30-vuotta, eikä suotta

Tänä iltana täytän vaimoni kanssa 30-vuotta. Vaikea pukea sanoiksi, kuinka kiitollinen olen entiselle tyttöystävälleni, eli nykyiselle vaimolleni, mitä kaikkea olen saanut oppia. Metsästys- ja kalastusretket ovat välillä vieneet eri suuntiin, mutta yksi tärkeimmistä matkoista, mitä ihminen voi tehdä, on tulla toista puolitiehen vastaan.

Nyt on hetki kylpeä kuohujuomassa, oli se sitten vaikka arkisamppanjaa!

Elämän ylin onni on varmuus siitä,
että sinua rakastetaan sinun itsesi takia
- tai tarkemmin sanottuna,
itsestäsi huolimatta.

Victor Hugo

Kauden neljäs peura

Eilen illalla taivaanmerkit olivat jo ennakkoon kohdillaan. Pakkanen oli laskenut vuorokauden aikana -23 asteesta nollaan, pientä sadetta ja luminen maa, sekä nouseva kuu. Eipä juuri ihanteellisempaa peurankyttäystilannetta voisi kuvitella.

Tällaisina hetkinä peurat aktivoituvat usein ruokinnalle jo iltapäivästä. Niinpä kaverin kanssa miehitettiin tuliasemat jo reilusti ennen kolmea. Ruokintapaikkojen ympäristössä oli paljon tuoreita jälkiä. Olivat käyneet paikalla jo pitkin aamupäivää. Odotukset olivat kovat, jostain kuului jo laukauksiakin ja yhden ruokintapaikan kamera lähetti kuvia. Meidän asemissa vain ei näkynyt peuran peuraa.

Vajaan kolmen tunnin jälkeen avokopissa alkoi kuitenkin tulla kylmä ja motivaatiokin hiipua. Odottavan aika on pitkä. Lopulta laitoin kaverille viestiä ”mennään kotiin, meitä on petetty”. Siinä tekstiviestiä kirjoitellessa ja tavaroita keräillessä huomasin kuitenkin kaiken kolinan ja kahinan keskellä ruokinnalla aivan yllättäen peuran. Niinpä terveiset lähtivät sen enempiä aikailematta saman tien klo 17:28 uhkarohkealle urosvasalle.

Erikoista kuinka joskus peurat säikähtävät pienimpiäkin kahahduksia, mutta tällä kertaa ei metelöinnilläni ollut mitään vaikutusta. Toisaalta vahvistui taas se vanha viisaus, että kytikseltä ei kannata lähteä kesken. Kun kaikki elementit ovat kohdallaan, niin pitää vain odottaa ja odottaa. Kyllä se sieltä tulee, kuten tämäkin kauden neljäs peura tuli.

Paketti parasta lihaa lähdössä kohti lahtivajaa ja pakastinta. :)

Kauden kolmas peura

Eilen alkuilta ei näyttänyt kovin lupaavalta. Menin kuitenkin kyttyylle vaikka viikonlopun lumista ei ollut enää kuin pienet rippeet jäljellä. Samaa tahtia kuin ilta hämärtyi, alkoi myös ilma viiletä ja märkä pöpelikkö jäätyä. Olin jo hyvää vauhtia vaipumassa tuttuun apatiaan; eivät ne tänäänkään alkuillasta tule, liekö ollenkaan...

Jos peurat ovat tullakseen, ne ilmestyvät ruokintapaikalle kuin aaveet.  Hämärässä vain yhtäkkiä huomaa tutun hahmon siinä missä hetki sitten ei ollut kuin harmaata tyhjyyttä.  Olen niin monesti suorastaan säpsähtänyt tätä yllättävää ilmestystä. Tällä kertaa havahduin pusikon ja kanervikon rahinaa jo hyvän matkan päästä. Mitään ei näkynyt, mutta selvästi kuuli laahaavia askeleita tulossa kohti ruokintapaikkaa. Niinpä ehdin rauhassa varautua tulevaan ja asettaa tikan valmiiksi hyvälle hollille.

Yleensä peurat tulevat ruokinnalle myös pysähdellen ja kuulostellen arasti aluetta. Nyt vain jäätynyt pusikko kahisi tasaisen reipasta tahtia. Ehdin jo hetken epäillä ettei tulija olisi peura ollenkaan. Niin vain vasa marssi suoraa porkkana- ja kauratarjoilulle keskeytyksettä ja vähääkään ujostelematta.

Tällä kertaa asetin ristikon keskelle lapaa. En halunnut joutua tilanteeseen, jossa lumettomasta pimeästä pusikosta etsitään yötä myöden verijälkiä ja sinne kadonnutta peuraa. Niinpä puristin klo 16:20 terveiset liikkeelle ja urosvasa putosi niille sijoilleen. Ruokailulle olisi ilmeisesti ollut vielä toisiakin tulokkaita, koska kuulin peuran tulojäljillä poistuvaa liikettä.

En jäänyt haikailemaan lisää saalista, vaan laitoin sikarin palamaan. Iloinen yllätys ja vasta toinen kytisilta edellisen kaadon jälkeen.  

Peura kuljetustelineelle ja kohti lahtivajaa...

Kauden toinen peura nurin

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, eilen oli jo aamusta alkaen voittajan olo. Vihdoinkin oli taas lunta. Yön aikana maisema peittyi tuuman paksuiseen harsoon ja vaikka se ei ole paljoa, niin kuitenkin riittävästi.  Toistakymmentä tuloksetonta kytisiltaa putkeen edellisestä onnistumisesta alkoi kysyä jo motivaatiota harrastukseen.

Aamulla lehteä laatikolta hakiessa lumi narisi vihdoin jaloissa ja sisäinen elvikseni koki reinkarnaation. Tiesin, että peli muuttuisi lumen myötä täysin. Aiemmat nöyryytetyn alistuneet ajatukset vaihtuivat itsevarmaan tietoon, että tänään on se päivä. Sen on pakko olla…!

Tällaisena päivänä, kun olosuhteet muuttuvat nopeasti edullisemmiksi, kannattaa liikkeelle lähteä mahdollisimman aikaisin ja varautua tarvittaessa myös pitkään odotukseen. Pelin muuttuessa reilu panostus palkitaan, nyt all in. Kävin vielä marketista hakemassa vajaan muovikassillisen omenoita ja päärynöitä. Olivat sopivasti tarjouksessa 0,79 €/kg. Seuraavaksi pilkoin ne pieniksi bambin suuhun sopiviksi paloiksi.

Ruokintapaikan neitseellisestä hangesta saattoi lukea kahden vasan käyneen jo keskellä päivää aterialla. Nyt vain levitin tuoreet hedelmät porkkanoiden ja kaurojen päälle tuoksullaan houkuttelemaan ja sitten menin pressukoppiin kymmenen metrin päähän kytille. Matka on tällä ruokinnalla todellakin näin lyhyt, mutta riistan odottelu ja seuraamin on sitten vastaavasti sitä palkitsevampaa.

Reilun puolentoista tunnin odottelun jälkeen näen metsässä kauempana varovaista, mutta määrätietoista liikettä. Ensin katselukiikareilla varmistus tulokkaasta ja sitten vain tähtäinkiikarin ristikkoa lavan taakse sovittelemaan. Alkoi olla jo selvästi hämärää, mutta kohteen näki vielä auttavasti paljainkin silmin. Kello 16:32 peura pysähtyi hetkeksi sopivaan asentoon ja terveiset lähtivät saman tien urosvasalle.

Vastakkaisesta suunnasta oli samaan aikaan hiipinyt ruokinnalle suoraan eteeni toinenkin vasa, joka pamauksesta huolimatta jäi mutustelemaan hieman hermostuneen oloisesti päärynöitä ja omenoita. Osuman saanut peura juoksi näköpiirissäni lyhyen U-mutkan ja kaatui. Niinpä käänsin Tikan kohti tätä ruokailevaa vasaa. Hetken pulssia tasattuani aloitin aseen virittämisen niin äänettömästi kuin vain pystyin. Hiljaisessa hämärässä lukon kilahdukset olivat kuitenkin liikaa ja peura lähti löntystellen paikalta. Seurasin vasaa vielä jonkin aikaa tähtäinkiikarin lävitse, mutta riittävän hyvää ampumatilannetta ei syntynyt. Niinpä lakkasin ahnehtimasta enempiä kaatoja ja laitoin sikarin palamaan. Kauden toinen kaato oli vihdoin tosiasia.

Hetken tilanteesta nautittuani, soitin kaverilleni läheiselle kytispaikalle, että sopii tulla taas kouluttamaan nuorta labradorinnoutajaa verijäljille. Kohta jäljityspartio olikin jo paikalla ja harvinaisen kookas urosvasa pulkassa.

Tämä urosvasa oli poikkeuksellisen suuri, kooltaan jo ylivuotisen kokoinen.

Peura kuljetustelineelle ja menoksi...

Metsästyksen eettiset ohjeet virossa

Välillä kuulee erikoisia tarinoita metsästysreissuilta Virosta. Monien juttujen jälkeen tulee tunne villistä idästä etelänaapurissamme. Omat kokemukseni eivät tällaista erityisemmin tue, vaikka toki metsästyskulttuureissamme on isoja eroja. Olikin mielenkiintoista lukea nämä Eesti Jahimeeste Seltsin laatimat eettiset ohjeet virolaiseen metsästykseen suomeksi.

Nämä säännöt kannattaa ilman muuta lukea ennen metsästysreissua Viroon, mutta keskeiset asiat ovat hyviä ohjeita myös suomalaiseen metsästykseen. Blogauksen lopussa on vielä kuva uusimmassa Jahti-lehdessä olleesta muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle. Suosittelen lukemaan ajatuksella!





VIRON METSÄSTYKSEN EETTISET OHJEET

I Kunnioita luontoa ja eläimiä!

1. Muista, että et metsästäjänä ole ainoa luonnossa liikkuja ja luonnon hyödyntäjä.
2. Pidä luonto siistinä.
3. Opi tuntemaan metsästysalueesi riistaeläinkannat.
4. Metsästä aina kestävän käytön periaatteen mukaisesti.  Metsästäjä ei saa koskaan joutua tappamisen himon valtaan.
5. Kunnioita eläinten oikeutta elää. Metsästäessäsi anna niille mahdollisuus selviytyä. Älä koskaan jäljitä tai tapa avuttomassa tilassa olevia riistaeläimiä.

II Ole moitteeton metsästäjä!

1. Metsästysasun tulee olla sopiva ja siisti, aseet kunnossa ja valvonnan alla.
2. Mikäli käytössä on metsästystorvi, aloitetaan jahti signaalilla „Metsästys alkanut“ ja metsästys lopetetaan signaalilla „Metsästys loppunut“.
3. Tunnista eläin ennen laukausta, suurriistan kohdalla myös sukupuoli ja ikä.
4. Voimakkaita, eläinkannan kehityksen kannalta hyviä ominaisuuksia omaavia yksilöitä tulee metsästää vasta sitten kun ne ovat täyttäneet tehtävänsä eläinkannassa. Säästä hyviä tuottavia naaraita. Metsästä voimakkaita uroksia vasta kun ne ovat parhaassa trofeeiässä ja metsästä niitä vasta metsästyskauden lopulla.
5. Naaraan ampumisen takia vasan avuttomaan tilaan jättäminen ei ole perusteltua.
6. Ampujana toimivalla metsästäjällä tulee olla riittävän hyvä ampumataito.
7. Eläimen kiduttaminen – ampumalla huonosti – ei ole hyväksyttävää.
8. Kunnon metsästäjä ei missään tapauksessa ammu kauempaa, kuin mistä on varma tappavasta osumasta.
9. Älä koskaan ammu umpimähkään päin lentävää lintuparvea. Useat linnut voivat jatkaa lentoaan haulit kehossaan ja se tarkoittaa niille kivuliasta kuolemaa.
10. Älä pyydä useampaa lintua tai muuta pienriistaa, kuin mitä sinä itse ja/tai sinun (metsästys)ystäväsi tarvitsevat.
11. Älä ammu makaavaa riistaeläintä tai uivaa vesilintua, poislukien haavoittuneet yksilöt.

III Haavoittuneita eläimiä ei jätetä metsään!

1. Ammuttu laukaus ei ole koskaan ohilaukaus, niin kauan kun ei ole toisin todistettu.
2. Osuman saanutta eläintä tulee etsiä tunnollisesti (mahdollisuuksien mukaan koiraa apuna käyttäen).
3. Haavoittuneen eläimen mennessä viereiselle metsästysalueelle, ilmoitetaan siitä aina kyseisen alueen käyttäjälle.
4. Haavoitettu suurriista lopetetaan armonlaukauksella kaulan yläosaan tai korvan taakse.
5. Haavoitettu pienriista lopetetaan joko ampumalla tai lyömällä sitä niskaan.
6. Haavoitettu lintu lopetetaan joko ampumalla tai pistämällä sitä niskaan.
7. Lopetustilanteessa tulee paikalla olevat henkilöt käskeä aina kauemmaksi.

IV Kohtele saalista kunnioittavasti!

1. Kaikkia riistaeläimiä - riippumatta lajista, sukupuolesta tai iästä – tulee kohdella yhdenvertaisesti.
2. Kaadettua suurriistaa kunnioitetaan asettamalla tuore oksa (kuusi, kataja, tammi tai niiden puuttuessa ruoho) eläimen oikealle kyljelle. Urokselle asetetaan oksa tyvipuoli, naaraalle latvapuoli päätä kohti.
3. Riistaeläimen ruho viedään mahdollisuuksien mukaan metsästä pois nylkemättömänä ja paloittelemattomana. Tarvittaessa eläin suolistetaan metsässä.
4. Metsäkaurista ja sitä pienempää riistaeläintä ei vedetä, vaan se kannetaan metsästä.
5. Saksanhirveä pienempien eläinten sisäelimet poistetaan hihoja ylös käärimättä.
6. Jänikseltä on tarkoituksenmukaista poistaa ampumapaikalla virtsarakko ja suolet.
7. Linnut kuljetetaan kaulasta kantaen, kaulasta linturihmaan sidottuna tai verkkopussissa.
8. Kun seuruejahdin päätteeksi saalis asetetaan „paraatia“ varten, ei saaliseläimen yli saa astua. Saaliseläimiä ei saa myöskään asettaa jalalla potkien paikalleen.
9. Mitaliluokan trofeita ei pilkota matkamuistoiksi eikä niitä muulla tavalla käytetä tarve-esineiden valmistamiseen.

V Käsittele metsästysasetta turvallisesti!

1. Käsittele metsästysasetta aina kuin se olisi ladattu.
2. Älä koskaan suuntaa asetta ihmistä kohti.
3. Varmistu ennen ampumista, että luodin tai haulien lentorata on ulkopuolisille turvallinen.
4. Jos metsästystilanne on epävarma, edellyttää etiikka, että sinä hallitset ampumatta jättämisen vaikean taidon.
5. Asetta avattaessa, viritettäessä, ladattaessa, suljettaessa ja patruunoita pois otettaessa suunnataan ase kohti maata siten, että kukaan ei ole vaarassa.
6. Tauolla tai kumppaneiden kanssa paikasta toiseen liikuttaessa tulee aseen olla lataamaton ja lukko avattuna tai taitettuna.

VI Ole hyvä kanssametsästäjä!

1. Kunnioita toisten oikeutta metsästää.
2. Älä ole töykeä kanssametsästäjälle, äläkä kadehdi heidän metsästysonneaan.
3. Viereisen passimiehen ampumasektorissa olevaa riistaeläintä ei ammuta.
4. Menestyksekästä passimiestä kunnioitetaan kiinnittämällä hänen päähineeseensä vihreä oksa, joka katkaistaan ammutun riistaeläimen kyljelle asetetusta oksasta. Seuruemetsästyksessä oksan ampujan päähineeseen kiinnittää metsästyksenjohtaja.
5. Saalis jaetaan ennen metsästystä sovitulla tavalla. Arpominen on yksi vaihtoehto. Saalista jaettaessa muistetaan hyvän työn tehneiden koirien omistajia ylimääräisellä lihakimpaleella.
6. Jos seuruemetsästyksen jälkeen valitaan metsästyskuningas, sellaiseksi valitaan metsästäjä, joka on saanut arvokkaimman saaliseläimen. Tässä yhteydessä voidaan painottaa myös muita positiivisia tekoja (muiden auttaminen, vaikeassa tilanteessa ampumatta jättäminen, jne.).
7. Luodilla ammuttaessa (sekä kivääri, että haulikko) kaataja on se metsästäjä, joka ensimmäisenä osui riistaeläintä vitaalialueelle (keuhkot, sydän). 
8. Ammuttaessa hauleilla, kaataja on se metsästäjä, joka osui riistaeläimeen viimeisenä (lopetuslaukausta eläimen kärsimyksien päättämiseksi ei huomioida).
9. Trofee kuuluu suurriistaan ensimmäisenä kuolettavasti osuneelle ampujalle. Mikäli eläimeen osui samanaikaisesti useampi ampuja ja ensimmäistä tappavan laukauksen ampujaa ei voida saada selville, päättää metsästyksen johtaja trofeen saajan tai trofee jätetään metsästyksen järjestäneen metsästysseurueen metsästysmajan seinälle.

VIII Metsästyskoira on metsästäjän ystävä ja kumppani

1. Koira tuodaan metsälle ja viedään sieltä pois kytkettynä.
2. Metsästyksessä käytettävän koiran tulee olla koulutettu ja sen tulee totella isäntänsä käskyjä.
3. Metsästyksessä mukana olevien kouluttamattomien koirien omistajien tulee taata, että koirat eivät pilaa metsästystä.
4. Vieraalla metsästysalueella käytä omaa koiraa ainoastaan, kun metsästysalueen omistaja sitä pyytää tai antaa siihen luvan.
5. Riistaeläintä ei ammuta vieraalta koiralta. Vieraaksi koiraksi ei pidetä oman metsästysseurueen koiraa, riippumatta siitä kuka on kyseisessä seurueessa koiran isäntä.
6. Metsästäjä ei omi metsästyskumppanin koiran tappamaa supikoiraa tai muuta pienriistaa.
7. Pienriistajahdissa ampuja ei koske ammuttuun riistaeläimeen ennen kuin eläintä jäljittänyt koira on haistellut sitä.
8. Talvella tai kun koira on kastunut, koiraa ei saa jättää autoon palelemaan. Älä unohda koiraa autoon myöskään helteellä.
9. Mikäli koira on vahingoittunut metsästyksen yhteydessä, on sillä oikeus (tarvittaessa) välittömään lääkärin apuun.
10. Metsästyksen jälkeen koiralla on oikeus saada lepoa, suojaa, hyvää ruokaa ja puhdasta vettä.

Tärkeämpää, kuin jättää tuleville sukupolville mahdollisuus metsästää, on jättää myös tuleville riistaeläinsukupolville mahdollisuus elää.

Hyväksytty EJS:n edustajakokouksessa 16.04.2014

Muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle

Tässä vielä kuva uusimmassa Jahti-lehdessä olleesta muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle. Huomaa, että artikkelissa mainitaan kielletyiksi joitakin tapoja, joihin törmää myös metsästysturistina. Kannattaakin käyttää omaa harkintaansa tarkoin, ennen kuin itse lähtee moiseen toimintaan mukaan.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Sous vide kotikeittiössä

Joko olet tutustunut sous vide -kypsennykseen? Voin taata, että se tulee mullistamaan ruoanlaiton lähitulevaisuudessa myös kotikeittiöissä. Vesihaudekypsennys on varmasti helpoin tapa nostaa kotikeittiössä kokkausten tasoa lähelle huippuravintoloiden laatua. Lähes kaikissa fine dining –ravintoloissa valmistetaan nykyään merkittävä osa ruoista tällä menetelmällä. Tekniikka ei ole mitenkään vaikea, itse asiassa hyvinkin yksinkertainen ja toimii oikein käytettynä pommin varmasti miltei kaikilla raaka-aineilla. Tarvittavat laitteet ovat kuitenkin olleet pitkään hyvin kalliita. Ammattitason välineiden hinnat ovat noin 1.500 eurosta ylöspäin. Niinpä olo oli kuin Graalin maljan löytäjällä, kun näin Sansairen tyhjiökypsennyslaitteen reilun 200 euron hinnalla.

Yksinkertaisuudessaan sous vide –menetelmä on nerokas. Raaka-aineet kypsennetään vesihauteessa tiiviiseen muovipussiin pakattuna matalassa tarkasti kontrolloidussa lämpötilassa. Tällä menetelmällä saavutetaan monia etuja perinteisiin valmistustapoihin verrattuna.

Ruoka kypsyy kauttaaltaan tasaisesti juuri oikein, asteen kymmenesosan tarkkuudella. Eikä ylikypsenemisen tai raa’aksi jäämisen riskiä käytännössä ole ollenkaan, haluttu lopputulos on aina varma. Kypsymisen tapahtuessa tiiviissä pussissa (omissa nesteissään) hävikki on olematonta ja mehevyys optimaalinen, samalla säilyvät ravintoaineet tallessa ja maut tiivistyvät entisestään.

Vasemmalla sous vide -menetelmällä ja oikealla perinteisillä menetelmillä valmistettuja raaka-aineita.

Paistaessa ruoka helposti kuivuu, mehukkuus valuu pannulle nesteenä ja pinnan ollessa jo ylikypsä, saattaa sisus olla vielä raaka. Keittäessä taas maku- ja ravintoaineet liukenevat ympäröivään nesteeseen. Käytännössä kiehuva vesi on lisäksi useimmiten liian kuumaa kasvisten oikeaoppiseen kypsentämiseen. Ammattikeittiössä sous vide – menetelmän etu on huipputulosten lisäksi toistettavuus ja tasalaatuisuus. Oikean lämpötilan ja ajan löydyttyä, voidaan samoista raaka-aineista valmistaa täydellistä kypsyyttä ja rakennetta kerta toisensa jälkeen helposti. Pihvin kypsyysastetta ei enää tarvitse arvailla, se on oikea jokaisella kerralla. Ruoka voidaan pitää tarjoilulämpötilassa myös pidempiä aikoja, ilman pelkoa ylikypsymisestä. Näin saavutetaan tasainen kypsennystulos, myös silloin kuin valmistettavien tuotteiden koko vaihtelee.

62 °C

65,5 °C

68 °C

73 °C

Kananmuna toimii hyvänä esimerkkinä sous viden mahdollisuuksista. Voit valita oikean kypsyysasteen juoksevasta keltuaisesta täysin kiinteään ja saat kerta toisensa jälkeen juuri mieleisesi tuloksen. Uppomunien tekeminen sous videllä on lapsellisen helppoa.

Sous vide –vesihaudekypsennys on täysin ylivoimainen menetelmä lihalle, kalalle, kasviksille ja hedelmille. Usein menetelmää käytetään kuitenkin yhdessä perinteisten menetelmien kanssa. Esimerkiksi liha tai kala ensin kypsennetään juuri oikeaan asteeseen sous videnä, mutta paistettaan nopeasti tulikuumalla pannulla/grillissä pinnat herkullisen väriseksi, rapeaksi ja maukkaaksi tai vaikkapa savustaa kevyesti.

Perusjuttujen lisäksi voidaan sous videssä valmistaa oikeastaan mitä vain keitoista jälkiruokiin. Menetelmä on aivan ehdoton esimerkiksi jäätelömassan tai vaikkapa hillon tekemiseen. Suositut pulled pork ja grilliribsit tulevat vesihaudekypsennyksellä erittäin meheviksi.  Jouluruoatkin kinkusta, imellettyyn perunalaatikkoon ja rosolliin onnistuvat juuri täydellisesti sous videssä.

Tarvittavat välineet

Sirkulaattorin (eli tyhjiökypsennyslaiteen tai vesihaudekypsentimen) lisäksi tarvitset vain ison kattilan ja vakuumikoneen/pusseja tai tavallisia minigrip-pusseja.

Esimerkiksi Ikeasta löytyy käyttökelpoisia tuplasulkijalla varustettuja ISTAD-pakastuspusseja vain muutaman sentin kappalehintaan. Uudelleen suljettavan pussin tyhjiöpakkaaminen käy helposti: aseta raaka-aine muovipussiin ja upota pussi veteen niin, että suuaukko jää aivan pinnan yläpuolelle. Sulje pussi.

Yksinkertaisia ja toimivia sous vide –ohjeita:

Sous Vide –perunat

Tein viikonlopun kala- ja liharuoalle etukäteen sous vide –perunoita kahdella tapaa.

maukkaita kiinteitä perunoita (esim. Siikli)
voita
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
yrttejä (timjami, rosmariini)

Pese ja harjaa perunat huolellisesti. Leikkaa ne pituus suuntaan puoliksi ja laita isoon pussiin, niin että mahtuvat lomittain, eivätkä päällekkäin. Lisää pussiin pari teelusikallista suolaa (n. 1,5% perunoiden painosta), vajaa teelusikallinen rouhittua mustapippuria ja saman verran yrttejä. Sekoita pussin sisältöä kevyesti ja lisää loraus oliiviöljyä ja pieni kimpale voita. Sulje pussit.

Laita pussit 85 °C vesihauteeseen. Ensimmäinen pussi otetaan pois puolen tunnin kohdalla (jäähdytetään) ja toinen pussi saa olla vedessä puolitoista tuntia ja on sen jälkeen valmis tarjoiltavaksi sellaisenaan. Ensimmäisen pussin perunat paistetaan valkosipuliyrttivoissa pannulla kullan keltaisiksi ennen tarjoilua.

Näin valmistettujen perunoiden rakenne on tavanomaista kiinteämpi ja maku huomattavasti parempi, mielestäni jopa parempi kuin perinteisesti keitetyissä uusissa perunoissa, vaikka nämä syksyisiä jo ovatkin.

Sous vide –lohi 

Leikkaa ruodoton (nahallinen) lohifilee annospaloiksi, mausta suolalla, pippurilla, (valkosipulijauheella) ja pienellä lorauksella oliiviöljyä, pussita. Valitse nyt haluamasi kypsyysaste asettamalla veden lämpötila 38,5 °C raa'alle (very rare), 47 °C medium-:lle (rare - medium rare) tai 52 °C keskikypsälle (medium) lohelle. Very rare – kypsyysaste on ehdottomasti kokeilun arvoinen. Lopputulos on tekstuuriltaan lähes raa’an näköinen, mutta suutuntuma pehmeä ja suussa sulava. Itse valitsin monissa ravintoloissa käytetyn 50 °C, jolla kypsyys/mehukkuus on mielestäni optimi.

Laita pussi vesihauteeseen noin 35 minuutiksi. Lämmitä öljytty paistinpannu kuumaksi. Ota lohet varovaisesti pois pussista ja paista nahkapuolelta noin 45 sekuntia, eli kunnes nahka on rapea. Tarjoile välittömästi. Jos käytät nahatonta lohifileetä, niin pannulla paistoa ei tarvita ollenkaan.

Sous vide –peuran ulkofilee

Putsaa filee kalvoista ja mausta suolalla, pippurilla, yrteillä (timjami, rosmariini) ja pussita. Valitse nyt haluamasi kypsyysaste asettamalla veden lämpötila raaoiksi- (very rare, 48 °C), raaoiksi (rare, 52 °C), medium- (55 °C), mediumiksi (60 °C) tai läpikypsäksi (well done, 70 °C).

Laita pussi vesihauteeseen noin tunniksi. Lämmitä öljytty paistinpannu/grilli tulikuumaksi. Paista fileeseen nätit rusketusraidat 30 sekunnissa puolelleen. Leikkaa pihveiksi ja tarjoile.

Sous vide –omenat 

happamia omenoita (esim. Granny Smith) 
sokeria
voita
kanelia

Kuori omenat ja leikkaa nopiksi. Pussita nopat yhteen kerrokseen sokerin, kanelin ja voinokareen kanssa. Hauduta ½ tuntia 85 °C vedessä. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Sansaire Tyhjiökypsennyslaite

Koko: 10 x 10 x 38 cm
Paino: 1,8 kg
Johdon pituus: 110 cm
Teho: 1100 W
Lämmitysalue: 0 °C – 100 °C, tarkkuus ± 0.1 °C
Kapasiteetti: 23 l, kierrättää 11 l/min
Taustapuolella kiinnitysklipsi, joka pitää laitteen paikallaan.
Ylikuumenemissuojaus.



Lisätietoja:

http://www.coolstuff.fi/category/Ruoka-ja-juoma  -> Sansaire



Sekä:

http://www.sousvide.fi/

https://stockmann.com/fi/herkku/kypsennysajat

http://www.chefsteps.com/activities/sous-vide-time-and-temperature-guide

Cat S50 älypuhelin

Cat Phones julkaisi syyskuussa uuden jykevän Cat S50 - 4G-älypuhelimen. Hankin vasta alkukesästä edellisen uutuuden Cat B15Q:n ja olen ollut siihen oikein tyytyväinen. Cat S50 kyllä kiinnosti heti, mutta mietin tovin aikaa ennen hankintapäätöstä, mitä oikeasti uutta ja parempaa se toisi tullessaan. Monilta perusominaisuuksiltaan nämä puhelimet täyttävät täysin saman tarpeen. Molemmat ovat vedenpitäviä, iskunkestäviä, tehokkaalla prosessorilla ja uudella Android 4.4 –käyttöjärjestelmällä varustettuja.

Nämä ominaisuudet riittävät omaan käyttööni aivan hyvin, mutta uusimmassa Catissa on silti hyviä lisäominaisuuksia, jotka tekevät siitä ilman muuta paremman ja varsinkin karttasovellusten kanssa käyttökelpoisemman. Tärkein ja näkyvin muutos onkin isompi koko, joka mahdollistaa paremman näytön (4.7" 720 x 1280 resoluutio vs. 4.0" 480 x 800 resoluutio). Teknisinä lukuina noiden kahden näytön ero tuntuu melko pieneltä, mutta käytännössä, nimen omaa karttasovelluksissa ero on todella selvä. Isompaan ja laadukkaampaan näyttöön saa mahtumaan enemmän ja tarkempaa karttaa.

Isompi näyttö tuo tullessaan toki myös yleisempää käytettävyyttä nettisurffailuun, sovellusten käyttämiseen ja kuvien käsittelyyn. Nyt on jopa tablettini jäänyt selvästi vähäisemmälle käytölle, kun puhelin on kuitenkin aina nopeammin käsillä. Ja nopeudesta puheen ollen, uuden S50:n 4G-yhteys tekee päivittäisestä mobiilinetin käytöstä todella rivakkaa, ainakin näin taajamissa ja lähimetsissä.

Puhelut ja muu viestintä on toki kännykässä edelleen se tärkein juttu, mutta surffailun lisäksi päivittäin tulee kapulaa käytettyä kamerana. Kamera onkin parantunut uutuudessa 5 -> 8 mpxl, vaikka toden sanoakseni se ei vieläkään vastaa esimerkiksi parhaiden iPhonen/ Lumioiden kuvanlaatua. Ero parempiin kameroihin korostuu erityisesti hämärässä kuvatessa.

Muita merkittäviä eroja näiden puhelimien välillä on S50:n kiinteä rakenne, joka varmasti on tuonut mukanaan lisää kestävyyttä ja tiiviyttä, mutta monien muiden älypuhelinten tapaan takakansi ei ole avattavissa, eikä akkuakaan kotikonstein näin ollen pysty vaihtamaan. Vaikka nykypuhelimissa onkin erittäin hyvät valmius- ja puheajat, niin erityisesti GPS-sovellusten käyttö syö akkua nopeasti. Onneksi nykyään on tarjoilla tehokkaita ulkoisia lisäakkuja joilla voi jatkaa puhelimen käyttöä merkittävästi pidempään. S50:ssä on lisäksi langaton lataus (Qi-tekniikka).

Tekniikka on mennyt eteenpäin myös SIM-korttien osalta ja S50:ssä on käytössä uudempi Micro SIM (3FF). Niinpä jouduin päivittämään myös SIM-kortin. Samassa yhteydessä vertailin operaattorien tarjontaa. Aiemman Saunalahden päätin vaihtaa Soneran palveluihin. Nyt saan edullisemmin kiinteällä kuukausimaksulla (Sonera Sopiva Jätti) käytännössä rajattoman puheen/viestit ja 4G-netin myös Pohjoismaissa ja Balttiassa, sekä parin euron lisämaksulla rinnakkaissimmin vielä tablettiini. Kolmekymppiä on toki kuukaudessa kohtuullisen paljon, mutta nyt voin käyttää kahta laitetta täysin huoletta myös metsästysmatkoilla, eikä laskuun tule yllätyksiä. Kannattaa siis välillä kilpailuttaa operaattoreita.

Cat S50 –puhelinta olen käyttänyt nyt reilun kuukauden normaalissa käytössä sen enempiä säälimättä. Vaikka uutta puhelinta en ole laittanut varsinaisiin kestotesteihin aikaisempien kapuloiden tapaan, luotan täysin siihen ettei tämä ole rakenteeltaan ainakaan niitä heikompi ja tulee palvelemaan pitkään, vähintäänkin seuraavan uutuuden julkaisemiseen asti ;)

TÄRKEIMMÄT TEKNISET TIEDOT:

Kestävyys: IP67 (pöly- ja vesitiivis, naarmuuntumaton) + MIL SPEC 810G
Akku: 2630 mAh, 16 h puheaikaa, valmiusaikaa jopa neljä viikkoa.
SIM: Micro SIM (3FF)
GPS: aGPS
Näyttö: 4.7" 720 x 1280 resoluutio, kapasitiivinen kosketusnäyttö, Gorilla Glass 3
Muisti: 8 Gt sisäinen massamuisti, 2 Gt RAM, microSDHC-muistikorttipaikka (64Gt max.)
Prosessori: Qualcomm Snapdragon MSM8926 400 Quadcore 1,2 GHz Cortex-A7
Käyttöjärjestelmä: Android OS v4.4 (KitKat)
Kamera: 8 mpxl, automaattitarkennus, LED-salama, 1080p@30fps videokuvaus
Paino: 185 g
Käyttölämpötila: -25 - 55 °C


www.catphones.com

Itse tehtyä mustaamakkaraa

Mitä sinulle tulee mieleen termistä katuruoka? Päädyin omalta kohdaltani miettimään tätä saatuani Blogiringiltä haasteen tehdä katuruoka-aiheisen blogauksen, jossa olut ja ruoka kulkevat harmonisesti käsi kädessä.

Mansessa syntyneenä ja suurimman osan elämääni asuneena asia oli harvinaisen selvä. Olen syönyt mustaamakkaraa Tammelantorilla jo paljon ennen kuin edes yletyin itse luukulle asioimaan. Mustan kanssa kuitenkin perinteisesti tarjotaan maitoa. Tuollaista kummallista tapaa olisi tuskin koskaan muodostunut, jos alkoholipolitiikkamme ei olisi ollut näin vinoutunut. ”Mitä siitäkin ny tulis jos ukot rämis ruokkiksella yhren kaljan menopaluun kanssa?” (Turkulaisille kerrottakoon, että on yleinen tapa tilata mustaamakkaraa termillä ”menopaluu”, joka kuvastaa mustanmakkaran U:n mallista muotoa. Toinen tapa on sanoa vaikka ”vitosella mustaa”.)

Maku on tietysti tärkein, mutta olut sopii mustan kanssa sikälikin paremmin, että maito heikentää makkarassa olevan raudan imeytymistä. Mielestäni oluen etuja maitoon nähden ei tarvitse tämän enempää perustella, itsestään selvyys kun on.

Mustanmakkaran tekeminen ei ole vaikeaa ollenkaan ja hieman sovellettuna aineetkin löytyvät lähimarketista. Jos nyt joku sanoo että alla kertomani resepti tai valmistustapa ei ole alkuperäinen, niin tyydyn vain toteamaan sen olevan parempi. Eikä tässä ole stabilointiaineita, kamaraa tai muitakaan vippaskonsteja, joita teollinen versio sisältää. Kaiken lisäksi voit tehdä tällä reseptillä halutessasi myös riistaversion.

Olueen yhdistäminenkin helpottui entisestään löytäessäni Sinebrychoffin valikoimasta mainion Hoegaarten Witbierin. Mustamakkara on tämän raikkaan belgialaisen suodattamattoman vehnäoluen kanssa verraton kumppani. Lähikaupoissa en ole Hoegaartenia löytänyt, mutta Alkosta kylläkin.

5 dl naudan verta (löytyy kaupan pakastealtaasta tai riistatilanteessa peuran/hirven verta)
1 dl ohrasuurimoita
½ l riistalientä (tai lihalientä)
2 sipulia
200 g riistapalvia (tai kaupasta possun savukylkeä)
200 g siansilavaa (tai 1 dl hanhenrasvaa)
2 ½ dl ruisjauhoja
½ dl olutta
voita
timjamia
mustapippuria
suolaa


Keitä ohrasuurimot riistaliemessä ja jäähdytä nesteineen. Raasta sipulit ja palvi karkeaksi raasteeksi. Paista sipuleita ja palvia hetki pannulla runsaassa voissa, mausta reilusti timjamilla. Lisää joukkoon pieneksi paloiteltu silava tai hanhenrasva (myös ankanrasva tai paremman puutteessa voikin käy). Rasvan sulettua sekoita ja jäähdytä seos.

Valuta ohrasuurimot. Sekoita ruisjauhot vereen, lisää joukkoon kaikki muut ainekset (suolan määrä riippuu käyttämistäsi raaka-aineista, joten lisää aluksi varovaisesti) ja sekoita kunnolla. Laita seos kylmään lepäämään vähintään puoleksi tunniksi.  Paista makkaramassasta pannulla koepaloja ja lisää tarvittaessa suolaa/pippuria.

Levitä massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan noin kolmen sentin paksuudelta. Paista 150-asteessa 30 minuuttia ja nosta uunin lämpöä 200-asteeseen vielä 15 minuuttiin.  Anna jäähtyä ja nosta kylmään pariksi tunniksi.

Leikkaa makkara annospaloiksi ja paista pinnat rapeiksi pannulla.

Mustan kanssa tarjoillaan perinteisesti puolukkahilloa, mutta raparperiketsuppi ja granaattiomenan siemenet sopivat annokseen vähintään yhtä hyvin. Lisukkeena toimii parhaiten itse tehty perunasalaatti.

Ja hei, niille jotka epäilevät mustanmakkaran erinomaisuutta, vinkiksi kerrottakoon Anthony Bourdainin lausuneen asiasta tuomionsa: ”Aivan järkyttävän hyvää!”

Ilmainen reseptivihko

Lisää oluen kanssa maistuvia ruokareseptejä ja ilmaisen 40-sivuisen reseptivihon löydät täältä.

Yhteistyössä Sinebrychoff

Metsästän ja kerron siitä myös muille

Käyn lähes päivittäin metsällä ja riistanhoitotöissä. Kuljen usein ilta- tai aamuhämärissä ja liikkumiseni voi herättää uteliaisuutta muissa ihmisissä. Autoni saattaa jäädä passiin mennessä metsäautotielle niin, ettei tukkirekka mahdukaan ohi tai kyttyylle mennessä haluan sulkea ruokinnalle johtavan uran ihan tarkoituksellisesti autollani.

Näissä tapauksissa on paikallaan kertoa ihmisille, että olen rehellisellä asialla (en salametsästä) ja tarvittaessa minut tavoittaa puhelimitse. Valtion mailla puuhastellessa myös rajamiehet ja riistanvalvojat voivat näin hoitaa helpommin velvollisuuksiaan.

Näinä asemieshysterian aikoina lienee hyvä myös kertoa puuhistaan yleisemminkin, että satunnainen koiran ulkoiluttaja/marjastaja/sienestäjä/lenkkeilijä voi matkaa jatkaessaan nähdä ”asemiehen” tai kuulla aseen laukauksen, eikä ole mitään syytä soittaa hätäkeskukseen.

Mikään laki ei tähän tietenkään velvoita, ainakaan toistaiseksi, mutta ollen tulostanut tietokoneella pari A4-kokoista lappua ja laminoinut ne kestämään vettä ja tuiskuja. Laput laitan autolta lähtiessäni sekä tuulilasille että takaikkunalle näkyvään paikkaan esille.

Jos haluat tehdä itsellesi samanlaiset, niin tästä linkistä löydät valmiit mallit parissa eri tiedostomuodossa.

Saa jakaa :)

LED-otsalamppu LUMONITE Compass 1000 lm

Olen etsinyt koko syksyn otsalamppuani tuloksetta. Harmitti taas uuden hankinta, mutta minkäs teet, ilmankaan ei jahtihommissa pärjää. Ketutus on nyt jo tosin laskemaan päin, sillä uusi Lumonite Compass 1000 on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi ja edellistä (hyvää) monessa mielessä selvästi paremmaksi. On kylä mielenkiintoista kuinka tämä valotekniikka kehittyy niin kovaa vauhtia eteenpäin.

Vanhan otsalamppuni valoteho oli 250 lumenia, joka sekin on paljon, mutta Lumonite Compass 1000 on nimensä mukaan neljä kertaa tehokkaampi. Nyt pimeimpään aikaan vuodesta verijälkien löytäminen ja seuraaminen mustasta lumettomasta maastosta on todella hankalaa, eikä lisävalo ole koskaan pahasta. Ja nelinkertainen valomäärä on jo todella merkittävä ero.

Lumonite Compass 1000:n rakennekin on selvästi aiemmin käyttämiäni otsalamppuja parempi. Sen runko on jämäkkää lentokonealumiinia, eikä siinä ole yhtään liikkuvaa eli rikkoutuvaa osaa (muovista akkukoteloa, johtoja, saranoita tai niveliä) vaan kaikki on kompaktisti yhdessä.  Lumonite Compass 1000 kestää iskuja sekä kolhuja ja valmistajan ilmoituksen mukaan jopa pysyvän upotuksen 2 metrin syvyiseen veteen.

Tehovalintoja on luonnollisesti useita. Kirkkaimman 1000 lumenia saa kätevästi tuplaklikkaamalla, mutta useimmiten pärjään pienemmillä tehoilla (630/230/75 lm). Osatehoilla akkukin kestää pidempään ja esimerkiksi karttaa lukiessa liiasta kirkkaudesta on vain haittaa. Mutta silloin kun valoa todella tarvitaan, on hyvä että reservistä löytyy reilusti potkua.

Teho ei tosin tule aivan ”tyhjästä” vaan lamppu selvästi kuumenee täydellä teholla käytettäessä, niin kuin muutkin led-tehovalaisimet tekevät. Toisaalta hyvä puoli tässä on se, että valaisin lämmittää itseään myös pakkaskeleillä, joten Lumonite ei hyydy kylmään, niin kuin jotkut lamput ikävästi tekevät.


Tämä valmistajan video havainnollistaa hyvin Lumoniten käytännön valaisutehoa.

Tekniset tiedot

Merkki ja malli: LUMONITE Compass 1000
Akku/paristo: 1x 18650 li-ion tai 2x CR123A
Led: Cree XM-L2 U2
Mitattu maksimivaloteho: 1020 lm
Kantama maksimiteholla: 90 m
Valokeila: leveällä spotilla varustettu yhdistelmä
Valon värisävy: valkoinen, 5500 k
Tiiveysluokitus: IP68 (kestää pysyvän upotuksen 2 metriin)
Paino (ilman akkua): 56 g
Mitat: 103 x 21 x 33 mm
Takuu: 24 kk

Toiminta-ajat

Turboteho: +1000 lm / lyhytaiaikaiseen käyttöön (aktivoituu tuplaklikillä)
Hi-teho: 630 lm / 2h 45 min (kunnes valotehosta on enää 10% jäljellä)
Med-teho: 230 lm / 7 h 30 min
Min-teho: 75 lm / n. 24 h


Lisätietoja: http://www.valostore.fi/tuote/lumonite_compass_1000

Vihdoinkin peura nurin

Eilen illalla menin kyttyyle jo seitsemättä kertaa tällä kaudella. Vaikka syksy on lähtenyt nihkeästi käyntiin, olin lumen tulon ja ilmojen kylmenemisen jälkeen aiempaa toiveikkaammissa tunnelmissa. Tällä kertaa valitsin paikan jossa edellisinä vuosina on koettu monta jännittävää hetkeä, mutta useimmiten tuloksetta. Avokopilta ruokinnalle on matkaa vain vajaa kymmenisen metriä ja paikka on käytännössä täysin mahdoton epäsuotuisalla tuulella. Nyt vallitsi hyvin heikko sivutuuli, joka ei antanut mitään etua, joskaan ei tehnyt tilannetta epätoivoiseksikaan.

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen huomasin peuran lähestyvän oikealta, ampuma-aukon rajaaman näkökentän oikeanpuoleisesta sivusta, aivan äärimmäisestä kulmasta. Pystyin juuri ja juuri havaitsemaan peuran kallistaessani itseäni vasemmalle ja samalla kurottaen oikealle. Peura lähestyi ruokintaa erittäin varovaisesti. En uskaltanut edes yrittää kääntää asetta niin hankalaan kulmaan, koska peura kuunteli kaikkia rapsahduksia todella herkällä korvalla kivenheiton päässä.

Noin viidentoista piinaavan minuutin aikana, aina peuran liikkuessa, sain pikku hiljaa siirrettyä asetta ja ampuma-asentoani hieman paremmaksi. Peuran lopulta siirryttyä neljästä viiteen metriä hermoni pettivät. Olin yhä erittäin epämiellyttävässä asennossa, enkä pystyisi kauaa jatkamaan tähtäystä vakaasti ja äänettä. Niinpä laitoin terveiset liikkeelle klo 16:45.

Näin heti pompusta osuman hyväksi, niinpä kiitin kauden ensimmäisestä peurasta ja laitoin sikarin palamaan. Soitin myös kaverille joka kouluttaa nuorta labradorinnoutajaansa verijäljille, jotta nyt voi tulla treenaamaan. Otin pulkan autosta ja kiinnitin valaisimen varmuudeksi aseeseen.

Jäljityspartion saavuttua ilta olikin jo muuttunut pimeydeksi. Innokkaan koiran opastamana löysimme nopeasti ylivuotisen naaraspeuran noin kuudenkymmen metrin päästä männikössä kumollaan. Juhlava tunne, jota onkin odoteltu jo viime tammikuun 28. päivästä alkaen ;)

Peura kujetustelineelle ja menoksi...

Korpisoturin keittokirja (1944)

Eilen illalla sain sähköpostiini todellisen aarteen, joka ilman muuta täytyy jakaa teidän kaikkien kanssa. Korpisoturin keittokirja (1944) on osa mielenkiintoista suomalaista eräperinnettä. Ohjeet on saatu Suomen Sotilaan ”Keittokikkakilpailun” osanottajilta jatkosodan puolustustaisteluiden tiimellyksessä. Vaikka reseptit ja vinkit kerättiin sotilaiden tarpeisiin, ne olivat ja ovat yhä edelleen erämiesten ohjeita riista- ja kalaruoan laittamisesta leirinuotiolla. Nykyisinä valmisretkiruokien ja makkaranuotioiden aikana nämä tärkeät erätaidot ovat päässeet unohtumaan monilta meistä.

Voit ladata tämän kirjan alla olevasta linkistä PDF-muotoisena sähköisenä kirjana tietokoneellesi tai kännykkääsi ja tietysti myös tulostaa sen paperille muiden eräkirjojesi joukkoon.  

Korpisoturin keittokirja (1944)

Kiitos tämän kulttuuriaarteen jakamisesta kuuluu Kari-Pekka Lassilalle.

Hävetkää aikuiset ihmiset

Metsästäjäliitolla erittäin hyvä kannanotto tärkeässä asiassa:

Näin kauniina syyspäivänä kirjoittaisin mieluummin positiivisista asioista, mutta nyt on pakko ottaa puheeksi jotain paria pykälää negatiivisempaa. Olen ikäväkseni viime aikoina nähnyt tiettyjen luonnonsuojelijoiksi itseään nimittävien nettiryhmien nostavan puheenaiheeksi metsästävät lapset, usein jopa heidän nimellään ja kuvallaan varustettuina. Sen jälkeen ryhmän aikuiset jäsenet purkavat viestiketjussa katkeruuttaan sanankäänteillä jotka ylittävät kaikki hyvän maun rajat. En ymmärrä, miten kukaan voi alentua tällaiseen ala-arvoiseen kielenkäyttöön, oli aatteen palo millainen hyvänsä...

Lue koko juttu täältä: http://www.metsastajaliitto.fi/node/412

Aitoa pitsaa vaikka eräkämpällä

Aidon pitseriatasoisen pitsan tekeminen kotioloissa ei ole helppoa, saati sitten eräkämpällä tai takapihan grillikatoksessa.

Aidon pitsan tekeminen ei kuitenkaan ole rakettitiedettä. Itsekin olen niitä työharjoitteluaikana ravintolassa erinäisiä tehnyt. Tärkeimmät onnistumisen edellytykset ovat välineissä. Ensimmäiseksi tarvitaan pitsa-uuni. Normaalia kotiuunia ei vaan saa riittävän kuumaksi, edes paistokivellä varustettuna. Aito leivinuunin on tietysti hyvä vaihtoehto, mutta varsinkin lämpimillä ilmoilla epäkäytännöllinen. Seuraava kompastuskivi matkalla täydelliseen pitsaan ovat raaka-aineet, erityisesti taikina ja pitsapohjan kastike.

Nämä esteet on kuitenkin helppo ylittää kotimaisella Uuni –pitsauunilla ja raaka-ainetuntemuksella. Uuni on helppo ja nopea laittaa esiin, sekä kätevä ottaa myös reissuun mukaan. Uunin lämmittämiseen menee aikaa reilun vartin ja valmista pitsaa pukkaa muutaman minuutin välein. Aikaa vievin osuus tuleekin pitsojen esivalmistelusta.

Hyvän pitsapohjan salaisuus on taikinan nostattamisessa yön yli jääkaapissa. Taikina onnistuu myös tavallisista vehnäjauhoista, mutta durumvehnän venyvä sitkoainepitoisuus on alhainen ja näin pohjan leipominen lätyiksi onnistuu helpommin.

Sekoita ½ pakettia hiivaa 4 dl kädenlämpöistä vettä. Lisää nesteeseen loraus oliiviöljyä ja n. 8 dl vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa 12 minuuttia, mielellään yleiskoneella tai huolellisesti käsin. Lisää taikinaan 1 tl suolaa ja vaivaa vielä 5 minuuttia, että suola on varmasti sekoittunut taikinaan tasaisesti.

Nosta valmis taikina kulhossa peiteltynä jääkaappiin ja anna sen kohota rauhassa yön yli. Leivo taikinasta seuraavana päivänä pötkö, jonka jaat 4-6 osaan. Pyöritä osista taikinapallot. Voi laittaa pakastimeen ylimääräiset pitsapullat myöhempää käyttöä varten, jos et leivo kaikkia kerralla.

Leivonnassa käytettyjen jauhojen olisi hyvä olla hieman karkeampia. Itse käytän ruisjauhoja helpottamaan lättyjen pyöritystä, samalla niistä saa myös terveellistä makua ja rakennetta pohjiin. Lättyjä kaulitaan tai käsin pyöritellään, kunnes ne ovat keskeltä lähes paperin ohuita. Reuna kannattaa jättää hieman paksummiksi. Kotioloissa valmiit lätyt on hyvä laittaa leivinpaperin päälle, käsiteltävyyden helpottamiseksi.

Mehukkaan pitsan tärkeä elementti on kastike. Se syntyy paseeratusta tomaattisäilykkeestä 500 g ja tomaattipyreestä n. ½ dl. Sekoita joukkoon vielä murskattua valkosipulia pari kynttä, 1 tl sokeria, ½ tl suolaa, reilu ripaus mustapippuria, hienonnettuja yrttejä (basilika, oregano...) ja vielä pieni loraus punaviinietikkaa.  Ylimääräisen kastikkeenkin voi pakastaa tai käyttää pastakastikkeiden pohjana.

Levitä kastike tasaisesti pitsapohjan päälle. Seuraavaksi pohjalle tulee juustoraaste. Itse käytän mozzarellaa ja sekaan vielä hieman parmesaania. Edamkin käy, mutta varo kauppojen halpoja pitsajuustoraasteita, joissa oikeaa juustoa on usein vain puolet ja loput jotain kasvisrasvahyytymiä. Tosin monet ”oikeat” pitseriatkin käyttävät näitä mukajuustoja kustannussäästönä.

Etualalla oma suosikkini, jossa on peuranpalvia, sipulia ja Jalapeñoja. Taustalla pari americanaa. 

Juustoraasteen päälle tulee sitten varsinaiset täytteet maun mukaan. Varo laittamasta juustoa ja täytteitä liikaa, se on yleisin virhe kotona leivotuissa pitsoissa aitoon verrattuna.

Seuraavaksi pitsat laitetaankin uuniin. Oikeassa pitsauunissa lämpöä n. 330 astetta ja kivinen tai metallinen paistoarina, joka mahdollistaa oikean paistotuloksen, eli rapean pohjan. Kuumalla arinalla pitsa valmistuu 2-4 minuutissa, joten kannattaa olla tarkkana ja tarvittaessa kääntää pitsaa pyöräyttämällä puolikierrosta paiston aikana, koska useimmiten uunin takaosa on kuumempi kuin luukun kohdalta edestä.

Uuni toimii pelleteillä. Aito palava puu, tuo myös omat hienovaraiset arominsa pitsaan.

Sytytetään arina.

Sitten odotellaan reilu vartti.

Pitsa uuniin.

Luukku kiinni ja hetki odottelua.

Parin minuutin päästä pitsa on valmis.

Uuni-pitsauuni toimii juurikin samalla tavalla kuin pitserioiden isot pitsauunit. Tähän Uuni-uuniin mahtuu tosin kerrallaan vain yksi pitsa ja riittävän lämmön varmistamiseksi kannattaa silloin tällöin seurata pellettien palamista, sekä lisätä niitä tarvittaessa vähän kerrallaan.

Uuni-pitsauuni soveltuu hyvin myös karjalanpiirakoiden, gratinoitujen ruokien (kasvikset, etanat…) ja pita-leipien valmistukseen.

Valmiin pitsan päälle vielä hieman rucolaa ja loraus hyvää oliiviöljyä.

Valehtelisin jos väittäisin pitsojen olleen kotipizzan tasoisia. Ne ovat kotona tehtyinä vieläkin parempia.

Lisätietoja:

Uuni on Suomalaisen Polar Metallin valmistama www.polarmetalli.fi ja tulee myyntiin heidän verkkokauppaansa lähipäivinä: http://store.polarmetalli.fi