Suomen Luonnonsuojeluliitto valehtelee tai ainakin johtaa mediaa tarkoituksella harhaan. Tänään Ylen julkaisemassa uutisessa Luonnonsuojeluliiton ”suurpetoasiantuntija” Riku Lumiaron mukaan metsästysseurat suojelevat edelleen susia salametsästäviä jäseniään.
Väite on todella törkeä, varsinkin kun mitään todisteita viimeaikaisista salametsästystapauksista ei ole, eikä metsästysseurojen suojissa tapahtuvasta salametsästyksen suojelemisesta. Tolkuton mustamaalaus suorastaan huipentuu ihmettelyyn "Metsästäjät eivät halua puhdistaa mätiä omenoita".
Vaatimus on aivan yhtä absurdi kuin kysymys ”oletko lakannut lyömästä vaimoasi? No, oletko?
Toisaalta luontojärjestöjen oma jäsenkunta kattaa yleisesti viime vuosina paljon suurempiin luonnonsuojelurikoksiin syyllistyneitä henkilöitä ja heidän hiljaisia tukijoitaan. Luonnonsuojelijoiden omassa toiminnassa on hiljattain tapahtunut rikoksia, jossa rauhoitettuja eläimiä on tapettu ja myyty kansainvälisesti. Järjestäytyneen rikollisuuden lonkerot ulottuvat Suomesta Ruotsin ja Skotlannin kautta ympäri maailmaa. Kyseessä on Pohjoismaiden suurin rikossarja lajissaan ja huomattava myös koko Euroopassa. Luonnonsuojelulain korvausarvojen perusteella eläinten arvo nousee noin 780.000 euroon. Rikokset ovat jatkuneet useita vuosia, ulottuen myös luonnonsuojelualueille.
On toki varsin kätevää alkaa syytellä metsästäjiä huonoista omenoista, kun itse istuu paskakasan päällä. Parvekevihreiltä moisen selkärangattoman propagandan levittelyn ymmärtää, siihen on jo niin tottunut, mutta hälytyttävintä tässä asiassa on Ylen kritiikitön uutisointi ja valheiden eteenpäin levittäminen.
Kannanhoitosuunnitelmaa päivitetään isolla työryhmällä, jossa on edustajia monelta taholta. Työssä on positiivisia asioita ja suuria riskeja ja viela suurempia INTOHIMOJA - puolin ja toisin.
VastaaPoistaItse summaisin asiaa näin: RKTL on menettänyt joka mittarilla luotettavuutensa puolueettoma tutkimuksen tekijänä. Luottamuksen rakentaminen kestää varmaankin vuosikymmenen? Luottamus pula näkyy monina lieveilmiönä, jotka myös haittaavat RKTL:n työtä- Petoyhdyshenkilöt, kun eivät enää monilla alueilla viitsi ilmoitalla havainnoistaan. "kumpi oli ensin muna vai kana?" joka tapauksessa tilanteesta on vain haittaa jokaiselle!
Sosiaalinen sietokyky on monilla alueilla ylittynyt suden suhteen. Syitä tilanteeseen on turha vatvoa, tilanne on se mikä on ja siitä on lähdettävä menemään eteenpäin - syyllisten etsimisellä ja syyttelyllä ei asia miksikään muutu!
Kannanhoitosuunnitelman tekijöillä ei ole käsissään mikään helppo sarka!
Asia mikä itseäni hämmästyttää on se, ettei sudelle - tai millekään muullekaan suurpedolle ole määritetty enimmäiskantaa! Tämä "enimmäis kanta" on kuitenkin asetettu monelle muulle riista eläimelle esim hirvelle. (Ruosissa myös suurpedoille) enimmäiskantaa mietittäessä on kuultu asianomistaja tahoja, arvioitu korvauskustannuksia ja siitä on sovitettu sellainen luku, joka on mahdollisimman monen tekijän suhteen tasapainossa. Myös se abstrakti käsite "suotuisa suojeluntaso" saisi raa'an matemaattisen luvun. Uskoakseni se myös kasvattaisi ihmisten sietokykyä ja vähentäisi pelkoja "susireservaatin" synnystä omalle takapihalle. Tämä myös vähentäisi byrokratiaa ja helpottaisi susi kannan ongelmayksilöiden poistoa. Erityisesti olisi selvät sävelet asian hoitamisessa!
Tähän ei ilmeisesti ole kuitenkaan halua erityisesti suojeluväen taholta? Metsästäjien edustajien puolelta tätä on esitetty ministeriön suuntaan, mutta...
Tulipahan taas vuodatettua!
Se mikä toden teolla "kyrsii" on, että "te suojelijat" ja "me metsästäjät" tappelemme keskenämme. Loppujen lopuksi intressit ovat samat! Riistaa/eläimiä on riittävästi, toisen pyytä ja toisen katsella. Suomalainen luonto voisi hyvin, olisi runsas ja monipuolinen. Enemmän tällä saralla olisi yhteistyön mahdollisuuksia nykyisen tappelun sijaan!