotetuista jäsenistä. ”Tyhjien puheiden, ongelmien kiistämisen ja peittelyn tilalle tarvitaan tekoja.”

Metsästysharrastuksen tulevaisuuden ja sen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vaarantuminen ei johdu metsästäjien piittaamattomuudesta, vaan luontojärjestöjen mediassa esittämästä valheellisesta propagandasta.


Lähteitä:

http://yle.fi/uutiset/p-kn_luonnonsuojelupiirin_raju_vaite_luvattomilla_haaskoilla_salametsastysta_susilupia_petopelkoa_ja_koulukyydityksia/7129192

http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainsuojelu+ja+elainten+pito/kuolleet+elaimet/haaskakaytto

http://riista.fi/metsastys/ohjeita-metsastajalle/metsastystavat/pienpetohaaska/

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4liitto-tuomitsee-salakaadot-1.32351

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oologia


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Täydellisen voileivän metsästys


Itse leivottu saaristolaisleipä, päällikkönä kotitekoista vuohenmaitojuustoa ja riistasalamia, voittaa mennen tullen kaupan tarjoamat höttöleivät ja lisukkeet. Vuohenmaitojuuston valmistus on helppoa, eikä saaristolaisleivän valmistuskaan vaikeaa ole. Lopputuloksen herkullisuus ylittää vaivannäön moninkertaisesti. Riistasalamin valmistusohjeet löydät täältä.

Tälle herkulle pärjää vain klassikkosuosikkini Shooter’s Sandwich. Tosin kannattaa kurkata myös mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen haastajaresepti, jonka tarjosi Pasi Kettunen valokuvakilpailun kommenttiosiossa.


Juuston valmistuksessa tarvitset juustomuotin ja harsokankaan. Tosin muotinkin voit korvata ihan yhtä hyvin joka kodista löytyvällä läviköllä tai siivilällä. Tällä kertaa tein juuston vuohenmaidosta, jota löytyy isompien markettien maitohyllystä tai suoraan tiloilta (vältä iskukuumennettua UHT-maitoa), mutta aivan tavallinen täysmaitokin käy tarkoitukseen hyvin. Lehmänmaidosta valmistettu juusto on hieman miedomman makuista. Lisäksi tarvitset juustonjuoksutinta, jota myydään markettien juustohyllyissä ja apteekeissa.



Vuohenmaitojuusto


vuohenmaitoa
suolaa
juustonjuoksutinta
(yrttejä)

Kaada 3 litraa maitoa kattilaan ja kuumenna se kädenlämpöiseksi. Lisää ruokalusikalliset suolaa ja juustonjuoksutinta (halutessasi erilaisia makuvariaatiota, lisää mieleistäsi yrttiä silputtuna). Sekoita hyvin. Kuumenna maitoa vielä hiukan lisää, kunnes se on n. 40 asteista. Nosta kattila levyltä ja peitä se kannella. Anna maidon saostua ½ tuntia ja leikkaa hyytyneeseen juustomassaan veitsellä ristiviillot. Odota vielä n. 15 minuuttia.

Nostele juustomassa reikäkauhalla sideharsolla vuorattuun juustomuottiin tai siivilään. Käännä vielä sideharso massan päälle. Laita muotin alle aluslautanen keräämään tihkuvaa heraa. Anna juuston valua jääkaapissa yön yli. Kumoa juusto muotista ja poista liina. Vuohenmaitojuusto sopii hyvin paitsi leivälle, myös liharuokien lisukkeena ja jälkiruokana metsämarjahillon kanssa.

Juuston valmistuksessa jäänyttä heraa voit käyttää leivontaan nesteenä vaikka pullataikinassa tai leivässä. Heran avulla voit myös jatkojalostaa maitojuustosta kyproslaistyyppistä halloumi-juustoa grillattavaksi tai paistettavaksi lisukkeeksi.



Halloumi-juusto (halumi)


Leikkaa valmis maitojuusto sopiviksi paloiksi ja kiehauta suolalla maustetussa (2 rkl) herassa vartin verran, eli kunnes juustonpalat nousevat pintaan. Nosta palat jäähtymään hetkeksi. Tee sillä välin suolavesi (1 dl/litra) sopivaan purkkiin. Laita juustonpalat suolaveteen ja jääkaappiin. Valmista halloumi on jo seuraavana päivänä. Pidempään säilytettyä halloumia on syytä liottaa kylmässä vedessä ennen käyttöä liian suolaisuuden poistamiseksi. Alkuperäinen halloumi on usein maustettu mintulla.



Saaristolaisleipä (4 kpl)


piimää (tai appelsiinimehua)
hiivaa
ruisjauhoja
vehnäleseitä
maltaita (rouhittua ruismallasta)
siirappia
(olutta tai heraa)

vehnäjauhoja
suolaa

Sekoita keskenään 2 litraa piimää, 3 hiivaa, 6 dl ruisjauhoja, 6 dl vehnäleseitä, 6 dl maltaita ja 6 dl siirappia. Anna seistä lämpimässä 2 tuntia. Jos haluat käyttää leivässä (tummaa) olutta tai heraa, niin anna taikinan seistä lämpimässä yön yli ja lisää ½ litraa olutta tai heraa.

Lisää taikinaan 1,8 litraa vehnäjauhoja ja 4 rkl suolaa. Sekoita hyvin. Voitele leipävuoat (4 kpl) ja laita taikina vuokiin. Kohota noin tunti lämpimässä. Paista leipiä 150-160 asteisessa uunissa  tuntia, voitele siirappivedellä puolessavälissä paistumista.

Saaristolaisleipä on parhaimmillaan vasta päivän parin kuluttua. Säilytä ylimääräisiä leipiä jääkaapissa.



tiistai 4. maaliskuuta 2014

Moskun mailla – Ilkka Ilmola


Kokenut pyyntimies Ilkka Ilmola on kulkenut Metsä-Lapin lintumailla sekä sotilaana että siviilinä jo 35 vuoden ajan. Kenraaliluutnantti Ilmola on toiminut mm. Itäisen maanpuolustusalueen komentajana. Hän on kirjoittanut aiemmin erätarinakokoelman Kenraali kairassa (Otava 2012).

Moskun mailla –kirja koostuu yhdeksästätoista itsenäisestä erätarinasta. Tarinoissa on aito ja rehellinen ote, myöskään omia epäonnistumisia ei piilotella. Useinhan tarinoiden suola onkin juuri erilaiset yllättävät sattumukset. Kerronta on dokumenttia Sodankylän kairoihin suuntautuneista metsästysmatkoista. Tyylilaji on kuitenkin romanttinen kuten A. E. Järvisen klassikkoeräkirjoissa tai Arttu Kotisaran metsästyselokuvissa.

Kuljimme harvassa männikössä pienen kivikon reunassa, kun äkkiä kuului koppelon kotkotus ja Tellun haukku kajahti lähellämme. Heilautin kättäni Pepelle ja jäykistyimme paikallemme. Näin linnun lähes askeltakaan ottamatta. Painuin polvilleni. Kaveri teki jännittyneen näköisenä samoin. Ampumamatka oli haulikolle liian pitkä. Ryömin Pepen viereen ja pyysin kiväärin. Konttasin pari metriä mukavan mättään taakse ja hain ampuma-asennon. Sain koppelon hyvin tähtäimeen, mutta lintu ei näkynyt ristikossa kirkkaana. Työnsin kivääriä kauemmaksi olkapäästä. Sama tähtäämisen vaikeus toistui. Lopulta päätin hermostuksissani kuitenkin ampua. Laukaus pamahti. Koppelo pudottautui pari metriä ja liukui siivet levällään alarinteeseen Tellu viivana perässä. Tähystin, uskotellen itselleni, että olin osunut. Kissan viikset, sinne se häipyi näkymättömiin terveen näköisenä. Ainahan tuollainen painava lintu pudottautuu pari metriä oksalta lentoon ponnistaessaan. Höpisin nolostuneena Pepelle jotakin parallakseista ja muista kummallisuuksista, jotka olivat juuri ratkaisevalla hetkellä aiheuttaneet epäonnistumisen. Mielessäni manasin tunarointiani ja sitä, miksi en yrittänyt rihlakon luotipiipulla. Tilanne päättyi naureskeluun Pepen tokaistessa: ”Suuri, valkoinen metsästäjä ampui ohi.”

Jatkoimme matkaa länttä kohti. Puolisen kilometriä saapasteltuamme kuului yläpuoleltamme pienestä kumpareesta pari hätäistä siiveniskua ja ropsahdusta. Haukku alkoi. Laskin repun maahan ja sanoin Pepelle: ”Anna nyt vielä kerran se kivääri. Saatan nähdä tuon linnun täältä aukon takaa.” Oikealla puolellani oli kaatunut kelo. Konttasin sen taakse ja tähystin. Tellu osui helposti silmiini. Sitten huomasin jotain mustaa matalalla aivan koiran yläpuolella. Tähtäinkiikarista katsomalla päättelin sen metsoksi, josta näkyi vain alaosa, pyrstö ja hieman rintaa. Sain kelosta niin hyvän tuen aseelle, että päätin yrittää. Laukaus pamahti. Kiikari tömähti napakasti otsaani. Muuta ei sitten tapahtunutkaan. Metso oli paikallaan ja haukku jatkui. Tunsin miten veri valui norona nenän vartta poskelleni. Vilkaisin hätäisesti Pepeä ja latasin kiväärin uudelleen. Tähtäsin vähän ylemmäksi kuin ensimmäisellä kerralla ja vedin aseen kunnolla olkapäähän. Laukaus lähti ja metso putosi.

Kenraalin ja hänen jahtikavereidensa erämaita ovat Koitelaisen ja Vintilän kairat, Lokan perät, Sorvortan seudut ja Yläperän tunturikoivikot. Näissä maisemissa vaelsi aikoinaan myös Mosku, tunnettu erämaiden kasvatti. Legendaarisen pyyntimiehen mailla juttu luistaa, ja tenhoavat erätarinat lomittuvat tyylikkäästi lappilaiseen erähistoriaan.

Tarinat ovat lyhyitä, kymmenestä viiteentoista sivun mittaisia, nopealukuisia juttuja. Moskun mailla -kirja soveltuukin vaikka matka- ja iltalukemiseksi niille, joista kanalintujen metsästys yhdessä Suomen pystykorvan kanssa on eränkäyntiä parhaimmillaan.

Kirjailija: Ilkka Ilmola
Kustantaja: Otava
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2014
Sivumäärä: 200
ISBN10: 9511278800
ISBN13: 9789511278801

Lisätietoja ja tilaukset:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511278800





maanantai 3. maaliskuuta 2014

Riistafilee sellerikakulla ja vuohenjuustoperunapyreellä


Riistafilee on juhlavaa herkkua, vaikka välillä sitä tulee syötyä ihan arkenakin ;) Koska filee itsessä on helppo ja nopea valmistaa kannattaa lisukkeisiin satsata hieman enemmän. Samalla valmistuu ravintolatasoinen (tai jopa parempi) annos kohtuullisen vaivattomasti kotikeittiössäkin.

Tällä kertaa annoksen komponentit ovat: peuranfileetä, punaviinikastiketta, vuohenjuustoperunapyreetä, sellerikakkua, paahdettuja terttutomaatteja ja vihersalaattia. Aloitetaan ruokien valmistusjärjestyksessä.



Sellerikakku


juuriselleri
jauhoinen peruna (esim. rosamunda)
kerma
voi
suola

Kuori ja suikaloi mahdollisimman ohuiksi lastuiksi iso juuriselleri ja pari nyrkin kokoista rosamunda – perunaa (tai muuta jauhoista lajiketta). Sulata kattilassa, kasarissa tai pannulla reilu palanen voita. Lisää vuorotellen selleri ja perunasuikaleet keskenään sekoittaen ja loraus kermaa, niin että suikaleet juuri ja juuri peittyvät. Mausta suolalla reilulla kädellä. Ryöppää hetki kermassa.

Seuraavaksi tarvitset kaksi samanlaista sisäkkäin menevää vuokaa. Voitele toinen vuoka ja vuoraa se leivinpaperilla. Nostele selleri- ja perunasuikaleet reikäkauhalla vuokaan ja järjestä ne mahdollisimman tasaiseksi kerroksi vuoan pohjalle. Laita vuoka uuniin 175 asteeseen reiluksi ½ tunniksi.

Laita vielä paperi vuoan päälle ja aseta toinen vuoka painoksi paperin päälle. Päällimmäiseen vuokaan voi lisätä painoa muutaman kilon verran. Laita vuoat kylmään. Leikkaa seuraavana päivänä sopiviksi annospaloiksi. Lämmitä annospalat 200 asteisessa uunissa hetken ennen tarjoilua.



Vuohenjuustoperunapyree


jauhoinen peruna (esim. rosamunda)
vuohenjuustoa
kermaa
voita
suolaa

Kuori ja keitä perunat. Kiehauta kermassa vuohenjuusto- ja voipaloja kunnes sulavat kerman joukkoon. Siivilöi kermasta juuston kuoret. Kaada perunoiden keitinvesi pois ja riko perunat esimerkiksi muusinuijalla. Sekoita joukkoon juustokermaa kunnes pyreestä tulee sopivan löysää. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos haluat pyreestä erittäin sileää, voit paseerata sen painelemalla siivilän läpi.



Punaviinikastike


riistalientä/lihalientä
punaviiniä
salottisipuli
suolaa
sokeria
pippuria
rosmariinia
timjamia


Laita kattilaan 3-5 dl liha/riistalientä, 1-2 dl punaviiniä ja silputtu salottisipuli. Keitä miedolla lämmöllä kasaan n. ½ tuntia ja siivilöi. Jatka kokoon keittämistä tai suurusta tarvittaessa. Mausta liemi timjamilla, rosmariinilla, pippurilla, suolalla ja sokerilla. Jos käytät liemikuutiosta tehtyä lihalientä, älä lisää suolaa. Sokeria puolestaan kannattaa laittaa vähintään pari ruokalusikallista tai käyttää vaihtoehtoisesti jotain metsämarjahilloa.  Saat kastikkeeseen kiiltoa vatkaamalla joukkoon pienen määrän voita.



Paahdettuja terttutomaatteja


Laita tarvittava määrä tomaatinterttuja uunivuokaan. Valuta tomaateille oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa. Ripottele päälle suolaa, pippuria, basilikasilppua ja sokeria tai hunajaa. Paahda tomaatteja 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.



Vihersalaatti


Revi kulhoon salaattia (rucola, vuonankaali, friseesalaatti, punasalaatti…).  Valmista vinaigrette-kastike, yhdistämällä puolet oliiviöljyä, neljännes valkoista balsamiviinietikkaa ja neljännes sokeria. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastiketta salaatin joukkoon.



Riistafileen paistaminen


Voitele filee oliiviöljyllä, hiero pintaan suola ja pippuri. Paista kuumalla parilalla väri pintaan ja jatka paistamista parilalla tai uunissa (80-100 astetta) kunnes sisälämpötila on 48 astetta (peura, hirvi, poro, kauris) tai villisika 64 astetta. Anna vetäytyä paistamisen jälkeen folioon käärittynä kymmenisen minuuttia. Lihan sisälämpötila nousee vielä tässä vaiheessa parilla asteella. Lopputulos on keskeltä reilun punaista, jos haluat selvästi kypsempää lihaa, niin paista sisälämpöä 5-10 astetta lämpimämmäksi.





sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Valokuvakilpailu, voita Cat B100 –puhelin


Aktiivinen metsästyskausi alkaa olla lopuillaan. Olisi mukava nähdä ja kuulla kauden tapahtumistasi. Laita alla olevaan kommenttikenttään valokuva, ja voit voittaa itsellesi vesitiiviin ja iskunkestävän Cat B100 –puhelimen. Valokuva voi olla sinun ottamasi luontokuva, ruokakuva, kalastuskuva, metsästyskuva tai vaikka riistakamerakuva. Laita mukaan myös pieni selittävä teksti tai tarina. Jos haluat osallistua kilpailuun ilman valokuvaa, niin hyvä kertomus tai mainio reseptikin hyväksytään mukaan.

Voittaja on yksinkertaisesti se, joka jakaa kiinnostavimman kuvan tai muiston. Kävijät voivat kannattaa "tykkäämällä" ehdotusta (nuolet ylös ja alas). Eniten tykkäystä saanut on vahvoilla kisassa. Jos yhtään ehdotusta ei nouse selvästi ylitse muiden perusteluidensa tai kannatuksensa puolesta, voin myös arpoa voittajan.

Laita siis alle kommenttikenttään kuvasi/tarinasi ja mobilisoi ystäväsi painamaan ehdotuksellesi tykkäystä. Kirjaudu kommentteihin Facebook/Twitter/Google -tunnuksillasi tai sähköpostiosoitteellasi, jotta palkinto osaa oikeaan osoitteeseen.

Kilpailu on avoin kaikille tutuille ja tuntemattomille. Kilpailu ratkeaa 30.3.2014 parhaaseen kuvaan/tarinaan, rajuun kannatukseen tai arpomalla :)

Onnea kisaan!