Perinteisten peuravalkeiden paikka :)

Täytynee hyväksyä, että tämän sesongin peurastelut oli sitten tässä. Kauden tulos jäi kauaksi viimevuodesta, vain neljään kaatoon. Työ- ja opiskelukiireiden takia panoskin jäi selvästi aiempaa pienemmäksi. Tällä kaudella ehdin kyttyylle vain noin 70 tunniksi. Toisaalta, onneksi kaikkea ei tarvitse mitata näin panostuottoajattelulla.

Kauteen mahtui silti monta hyvää hetkeä. Ehkä mieleenpainuvin kokemus oli pitkällisten epäonnistumisten jälkeen haastavasta paikasta eräksi saatu pukki. Harvoin kytistely sujuu yhtä helposti. Vartissa tilanne oli jo ohi. Varmasti kuitenkin kaikkein hyödyllisimpiä ovat olleet ne pitkät tunnit akkujen latausta yksin hiljaisessa ja pimeässä metsässä. Erittäin palkitsevaa meditaatiota parhaassa seurassa ;)

Sen verran jäi kuitenkin kuivaa ruutia, että parin viikon päästä on luvassa Viron reissu uudessa paikassa Albussa. Juuri kuulin, että paikanpäällä saattaa sikujen lisäksi olla tiedossa myös susijahtia.

Tänään kuitenkin nautitaan perinteisistä peuravalkeista!

Vihdoinkin peura

Kymmenen tuloksetonta kyttäysta takana ja nyt heti jo tärppäsi ;) Muutamalla kerralla olin kyllä saanut jopa näköhavainnon, mutta asiakas ei tullut ilmaisen lounaan perässä ruokinnalle asti, enkä halunnut roiskaista hieman epävarmaa laukasta pimeään metsään. Tällä kertaa tilanne tuli kuitenkin jopa liiankin helposti ja epätodennäköisestä suunnasta.

Tulin passiin hieman normaalia myöhemmin ja olin tuliasemissa noin viideltä. Käänsin tuolin niin, että näen pressukopin aukosta parhaiten tuulen yläpuolella olevaan suuntaa mäenrinteen harvaan kuusikkoon. Peura kuitenkin yllätti tulemalla jo kymmenen minuutin päästä päinvastaisesta suunnasta ja jäi miltei tavoittamattomaan kulmaan. Avokopilta ruokinnalle on matkaa vain vajaa kymmenisen metriä. Näissä olosuhteissa jokainen pieni rapsahduskin kuuluu selvästi, eikä tuolin siirtäminen ole mitenkään mahdollista peuran huomaamatta. Vaikeasta asennosta kurottamalla sain terveiset lähtemään klo 17:16.

Ehkä ei olisi pitänyt, sillä näin heti osuman sijoittuneen aika alavoittoisesti. Kirosin mielessäni hutilointiani. Mutta minkäs teet, kymmenet tuloksettomat tunnit hyytävässä pakkasessa pistävät näin kauden loppumetreillä yrittämään hieman liiankin hanakasti.

No, ammuttua laukausta ei takaisin saa. Niinpä pistin sikarin palamaan ja odottelin reilun vartin ennen kuin lähdin setvimään jälkiä. Kiinnitin aseeseen valaisimen ja valmistauduin henkisesti haavakkojahtiin. Ruokinnalla vahvistui verijäljistä huono osuman laatu, mutta onneksi verta näytti kuitenkin tulleen reilusti. Melko selvien ja runsaiden verijälkien päästä, vain neljänkymmenen metrin jälkeen, löytyi urosvasa hengettömänä. Helpotus tästä oli paljon isompi, kuin pitkän saaliittoman odotuksen päättyminen.

No, peura kuljetustelineelle ja lahtivajalle. Nihkeän kauden neljäs peura on nyt sitten tosiasia :)

Metsästyskäyttöön tarkoitetut lämmittimet

Pakkasten alettua sain pari viestiä talvivarusteisiin liittyen sekä erityisesti passissa ja kytiskopissa lämpimänä pysymisestä. Ajattelin aiheelle olevan mielenkiintoa noin yleisemmälläkin tasolla. Pakkasta kun on yli -20˚C, niin oikeastaan mikä vain ratkaisu lämpimänä pysymiseen alkaa kiinnostaa ja monen moistahan tässä on jo ehtinyt kokeilla. Pelkkien vaatekertojen päälle lisäämineenkään ei ole ratkaisu, kun miseliinukkona kärsii toimintakyky pahasti.

Paikallaan ollessa yleensä kylmän huomaa ensimmäisenä käsissä ja jaloissa. Olen koittanut niihin monenlaisia marketeissa myytäviä lämpötyynyjä jöiden toiminta perustuu erilaisiin kemiallisiin reaktioihin esimerkiksi hapen kanssa. Ne ovat yleensä kertakäyttöisiä tai keittämällä ladattavia ja hankintahinnoiltaan varsin edullisia. Hyvät puolet sitten loppuivatkin siihen. Vaikka ne toimivat teoriassa oikein hyvin, ei niistä tosipaikan tullen ole juuri apua. Pahimmassa tapauksessa lyhytaikainen kova lämpö saa kädet tai jalat hieman hikoamaan ja hetken päästä on entistä kylmempi. Ilo on lähes yhtä pitkä kuin housuihin kustessa :)

Hieman toimivampi ratkaisu on bensakäyttöinen taskulämmitin. Idea on pitkälti sama kuin bensasytkäreissä, mutta näkyvän liekin sijaan poltin ainoastaan kytee tai hehkuu. Rakenne on yksinkertainen ja se toimii kuin junan vessa. Käytännössä tämäkään ei kuitenkaan ole aivan ihanneratkaisu. Tiiviissä taskussa tai kintaassa liekki usein sammuu hapenpuutteessa ja bensan hajun saa mukana kaupanpäällisiksi.

Tapiolan takamailla blogissa on esitelty mielenkiintoiset sähkökäyttöiset pohjalliset.

Yukon Nevercold elektroninen lämpöliivi

Testasin jo viimekaudella Nevercold Alaska –liivejä, mutta vats… ei kun hartioiden kasvaessa ne tuntuivat syksyllä hiukan liian ahdistavilta. Ei auttanut kuin hankkia numeroa isompi painos ja samalla päivittää uudempaan Yukon-malliin. Pidin jo Alaskasta, mutta Yukonissa on kehitys mennyt selvästi eteenpäin. Lämmityselementtejä on kaksi rinnassa, yksi yläselässä ja nyt myös tärkeässä paikassa ristiselässä. Kolmiportaisen lämpötilan valinta on tuotu napilla rintaan.

Aiemmassa mallissa lämpötilan säätö on hankalasti taskussa akkuun integroituna. Rinnassa oleva säätönappi ilmaisee myös ledvalolla päällä olon ja valitun lämpötilan (punainen 52˚C -> 2 tuntia, keltainen 43˚C -> 3 tuntia ja vihreä 38˚C -> 5 tuntia).  Nevercold lämpöliivit ovat itselläni käytössä jo ensimmäisistä pakkasista alkaen kauden loppuun asti ja voin suositella niitä (Alaska-blogauksessa kerrotuin) pienin varauksin.

Campingaz Bluecat Kannettava kaasulämmitin

Bluecat kaasulämmitin on helposti mukaan otettava (1,7 kg) ja kahvoilla varustettu katalyyttipoltin. Idea pienestä ja näppärästä kaasulämmittimestä on oikein hyvä. Ikävä kyllä se vain ei käytännössä toimi. Polttoaineena käytetään pientä 450 g butaani/propaani -kaasupulloa (G03-02). Kaasupullo alkaa kuitenkin hyytyä jo pienelläkin pakkasella, eikä - 10˚C jälkeen sillä ole oikeastaan käyttöä. Lämpimästä autosta -20˚C pakkaseen vietäessä poltin hiipuu kokonaan jo puolessa tunnissa, vaikka liekin säätö on täysillä. Se ei myöskään sovellu käytettäväksi umpinaisessa ja eristetyssä kopissa, koska siinä ei ole happivarmistinta. Väärin käytettynä voi seurauksena olla pahoinvointia, tajuttomuus tai jopa hapenpuutteesta johtuva kuolema.

Eurom GS5000 kaasulämmitin

Eurom GS5000 kaasulämmitin on selvästi parempi ja tehokkaampi, mutta kohtuullisen helposti siirreltävä. Sen liekinvarmistin katkaisee kaasuntulon automaattisesti, jos liekki jostain syystä lämmittimessä sammuu, mutta tämäkään malli ei ole tarkoitettu umpinaisten ja eristettyjen koppien lämmittämiseen. Isommassa (11 kg) kaasupullossa riittää kuitenkin paremmin tehoa ja lämmittimen voi kääntää kevyesti myös pulloa lämmittämään. Eurom GS5000 riittää pitämään pienen pressulla vuoratun kyttäyskopin/teltan kohtuullisen mukavasti lämpimänä kovillakin pakkasilla. GS5000 toimii hyvin myös avonaisessa lahtivajassa työlämpönä. Teho 2,3-4,3 kW ja paino ilman pulloa 2,5 kg.

Realheat LD-168C kaasulämmitin

Umpinaisen ja eristetyn kyttäyskopin, lahtivajan, terassin tai eräkämpän lämmittimeksi soveltuu Realheat LD-168C kaasulämmitin. Liekinvarmistin katkaisee kaasuntulon automaattisesti, jos liekki jostain syystä lämmittimessä sammuu. ODS-happivarmistin sulkee lämmittimen automaattisesti huoneilman hiilidioksidipitoisuuden noustessa liikaa, joten tämä lämmitin soveltuu hyvin myös asuintilojen lämmitykseen. Erityisen kätevä Realheat LD-168C on kylmän mökin nopeaan lämmittämiseen ennen kuin tulisija tai kamiina ehtii luovuttamaan lämpöä riittävästi.

Lämmittimessä on myös ritilällä suojattu lämpöpaneeli, helppokäyttöinen piezokipinä-sytytys ja alla neljä pyörää, joten lämmitintä on helppo siirtää myös kaasupullon ollessa paikallaan. Kaasupullo (5, 10 ja 11 kg) mahtuu lämmittimen sisään. Teho 4,2 kW, lämmityspinta-ala n. 50-60 m2 ja paino 7,8 kg.

Eurom PH2750C valopetrolilämmitin

Eurom PH2750C valopetrolilämmitin soveltuu parhaiten lahtivajan tai eräkämpän lämmittimeksi. Säiliön tilavuus on 3,8 l ja toiminta-aika täydellä säiliöllä on noin 12-14 tuntia. Valopetrolin kulutus keskimäärin 0,3 l/h. Lämmittimessä on paristotoiminen sytytys ja happivarmistin, joka sulkee lämmittimen automaattisesti huoneilman hiilidioksidipitoisuuden noustessa liikaa. Teho 2,7 kW, lämmityspinta-ala n. 15-40 m2 ja paino 8,6 kg.

Riistamakkarapasta

Helppo ja nopea arkiruoka syntyy yhdistämällä kaksi lempiherkkuani, eli makkara ja pasta. Homma toimii hyvin myös tavallisesta grillimakkarasta ja valmispastasta. Astetta juhlavampi sunnuntaiherkku valmistuu (itse tehdyistä) tuoremakkarasta ja –pastasta.

riistamakkaraa
tomaattimurskaa (ja/tai paseerattua tomaattia)
sipulia
valkosipulia
punaviiniä
yrttejä (basilika, timjami, oregano, persilja...)
oliiviöljy
suolaa
pippuria

Ruskista makkaran palat pannulla oliiviöljyssä. Vähennä lämpöä ja lisää joukkoon kuullottumaa silputut sipulit ja valkosipulinkynnet, sekä purkki pari säilyketomaatteja ja puoli lasia punaviiniä. Punkku ei ole välttämätöntä, mutta antaa kastikkeelle selvästi rikkaamman maun ja hyvän tekosyyn avata pullon :)

Jos käytät kuivattuja yrttejä, niin lisää ne jo tässä vaiheessa, tuoreyrtit vasta aivan lopussa. Anna kastikkeen hautua tovin. Lisää suola ja pippuri, tarkista maku. Tarjoa kastike pastan, riisin tai perunoiden kanssa, juomaksi punaviiniä tai olutta. Koristeina ja maukkaina lisukkeina toimivat oliivit, kaprikset ja pepperonipaprikan suikaleet.

Itse tehdystä riistatuoremakkarasta

Riistamakkaran valmistusohjeet löydät täältä. Riistatuoremakkaran paistossa kannattaa mehukkaimman lopputuloksen saadakseen käyttää paistolämpömittaria. Makkara jätetään sisältä hieman punertavaksi, sisälämmön ollessa noin 60 astetta. Jos valmistuksessa on käytetty myös possua, niin oikea sisälämpö on 68 astetta. Paiston jälkeen annetaan makkaran vielä vetäytyä viitisen minuuttia.

Tuoremakkarakastikkeeseen makkarat kypsennetään ensin kokonaisina ja vetäytymisen jälkeen leikatut palat lisätään vasta valmiiseen kastikepohjaan.

Uusina tuoremakkarakokeiluina olen hyväksi havainnut lipstikalla ja katajanmarjalla maustetun hirvimakkaran sekä valkosipulilla ja persiljalla maustetun peuramakkaran. Tarkat ainemäärät selviävät parhaiten kokeilemalla. Lisää makkaramassaan makuja pikkuhiljaa ja paistele pannulla pieniä koepullia, näin löydät parhaiten omaan makuusi sopivan sekoituksen.

Itse tehdystä tuorepastasta

Tuorepastan valmistusohjeet löydät täältä. Tuorepastareseptejä on todella paljon, mutta erityisen hyvän löysin eräästä huippuravintolan keittiöstä työharjoittelujakson yhteydessä.

275 g durumvehnäjauhoja
2 kokomunaa
3 keltuaista
1 rkl oliiviöljyä
2,5 rkl vettä
(sahramia maun ja ennen kaikkea värin takia)

Sekoita ainekset, vaivaa 15 minuuttia käsin. Kiedo taikina kelmuun tai vakumoi  ja anna levätä yön yli.

Kompassi on ketun salainen ase

Jaroslav Červený havainnoi kettujen käyttäytymistä Tšekin tasavallassa tutkimusryhmänsä ja metsästäjien kanssa. Kertynyt aineisto kattaa 65 paikkakunnalla 84 luonnonvaraisen ketun 95 metsästyssarjaa ja kaikkiaan 592 saalistushyppyä. Havainnot tehtiin kahden vuoden aikana erilaisissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Yksi metsästyssarja kesti keskimäärin 19 minuuttia, sisältäen seitsemän saalistushyppyä.

Tutkimuksessa havaittiin, että jos kettu näki saaliin esteettömästi, se hyppäsi suoraan kohteeseen riippumatta ilmansuunnista. Jos saalis oli piilossa kasvillisuuden tai lumen alla, kettu hyppäsi mieluiten pohjoiskoilliseen. Jos kettu teki saalistushypyn pohjoiskoilliseen (noin 20 astetta itään magneettisesta pohjoisesta), se sai saalista 73% iskuista. Jos hyppy suuntautui vastakkaiseen suuntaan lounaaseen, niin onnistuminen jäi 60%:iin. Kaikkiin muihin suuntiin hyökkäyksistä onnistui vain 18%.

Červený totesi, että eläimet hyppäsivät samaan suuntaan riippumatta vuorokaudenajasta, vuodenajasta, pilvipeitteestä tai tuulen suunnasta. Hänen mielestään ainoa jäljellä oleva selitys on, että ketut sopeuttavat saalishyppynsä maan magneettikenttään. Jos Červený on oikeassa, niin kettu on monella tapaa ainutlaatuinen peto. Se olisi ensimmäinen tunnettu eläin, joka käyttää magneettikenttää metsästykseen.

Ketun päässä uskotaan olevan paikannusjärjestelmä, joka ottaa huomioon magneettikentän voimaviivojen taipumisen alaspäin magneettinapaa kohti. Kun kettu kuulee hiiren äänen, se seuraa sitä, kunnes tulee kohtaan, jossa äänen tulokulma on halutussa suhteessa magneettikentän voimaviivojen kulmaan. Tässä maagisessa pisteessä kettu tietää täsmälleen, missä kohdassa saalis on ja tekee tarkan iskun.

Tieto ketun erikoisesta saalistuskyvystä on kiinnostava. Olisi lisäksi mielenkiintoista tietää, ovatko metsästäjät Suomessa tehneet samanlaisia havaintoja ja voisiko tästä tiedosta olla hyötyä vaikka ketun kyttäys- tai houkuttelupyynnissä?

Lähteet:

http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/early/2011/01/06/rsbl.2010.1145.full

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/magneetti_suuntaa_karjan_katseen