Tänään odottelin peurakyttyylle pääsyä kuumeisesti koko iltapäivän. Riistakamera oli lähetellyt viimepäivinä kuvia mukavaan tahtiin. Peurat ovat siis lopulta alkaneet käydä ruokinnalla melko säännöllisesti. Maakin on jo valkoinen tai ainakin vaaleassa härmässä. Pääsin vielä livahtamaan opiskeluista hieman etuajassa. Lupauksia oli siis ilmassa.
Kaverin kanssa arvoimme tuttuun tapaan paikat ja siirryimme nopeasti pelipaikoille. Ruokintaa lähestyessäni ensimmäinen asiakas olikin jo porkkanoita syömässä, aikataulumme oli siis silti hieman myöhässä, vaikka olin perillä noin klo 15:45. Ajattelin, että tänään homma voi ratketa nopeasti, jos peura palaa häiriön jälkeen paikalle. Aikaa kuitenkin kului, eikä peuraa näkynyt. Viiden korvilla oli jo niin hämärää, että päätin tarkistaa tähtäinkiikarin läpi kuinka hyvin vielä näkee ampua.
Samaan aikaan, kun nostin aseen poskelle, näin peuranvasan lähestyvän. Hieno homma, nyt vain rauhassa ristikko kohdalleen kunhan peura pysähtyy. Napsautin rutiininomaisesti varmistimen pois ja kiikarin punapisteen päälle. Tähtäinpiste ei syttynytkään ja tajusin viimekerralla, kauden ensimmäisestä onnistumisestani innostuneena, jättäneeni valon päälle. Patteri oli nyt siis tyhjä.
Hommaan tuli kertaheitolla selvästi enemmän haastetta. Ohut tähtäinristikko ei hämärässä näy peuraa vasten ja mietin jo jättäisinkö ampumatta. Peura kuitenkin oli rauhassa paikallaan ja hyvässä kylkiasennossa. Niinpä otin varman päälle ja kohdistin tähtäimen niin hyvin keskelle lapaa, kuin se vain oli mahdollista. Normaalisti pyrin ampumaan lapojen taakse keuhkoille, mutta nyt oli riski hieman siirtyneestä tähtäyksestä. Lipsahdus olisi voinut osua suolille ja edessä olisi ollut haavakon hakua.
Otin siis tilanteen korostetun rauhallisesti ja keskittyneesti. Lopulta klo 17:12 lähtivät terveiset naarasvasalle. Laukaus osui aivan keskelle lapaa ja peura putosi porkkanapinon päälle. Tämä kuudestoista kyttyykerta tuotti näin kauden toisen onnistumiseni :)
 |
| Peura kyytiin ja keula kohti lahtivajaa. |