Riistamakkarasalaatti

Riistamakkarasta saat nopean, helpon ja kevyen lounassalaatin. Makkarana voit toki käyttää melkein mitä tahansa suosikkiasi sinisestä campingiin, mutta maukkainta saat kypsennetystä tuoremakkarasta tai riistasalamista.

riistamakkaraa
kurkkua
tomaattia
salaattijuustoa (sirene, beyaz peynir, feta… tms)
purjoa

oliiviöljyä
sitruunanmehua
valkosipulia
sokeria
dijonsinappia
Yrttejä (persilja, timjami, oregano…)
suola
pippuri

Kuori sekä paloittele kurkut, lohko tomaatit pieniksi ja levitä tarjoiluvadille.  Paloittele joukkoon myös riistamakkara ja pätkä purjoa suikaleina. Sekoita salaattikastikkeeksi keskenään 1 dl oliiviöljyä, ½ dl sitruunanmehua, ½ dl sokeria, 3 murskattua valkosipulinkynttä, 1 rkl dijonsinappia, ½ kourallista tuoreita yrttejä, ½ tl suolaa ja ¼ tl pippuria.

Kaada kastiketta salaatin sekaan ja raasta lopuksi salaattijuustoa kaiken päälle keoksi. Voit halutessasi korvata kastikkeen kokonaan lisäämällä reilusti juustoraastetta. Älä käytä kevytjuustoja, 40–50 rasvaprosenttinen ohueksi pilveksi raastettu juusto sulaa suussa kermaiseksi kastikkeeksi.

Cat B100 vesitiivis ja iskunkestävä puhelin

Caterpillarin tammikuussa julkaisema Cat B100 -peruspuhelin on oikein mielenkiintoinen tuttavuus. Se ei vastaa peruskäytössä käyttämääni Cat B15 kosketusnäytöistä älypuhelinta. Sen sijaan Cat B100 on karumpi puhelin karumpaan käyttöön. Aiemmin vastaavassa käytössäni on moitteettomasti toiminut Samsung Xcover 271.

Cat B100 on kuitenkin selvästi kestävämpi puhelin kuin Xcover 271. Jo heti ensisormeilussa huomaa B100:n järeärakenteisemmaksi, lujaksi metallin ja pehmeän muovin yhdistelmäksi. Sen takakansikin on kiinnitetty tukevasti kahdella ruuvilla pelkän salvan sijaan. Näissä molemmissa puhelimissa on sama (IP67) luokitus, eli valmistaja takaa toimivuuden vaikka puhelin upotettaisiin metrin syvyiseen veteen puoleksi tunniksi. Cat B100 kestää tämän lisäksi pudotuksen parin metrin korkeudelta kovalle alustalle. Se ei tarkoita ettei raju käsittely jättäisi jälkiä puhelimeen, Cat B100 on kuitenkin suunniteltu kestämään tällaisiakin iskuja.

Omaa puhelintani olen testimielessä pudotellut monia kertoja hartiakorkeudelta lattialle ja maahan. Puhelin on viettänyt yksinäisen hyisen yön lumihangessa ja koemielessä ajoin sen yli myös autolla. Vaikea kuvitella normaalissa käytössä tilannetta joka rikkoisi puhelimen täysin käyttökelvottomaksi. Puheaikaa Cat B100 tarjoaa jopa 10 tuntia ja valmiusaikaa yli 20 päivää.

Nämä ominaisuudet tekevät Cat B100 -puhelimesta erinomaisen hätä- ja varapuhelimen repun pohjalle. Se on käytettävissä yllättävissä tilanteissa rajujenkin sattumusten jälkeen tai vain mukavuusvarusteena käyttöpuhelimen akun hiivuttua, vaikka Ultrapointin koko päivän käytön jälkeen. Kosketusnäyttöisiin älypuhelimiin verrattuna Cat B100 voi käyttää helposti myös hanskat kädessä kohmeisin sormin. Se on suunniteltu käytettäväksi -25°C ja +55°C lämpötilojen välissä. Vastaavasti esimerkiksi Applen iPhonen käyttölämpötila on 0–35 °C.

Cat B100 on ensisijaisesti suunniteltu karkeaan työkäyttöön, niinpä vakiovarusteena puhelimessa melua neutraloiva mikrofonitekniikka. Käytännössä puhelimen käyttö on helpompaa työmailla, ampumaradoilla, yökerhoissa tms. jossa taustameteli on kovaa ja jaksottaista. Puhelimessa on GPS (Google Maps ohjelmistolla), kohtuullinen kamera (3 MP, salamalla) ja taskulamppu.

TÄRKEIMMÄT OMINAISUUDET:

• Paino: 136g
• Pölyn ja veden kestävyys: tilapäinen upotus metrin syvyiseen veteen 30 minuutiksi, IP67 –luokitus.
• Iskunkestävyys: kestää pudotuksen 1,8 m korkeuesta. 
• Yhteydet: 3G 900/2100, GSM 850/900/1800/1900, Bluetooth (V2.0 +EDR/A2DP), AGPS
• Käyttöjärjestelmä: MTK NUCLEUS (version 2.1)
• Näyttö: 2.2" QVGA 240X320 TFT
• Kamera: 3 megapikseliä
• Käyttömuisti: 128 MB ja ulkoinen muisti MicroSD (maks. 32 Gt)
• Akku: 1150 mAh, puheaikaa jopa 10 tuntia ja valmiusaikaa jopa 23 päivää.

Tuo kuluttajan ääni kuuluville!

Osallistu tutkimukseen ja voit voittaa Härkilan kevätuutuuden Hurricane Soft Shell 3-kerros Windstopper-puvun. Palkinnon arvo 728€

Tiina Kontturi Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnasta tekee kauppatieteiden maisterin tutkintoonsa kuuluvan laadullisen pro gradu-tutkielmansa Terveiset ravintoketjun huipulta -blogin lukijoille. Kyseessä on akateeminen tutkimus tarkoittaen, että vastaajien tai vastaajiksi ilmoittautuneiden tietoja ei tulla käyttämään kaupallisiin tarkoituksiin.

Tutkimuksessa perehdytään mm. sosiaalisen median vaikutuksiin kuluttajan ostopäätösprosessissa. Tutkimushaastattelut suoritetaan kasvotusten tai puhelimitse, vastaajalle sopivana ajankohtana. Haastattelu kestää 15-25 minuuttia. Haastattelija soittaa haastateltavalle ja ajankohta haastattelulle sovitaan erikseen. Tutkimus suoritetaan laadullisena tutkimuksena. Vastaukset ja vastaajien henkilöllisyys käsitellään tutkielmassa anonyymisti. Tutkimus toteutetaan maalis- ja huhtikuussa 2014.

Tuotepalkinnon voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja tuotepalkinnon voittaneen nimi julkaistaan Terveiset ravintoketjun huipulta -blogissa, edellyttäen, että voittaja antaa luvan nimensä julkaisemiseksi.

Ilmoittaudu tutkimukseen lähettämällä nimesi ja puhelinnumerosi sähköpostilla osoitteeseen tiina.s.kontturi@student.jyu.fi

Kaikki tutkimushaastattelussa mukana olleet osallistuvat arvontaan.

Riistasalami eli kotitekoinen kestomakkara

Sain lukijapalautteena pyynnön testata kotitekoisen riistasalamin ohjetta. Aihe on kiinnostanut pitkään itseänikin, mutta tähän mennessä makkaratehtailut ovat jääneet erilaisiin tuoremakkaroihin. Tuumasta toimeen ja amerikanohjetta soveltamaan:

2 kg riistalihaa kuutioituna
½ kg porsaan kylkirasvaa (silavaa) hienoiksi kuutioiksi
½ dl hyvin kylmää punaviiniä (tai Jallua)
45 g merisuolaa 
10 valkosipulinkynttä jauhettuna 
4 tl karkeaa mustapippuria
1 tl kuivattua timjamia 
1 tl Insta Cure Nro 2 -jauhetta

siansuolta, liotettuna 30 minuuttia kylmässä vedessä


Salamin tai kestomakkaran valmistaminen ei sinänsä ole sen vaikeampaa kuin tavallisenkaan riistamakkaran tekeminen. Ennen valmistuksen aloittamista tarvitaan kuitenkin hieman lisähankintoja ja valmisteluita.

Nitriitti ja nitraatti

Nitraattia ja nitriittiä käytetään elintarvikkeiden lisäaineina parantamaan säilyvyyttä ja estämään ruokamyrkytystä aiheuttavien bakteerien (erityisesti Clostridium botulinumin) kasvua. Ne auttavat säilyttämään lihan punaisen värin sekä estävät lipidien hapettumista.   Insta Cure #2 on valmiiksi sekoitettu lisäaine, joka sisältää 90,8% suolaa, 5,6% natriumnitriittiä ja 3,6% natriumnitraattia. Tilasin ainetta jenkkiläisestä verkkokaupasta (www.thegamesmoker.com) pienen pussin (riittää yli 20 makkarasatsiin) hintaan $5,49 plus postikulut $15,90. Jos haluaa välttää lisäaineita, voi makkaran teossa käyttää myös maitohappobakteeriviljelmiä joita maailmalta on myös tilattavissa.

Lisäksi tarvitaan

Säilömistä eli ilmakuivausta varten tarvitaan sopiva lihakellari, mutta kellarin sijaan hankin ylimääräisen jääkaapin, jonka viritin tarkoitukseen sopivaksi. Tämä toimi samalla hyvänä tekosyynä järjestää työhuoneeseeni oma jääkaappi :) Jääkaapin virittelyssä lähes välttämättömänä apuna tarvitaan digitaalinen ilmankosteus- ja lämpötilanmittari.

Kiinnitä kosteus-lämpömittarin anturi kaksipuoleisella teipillä oven sisäpuolelle. Säädä termostaatti korkeimpaan lämpötilaan. Tämän pitäisi nostaa lämpötila noin 13-15 C asteeseen. Kosteuden saamiseksi täytä pieni kaukalo merisuolalla ja lisää vettä, kunnes sitä ei enää imeydy. Tämä seos vapauttaa tai imee kosteutta, jotta suhteellinen kosteus pysyy 60-70% , mikä on täydellinen makkaran säilömiseen.

Makkaran tekoon tarvitaan tietysti myös Lihamylly/makkarapursotin. Aineksista hieman hankalammin hankittavia ovat possun suolet ja läski. Näitä on myynnissä isommissa marketeissa (tilaamalla lähikauppaankin), mutta varmimmin niitä löytää esimerkiksi kauppahallien lihakaupoista.

Valmistus

Puhdista huolellisesti kaikki työvälineet ja laudat desinfioivalla puhdistusaineella esim. Klorin. Säilyvyyden kannalta tämä on kaikkein tärkein työvaihe.

Siansilavaa sekä hieman liiankin nätti lajitelma hirveä, kaurista ja peuraa. Makkaran teossa lihaksi kelpaavat kaikki leikkuussa jäänyt, josta tehtäisiin normaalisti jauhelihaa.

Insta Cure #2 on värjätty vaaleanpunaiseksi, jotta sen erottaa helpommin normaalista ruokasuolasta.

Sekoita liha huolellisesti mausteseokseen (Insta Cure, suola, valkosipuli, pippuri ja timjami) ja jauha lihamyllyn keskikokoisen levyn läpi. Levitä taikina leivinpaperille ja jäädytä jääkaapissa 30 minuuttia.

Pieni elektroninen vaaka on kätevä apu aineita punnitessa.

Punaviinin sijaan reseptissä toimii myös Jallu.

Sekoita taikina ja kylkirasvaa yleiskoneella muutama minuutti keskinopeudella, lisäten kylmää punaviiniä hitaasti. Sekoita vielä pari minuuttia, kunnes seos on tahmeaa.

Siansuolta, liotettuna 30 minuuttia kylmässä vedessä. Tämän jälkeen suoli huuhdellaan.

Suoli liukuu helpommin makkarasuppilon ympärille, jos liukastat sitä oliiviöljyllä ;)

Paista pieni nokare makkarasta, maista, ja mausta tarvittaessa lisää. Pursota taikina tiukasti suoliin n. 40 cm pätkiin, vältä ilmataskuja. Sido molemmat päät yhteen narulla tai tee solmut suolella.

Ripusta makkarat jääkaappiin, mieluiten 13-15 asteeseen 60-70%:n kosteuteen, kunnes makkara on tiivistä ja kuivaa, eli n. 4-5 viikoksi. Oma jääkaappini kävi hieman liian kylmänä, eli 8-13 C asteessa. Kosteusprosentti oli useimmiten 55-65 välissä. Täytynee hieman vielä viritellä kaappia, ennen seuraavan makkarasatsin ilmakuivausta. Ajattelin testailla näin myös ilmakuivattuja lihoja.

Hometta voi muodostua makkaran ulkopuolelle. Nukkainen tai vihertävä home on pahasta. Heitä pois makkara, jos näin käy. Jos makkara haisee pahalta, tai jos se on pehmeää eikä kunnolla kuivunut, älä syö. Lataa opas makkaran kotivalmistuksen turvallisuudesta täältä.

Kuivausvaiheen lopussa makkara on valmista, ja se voidaan tyhjiöpakata ja säilyttää kylmässä 4 kuukautta.

Härkila Visent passipuku ja Expedition käsineet

Ensimmäisestä kokeilusta alkaen tajusin löytäneeni aivan erityisen hyvän metsästyspuvun talvisiin tienvarsipasseihin ja kyttäysjahteihin. Härkila Visent -passipuvussa kokonaisuus ja yksityiskohdat ovat huolella mietittyjä. Vaikka talvenselkä onkin jo taittumassa ja jahtikausi lähestyy loppuaan, nyt on oikea hetki, sillä alennusmyyntien alettua on tilaisuus säästää hankinnassa reilut parisataa euroa. Kyllä niitä pakkaspasseja taas ensikaudellakin riittää ;)

Puvun pintamateriaali on pehmeää ja äänetöntä harjattua mikrokuitukangasta. Ulkokankaan alla on tuulen- ja vedenpitävä Gore-Tex –kalvo 2-kerrosrakenteella ja teipatuilla saumoilla. Thinsulate Platinum 120g –täyte on miltei kaksi kertaa lämpimämpää kuin untuva, se on erityisen hengittävää ja lämmittää hyvin myös kosteana. Vuorikangas on miellyttävän pehmeää polyesteriä.

Näillä ominaisuuksilla Härkila Visent toimii hyvin nuoskatuulesta paukkupakkasiin, kunhan ollaan paikallaan passissa. Liikkuvaan jahtiin tämä puku ei ole tarkoitettu, se on siihen normaaleissa talvikeleissä aivan liian lämmin. Jo passitorniin kävellessä kannattaa takin vetoketjua avata reilusti. Toisaalta Visentin takki toimii mainiosti leiripaikalla taukotakkina, jos itse metsästys on liikkuvampaa.

Puvussa on runsaasti toimivia yksityiskohtia kuten:

·         Etutaskujen magneettinapit mahdollistavat taskujen käytön hanskat kädessä. Taskut eivät jää myöskään vahingossa auki.

·         Takin selästä löytyy riistatasku, joka voidaan tarvittaessa kääntää myös märissä tai kuraisissa olosuhteissa istuinalustaksi. Koko alaselän levyistä taskua voi käyttää lisäksi vaikka oranssien jahtiliivien säilyttämiseen, näin ne kulkevat aina mukana ja ovat tarvittaessa nopeasti käyttöön otettavissa.

·         Irrotettava ja säädettävä huppu kuuluu vakiona takin mukaan, eikä ole erikseen ostettava lisävaruste, kuten joillakin valmistajilla. Housuissa on myös henkselit vakiona.

·         Puvun housut ovat haalarimaiset, joten selkäosa nousee ylös hartioihin suojaten hyvin kylmältä erityisesti istuma-asennossa. Haalariosa on irrotettavissa vetoketjulla, jolloin käytettävyys toimii vaihtoehtoisesti tavallisten housujen tavoin.

·         Taskuja on runsaasti ja kaikki vetoketjut ovat vedenpitäviä. Takin vetoketju toimii molempiin suuntiin, eli myös alhaalta ylöspäin.

·         Radiopuhelintasku on sopivalla korkeudella molempien olkapäiden kohdalla.

·         Sekä takin, että haalarin selkämyksessä on verkkotasku lämpötyynylle.

·         Reisitaskun sisässä on erikseen neljän patruunan taskut, joissa panokset kulkevat äänettömästi ja ovat nopeast käyttöönotettavissa. Vyölenkissä on metallinen ripustusrengas.

·         Housun punteissa on vetoketjulla säätyvä kiila, joka mahdollistaa isojen talvikenkien käytön ja tiiviit lahkeensuut.

Heti ensimmäisellä jahtireissulla onnistuin töhrimään lahtivajalla housuille verta. Pintakangas on ilmeisesti kuitenkin käsitelty vettä ja likaa hylkivällä aineella, koska verijäljet puhdistuivat helposti näkymättömiin vain lumella hieromalla. Puvun voi kuitenkin tarvittaessa pestä aivan normaalisti pesukoneessa, kunhan ei käytä huuhteluainetta.

Härkila Visent –lakki

Härkila Visent –puvun kanssa yhteensopivista materiaaleista on saatavilla myös lämminvuorinen Gore-Tex –kalvollinen lakki. Talvikäyttöinen lippalakki on kätevä varsinkin räntäsateessa, lipan pitäessä silmälasit kuivana. Erittäin kylmiä ja viimaisia olosuhteita varten korvaläpät saa käännettyä myös ala-asentoon.

Härkila Expedition käsineet

Härkila Expedition Käsineet tai rukkaset ovat, ehdottomasti parhaat koskaan käyttämäni pakkaskelin metsästyskäsineet. Ne koostuvat hyvin istuvista ohuista fleece –sisäkäsineistä sekä todella lämpimistä ja paksuista Gore-Tex –rukkasista Primaloft -täytteellä.

Idea on yksinkertaisen nerokas. Kintaiden kärjestä saa nopeasti ja äänettömästi avattua vesitiiviin vetoketjun, joka mahdollistaa sormien käyttämisen ampumatilanteessa tai vaikkapa puhelinta/GPS:sää käytettäessä. Kintaiden kämmenosa on vesitiivistä synteettistä nahkaa, tarjoten pitävän otteen aseesta.

Suomen Luonnonsuojeluliitto valehtelee

Suomen Luonnonsuojeluliitto valehtelee tai ainakin johtaa mediaa tarkoituksella harhaan. Tänään Ylen julkaisemassa uutisessa Luonnonsuojeluliiton ”suurpetoasiantuntija” Riku Lumiaron mukaan metsästysseurat suojelevat edelleen susia salametsästäviä jäseniään.

Väite on todella törkeä, varsinkin kun mitään todisteita viimeaikaisista salametsästystapauksista ei ole, eikä metsästysseurojen suojissa tapahtuvasta salametsästyksen suojelemisesta. Tolkuton mustamaalaus suorastaan huipentuu ihmettelyyn "Metsästäjät eivät halua puhdistaa mätiä omenoita".

Vaatimus on aivan yhtä absurdi kuin kysymys ”oletko lakannut lyömästä vaimoasi? No, oletko?

Toisaalta luontojärjestöjen oma jäsenkunta kattaa yleisesti viime vuosina paljon suurempiin luonnonsuojelurikoksiin syyllistyneitä henkilöitä ja heidän hiljaisia tukijoitaan. Luonnonsuojelijoiden omassa toiminnassa on hiljattain tapahtunut rikoksia, jossa rauhoitettuja eläimiä on tapettu ja myyty kansainvälisesti. Järjestäytyneen rikollisuuden lonkerot ulottuvat Suomesta Ruotsin ja Skotlannin kautta ympäri maailmaa. Kyseessä on Pohjoismaiden suurin rikossarja lajissaan ja huomattava myös koko Euroopassa. Luonnonsuojelulain korvausarvojen perusteella eläinten arvo nousee noin 780.000 euroon. Rikokset ovat jatkuneet useita vuosia, ulottuen myös luonnonsuojelualueille.

On toki varsin kätevää alkaa syytellä metsästäjiä huonoista omenoista, kun itse istuu paskakasan päällä. Parvekevihreiltä moisen selkärangattoman propagandan levittelyn ymmärtää, siihen on jo niin tottunut, mutta hälytyttävintä tässä asiassa on Ylen kritiikitön uutisointi ja valheiden eteenpäin levittäminen.

Terveiset villisikajahdista Albusta Virosta

Sain tilaisuuden viime viikonlopun nopeaan jahtireissuun Virossa. Albu on mainion sijaintinsa ansiosta tällaiseen pikapyrähdykseen hyvä valinta. Lähdimme aamulaivalla Helsingistä ja olimme jo puolenpäivän jälkeen jahdissa. Tallinnan satamasta Karjunkaatajien jahtimaille Albuun ajaa noin tunnissa.


Näytä suurempi kartta

Simisalu loodusmaja on ehdottomasti paras Virossa näkemistäni jahtimajoista. En yhtään epäile, ettei jostain kartanojahdeista löydy vielä tätäkin tasokkaampi majoitus, mutta ainakin omat vaatimukseni tämä ”kämppä” ylittää reippaasti. Talo on reilun vuoden ikäinen. Materiaalivalinnoista ja työnlaadusta näkee, että kerrankin EU-tukiaisia on kohdennuttu oikeaan osoitteeseen :)

Oikeastaan majoitustilojen lievä ahtaus on ainoa Simisalu loodusmajan pieni kompastuskivi. Vaikka armeijamajoitustyyliin nukkumapaikkoja on useampikin kymmenen, ei hieman enemmän yksityisyyttä kaipaavia yövy talossa kerrallaan kuin kymmenkunta. Maalaisvirolainen ruoka tulee talon omasta keittiöstä ja se on juuri sellaista kuin toivoa saattaakin. Annokset ovat reiluja, eikä lihaa, voita, kermaa tai suolaa ole säästelty.

Muutoinkin Karjunkaatajien jahtijärjestelyt toimivat varsin esimerkillisesti. Koko reissun ajan isäntänämme paikan päällä ahertanut Tommi Kosonen ansaitsi ison kiitoksen viikonlopun mukavasta ilmapiiristä. Suomalainen ja suomenkielinen opas antaa itselle mahdollisuuden rentoutua ja keskittyä metsästykseen, jos jokin asia jää hiemankin epäselväksi, saa vastauksen nopeasti ja luotettavasti suomeksi.

Pieniä hienosti hoidettuja yksityiskohtia, jotka reissun aikana jäivät mieleeni, olivat mm:

• Kuljetukset hoituivat pääosin uudella siistillä Mitsubishin L200, eikä ikälopulla jarruvikaisella ladanivalla, niin kuin monessa aikaisemmassa paikassa.
• Myös jahtipäivän ruokailuihin oli selvästi panostettu. Metsässä syötiin maukasta ja lämmintä keittoa posliinilautasilta, eikä pelkkää kylmää eväsleivän palasta.
• Ajometsästyksessä käytettiin Suomalaisia metsästys-VHF –puhelimia, joten jahdin kulkua oli selvästi helpompi seurata ja tunsi kuuluvansa aktiiviseen metsästysporukkaan. Joillakin aiemmilla Vironreissuilla passissa seisoskellessa on ollut jahdin suhteen täysin ulkopuolinen olo ja vasta taukonuotiolla on selvinnyt päivän tapahtumat.
• Ruokintapaikat olivat hyvin hoidettuja ja monilla niistä oli myös riistakameraseuranta. Tietoa eläinten liikkumisesta oli siis selvästi paremmin kuin monin paikoin Viroa viritetyillä itse tehdyillä sikakelloilla ja –puhelimilla.
• Suurin osa kyttäyspaikoista oli siistejä eristettyjä koppeja nostettuna korkeiden tolppien päähän. Aiemmilla Vironreissuillani en juuri ole eristettyihin koppeihin tai edes erityisen siisteihin törmännyt. Useammankin kerran aiemmilla reissuilla kytistely on tarkoittanut puunoksalla tai reppujakkaralla istumista.
• Yli 20.000 hehtaarin metsästysmaat mahdollistavat kunnollisten jahtien järjestämisen riistarikkaissa metsissä.

Tällä kertaa jahtiaikaa paikan päällä oli vain puolitoista vuorokautta. Tulopäivänä ehdimme mukaan iltapäivän ajoihin, joissa omalle kohdalle ei sikoja ilmestynyt. Kolmen tunnin iltakytistely tuotti ainoastaan havainnon valtavan kokoisesta rusakosta. Hetken jo harkitsin topattua jättipupua työhuoneeni kaunistukseksi, mutta ajattelin geenien luonnollisen kierrätyksen olevan parempi idea.

Passipaikat vaihtelivat...

...kapeista ja nopeista ränneistä...

...leveisiin uriin.

Seuraavana aamuna ennen aamiaista kävimme Tommin kanssa kiertämässä metsästysalueen etsien tuoreita jälkiä ja tekemässä ruokintapaikoilla nopeat tarkistukset. Täytyy kyllä todeta, että tällä suunnalla Viroa tuntuu olevan erittäin paljon riistaa. Sudenjälkiäkin näimme. Päivän jahdit saatiin hyvin liikkeelle, vaikka heti alkuun pari hirveä sekoitti koiria. Sitten myös siat saivat kyytiä vaikka pääsivätkin livahtamaan ja koirat hairahtuivat taas uusiin hirviin.

Metsäkauriiden ruokintapaikalla oli kerppuja tarjolla.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana havaitsin virolaisen yhteiskunnan hieman terveemmän suhtautumisen metsästämiseen ja aseisiin. Pidimme ruokatauon avoimella pellolla vain kivenheiton päässä paikallisesta koulusta. Voin vain kuvitella jos Etelä-Suomessa ryhmä asemiehiä olisi yhtä avoimesti lähestynyt koulua.

Täytyy tunnustaa, että tällä kertaa voin syyttää saalittomuudesta ainoastaan itseäni. Illalla olin kyttyyllä erittäin korkeassa (luokkaa puhelintolppien päällä) mukavassa ja eristetyssä kopissa. Sisällä ei ollut perinteistä tuolia ja ampumatukea, vaan pari patjaa ja useampi tyyny, joista saattoi viritellä itselleen mukavan divaanin. Sainkin patjat siten, että siitä oli helppoa nousta nopeasti polviasentoon, josta sai vakaan tähtäyksen ruokinnalle.

Sikoja odotellessa.

Vaikka taivas olikin pilvessä, riitti täysikuu valaisemaan pilviverhon takaa lumista maastoa oikein hyvin. Puoli kahdeksan korvilla ruokinnalle pölmähti erittäin suuri lauma sikoja. Isoja emakkoja oli puolen tusinaa ja kesikkoja ja possuja hämärässä laskematon määrä. Arviolta lauman koko oli lähemmäs neljäkymmentä sikaa. Olin tulkinnut kuitenkin varsinaisen ruokinnan paikan väärin ja siat asettuivat selvästi eri paikkaan kuin odotin. Avasin ikkunan ja nousin polviasentoon, mutta aiemman vakaan asennon sijaan jouduinkin kurottamaan saadakseni possuja tähtäimeen. Sikalauma säntäili kovalla röhkinnällä sinne tänne ja hieman lauman piirin ulkopuolelle jäänyttä sikaa tähtäillessäni huomasin kiikarin punapisteen patterin loppuneen.

Tähtäyksen onnistuminen hankaloitui nyt siis oleellisesti. Ilman punapistettä ristikon erottaminen tummasta ja pyörivästä siasta hämärässä on vähintäänkin haasteellista. Huonossa asennossa kurotellessani alkoi lopulta vetää kivuliaasti suonta jalkapohjasta, niinpä tilanne oli nopeasti ohi ja haaveet kotiin vietävästä possusta sai unohtaa.

Kokemus Karjunkaatajien palveluista ja metsästysmaista oli kaikkineen varsin positiivinen. Hintaansa nähden palvelut ovat ehdottomasti parasta Virosta löytämääni. Seuraavaksi alkaakin sitten kesän jahtireissun suunnittelu Albuun :)

Lisätietoa metsästyksestä Virossa Albussa:

www.karjunkaatajat.com

https://www.facebook.com/pages/Karjunkaatajat/443812865698164?fref=ts

Ravintola 4 Vuodenaikaa

Ravintola 4 Vuodenaikaa on monessa mielessä ainutlaatuinen ruokapaikka Tampereen kauppahallissa. Oli todellinen etuoikeus päästä viideksi viikoksi työharjoitteluun näiden mestareiden oppiin. Kokoonsa nähden 4 Vuodenaikaa lienee yksi Suomen suosituimmista lounaspaikoista. Pöytävarauksia ei oteta vastaan, niinpä ihmisiä on yleensä jonoksi asti odottamassa pöytäpaikkojen vapautumista. Asiakkaat istuvatkin kylki kyljessä pitkissä pöydissä, nauttien aidon ranskalaisbistron tunnelmasta. Usein kuule lounastajien tulleen Helsingistä ja Oulustakin asti maistamaan paikan kuuluisaa ranskalaista kalakeittoa, jonka reseptin paljastan alla :)

Ravintololan sielu, Yoni Ichtertz, on neljännen polven kokki. Hän on syntynyt Montpellierissä Etelä-Ranskassa. 4 Vuodenaikaa ravintolassa tarjoillaan päivittäin vaihtuva lounasmenu. Pysyvässä valikoimassa on kalakeiton ja etanoiden lisäksi keittiön paikanpäällä itse valmistama tuoremakkaravalikoima, joita voit ostaa myös kotiinviemisiksi.

Kiitos myös kauppahallin Kalaherkut Oy Nygrenille, missä sain opetella kokonaisen viikon kalojen perkausta ja leikkausta. Nygren on ehdottomasti alueen monipuolisin kalaliike, josta löytyy kotimaisten kalojen lisäksi myös todella eksoottisiakin meren herkkuja.

Ranskalainen kalakeitto à la 4 Vuodenaikaa (6 hengelle)

1. Liemi

2 l kalalientä
2 ½ dl tomaattimurskaa

Kiehauta kalaliemi ja tomaattimurska.


2. Mausteet

1 tähtianis
1 g sahramia
1 laakerinlehti
1/3 tl cayennenpippuria
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
ripaus jauhettua fenkolia
ripaus Provencen yrttejä
suolaa

Lisää mausteet.


3. Kasvikset ja kalat

50 g punaista paprikaa
50 g keltaista paprikaa
100 g porkkanaa
100 g sipulia
100 g fenkolia
200 g kesäkurpitsaa
1 kg kaloja (lohta, seitä, pangasiusta, turskaa, koljaa...)
200 g sinisimpukoita
1 dl kermaa

Paloittele kasvikset isoiksi kuutioiksi. Freesaa kasviksia kesäkurpitsaa lukuun ottamatta pannulla ja lisää ne liemeen. Kiehuta keittoa hetki. Lisää joukkoon kesäkurpitsat ja anna kiehua vielä hetki. lisää joukkoon kalanpalat, puhdistetut sinisimpukat ja kerma. Tarkista vielä suola ja anna kiehua pari minuuttia.

4. Tarjoilu

Tarjoa keitto juustokuorrutettujen patonkiviipaleiden ja aiolin (valkosipulimajoneesi) kanssa.

RAVINTOLA 4 VUODENAIKAA

Hämeenkatu 19, 33200 Tampere, Tampereen Kauppahalli

Puh: 03 2124712
Email: ravintola@4vuodenaikaa.fi


Aukioloajat:

Arkisin: 11.00 - 16.00 (Keittiö klo. 15.45)
Lauantaisin: 11.00 - 16.00 (Keittiö klo. 15.30)


http://4vuodenaikaa.fi/